Vaadinko mieheltä liikaa? (Vanhemman hoito)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaisin, että mieheni olisi kiinnostunut jaksamisestani ja kenties tekisi kotihommia enemmän, mutta en odottaisi häntä mukaan hoitokeikoille. Kuinka usein noita käyntejä on? Ihan totta ap, jos sinulla ei ole sairautta joka sen estää, niin nyt autokouluun.

Nimenomaan itselläni on sairaus. Mies on aina ollut mukanani, kun olen vanhemmillani käynyt. Lytätkää nyt siitäkin sitten ja pitäkää omituisena.

Olet todella kohtuuton. Ne on sun vanhempiasi, ei miehen. Eikö sinne pääse julkisilla? Eikö ne vanhemmat voi muuttaa?

Sä hoidat omat vanhempas, miehesi omansa.

Eikö äitis/isäs tykkää tavata sua ilman miestäs?

Tietty meillä minä voin käydä lapsien tai yksinkin vanhuksieni luona. Mutta jostain kumman syystä niin mun pitää olla mukana kun mennään hänen vanhemmilleen. Hyväksyn tällä hetkellä, mutta tulevaisuudessa kun tarttee käydä useammin auttamassa niin saa opetella menemään ilman mua.

Ongelma on nyt se, että sinä tarvitset kyydin. Miten ihmeessä kulkisit paikasta toiseen jos mies jättää sinut tai vaikka katkaisee jalkansa? Hoida nyt asiat siihen malliin, ettet ole miehestä tai kenestäkään noin riippuvainen.

Onko siihen joku erityinen syy, että et voi käyttää julkisia kulkuneuvoja etkä voi itse ajaa autoa?

Olisi todella kummallista, jos sellainen ihminen ei saisi kunnallista kotipalvelua, joka tarvitsee apua päivittäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on nyt se, että sinä tarvitset kyydin. Miten ihmeessä kulkisit paikasta toiseen jos mies jättää sinut tai vaikka katkaisee jalkansa? Hoida nyt asiat siihen malliin, ettet ole miehestä tai kenestäkään noin riippuvainen.

Siis mikä ihme teitä ihmisiä oikein vaivaa? En voi pakottaa vanhempiani muuttamaan, olen yrittänyt kyllä vuosikaudet. En voi taikaiskusta muuttua myöskään terveeksi. Jos ette itse ole olleet vastaavassa tilanteessa niin älkää tuomitko.

Kun se ongelma on sinun ja vanhempiesi.

Ei miehesi.

Jos ei he suostu muuttamaan eikä oärjää yksin, tilatkoon kotiapua sieltä kunnaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottaisin, että mieheni olisi kiinnostunut jaksamisestani ja kenties tekisi kotihommia enemmän, mutta en odottaisi häntä mukaan hoitokeikoille. Kuinka usein noita käyntejä on? Ihan totta ap, jos sinulla ei ole sairautta joka sen estää, niin nyt autokouluun.

Nimenomaan itselläni on sairaus. Mies on aina ollut mukanani, kun olen vanhemmillani käynyt. Lytätkää nyt siitäkin sitten ja pitäkää omituisena.

Onko se siis sellainen sairaus, joka estää ajokortin ajamisen? Äidilläni on ollut kolmekymppisestä asti kaksoiskuvia, hän menetti ajo-oikeuden, kun näkö ei enää riittänyt turvalliseen ajamiseen.

Vanhempasi vaativat liikaa.

Ilmeisesti myöskin puhun tässä asioista, jotka ovat käsittämätömiä nykyihmiselle. Toivotan onnea siihen, että tulette aina pärjäämään yksin ja ilman jonkun toisen apua.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti myöskin puhun tässä asioista, jotka ovat käsittämätömiä nykyihmiselle. Toivotan onnea siihen, että tulette aina pärjäämään yksin ja ilman jonkun toisen apua.

Jos ne sun vanhempasi haluaa sinun auttavan, he tulee vastaan ja muuttaa sellaisen matkan päähän, että pääset sinne.

Jos miehesi auttaa jo sinua selviämään arjesta, on oikeasti paljon vaatia vielä vanhemmistasi huolehtiminen.

Ole oikeasti yhteydessä kotihoitoon, se on oikea paikka saada hoitoa vanhemmillesi.

Kyllä minullakin on se käsitys, että tällaisia asioita tehdään yhdessä, puolin ja toisin. Ajattelen niin, että pitkässä parisuhteessa molemmat vähän niin kuin liittyvät osaksi myös toistensa sukuja.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti myöskin puhun tässä asioista, jotka ovat käsittämätömiä nykyihmiselle. Toivotan onnea siihen, että tulette aina pärjäämään yksin ja ilman jonkun toisen apua.

Kuule, minä käyn katsomassa /auttamassa heikkokuntoista vanhempaani 5 krt viikossa. Ei ole koskaan tullut edes mieleen vaatia miestä mukaan. Hän taas hoiti aikanaan omat vanhempansa, enkä minä sinne mennyt mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minullakin on se käsitys, että tällaisia asioita tehdään yhdessä, puolin ja toisin. Ajattelen niin, että pitkässä parisuhteessa molemmat vähän niin kuin liittyvät osaksi myös toistensa sukuja.

Ainoo vaan että ne ap:n vanhemmat ei osallistu eikä halua, ap ei kykene joten ainoa joka käytännössä osallistuu ja venyy olisi se ap:n mies.

Minä autan äitiäni ja mies auttaa isäänsä. Mun isä ja häben äitinsä kuolleet.

Näin me selviämme juuri ja juuri ilman että oma elämä on pelkkää ravaamista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minullakin on se käsitys, että tällaisia asioita tehdään yhdessä, puolin ja toisin. Ajattelen niin, että pitkässä parisuhteessa molemmat vähän niin kuin liittyvät osaksi myös toistensa sukuja.

Ei todellakaan tulla osaksi toisen sukua. Se on jotenkin todella vanhanaikainen, maalaistalon ympäristöön kuuluva ajattelutapa mielestäni. Minulla on minun sukuni ja miehellä omansa. En juurikaan ole edes kyläillyt miehen sukulaisten luona.

N53, hki

Vierailija kirjoitti:

Minä autan äitiäni ja mies auttaa isäänsä. Mun isä ja häben äitinsä kuolleet.

Näin me selviämme juuri ja juuri ilman että oma elämä on pelkkää ravaamista.

Sama meillä. Aiemmin limitettiin niin että toinen jäi kotiin ja toinen meni. Nyt lapset on niin isoja että hoidamme käynnit yhtä aikaa tahoillamme jolloin voimme olla sitten yhdessä perheen kanssa sen lopun ajan.

Hoida kotihoito heille.

Vaadit.

Kotihoito kuvioihin ja vanhemmat muuttavat lähemmäs. Siinä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Sä hoidat omat vanhempas, miehesi omansa.

Eikö äitis/isäs tykkää tavata sua ilman miestäs?

Tietty meillä minä voin käydä lapsien tai yksinkin vanhuksieni luona. Mutta jostain kumman syystä niin mun pitää olla mukana kun mennään hänen vanhemmilleen. Hyväksyn tällä hetkellä, mutta tulevaisuudessa kun tarttee käydä useammin auttamassa niin saa opetella menemään ilman mua.

Meillä sama. Minä en mielelläni käy yksin vanhempieni luona (huonot välit), mutta mieheni kannustaa minua siihen. Voin kuitenkin käydä esim. sisarukseni tai aikuisen lapseni kanssa siellä.

Miehelläni taas ei tietääkseni ole mitenkään huonot välit vanhempiinsa, mutta hän ei käy heidän luonaan muutoin kuin minun kanssani. Ei edes aikuisten lasten kanssa lähde. Joskus olemme olleet siellä kahdella autolla, ja minä olen lähtenyt aikaisemmin kotiin, koska mies on halunnut vielä jäädä. Olen käynyt matkalla nopeasti kaupassa, ja kun olen mennyt kotiin, mies onkin ollut jo siellä.  Joskus jopa niin, että mieskin on käynyt kaupassa, ja ollaan silti yhtä aikaa pihassa. Eli ei sitten kuitenkaan halunnut jäädä, kun minä lähdin.

Minä taas olen anoppini kanssa sellaisissa väleissä, että kun hän soittaa minulle jostain meidän perheeseen liittyvässä asiassa, annan puhelimen miehelleni. Tämä siksi, etten halua ottaa riskiä, että hän haukkuu minut pystyyn jostain yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempasi vaativat liikaa.

Olen vanhempien luona etätöissä ja autan siinä sivussa. Voisinpa käydä vain kerran viikossa, mutta kun avun tarve voi olla jokapäiväinen. Jos olisin parisuhteessa, niin näkisin että kukin hoitaa omat vanhempansa.