Ärsyttääkö muita kun äänikirjat rinnastetaan lukemiseen?

Ei todellakaan ärsytä. Kirjoistahan siinä puhutaan eikä siitä, miten ne on kulutettu. Itse olen lukutuokka, joka nykyisin kuluttaa kirjoja kaikissa muodoissa (fyysisenä, tabletilta ja äänikirjana).

Minusta on hienoa, että kirjallisuuden kuluttaminen pysyy pinnalla äänikirjasovellusten kautta. En haluaisi, että kirjallisuus jää pienen piirin jutuksi ja että oma rakas äidinkieleni näivettyy, kun ihmiset eivät tee enää mitään kieltä rikastavaa toimintaa.

Turha elitismi nyt pois meiltä lukutoukilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat nykyään niin kauhean huolissaan siitä, etteivät äänikirjan kuuntelijat välttämättä keskity kuuntelemiseen koko ajan. Eikö se ole jokaisen oma asia keskittyykö vai ei. Mistä te tiedätte keskittyykö paperisen kirjan lukijakaan välttämättä lukemaansa, tai keskittyykö elokuvateatterissa istuva katsoja elokuvaan. Oma menetyshän se on, jos jotain menee ohi.

Ehkä kyse on siitä, että ollaan huolissaan mitä keskittymiskyvylle yleisesti ottaen tapahtuu, kun älylaitteet ja some ovat rapauttaneet sitä niin, etteivät useimmat yläkoululaiset jaksa lukea enää yhtään pidempää tekstiä. Kyllä kyky keskittyä lukemiseen on edelleen aika tärkeä esimerkiksi opiskellessa, joten lienee ihan aiheellista pohtia, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja mitä laajempia vaikutuksia voi olla sillä, että entistä isompi osa erityisesti nuorista ei kykene keskittymään lukemiseen eikä pyri kehittämään tätä kykyä, vaan sen sijaan kuuntelee pakolliset luettavat kirjat koulussa jne. Lukutaito kehittyy vain lukemalla eikä yliopisto-opintoja toistaiseksi voi suorittaa (vain) youtuben avulla.

No ne keskittymiskyvyttömät eivät varmasti pysty keskittymään äänikirjoihinkaan. Eiväthän kaikki koululaiset jaksa enää edes katsoa elokuvaa.

Kyllä aika monilla se on mennyt myös siihen, että saatetaan kuunnella pitkiäkin podcasteja tai katsoa youtubesta monimutkaisiakin abstrakteja asioita käsitteleviä ns. videoesseitä, mutta lukeminen on silti ihan ylivoimaista. Minulla on ainakin monia tällaisia kavereita, jotka ovat käytännössä lähes koko ajan puhelimella ja katselevat paljon tuollaisia videoita, eli puhuttuun kieleen pystyvät helpommin keskittymään. Eihän se itsessään ole paha asia, itseään voi sivistää monella tapaa, mutta kyllä se monilla aloilla opiskellessa ja töitä tehdessä aiheuttaa ongelmia, jos puuttuu kyky keskittyä pitkäjänteisesti myös tekstiin.

Buahahaa. Näytä minulle ihminen joka katsoo Youtubesta jotain vaativaa. Podcastitkin ovat lyhyempiä ja silppuisempia kuin äänikirja, jossa samaa tarinaa kuunnellaan saman kertojan lukemana tuntitolkulla.

Youtubesta katsotaan nykyään ihan kaikkea. Esimerkiksi filosofiaa käsittelevät video-esseet (näin niitä kuulemma kutsutaan) ovat aika suosittuja omien kavereideni keskuudessa. En ole itse niitä katsonut/kuunnellut, joten en osaa sanoa, kuinka vaativia tai syvällisiä ne todella ovat, mutta lienevät kuitenkin aika kaukana mistään tiktok-videoista. Mutta kyllä itsekin olen katsonut aika paljon esim. lingvistiikkaa käsitteleviä luentovideoita, sillä välillä kaipaan täydennystä opintomateriaaleihin ja jotkin fonologiaan ym liittyvät asiat on myös helpompi ymmärtää kun näkee huulten liikkeet ja kuulee äänteet.

Eli et ole edes katsonut videoita joita kommentoit. Tyypillistä. Ja väitätkö vakavalla naamalla, että filosofia-aiheisia videoesseitä katsovat eivät kykene lukemaan?

Et nyt selvästi vain tahdo ymmärtää mitä sanon. Minua ei erityisesti kiinnosta filosofiavideot, joten en katso niitä, vaan luen aiheesta mieluummin. Pointti oli se, että youtubesta löytyy kyllä monimuotoista sisältöä ja sitä myös kulutetaan. Varmaankin nuokin ihmiset kyllä kykenevät lukemaan, mutta jotain se kertoo, että näin ei tehdä - siis enää, ainakin eräs tuollainen ystäväni luki nuorempana paljonkin, mutta nykyään hyvin harvoin. Teksti koetaan siis nykyään jollain tapaa hankalaksi ja raskaaksi mediaksi. Ja tämä muutos liittyy nähdäkseni ensisijaisesti someen ja älypuhelimiin, ei niinkään äänikirjoihin. Äänikirjojen suosio on vain seuras tästä kehityksestä, mutta ei se sitä (luku- ja kirjoitustaidon heikentymistä) myöskään varsinaisesti hidasta. Lukutaito kun on paljon muutakin kuin kykyä keskittyä tarinaan, mikä on tietysti itsessään positiivinen asia mediasta riippumatta.  Vai oletko itse sitä mieltä, että kaikki lukutaidon osa-alueet kehittyvät tasapuolisesti riippumatta siitä kuunteleeko vai lukeeko kirjan? Tämähän on se tssä se ydinkysymys. Jos lukutaitoa kaikkine puolineen pidetään tärkeänä, sitä on pakko pitää itse aktiivisesti yllä ja kehittää lapsesta saakka. Äänikirja tarjoaa elämyksiä, mutta monet muut osa-alueet jäävät siinä prosessissa uupumaan.

Noilla mainitsemillani ystävilläni on se etu, että he ovat kuitenkin kasvaneet aikuisiksi lukien ja siinä mielessä heillä varmasti on parempi lukutaito kuin nykyajan teineillä. Vaikka se olisikin tällä hetkellä jossain määrin latentti taito, se lienee helpompi tarvittaessa herätellä henkiin, kuin jos ei koskaan elämässään olisi lukenut kokonaista kirjaa tai ylipäänsä pidempiä tekstejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.

Ei varmaankaan se, ettei pidetä kirjaimellisesti lukijana, vaan se, että kirjan kuuntelemista väheksytään, ikään kuin kirja ei kuunneltuna enää olisikaan mitään oikeaa kirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.

Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.

Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa

Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa. 

Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?

En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.

Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.

Luulisi lukeneen ihmisen tajuavan, että äänikirjan kuuntelun vertaaminen pakastekakkuun on vääristelyä. Ja on ihan harhaista kuvitella, että kirjan lukijoiden ajatus ei karkaile, tai että lukija ei koskaan havahdu parin sivun jälkeen siihen, ettei ole hetkeen sisäistänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ärsytä. Kirjoistahan siinä puhutaan eikä siitä, miten ne on kulutettu. Itse olen lukutuokka, joka nykyisin kuluttaa kirjoja kaikissa muodoissa (fyysisenä, tabletilta ja äänikirjana).

Minusta on hienoa, että kirjallisuuden kuluttaminen pysyy pinnalla äänikirjasovellusten kautta. En haluaisi, että kirjallisuus jää pienen piirin jutuksi ja että oma rakas äidinkieleni näivettyy, kun ihmiset eivät tee enää mitään kieltä rikastavaa toimintaa.

Turha elitismi nyt pois meiltä lukutoukilta.

Juuri näin, kukahan lukija oikeasti kokee edes elitismiä? Noilla asioilla on kuitenkin eronsa ja siitä voi varmaan keskustella ilman kuuntelijoiden mahdollista alemmuuskompleksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.

Ei varmaankaan se, ettei pidetä kirjaimellisesti lukijana, vaan se, että kirjan kuuntelemista väheksytään, ikään kuin kirja ei kuunneltuna enää olisikaan mitään oikeaa kirjallisuutta.

No on oma harrastus aika hauraalla tasolla, että mieli järkkyy, kun joku "väheksyy" kuuntelemista. Mukava kun kirjoja kuunnellaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Varmaan noiden 1900-luvun älykkyystutkimusten ja äo-mittauksissa vuosikymmenten saatossa nähdyn kehityksen kautta on mahdollista tehdä siitäkin jotain päätelmiä. Mutta tietysti on ylipäänsä vaikea täysin eritellä, mikä johtuu juuri kirjoitustaidosta, ja mikä esim. paremmasta ravinnosta. Mutta mielestäni on kyllä tehty tutkimuksia, joissa on kyetty osoittamaan, että ihmisen älykkyys kehittyy, mitä enemmän älyllisiä virikkeitä hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.

No ei kai se lukija olekaan, vaan kuuntelija. Taitaa ollakin niin päin, että kuuntelijoilla on kaipuu siihen johonkin "elitismiin", voidessaan työpaikalla kertoa, miten on taas "lukenut" kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ovat nykyään niin kauhean huolissaan siitä, etteivät äänikirjan kuuntelijat välttämättä keskity kuuntelemiseen koko ajan. Eikö se ole jokaisen oma asia keskittyykö vai ei. Mistä te tiedätte keskittyykö paperisen kirjan lukijakaan välttämättä lukemaansa, tai keskittyykö elokuvateatterissa istuva katsoja elokuvaan. Oma menetyshän se on, jos jotain menee ohi.

Ehkä kyse on siitä, että ollaan huolissaan mitä keskittymiskyvylle yleisesti ottaen tapahtuu, kun älylaitteet ja some ovat rapauttaneet sitä niin, etteivät useimmat yläkoululaiset jaksa lukea enää yhtään pidempää tekstiä. Kyllä kyky keskittyä lukemiseen on edelleen aika tärkeä esimerkiksi opiskellessa, joten lienee ihan aiheellista pohtia, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja mitä laajempia vaikutuksia voi olla sillä, että entistä isompi osa erityisesti nuorista ei kykene keskittymään lukemiseen eikä pyri kehittämään tätä kykyä, vaan sen sijaan kuuntelee pakolliset luettavat kirjat koulussa jne. Lukutaito kehittyy vain lukemalla eikä yliopisto-opintoja toistaiseksi voi suorittaa (vain) youtuben avulla.

Tirsk! YouTube- ja Tiktok-videoihin koukussa olevat tuskin kuuntelevat äänikirjoja.

Ihmeellistä vastakkainasettelua. Jos joku kuuntelee kirjan ääneen luettuna, ei se todellakaan ole merkki muusta kuin positiivisista asioista. Lapsillekin luetaan ääneen ja se kehittää heidän ajatteluaan.

Olisi surkeaa, jos ainoa oikea tapa nauttia tarinoista ja kirjallisuudesta olisi niiden lukeminen paperilta. Ei Kalevalan runojakaan ja kansansatujakaan olisi, ellei ihmiset olisi välittäneet ääneen laulamalla tai kertomalla tarinoita. Se on ihmiskunnan vanhinta kulttuuriperintöä.

Ei tässä keskustelussa ole kyse siitä, onko tarinoiden lukeminen toiselle ja niiden kuuleminen arvokasta vai ei, vaan siitä, että SILMILLÄ LUKEMINEN JA KORVILLA KUUNTELEMINEN OVAT ERI ASIOITA. Eli et voi sanoa lukeneesi teosta, jos olet vain kuunnellut sen, tai toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Mistä tiedät että äo on kasvanut?

Olen käynyt lukion. Nämä jutut on käsitelty jo siellä psykologian kursseilla. Lisää tietoa aiheesta löytää helposti internetistä varsinkin englanniksi. Käsittääkseni tosin nyt ihmisten kollektiivinen äo on taas lähtenyt laskusuuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Mistä tiedät että äo on kasvanut?

Olen käynyt lukion. Nämä jutut on käsitelty jo siellä psykologian kursseilla. Lisää tietoa aiheesta löytää helposti internetistä varsinkin englanniksi. Käsittääkseni tosin nyt ihmisten kollektiivinen äo on taas lähtenyt laskusuuntaan.

Kyllä, ihmiskunta on tyhmenemään päin, mutta tämä ei kuitenkaan ole kirjojen kuuntelemisen syytä. Ja joka ei kuitenkaan ole lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Varmaan noiden 1900-luvun älykkyystutkimusten ja äo-mittauksissa vuosikymmenten saatossa nähdyn kehityksen kautta on mahdollista tehdä siitäkin jotain päätelmiä. Mutta tietysti on ylipäänsä vaikea täysin eritellä, mikä johtuu juuri kirjoitustaidosta, ja mikä esim. paremmasta ravinnosta. Mutta mielestäni on kyllä tehty tutkimuksia, joissa on kyetty osoittamaan, että ihmisen älykkyys kehittyy, mitä enemmän älyllisiä virikkeitä hänellä on.

Älyllisiä virikkeitä, kuten tiktok? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ärsytä. Kirjoistahan siinä puhutaan eikä siitä, miten ne on kulutettu. Itse olen lukutuokka, joka nykyisin kuluttaa kirjoja kaikissa muodoissa (fyysisenä, tabletilta ja äänikirjana).

Minusta on hienoa, että kirjallisuuden kuluttaminen pysyy pinnalla äänikirjasovellusten kautta. En haluaisi, että kirjallisuus jää pienen piirin jutuksi ja että oma rakas äidinkieleni näivettyy, kun ihmiset eivät tee enää mitään kieltä rikastavaa toimintaa.

Turha elitismi nyt pois meiltä lukutoukilta.

Juuri näin, kukahan lukija oikeasti kokee edes elitismiä? Noilla asioilla on kuitenkin eronsa ja siitä voi varmaan keskustella ilman kuuntelijoiden mahdollista alemmuuskompleksia.

on niillä tietysti eronsa, mutta miksi tarvitsee keskustella siitä itsestäänselvyydestä, että paperikirjaa luetaan ja äänikirjaa kuunnellaan. kaikki tajuavat sen, ettei äänikirjan lukeminen ole kirjaimellista lukemista. erimielisyyttä on vain siitä, voiko sitä kutsua lukemiseksi sanan laajemmassa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.

Ei varmaankaan se, ettei pidetä kirjaimellisesti lukijana, vaan se, että kirjan kuuntelemista väheksytään, ikään kuin kirja ei kuunneltuna enää olisikaan mitään oikeaa kirjallisuutta.

No on oma harrastus aika hauraalla tasolla, että mieli järkkyy, kun joku "väheksyy" kuuntelemista. Mukava kun kirjoja kuunnellaankin.

Tuskin kenenkään mieli siitä kauheasti järkkyy, mutta on ymmärrettävää että se voi harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ärsytä. Kirjoistahan siinä puhutaan eikä siitä, miten ne on kulutettu. Itse olen lukutuokka, joka nykyisin kuluttaa kirjoja kaikissa muodoissa (fyysisenä, tabletilta ja äänikirjana).

Minusta on hienoa, että kirjallisuuden kuluttaminen pysyy pinnalla äänikirjasovellusten kautta. En haluaisi, että kirjallisuus jää pienen piirin jutuksi ja että oma rakas äidinkieleni näivettyy, kun ihmiset eivät tee enää mitään kieltä rikastavaa toimintaa.

Turha elitismi nyt pois meiltä lukutoukilta.

Juuri näin, kukahan lukija oikeasti kokee edes elitismiä? Noilla asioilla on kuitenkin eronsa ja siitä voi varmaan keskustella ilman kuuntelijoiden mahdollista alemmuuskompleksia.

on niillä tietysti eronsa, mutta miksi tarvitsee keskustella siitä itsestäänselvyydestä, että paperikirjaa luetaan ja äänikirjaa kuunnellaan. kaikki tajuavat sen, ettei äänikirjan lukeminen ole kirjaimellista lukemista. erimielisyyttä on vain siitä, voiko sitä kutsua lukemiseksi sanan laajemmassa merkityksessä.

Niin, sanojahan voi ymmärtää monella tavalla, ymmärrän pointtisi. Mutta tässä tapauksessa jako on harvinaisen selvä: lukeminen/kuunteleminen. Ehkäpä tulee uusi sana, esim. kirjojen ymmärtäminen, jota molemmat voivat ylpeänä sitten käyttää. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Ja näin, tässäpä lisää harmillisia faktoja kuuntelijoille.

Kiitos kysymästä, muistan oikein hyvin.

Ja esim. erityisopettajat antavat keskittymiskyvyttömyydestä kärsiville lapsille jotain näprättävää, jotta nämä pystyvät paremmin keskittymään kuunteluun.

Mutta ymmärrän toki myös sen, että meissä on eroja . Esim. paras ystäväni ei pysty keskittymään kirjojen kuunteluun, pelkästään lukemiseen. Itselläni kummassakaan ei ole ongelmaa.

Kenelle tämä on ongelma ollut ketjussa? Suurin ongelma vaikuttaisi olevan kuuntelijalle se, ettei häntä pidetä lukijana.

Ei varmaankaan se, ettei pidetä kirjaimellisesti lukijana, vaan se, että kirjan kuuntelemista väheksytään, ikään kuin kirja ei kuunneltuna enää olisikaan mitään oikeaa kirjallisuutta.

No on oma harrastus aika hauraalla tasolla, että mieli järkkyy, kun joku "väheksyy" kuuntelemista. Mukava kun kirjoja kuunnellaankin.

Tuskin kenenkään mieli siitä kauheasti järkkyy, mutta on ymmärrettävää että se voi harmittaa.

Ai että harmittaa se, kun kirjojen kuuntelua ei sanota lukemiseksi. No sanotaan sitten näin: On oma harrastus aika hauraalla tasolla, jos se harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Varmaan noiden 1900-luvun älykkyystutkimusten ja äo-mittauksissa vuosikymmenten saatossa nähdyn kehityksen kautta on mahdollista tehdä siitäkin jotain päätelmiä. Mutta tietysti on ylipäänsä vaikea täysin eritellä, mikä johtuu juuri kirjoitustaidosta, ja mikä esim. paremmasta ravinnosta. Mutta mielestäni on kyllä tehty tutkimuksia, joissa on kyetty osoittamaan, että ihmisen älykkyys kehittyy, mitä enemmän älyllisiä virikkeitä hänellä on.

Älyllisiä virikkeitä, kuten tiktok? 

Jos luetun ymmärtämisesi on tuota luokkaa, lienee turha jatkaa tätä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä, koska itse lukeminen kirjoista kehittää parhaiten aivoja, jos niitä vain kuuntelee äänikirjana, niin eivät kehitä aivoja kuin siten, ettei enää osata kirjoittaa oikein tai ajatella omilla aivoillaan. Toki ymmärrän, että tämä väline on hyvä ehkä sokeille, mutta ei näkeville. Tämä äänikirjojen lukeminen tylsistää aivoja, että ei ehkä enää tulevaisuudessa kukaan ehkä enää osaa edes lukea? Ja nyt jo näkee, jos kirjoittaa kaunokirjoitusta, niin se on toisille täyttä hepreaa. Ehkä tulevaisuudessa jopa, jos kuuntelee vain äänikirjoja, niin kukaan ei enää osaa edes lukea kirjoja? 

Olivatko ihmiset sitten tyhmempiä silloin, kun kirjoitustaitoa ei ollut vielä keksitty?

Kyllähän ihmisten äo on kasvanut niistä ajoista, ja erilaisten kognitiivisten kykyjen harjoittaminen nähdään myös tärkeänä äo:n täyden potentiaalin saavuttamiseen. Koulutus ja lukutaito on siis ollut yhteydessä älykkyyden kehittymiseen.

Ei niinä aikoina edes ollut olemassa älykkyystestejä.

Ensimmäisiä älykkyystestejä on kehittetty jo 1900-luvun alussa, jolloin luku- ja kirjoitustaito eivät vielä olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varhaiset älykkyystutkijat myös vertailivat nimenomaan koulutuksen ja ylipäänsä ympäristön vaikutusta älykkyyteen. Kyllä näillä perusteilla on kyetty luomaan melko vahvoja hypoteeseja asiasta.

Puhe oli kai siitä ajasta, kun kirjoitustaitoa ei ollut olemassa ja kirjallisuus kulki suullisena perimätietona.

Varmaan noiden 1900-luvun älykkyystutkimusten ja äo-mittauksissa vuosikymmenten saatossa nähdyn kehityksen kautta on mahdollista tehdä siitäkin jotain päätelmiä. Mutta tietysti on ylipäänsä vaikea täysin eritellä, mikä johtuu juuri kirjoitustaidosta, ja mikä esim. paremmasta ravinnosta. Mutta mielestäni on kyllä tehty tutkimuksia, joissa on kyetty osoittamaan, että ihmisen älykkyys kehittyy, mitä enemmän älyllisiä virikkeitä hänellä on.

Älyllisiä virikkeitä, kuten tiktok? 

Jos luetun ymmärtämisesi on tuota luokkaa, lienee turha jatkaa tätä keskustelua.

Näin on, turha jatkaa, lähden tästä kuuntelemaan tiktokkia.

Vierailija kirjoitti:

On muka niin upeeta ja taidokasta muötitaskata miljoonaa: et kuuntelee romaania äänikirjana ja samalla tiskaa/siivoaa/leikkaa nurmikkoa/ajaa autoa liikenteessä/syö/nukkuu..... On niin kätevää. Mä keskityn yhteen asiaan kerralla ja mietin sitä mitä teen. Kirjallisuus on taidetta. Miten muistatte kuulemanne jos teette koko ajan jotain muuta?

Mitä miettimistä on tiskaamisessa ym. siivoamisessa, nurmikon leikkuussa jne? Niin tappavan tylsää puuhaa, että mielelläni siinä samalla kuuntelen hyvää tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin aloittajan kysymyksen, ja aloin ihmettelemään ihmisten kommentteja äänikirjojen puolesta. Siitähän ei ole kyse ollenkaan.

Minun mielestäni kuunteleminen ei ole lukemista, joten ärsyttää jos se rinnastetaan.

Äänikirjojen kuuntelu vastaa enemmän musiikin kuuntelua mielestäni, koska kappaleetkin voi kertoa tarinaa

Mutta pointti tässä kai oli kuitenkin se, että ap kysyi joltakin ihmiseltä, onko ko henkilö lukenut jotain kirjaa. 

Ja miksi ap tekee tuollaisen kysymyksen? Ehkä keskustellakseen kirjasta, vai miksi? Jos haluaa keskustella, eikö sellainen henkilö kelpaa keskustelukumppaniksi, joka on "vain kuunnellut" eikä oikeasti ole lukenut. Ap ei ilmeisesti tunnusta kokemusta kirjasta tasaveroiseksi jos se on vain kuunneltu?

En ole ap, mutta onhan se vähän sama kun kysyisi, että oletko leiponut kakun ja vastaat joo, vaikka itse asiassa ostit valmiin pakastekakun, jonka joku toinen on tehnyt.

Lukeminen vaatii ihmiseltä kuuntelua enemmän - ihan jo siinä, ettei samalla voi keskittyä muuhun. Eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla ap:n kanssa, että on väärin sanoa lukeneensa, jos oikeasti vain kuunteli toisella korvalla, mahdollisesti tuplanopeudella, samalla kun imuroi ja mietti muita asioita.

Luulisi lukeneen ihmisen tajuavan, että äänikirjan kuuntelun vertaaminen pakastekakkuun on vääristelyä. Ja on ihan harhaista kuvitella, että kirjan lukijoiden ajatus ei karkaile, tai että lukija ei koskaan havahdu parin sivun jälkeen siihen, ettei ole hetkeen sisäistänyt mitään.

Mun mielestä äänikirjojen yksi ongelma ainakin omalla kohdallani on tuo, että jos ajatus harhailee, on paljon hankalampi etsiä sitä kohtaa mihin jäi. Lukiessa voi helposti silmäillä missä kohtaa keskittyminen alkoi harhailla, kuunnellessa pitää kelailla ja etsiä oikea kohta. Tämä korostuu erityisesti tietotekstissä - kuvitelkaapa, jos kaikki opintomateriaalit olisivat vain kuunneltavassa muodossa! Ehkä se monelle nykyihmiselle olisi sitten helpompaa, itse en voisi kuvitellakaan, että kykenisin omaksumaan yksityiskohtaista ja monimutkaista tietoa kovin tehokkaasti niin.