Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?

Momkkanava-ajoa katsos!

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Kylläpä sinulla ottaa nyt koville, kun tuntitolkulla pitää täällä asiasta höpöttää. Kyse lienee siitä, että lukemisen aktivoiva vaikutus on suurempi ja aivojen tylsistymiseen viitattiin sillä, että maailma on täynnä kaikkea yksinkertaistamista, ihan suomen kielen rappiostakin sen näkee.

Ja kuuntele toki kirjoja ja muista alapeukuttaakin. :)

Tästä aiheesta on jo monta keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Ennen radiossa ei ollut nykyisenlaisia humpuukkiohjelmia, vaan puhuttiin asiaa.

Mikä aika on tuo "ennen "

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Kylläpä sinulla ottaa nyt koville, kun tuntitolkulla pitää täällä asiasta höpöttää. Kyse lienee siitä, että lukemisen aktivoiva vaikutus on suurempi ja aivojen tylsistymiseen viitattiin sillä, että maailma on täynnä kaikkea yksinkertaistamista, ihan suomen kielen rappiostakin sen näkee.

Ja kuuntele toki kirjoja ja muista alapeukuttaakin. :)

Tuntitolkulla?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko muuten, että kirjojen lukijat hyväksyvät äänikirjat lukemisen rinnalle, mutta joillakin kirjojen kuuntelijoilla menee pahasti ihon alle se, kun heidän harrastustaan ei pidetä samana asiana?

Tätähän ketjun avauksessakin kysyttiin. ;)

Itse olen kirjojen lukija. Puolustan ketjussa äänikirjoja. Oma keskittymiskykyni ei riitä äänikirjoihin.

Jos kirjassa on yhtään monimutkaisempi juoni, paljon henkilöitä tai aikatasojen vaihtelua, putoan äänikirjaa kuunnellessa kärryiltä. Lukemalla kirja pysyy paremmin kasassa.

Eniten ärsyttää ettei lukemisesta saa linkedIn sertejä, nehän ne vaan nykyään todistaa että on nähnyt jotain vaivaa ja on muodollisesti pätevä. Tutkinto ja kirjat ei merkkaa mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Kylläpä sinulla ottaa nyt koville, kun tuntitolkulla pitää täällä asiasta höpöttää. Kyse lienee siitä, että lukemisen aktivoiva vaikutus on suurempi ja aivojen tylsistymiseen viitattiin sillä, että maailma on täynnä kaikkea yksinkertaistamista, ihan suomen kielen rappiostakin sen näkee.

Ja kuuntele toki kirjoja ja muista alapeukuttaakin. :)

Ja niinhän sä  tietysti muistit, mutta voithan sä sanoa sitten kun kukaan ei enää lue, että olit oikeassa. Ihmiskuntahan menee "älykkäämpään" suuntaan. :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko muuten, että kirjojen lukijat hyväksyvät äänikirjat lukemisen rinnalle, mutta joillakin kirjojen kuuntelijoilla menee pahasti ihon alle se, kun heidän harrastustaan ei pidetä samana asiana?

Tätähän ketjun avauksessakin kysyttiin. ;)

Itse olen kirjojen lukija. Puolustan ketjussa äänikirjoja. Oma keskittymiskykyni ei riitä äänikirjoihin.

Jos kirjassa on yhtään monimutkaisempi juoni, paljon henkilöitä tai aikatasojen vaihtelua, putoan äänikirjaa kuunnellessa kärryiltä. Lukemalla kirja pysyy paremmin kasassa.

Mun ystäväni, joka on lukenut elämässään todella paljon ja lisäksi myös saanut ehkä sekä siitä oppimalla , kuin myös lahjaksi kirjoittamisen taidon sanoo ihan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Kylläpä sinulla ottaa nyt koville, kun tuntitolkulla pitää täällä asiasta höpöttää. Kyse lienee siitä, että lukemisen aktivoiva vaikutus on suurempi ja aivojen tylsistymiseen viitattiin sillä, että maailma on täynnä kaikkea yksinkertaistamista, ihan suomen kielen rappiostakin sen näkee.

Ja kuuntele toki kirjoja ja muista alapeukuttaakin. :)

Tuntitolkulla?

:D :D <---- mitä nuo olisivat kuuneltuina? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Ennen radiossa ei ollut nykyisenlaisia humpuukkiohjelmia, vaan puhuttiin asiaa.

Kaikki kirjatko ovat silkkaa asiaa eikä viihdyttävää hömppää lainkaan? Miten muuten sama kirja muuttuu kuunneltuna humpuukiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Kylläpä sinulla ottaa nyt koville, kun tuntitolkulla pitää täällä asiasta höpöttää. Kyse lienee siitä, että lukemisen aktivoiva vaikutus on suurempi ja aivojen tylsistymiseen viitattiin sillä, että maailma on täynnä kaikkea yksinkertaistamista, ihan suomen kielen rappiostakin sen näkee.

Ja kuuntele toki kirjoja ja muista alapeukuttaakin. :)

Tuntitolkulla?

:D :D <---- mitä nuo olisivat kuuneltuina? ;)

Naurua ja sitten uudestaan naurua?

Miten tämä liittyy tähän tuntitolkulla höpöttämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Esimerkiksi runonlaulanta on ajoilta, jolloin kirjat ei olleet syrjäyttäneet suullista tarinankerronnan perinnettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äänikirjojen lukeminen tylsistyttää aivoja, alamäki varmaan alkoi radion keksimisestä.

Muistaakohan joku vielä ne ajat, kun radio oli tärkein väline lähes joka kodissa? Kirjoja ei välttämättä ollut kovin paljon ja kovat lukijat harvassa, mutta radiota kuunneltiin runsaasti.

Nyt opimme, että puheen kuunteleminen tylsistyttää aivoja. Kyllä ennen oli sitten terävyys kaukana.

Ennen radiossa ei ollut nykyisenlaisia humpuukkiohjelmia, vaan puhuttiin asiaa.

Kaikki kirjatko ovat silkkaa asiaa eikä viihdyttävää hömppää lainkaan? Miten muuten sama kirja muuttuu kuunneltuna humpuukiksi?

Täällä näköjää kuuntelija siirtelee maalitolppia mielensä mukaan. Tuskinpa kukaan lukija on pitänyt kuunneltua kirjaa humpuukina, sisältöhän on sama. Pointtina on se, että toinen on lukemista, toinen kuuntelemista.

Kerrataanko vielä?

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua enemmän ärsyttää se että ihmiset sanovat äänikirjojen kuuntelua LUKEMISEKSI. Esimerkiksi kaveri hehkutti juuri tänään kuinka paljon helpompaa äänikirjat ovat tehneet LUKEMISESTA kun nykyisin LUKEMISEEN riittää se että lyödään kuulokkeet korviin ja käydään vaikka samalla lenkillä tai siivotaan kun LUKEE äänikirjaa kuuntelemalla ja kuinka päivässä ehtii nykyisin LUKEA useamman ääniksirjan kun ennen yhden kirjan lukemiseen meni useampi päivä.

Tätä ajoin takaa!

Ap

Samaa mieltä. Miksi on vaikea sanoa "kuuntelin äänikirjaa"? Eihän siinä ole mitään pahaa? Ite tykkään lukea kirjaa, mulle siinä on fiilistä, kun se on fyysisesti kädessä ja siinä on tekemistä.

Menee vähän pitkäksi selittelyksi jokaisen kirjan kohdalla selittää, että tämän luin pokkarina, tämän kuuntelin, tämän kuuntelin alkuperäiskielellä, tämän käännettynä, tästä luin sivut 1-96, kuuntelin sivut 97-125 ja sitten taas luin sivut 126-180, tämän kirjan luin e-kirjana. Toki näin täytyy ilmeisesti ruveta tekemään, koska se on monille niin tärkeää, tärkeämpää kuin se sisältö tai mitä siitä ajattelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.