Lue keskustelun säännöt.
Tytär roikkuu jatkuvasti menneessä
11.06.2023 |
En jaksa enää, kun tytär haluaa viikosta toiseen jankata samoja asioita. Liioittelee pikkuasioita, vaatii anteeksipyyntöjä ja koko ajan velloo jossain itse itselleen luomassa "traagisessa" lapsuudessa. Mielestäni hänellä oli kuitenkin ihan tavallinen lapsuus, eikä hän ymmärrä että ajatkin ovat muuttuneet. Vaikkei enää joku tukkapölly tulisi kuuloonkaan, niin silloin se oli ihan tavallista enkä jaksaisi käydä joka kerta läpi miten tukistin kerran 30v sitten kun kiusasi toista lasta. Samoin jotkut muutamat juhannuskaljat pitää joka kerta "puhua" läpi (käytännössä minua vain haukutaan juopoksi).
Miten saisin hänet tajuamaan, että hänen lapsuutensa ei ollut mikään hirveä ja että hänen pitäisi muutenkin keskittyä ennemmin nykyhetkeen?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Koska ne heidän syyttämänsä ihmiset eivät kanna omaa osuuttaan, vaikka niille jankuttaisi siitä vuosia. Se sama ongelma on ja pysyy niin kauan kuin se ihmissuhde pysyy, ellei KAKSI ihmistä halua korjata sitä. Ja vaikea on korjata jotain, jos ei suostu katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan.
Mistä sait sellaisen käsityksen, että ap:n lapsi olisi kertaakaan kyennyt katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta? Äiti on pyydellyt loputtomiin anteeksi samoja asioita, mutta mikään ei riitä näille "traumatisoiduille" lumihiutaleille. Silloin ei ole muuta tehtävissä, kun antaa syyttelijän jatkaa eteenpäin seuraavan kohteen parissa. Jotkut ihmiset eivät koskaan kykene kantamaan omaa vastuutaan.
Tämä!
Eli kaikki on ok ja ap saa olla paska äiti, koska selitys x, y ja z? Entäpä se lapsi? Hän sitten saa olla paska vaimo ja äiti, koska hänellä oli itsellään paska äiti? Entä hänen lapsensa? Lapsi yrittää katkaista sukupolvien ketjua. Kyllä, sitä kaikkea voi ymmärtää samalla, niin minäkin ymmärrän, vaikkei kukaan ole koskaan pyytänyt anteeksi, mutta ei minun tarvitse hyväksyä tapahtuneita eikä ajatella, että se olisi jotenkin ok tai että se olisi jalostanut minua tai mitään muutakaan. Sen sijaan läheinen suhde ei synny eikä pysy yllä järjellä vaan tunteella ja tunnetta ei ap suostu lapselle antamaan, tunnetason kohtaamista. Siksi lapsi on vailla ja jatkaa itkuaan "äiti, ota syliin". Se ei mene ohi sillä, että äiti huutaa toisesta huoneesta, että sulla on siellä kaikki hyvin. Toki lapsi oppii jossain kohtaa olemaan hiljaa ja olemaan pyytämättä äidiltä enää yhtään mitään. Niin kauan, kun valitus jatkuu, on toivoa. Kun se lakkaa, toivo on haudattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Koska ne heidän syyttämänsä ihmiset eivät kanna omaa osuuttaan, vaikka niille jankuttaisi siitä vuosia. Se sama ongelma on ja pysyy niin kauan kuin se ihmissuhde pysyy, ellei KAKSI ihmistä halua korjata sitä. Ja vaikea on korjata jotain, jos ei suostu katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan.
Mistä sait sellaisen käsityksen, että ap:n lapsi olisi kertaakaan kyennyt katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta? Äiti on pyydellyt loputtomiin anteeksi samoja asioita, mutta mikään ei riitä näille "traumatisoiduille" lumihiutaleille. Silloin ei ole muuta tehtävissä, kun antaa syyttelijän jatkaa eteenpäin seuraavan kohteen parissa. Jotkut ihmiset eivät koskaan kykene kantamaan omaa vastuutaan.
Mistä sinä sait sen käsityksen, että ap on loputtomiin pyydellyt anteeksi? Eipä mainittu että olisi kertaakaan pyytänyt, edes pahoitellut.
Ja miksi se on "syyttelyä", jos lapsi nostaa esiin ikävinä kokemiaan asioita, joista hänellä on paha mieli?
Älä selitä! Itse et vaan halua muistaa tekojasi. Oot ollut täysin paska mutsi!
Menin nuorena aikuisena terapiaan ja erehdyin kertomaan siitä äidille.
Äitiä ei paskaakaan kiinnostanut, mitä siellä tapahtuu muuta kuin, että toivoi, että minut "korjataan" siellä. Hänenhän ei tarvitse osallistua mihinkään, minä olen viallinen, hänellähän ei ole mitään ongelmaa.
Sitten tuli kommentteja tyyliin, että siellä terapiassa varmaan laitetaan kaikki syy vanhemmille ja jos joskus yritin jotain sanoa, että oletko ottanut lääkkeesi. Enää en syö yhtäkään lääkettä kestääkseni yhtäkään paskaa ihmissuhdetta, jossa minua poljetaan.
Älä selitä! Itse et vaan halua muistaa tekojasi. Oot ollut täysin paska mutsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Minä en koskaan syyttänyt äitiäni, koska tiesin, että olisin saanut samankaltaisen reaktion mitä ap antaa tyttärelleen. Rakastin äitiäni ja halusin pitää hänet elämässäni. Mukauduin ja sopeuduin ja nielin kokemani.
Sitten tapahtui jotain.
Äiti kuoli melko nuorena. Se oli valtava shokki ja menetys enkä olisi halunnut jäädä vielä ilman äitiä.
Mutta tapahtui jotain muutakin.
Minä aloin kasvaa ja kehittyä, kun pääsin irti äitini luomasta todellisuudesta. Minä sain tilan ja oikeuden kasvaa omaksi itsekseni omine kokemuksineni. Aloin osata luopua huonoista ihmissuhteista, osata pitää omat rajani, nähdä oman arvoni ja omat tarpeeni, pystyin ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistani ihan uudella tavalla.
Elämäni suurin menetys oli myös elämäni suurin lahja.
Ei ole todellista mitä tekstiä?!? No, onnittelut äidin kuolemasta ja tuosta suuresta henkisestä kasvusta. Toivon todellakin, ettet itse koskaan saa lapsia - niin järkyttävää käytöksesi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitko saman tekstin? Kovin paljon olet kyllä lisäillyt asiaan omia kokemuksiasi? Ap on kuunnellut loputtomiin lapsensa uhriutumista ja "työstämistä". Tällöin ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ohjata lapsi terapiaan, koska loputon syyllistäminen ei muuta mennyttä, eikä auta menemään elämässä eteenpäin. Kuulostaa siltä, että et itse ota vastuuta mistään, vaan syyttelet omista ongelmistasi aina muita. Häpeä itse!
On saattanut kuunnella, muttei kuulla. Sanoo, että tytär "liioittelee pikkuasioita, vaatii anteeksipyyntöjä ja koko ajan velloo jossain itse itselleen luomassa 'traagisessa' lapsuudessa" jne. Kun tyttären puolta asioista ei täällä kuulla, tuo voi olla vanhemmalta rankkaa vähättelyä ja tapahtuneen selittelyä omaksi edukseen. Joka tapauksessa tytär ei selvästi ole tullut kohdatuksi, kun asiat edelleen vaivaavat. Toivottavasti löytää avun muualta. Usein nuo asiat eivät todellakaan selviä siellä, mistä ovat alkunsa saaneet, valitettavasti. Sama kuvio vain toistuu loputtomiin.
Voi hyvää päivää, loputon kuuntelu ei siis riitä, vaan pitää oikein kuulla. Entäpä jos äiti on jo kuullut asiat moneen kertaan, mutta mikään ei muuta lapsen loputonta valitusta, koskaan ei ole oikein kohdattu tai pyydetty anteeksi? Silloin ei voi muuta kuin jättää tytär täydellisempien auttajien haltuun.
Eiköhän se samasta jankuttaminen lakkaa silloin, kun tulee kuulluksi. Juu, kuuntelu ei riitä, koska se ei ole kohtaamista eikä se muuta yhtään mitään.
Toivottavasti te sanotte näitä ajatuksianne myös ääneen niille ihmisille, joiden kanssa toimitte, jotta he nopeammin pääsevät kärryille siitä, että on turha odottaa ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Minä en koskaan syyttänyt äitiäni, koska tiesin, että olisin saanut samankaltaisen reaktion mitä ap antaa tyttärelleen. Rakastin äitiäni ja halusin pitää hänet elämässäni. Mukauduin ja sopeuduin ja nielin kokemani.
Sitten tapahtui jotain.
Äiti kuoli melko nuorena. Se oli valtava shokki ja menetys enkä olisi halunnut jäädä vielä ilman äitiä.
Mutta tapahtui jotain muutakin.
Minä aloin kasvaa ja kehittyä, kun pääsin irti äitini luomasta todellisuudesta. Minä sain tilan ja oikeuden kasvaa omaksi itsekseni omine kokemuksineni. Aloin osata luopua huonoista ihmissuhteista, osata pitää omat rajani, nähdä oman arvoni ja omat tarpeeni, pystyin ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistani ihan uudella tavalla.
Elämäni suurin menetys oli myös elämäni suurin lahja.
Ei ole todellista mitä tekstiä?!? No, onnittelut äidin kuolemasta ja tuosta suuresta henkisestä kasvusta. Toivon todellakin, ettet itse koskaan saa lapsia - niin järkyttävää käytöksesi on.
Täsmennätkö, mikä kohta käytöksessä on järkyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Älä selitä! Itse et vaan halua muistaa tekojasi. Oot ollut täysin paska mutsi!
Kuinka monta kertaa tämä paska pitää trollata?! Lopeta jo muiden syyttely, ja tee jotakin järkevää omalla elämälläsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luitko saman tekstin? Kovin paljon olet kyllä lisäillyt asiaan omia kokemuksiasi? Ap on kuunnellut loputtomiin lapsensa uhriutumista ja "työstämistä". Tällöin ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ohjata lapsi terapiaan, koska loputon syyllistäminen ei muuta mennyttä, eikä auta menemään elämässä eteenpäin. Kuulostaa siltä, että et itse ota vastuuta mistään, vaan syyttelet omista ongelmistasi aina muita. Häpeä itse!
On saattanut kuunnella, muttei kuulla. Sanoo, että tytär "liioittelee pikkuasioita, vaatii anteeksipyyntöjä ja koko ajan velloo jossain itse itselleen luomassa 'traagisessa' lapsuudessa" jne. Kun tyttären puolta asioista ei täällä kuulla, tuo voi olla vanhemmalta rankkaa vähättelyä ja tapahtuneen selittelyä omaksi edukseen. Joka tapauksessa tytär ei selvästi ole tullut kohdatuksi, kun asiat edelleen vaivaavat. Toivottavasti löytää avun muualta. Usein nuo asiat eivät todellakaan selviä siellä, mistä ovat alkunsa saaneet, valitettavasti. Sama kuvio vain toistuu loputtomiin.
Voi hyvää päivää, loputon kuuntelu ei siis riitä, vaan pitää oikein kuulla. Entäpä jos äiti on jo kuullut asiat moneen kertaan, mutta mikään ei muuta lapsen loputonta valitusta, koskaan ei ole oikein kohdattu tai pyydetty anteeksi? Silloin ei voi muuta kuin jättää tytär täydellisempien auttajien haltuun.
Niin, eihän sillä loputtomalla kuuntelemisella ole mitään merkitystä, jos ei koskaan ymmärrä, mitä toinen yrittää sanoa ja tarvitsee. Että vanhempi oikeasti ymmärtäisi toimineensa haitallisesti ja olisi siitä aidosti pahoillaan. Ap sen sijaan pyrkii selittelemään tekojaan ja vähättelee niiden vaikutusta lapseen. Eikä siinä mitään, harva kykenee ottamaan vastuun teoistaan. Toivottavasti tosiaankin lapsi löytää parempaa apua muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
No, luultavasti voit huokaista helpotuksesta hyvin pian, kun hän katkaisee välit.
Entä kun huonosti kohtelevat vanhemmat eivät anna katkaista välejä? Pitääkö mennä lähestymiskiellon ja kunnianloukkaus tuomion kautta katki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Koska ne heidän syyttämänsä ihmiset eivät kanna omaa osuuttaan, vaikka niille jankuttaisi siitä vuosia. Se sama ongelma on ja pysyy niin kauan kuin se ihmissuhde pysyy, ellei KAKSI ihmistä halua korjata sitä. Ja vaikea on korjata jotain, jos ei suostu katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan.
Joskus riittää, että toinen vain muuttaa suhtautumistapaansa tai jotain. Tällöin se ihmissuhteen dynamiikka ei ole sama enää sille toisellekaan, jolloin hänen käytöksensä harvemmin pysyy entisenlaisena.
No nyt tuli päivän nauru, kiitos siitä.
Eli siis ehdotat, että ihminen, joka ilmaisee omia rajojaan rikotun ja ehdottaa toiselle asioiden korjaamista, nielisikin sen ja jatkaisi elämäänsä niin, että antaa rikkoa jatkossakin rajojaan. Juu, en suosittele kenellekään. Seuraksena läheisriippuvuutta, masennusta, addiktioita, suhteita narsistien kanssa, uupumusta, omanarvontunnon ja itsetunnon puutetta jne jne.
Kun tuossa sanottiin, että tarvitaan kaksi jonkun ihmissuhteen korjaamiseen, niin tää vastaus oli siihen viittaava ja enemmänkin yleisesti tarkoitettu. Eikä siinä lukenu mitään tunteiden nielemisohjeita, eikä oikeastaan mitään ohjetta siittä millaisen muutoksen tämä yks henkilö voi tehdä, kun kyseessä tosiaan yleinen viesti, jolloin suhtautumisen muutos ja käytöksen muokkaus on aivan tilanteesta riippuvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
Koska ne heidän syyttämänsä ihmiset eivät kanna omaa osuuttaan, vaikka niille jankuttaisi siitä vuosia. Se sama ongelma on ja pysyy niin kauan kuin se ihmissuhde pysyy, ellei KAKSI ihmistä halua korjata sitä. Ja vaikea on korjata jotain, jos ei suostu katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan.
Joskus riittää, että toinen vain muuttaa suhtautumistapaansa tai jotain. Tällöin se ihmissuhteen dynamiikka ei ole sama enää sille toisellekaan, jolloin hänen käytöksensä harvemmin pysyy entisenlaisena.
No nyt tuli päivän nauru, kiitos siitä.
Eli siis ehdotat, että ihminen, joka ilmaisee omia rajojaan rikotun ja ehdottaa toiselle asioiden korjaamista, nielisikin sen ja jatkaisi elämäänsä niin, että antaa rikkoa jatkossakin rajojaan. Juu, en suosittele kenellekään. Seuraksena läheisriippuvuutta, masennusta, addiktioita, suhteita narsistien kanssa, uupumusta, omanarvontunnon ja itsetunnon puutetta jne jne.
Kun tuossa sanottiin, että tarvitaan kaksi jonkun ihmissuhteen korjaamiseen, niin tää vastaus oli siihen viittaava ja enemmänkin yleisesti tarkoitettu. Eikä siinä lukenu mitään tunteiden nielemisohjeita, eikä oikeastaan mitään ohjetta siittä millaisen muutoksen tämä yks henkilö voi tehdä, kun kyseessä tosiaan yleinen viesti, jolloin suhtautumisen muutos ja käytöksen muokkaus on aivan tilanteesta riippuvaa
Vain kaksi yhdessä voivat luoda hyvän, toimivan ja terveen ihmissuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
No, luultavasti voit huokaista helpotuksesta hyvin pian, kun hän katkaisee välit.
Entä kun huonosti kohtelevat vanhemmat eivät anna katkaista välejä? Pitääkö mennä lähestymiskiellon ja kunnianloukkaus tuomion kautta katki?
Itse olen katkaissut välit isääni. Olen estänyt hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostinsa eikä hän tiedä osoitettani koska yhteystietoni ovat salaiset. Eiköhän tuo riitä suurimmassa osassa tapauksia. Toki niitä sairaita stalkkereitakin löytyy mutta onneksi he ovat pieni vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun sisko. Aina muistelee noin 40 vuoden takaista nuoruuttaa ja tietekin äiti on kaikkiin hänen traumoihinsa syypää ua minä pikkusiskona olin suosikki. No en ollut, mutta olin enemmän äidin kanssa ja juttelin hänen kanssaan kaikesta, systeri ei halunnut. Kummasti unohtunut, kuinka paljon äitimme joutui kestämään ja tekemään isämme takia. Kolmea työtä teki eikä tosiaan ollut varaa mihinkään extraan kuten muotivaatteisiin. Piruako noilla asioilla kiusaa yli 80-vuotiasta ihmistä ja tekee hänelle jotain psykoosidiagnooseja. Häpeää edelleen juuriaan niin paljon, ettei kehtaa kutsua meitä edes mihinkään juhliin, joihin perheenjäsenet yleensä kutsutaan.
Aika perus, ettei suosikkilapsi itse tunnista asemaansa. Vaikka ihan itsekin sanoit että enemmän vietit aikaa äitinne kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, luultavasti voit huokaista helpotuksesta hyvin pian, kun hän katkaisee välit.
Entä kun huonosti kohtelevat vanhemmat eivät anna katkaista välejä? Pitääkö mennä lähestymiskiellon ja kunnianloukkaus tuomion kautta katki?
Jos ei muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun sisko. Aina muistelee noin 40 vuoden takaista nuoruuttaa ja tietekin äiti on kaikkiin hänen traumoihinsa syypää ua minä pikkusiskona olin suosikki. No en ollut, mutta olin enemmän äidin kanssa ja juttelin hänen kanssaan kaikesta, systeri ei halunnut. Kummasti unohtunut, kuinka paljon äitimme joutui kestämään ja tekemään isämme takia. Kolmea työtä teki eikä tosiaan ollut varaa mihinkään extraan kuten muotivaatteisiin. Piruako noilla asioilla kiusaa yli 80-vuotiasta ihmistä ja tekee hänelle jotain psykoosidiagnooseja. Häpeää edelleen juuriaan niin paljon, ettei kehtaa kutsua meitä edes mihinkään juhliin, joihin perheenjäsenet yleensä kutsutaan.
Kuin meidän suvusta. Kultalapsi isä ja narsistijuoppo mummo yhdessä. Täti ollut syntipukki sylkykuppilapsi ja muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Jos tytär jatkuvasti jauhaa menneitä joko todellisia tai kuviteltuja tapahtumia, eikä pääse niistä eteenpäin, niin ehkä onkin parempi antaa hänen katkaista välit. Asiatonta ja jatkuvaa syyttelyä ei kenenkään tarvitse loputtomiin kestää.
Jotkut ihmiset jäävät jumiin ja syyllistävät aina muita kaikesta mikä on pielessä heidän elämässään. He eivät koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään.
No, luultavasti voit huokaista helpotuksesta hyvin pian, kun hän katkaisee välit.
Entä kun huonosti kohtelevat vanhemmat eivät anna katkaista välejä? Pitääkö mennä lähestymiskiellon ja kunnianloukkaus tuomion kautta katki?
Itse olen katkaissut välit isääni. Olen estänyt hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostinsa eikä hän tiedä osoitettani koska yhteystietoni ovat salaiset. Eiköhän tuo riitä suurimmassa osassa tapauksia. Toki niitä sairaita stalkkereitakin löytyy mutta onneksi he ovat pieni vähemmistö.
Kuulostatkin todella tunnekypsältä ja järkevältä ihmiseltä 🙄 Luulen, että vanhempasi voivat paremmin ilman sairasta syyttelyäsi.
Onneksi mulla ei ole vanhempia. Elämässä kivoja asioita perhedraaman sijaan.
Pahoittelu on se, mitä tehdään silloin, kun ei haluta pyytää anteeksi. Suosittelen pyytämään anteeksi lapseen kohdistunutta väkivaltaa.
Meillä on vanhempani kanssa lämpimät välit nykyisin, kun hän pyysi anteeksi ja minä annoin. Lapsen pahoinpitely on ollut yleistä, mutta se ei tee siitä hyväksyttävää.
N46