Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tytär roikkuu jatkuvasti menneessä
11.06.2023 |
En jaksa enää, kun tytär haluaa viikosta toiseen jankata samoja asioita. Liioittelee pikkuasioita, vaatii anteeksipyyntöjä ja koko ajan velloo jossain itse itselleen luomassa "traagisessa" lapsuudessa. Mielestäni hänellä oli kuitenkin ihan tavallinen lapsuus, eikä hän ymmärrä että ajatkin ovat muuttuneet. Vaikkei enää joku tukkapölly tulisi kuuloonkaan, niin silloin se oli ihan tavallista enkä jaksaisi käydä joka kerta läpi miten tukistin kerran 30v sitten kun kiusasi toista lasta. Samoin jotkut muutamat juhannuskaljat pitää joka kerta "puhua" läpi (käytännössä minua vain haukutaan juopoksi).
Miten saisin hänet tajuamaan, että hänen lapsuutensa ei ollut mikään hirveä ja että hänen pitäisi muutenkin keskittyä ennemmin nykyhetkeen?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Sen huomaa, kyllä, että jokin on mennyt kasvatuksessa vikaan, sillä et kovin täysillä käy. Siitäkin huolimatta ilmeisesti toivot, että muidenkin lapsuus olisi samaa helvettiä kuin sinun, vaikka tulos on sinunkaltaisesi aggressiivinen ja tunnekylmä tapaus. Toivottavasti vielä joskus löydät iloa ja lämpöä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan lapsuus ollut hirveä, jos hän niin sanoo. Et sinä voi toisen puolesta sanoa mikä on hänestä hirveää ja mikä ei. Ensinnäkin toi sun mustamaalaus palstalla on anteeksiantamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Omasta lapsuudesta ysäriltä muistan, että lähes kaikissa perheissä remmi lauloi ja tukat pöllysivät eikä sitä edes mitenkään peitelty. Minunkin kokemukseni mukaan se oli ihan yleistä koko oman lapsuuteni ympäristössä, ja olen syntynyt 1990. Kaikki vanhemmat kävivät töissä ja perheet asuivat omakotitaloissa, eli ei ollut mitään lähiönarkkien touhua.
Mitä, missä päin Suomea on ollut tuollaista? Ei todellakaan ollut mitään tuollaista ainakaan Etelä-Suomen kaupungissa, josta olen kotoisin. Yksi äkkipikainen isä oli yhdessä perheessä, mutta sekin vain korotti ääntään, ei muuta.
Keski-Suomessa keskisuuressa kaupungissa. En tiedä vaikuttaako sukupuoli tuohon, mutta olen mies ja käytännössä kaverit olivat poikia. Kyllä kaikki kaverit saivat selkäänsä, eikä sitä mitenkään ihmeellisenä pidetty. Onhan se jälkikäteen ajateltuna outoa miten yleistä se oli, vaikka olikin laitonta.
Olen kyllä erittäin hämmentynyt, jos tämä on totta. Isot on kulttuurierot eri puolella Suomea, kuulostaa omaan korvaan täysin hillbillymeiningiltä, oli omakotitalot tai ei. Omassa kaveripiirissä oli sekä tyttöjä että poikia.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kuppia otettiin lomilla mutta ei ollut mitään riitelyä tai väkivaltaa, mikä lapsia olisi voinut haitata. Nyt kokee "traumatisoituneensa" siitä että välillä rentouduttiin työputken jälkeen sellaisessa pienessä sievässä, jossa pystyttiin hyvin vahtimaan lapsia. Ja tuntuu selittelevän oman elämänsä epäonnistumisia sillä. Sitäkin valittaa miten en vaikka käskenyt laittamaan ruokaa ja siivoamaan tarpeeksi ystävällisesti yms 😅 Katsopa siinä lorvailua oman rankan työpäivän jälkeen kotiin tullessa, ja puhu rakentavasti ilman moitteen sanaa...
Tarjottiin kaikki mahdollisuudet ja hyvät puitteet lapsuudelle, mutta ei arvosta lainkaan. Jos jotain tehtiin väärin niin se oli hemmottelu, kun noin pienet asiat painaa eikä osaa ottaa koppia elämästä. Välillä melkein hävettää miten annettiin niin paljon, mutta tulos oli sitten tuo.
Ja kuten sanoit niin myös ajat oli ihan erit. Se mikä oli yleistä 80-luvulla ei ole yleistä nyt. Hyvä, että löytyi muita jotka ymmärtävät miten raskasta tämä on vanhemmalle eikä lapsi ole aina oikeassa.
Eli käytit alkoholia samalla kun vahdit lapsia ja purit työväsymystä heihin kotiin päästyä. "Annettiin paljon", mutta mitä? Materiaa, harrastuksia ja muita fyysisiä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Ap:n lapsi ei ole lellikki, ihan selviää jo aloitusta lukemalla. Ap:n lapsi mahdollisesti pyrkii irtautumaan omista traumoistaan, toisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Yhyy yhyy, mulla on ollu traumaattisempi lapsuus, joten siihen verrattuna helpomman lapsuuden kokeneilla ei ole aihetta olla traumatisoituneita yhyyy
Erona se etten ole sitä kenellekään yhyy yhyy äiti tukisti yhtyy elämä pilalla itkemässä pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikuttaa siltä, että tytär on kaikestaloukkaantuva erityisherkkä vihervasemmistolainen ja äiti on väkivaltainen yh-juoppo
Ai on juoppo jos juhlapäivinä on ottanut muutaman? Taitaa olla sitten Suomi täynnä juoppoja. Ja joku tukkapölly ja luunapit oli ihan arkipäivää 2000-luvulle saakka joka perheessä.
No huh huh, ei todellakaan ole ainakaan meidän perheessä ollut 90-luvulla, olin siis neljän lapsen äiti itse silloin. Mutta ehkä sun omassa elämänpiirissä näin oli, ja sulla on parempi olo, kun ajattelet, että muutkin teki lapsilleen samaa kuin sinä.
Ei myöskään omassa lapsuudessani niitä kovin jaeltu, ehkä yhden tukkapöllyn sain, luunappeja en lainkaan. Sen muistan, että tukkapöllykin tuntui väärältä ja alentavalta.
Omasta lapsuudesta ysäriltä muistan, että lähes kaikissa perheissä remmi lauloi ja tukat pöllysivät eikä sitä edes mitenkään peitelty. Minunkin kokemukseni mukaan se oli ihan yleistä koko oman lapsuuteni ympäristössä, ja olen syntynyt 1990. Kaikki vanhemmat kävivät töissä ja perheet asuivat omakotitaloissa, eli ei ollut mitään lähiönarkkien touhua.
Mitä, missä päin Suomea on ollut tuollaista? Ei todellakaan ollut mitään tuollaista ainakaan Etelä-Suomen kaupungissa, josta olen kotoisin. Yksi äkkipikainen isä oli yhdessä perheessä, mutta sekin vain korotti ääntään, ei muuta.
Keski-Suomessa keskisuuressa kaupungissa. En tiedä vaikuttaako sukupuoli tuohon, mutta olen mies ja käytännössä kaverit olivat poikia. Kyllä kaikki kaverit saivat selkäänsä, eikä sitä mitenkään ihmeellisenä pidetty. Onhan se jälkikäteen ajateltuna outoa miten yleistä se oli, vaikka olikin laitonta.
Joo. Ja yleensä niistä pojista tulee välttelevästi kiintyneitä, narsisteja, koulukiusaajia, tunnelukossa olevia aviomiehiä ja isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Yhyy yhyy, mulla on ollu traumaattisempi lapsuus, joten siihen verrattuna helpomman lapsuuden kokeneilla ei ole aihetta olla traumatisoituneita yhyyy
Erona se etten ole sitä kenellekään yhyy yhyy äiti tukisti yhtyy elämä pilalla itkemässä pelle.
Suosittelen sulle, että olisit. Saattaisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Ap:n lapsi ei ole lellikki, ihan selviää jo aloitusta lukemalla. Ap:n lapsi mahdollisesti pyrkii irtautumaan omista traumoistaan, toisin kuin sinä.
Voiko tuota kutsua traumaksi 😅 elämä on valitettavasti kovaa, samoin vanhemmuus. Näytä mulle täydellinen vanhempi. Meidän kotona syötiin perke le paljasta makaronia nälkään niin jaksa tommosia kitisijöitä. Ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Ap:n lapsi ei ole lellikki, ihan selviää jo aloitusta lukemalla. Ap:n lapsi mahdollisesti pyrkii irtautumaan omista traumoistaan, toisin kuin sinä.
Niin ja lastenpsykiatri on sanonut, että on orkidejoja ja on voikukkia. Voikukat selviytyvät kovemmistakin oloista kuin orkideat. Lapset ovat yksilöitä. Aloittajan tekstistä huokuu, että takana on jotain muutakin piilotettuna kuin nuo mitä hän mainitsee. Toivottavasti tytär lukee aloituksen. Jos olisin tytär laittaisin välit poikki. Pitää ihan palstalle asti valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jättänyt traumoja hänelle. Sinun on käytävä läpi virheesi mitä olet tehnyt. Ei aika poista mitään tekemisiäni.
Kuulostat ihmiseltä joka ei ota vastuuta tekemisistään. Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota vanhemmat olisivat enää fyysisesti pahoinpidelleet. Sehän oli ollut laitonta jo pitkän aikaa silloin.
Itse olen 62-syntynyt eikä meitäkään hakattu. Ei se ole pelkästään sukupolvesta kiinni kuten ei aikuisten keskinäinenkään väkivalta.
Totta. Minä olen syntynyt -45 eikä vanhempani ikinä käyneet fyysisesti käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Ap:n lapsi ei ole lellikki, ihan selviää jo aloitusta lukemalla. Ap:n lapsi mahdollisesti pyrkii irtautumaan omista traumoistaan, toisin kuin sinä.
Voiko tuota kutsua traumaksi 😅 elämä on valitettavasti kovaa, samoin vanhemmuus. Näytä mulle täydellinen vanhempi. Meidän kotona syötiin perke le paljasta makaronia nälkään niin jaksa tommosia kitisijöitä. Ihan oikeasti.
Me emme voi tietää ap:n lapsen tunteista. Elämän kovuudelle ei tarvitse kyynistyä kuten sinä. Ei ole täydellisiä vanhempia kenelläkään, mutta rakastavia, kohtaavia ja tukevia kyllä on. Ei sun tarvitse jaksaa ketään muuta kannatella, kun olet itse rikki. Toivottavasti pärjäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Ok. Eli hankit sitten lapsen, vaikket olisi ollut siihen valmis. Ei se ole lapsesi syy.
Tajuatko, että te olette kaksi eri ihmistä. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on tarjota lapsellesi turvallinen lapsuus ja tunneyhteys eikä se velvollisuus poistu sillä, että sinua on kohdeltu huonosti eikä rima mene siinä, että sinä teet paremmin kuin omat vanhempasi.
Tarkoitin sitä että oma elämä lapsena oli helvettiä tuon aapeen lellikin muka traumoihin nähden. Mutta kun yhyy yhyy
En ikinä tee lapsia.
Ap:n lapsi ei ole lellikki, ihan selviää jo aloitusta lukemalla. Ap:n lapsi mahdollisesti pyrkii irtautumaan omista traumoistaan, toisin kuin sinä.
Voiko tuota kutsua traumaksi 😅 elämä on valitettavasti kovaa, samoin vanhemmuus. Näytä mulle täydellinen vanhempi. Meidän kotona syötiin perke le paljasta makaronia nälkään niin jaksa tommosia kitisijöitä. Ihan oikeasti.
Me emme voi tietää ap:n lapsen tunteista. Elämän kovuudelle ei tarvitse kyynistyä kuten sinä. Ei ole täydellisiä vanhempia kenelläkään, mutta rakastavia, kohtaavia ja tukevia kyllä on. Ei sun tarvitse jaksaa ketään muuta kannatella, kun olet itse rikki. Toivottavasti pärjäät.
Aloittaja vähättelee lapsen kokemusta, joten varmasti vähättelee omia tekosiaankin. Aika moni vanhempi ei vain pysty myöntämään eikä ns. muista kaikkia tekojaan lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tytär olisi elänyt viikon sitä elämää jota itse jouduin lapsuudessa elämään. Hiljasta ois.
Eli traumakierre jatkuu nyt tyttäressä, vaan eri muodossa?
Näinhän se yleensä menee. Hurt people hurt people.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsuus ollut hirveä, jos hän niin sanoo. Et sinä voi toisen puolesta sanoa mikä on hänestä hirveää ja mikä ei. Ensinnäkin toi sun mustamaalaus palstalla on anteeksiantamatonta.
Tän on pakko olla vitsi 😂 Et ilmeisesti ole koskaan lukenut miten monta anoppien haukkumisketjua täältäkin löytyy. Enemmän nää nuoret kolmekymppiset kaiken saaneet täällä uikuttaa "kamalasta" lapsuudestaan herjaten vanhempiaan. Tuntuu, että kun elämässä oikeasti ei ole ongelmia, niin niitä sitten kehitellään pikkujutuista. Ikinä ei ole tullut vastaan näin itsekeskeistä sukupolvea kuin nämä nykyiset 20-35 -vuotiaat.
Et lue kuin aloittajan puolen asiasta. Mitenhän lapsi kertoisi kokemukset?
Vierailija kirjoitti:
Kerran on hyvä puhua asiat läpi, mutta ei sinulla ole mitään velvollisuutta niitä koko ajan puida. Sano suoraan oma kanta, mielestäsi perheenne elämä oli normaalia ja muistot itselläsi hyviä, etkä kadu kaljoittelua tai tukistuksia. Tai jos kadut, sano se. Pahoittele että tyttö kokee lapsuutensa huonona, mutta et halua puhua aiheesta enempää. Jos hänellä on suuri tarve puhua lapsuuden asioita toistuvasti ja kokee että on saanut niistä traumoja, voisi olla hyvä hakeutua terapiaan.
Näin kannattaa toimia, jos haluaa ottaa riskin että tytär katkaisee välit.
Tämä yhyyhy kirjoittaja sanoisi varmaan jalkansa katkaisseelle ettei toi nyt mitään ole, kun mulla oli kerran molemmat jalat poikki ja nauraisi vaan räkäisesti päälle. Ei ole soveltuva ainakaan soteen töihin.
Alue: Aihe vapaa
Ja varmasti löytyy paljon ihmisiä, joiden kokemukset omiisi verrattuna ovat olleet vielä suurempaa helvettiä. joten pitäisikö sunkin olla vain ihan hiljaa "muka-traumoistasi"? Vai olisiko sittenkin niin, ettei kyseessä ole kilpailu alun alkaenkaan?