Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko mieheltä liikaa? (Vanhemman hoito)
10.06.2023 |
Vanhempani alkaa olla huonossa kunnossa ja tarvitsee viikottaista apua. Asumme noin 45min ajomatkan päässä. Mieheni ilmoitti heti alkuun, että käy kovin raskaaksi, jos molemmat käymme hänen luonaan. Eli minun pitäisi käydä siellä joskus myös yksin. Ongelmana on se, että se ei ole kovin helposti järjestettävissä. Tarvitsen aina kyydin. Ja oikeastaan isompi ongelma on se, että tunnen että mieheni jättää minut yksin tässä. Totta kai tiedostan, että ei se kivaa ole ja syö omiakin voimavaroja, jos pitää käydä hoitamassa toista. Mutta jotenkin minulla on ollut se ajatus, että pariskuntana nämäkin asiat tehdään yhdessä. Vanhempani hyvinvointi on minulla yksi tärkeimmistä asioista ja tuntuu nyt, että mieheni ei halua edes auttaa. Olen tilanteesta jo valmiiksi kovin ahdistunut ka nyt myös tosi pettynyt mieheeni.
Mitä näkemyksiä teillä muilla on näihin asioihin? Toivoisitteko/oletatteko saavanne apua puolisoltanne vanhempien hoidossa, kun se hetki koittaa?
Kommentit (84)
No en kyllä itekkä kokoajan ramppais hoitamassa mieheni vanhempia enkä olettaisi hänen käyvän jatkuvasti hoitamassa minun vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini asui omakotitalossa. isän eläessä valitti ettei isä tee mitään. isän kuoltua alkoi vaatimukset monenlaisiin sisä- ja ulkotöihin, jotka eivät yllättäen enää onnistuneet. Asumme 300 km päässä ja omakin talo, perhe ja työ hoidettavina.
Nykyään äiti asuu kerrostalossa, omakotitalo on myyty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeä yleinen mielipide on, että vaadit liikaa. Sinulle on ehdotettu täällä erilaisia vaihtoehtoja, mikään ei kelpaa tai käy. Onko ainoa haluamasi vastaus miehesi haukkuminen?
Miehen haukkuminen? Lähinnä olen nähnyt haukuttavan aloittajaa. Tökeröä käytöstä. Jos kysytään, mitä mieltä olette, ei se ole kutsu alkaa määräillä kysyjää, enemmän kai hän tarkoitti kysyä, kuinka muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa. Olen pahoillani AP, että olet joutunut lukemaan näin töykeitä vastauksia tilanteessa, jonka varmaan koet stressaavana. Vain sinä ja miehesi voitte päättää miten toimitte, vaikka nämä komentelijat niin mielellään toisin näkisivät. Se taitaa olla perhepalaverin paikka miettiä mikä on järkevää.
Kiitos tästä viestistä. Ainahan on arpapeliä, millaisia vastauksia saa, kun kirjoittaa av-palstalle, mutta kieltämättä en olisi kaivannut enää itseeni kohdistuvia haukkuja. Helppo on huudella että vanhusten pitäisi muuttaa (puhuttu on vaikka kuinka tästä eikä toisia voi pakottaa), käyttäkää julkisia kulkuneuvoja (niitä ei ole) tai tilatkaa ruokatarvikkeet vanhuksille kotiin (kaupoilla ei ole kotiinkuljetusta tuolla paikkakunnalla).
Asiat eivät välttämättä toimi niin jouhevasti kuin täällä väitätte. Kotipalveluasian otan seuraavaksi selvittelyyn.Meitä on täällä moneen junaan ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Aina voisi silti käyttäytyä kunnioittavasti toisia kohtaan. Vanhempani joutui juuri tänä aamuna sairaalaan.
Miksi niitä vanhuksia ei voi pakottaa muuttamaan muualle, tai sinua ei voi pakottaa ajamaan itse omia menojasi, mutta miehen voi pakottaa sinulle kuskiksi ja vanhempiesi palvelijaksi? Kyllä tuossa vaiheessa voi sanoa, että joko muutatte tai apua ei tule. Saavat sitten itse päättää pärjäävätkö yksin metsässä vai muuttavatko palveluiden piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeä yleinen mielipide on, että vaadit liikaa. Sinulle on ehdotettu täällä erilaisia vaihtoehtoja, mikään ei kelpaa tai käy. Onko ainoa haluamasi vastaus miehesi haukkuminen?
Miehen haukkuminen? Lähinnä olen nähnyt haukuttavan aloittajaa. Tökeröä käytöstä. Jos kysytään, mitä mieltä olette, ei se ole kutsu alkaa määräillä kysyjää, enemmän kai hän tarkoitti kysyä, kuinka muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa. Olen pahoillani AP, että olet joutunut lukemaan näin töykeitä vastauksia tilanteessa, jonka varmaan koet stressaavana. Vain sinä ja miehesi voitte päättää miten toimitte, vaikka nämä komentelijat niin mielellään toisin näkisivät. Se taitaa olla perhepalaverin paikka miettiä mikä on järkevää.
Kiitos tästä viestistä. Ainahan on arpapeliä, millaisia vastauksia saa, kun kirjoittaa av-palstalle, mutta kieltämättä en olisi kaivannut enää itseeni kohdistuvia haukkuja. Helppo on huudella että vanhusten pitäisi muuttaa (puhuttu on vaikka kuinka tästä eikä toisia voi pakottaa), käyttäkää julkisia kulkuneuvoja (niitä ei ole) tai tilatkaa ruokatarvikkeet vanhuksille kotiin (kaupoilla ei ole kotiinkuljetusta tuolla paikkakunnalla).
Asiat eivät välttämättä toimi niin jouhevasti kuin täällä väitätte. Kotipalveluasian otan seuraavaksi selvittelyyn.Meitä on täällä moneen junaan ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Aina voisi silti käyttäytyä kunnioittavasti toisia kohtaan. Vanhempani joutui juuri tänä aamuna sairaalaan.
Ja kuitenkin aloituksesi perusteella kamala pettymys ja iso ongelma on edes ajatus siitä, että joutuisit JOSKUS käymään vanhempiesi luona yksin. Siis joskus.
Jos olet itse jo täysin puolison avun varassa, niin silloin sopisi keskittyä omaan hyvinvointiin eikä ulkoistaa vielä vanhemmistasi huolehtimista miehelle. Kun nyt kuitenkin kaikki on vaikeaa, niin voithan aina muuttaa vanhempiesi luokse ja sinne sitten kotiapua koko suvulle. Eikö olisi kätevää ja mies varmaan voi käydä katsomassa vaikka joka toinen viikko.
Mistä teillä tämä kaikki ilkeys kumpuaa?
Ei ap ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka tarvitsee apua vanhempiensa hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä teillä tämä kaikki ilkeys kumpuaa?
Ei ap ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka tarvitsee apua vanhempiensa hoidossa.
Ei ap tarvitsisi jos ne vanhemmat olisi hoitaneet osuutensa.
Kyllä on suomalaiset ihmiset kylmiä ja kovia, sääliksi käy teidän läheisiänne. Toivottavasti karma on totta, ja saatte sen korkojen kera tuta nahoissanne .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on suomalaiset ihmiset kylmiä ja kovia, sääliksi käy teidän läheisiänne. Toivottavasti karma on totta, ja saatte sen korkojen kera tuta nahoissanne .
Ap:n vanhemmat on kovia, kylmiä ja äärimmäisen itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on suomalaiset ihmiset kylmiä ja kovia, sääliksi käy teidän läheisiänne. Toivottavasti karma on totta, ja saatte sen korkojen kera tuta nahoissanne .
Toivottavasti karma tosiaan palkitsee myös ap:n joka pitää miestään ilmaisena palvelijana eikä kohtele häntä itsenäisenä ihmisenä. Mutta kun katsoo ap:n vanhempia, niin huomaa heti mistä hän on kylmyytensä ja itsekkyytensä perinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ottaa itsestään selvänä sen, että vanhemmilla on oikeus asua missä haluavat (iso talo syrjäkylällä, oletan) ja että vanhemmilla on myös oikeus saada kaikki pyytämänsä apu lapseltaan. Ap on hyvä tytär, kiltti ja kuormittunut. Toivoo mieheltä tukea ja apua hankalassa tilanteessa, mutta mies (joka jo auttaa sairasta vaimoaan arjessa) kokee ettei jaksa tätä appivanhempien hoidon vastuuta alkaa kantaa.
Raskas tilanne kaikille. Toivottavasti sopiva järjestely löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on suomalaiset ihmiset kylmiä ja kovia, sääliksi käy teidän läheisiänne. Toivottavasti karma on totta, ja saatte sen korkojen kera tuta nahoissanne .
Aloittajalle varmaan kirjoitit? Sääliksi tosiaan käy hänen miestään. Meillä päin autetaan puolin ja toisin sekä puolisoa että molempien perheitä. Eikä sysätä yhden kontolle sekä omaa että suvun hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta ihan ensimmäiseksi sun pitää saada vanhempasi ymmärtämään, että sinä et pysty ajamaan autoa ja lisäksi sinulla on itselläsikin sairauksia. Mitä pidempään he kuvittelevat, että voivat aina tukeutua sinun apuusi, sitä vaikeampaa heille tulee hyväksyä ulkopuolinen apu myöhemmin. Mä sentään asun vanhempieni naapurissa, mutta muutama vuosi sitten isäni ei millään meinannut hyväksyä sitä, että olin menossa isoon leikkaukseen, josta kuntoutuminen kesti pari kuukautta, ja että minä en todellakaan käy kyynärsauvojeni kanssa heille kaupassa (mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan) yms, koska en pystynyt käymään kaupassa omien ostostenikaan vuoksi. Kun lopulta sain isän suostumaan siihen, että tilaa ostoksensa kotiinkuljetuksella, hän olikin erittäin tyytyväinen ulkopuoliseen palveluun. Vielä hän siivoaa itse, mutta kun ei enää siivoa, en minäkään ala siellä siivoamaan. Hyvä kun saan reumani kanssa oman kotini siivottua. Sitten, kun isäni ei enää jaksa, ostetaan siivouspalvelu ulkopuoliselta. Niin mä joudun itsekin tekemään, kun en enää pysty siivoamaan itse.
Jos vanhempasi asuvat jossain pikkupaikkakunnalla omakotitalossa, sieltä voisi kysellä, onko jotain naapuria, joka maksua vastaan voisi käydä tekemässä puut, auraamassa tiet ja talvella lapioimassa lumet. Isommilla paikkakunnilla löytyy ihan firmojakin, jotka tarjoavat tällaista palvelua. On myös hyvä tiedostaa, että - jos siis kyse omakotitalosta - jossain vaiheessa voi tulla eteen tilanne, että eivät kertakaikkiaan enää pärjää siellä. Vanhempiesi asuinpaikan hyvinvointialeen seniorineuvonnasta voi kysyä, millaisia palveluita alueella mahdollisesti on.. Myös sen, missä vaiheessa olisi syytä vanhustyön sosialityöntekijän käydä tekemässä palvelutarpeen arviointi. Arviointikäynti ei vielä tarkoita, että tarvitsisi tai saisi kotihoidon palveluita, mutta nämä ihmiset osaavat arvioida, millaista apua ehkä jo nyt tarvitaan ja mistä sellaista voi saada. Tarvittaessa myös fysioterapeutti voi tehdä kotikäynnin ja katsoa, tarvitaanko jotain asunnon muutostöitä (esim kylpyhuoneeseen kahvoja seinään tms) tai jotain apuvälineitä (esim tartuntapihdit)
Vierailija kirjoitti:
Mistä teillä tämä kaikki ilkeys kumpuaa?
Ei ap ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka tarvitsee apua vanhempiensa hoidossa.
Puuttuu enää se AP:n osuus siitä hoidosta. Ilkeyttään ei mies hoida koko sukua mutta AP varmasti auttaisi kaikkia jos ei olisi estynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin on se käsitys, että tällaisia asioita tehdään yhdessä, puolin ja toisin. Ajattelen niin, että pitkässä parisuhteessa molemmat vähän niin kuin liittyvät osaksi myös toistensa sukuja.
Juuri tuon takia en koskaan mene naimisiin. Siihen liittyy ajatus liittymisestä toisen sukuun, enkä todellakaan halua liittyä puolisoni sukuun. Meidän molempien vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta sisaruksia on, ja minulle on itsestäänselvää, että puoliso huolehtii itse, jos haluaa antaa sisaruksilleen joululahjoja, muistaa syntymäpäivinä jne. Ja minä tietenkin omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeä yleinen mielipide on, että vaadit liikaa. Sinulle on ehdotettu täällä erilaisia vaihtoehtoja, mikään ei kelpaa tai käy. Onko ainoa haluamasi vastaus miehesi haukkuminen?
Miehen haukkuminen? Lähinnä olen nähnyt haukuttavan aloittajaa. Tökeröä käytöstä. Jos kysytään, mitä mieltä olette, ei se ole kutsu alkaa määräillä kysyjää, enemmän kai hän tarkoitti kysyä, kuinka muut ovat toimineet vastaavassa tilanteessa. Olen pahoillani AP, että olet joutunut lukemaan näin töykeitä vastauksia tilanteessa, jonka varmaan koet stressaavana. Vain sinä ja miehesi voitte päättää miten toimitte, vaikka nämä komentelijat niin mielellään toisin näkisivät. Se taitaa olla perhepalaverin paikka miettiä mikä on järkevää.
Kiitos tästä viestistä. Ainahan on arpapeliä, millaisia vastauksia saa, kun kirjoittaa av-palstalle, mutta kieltämättä en olisi kaivannut enää itseeni kohdistuvia haukkuja. Helppo on huudella että vanhusten pitäisi muuttaa (puhuttu on vaikka kuinka tästä eikä toisia voi pakottaa), käyttäkää julkisia kulkuneuvoja (niitä ei ole) tai tilatkaa ruokatarvikkeet vanhuksille kotiin (kaupoilla ei ole kotiinkuljetusta tuolla paikkakunnalla).
Asiat eivät välttämättä toimi niin jouhevasti kuin täällä väitätte. Kotipalveluasian otan seuraavaksi selvittelyyn.Meitä on täällä moneen junaan ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Aina voisi silti käyttäytyä kunnioittavasti toisia kohtaan. Vanhempani joutui juuri tänä aamuna sairaalaan.
Olen pahoillani vanhempasi joutumisesta sairaalaan. Sun kannattaa soittaa sinne ja kertoa, että olet huolissasi siitä, miten äitisi ja isäsi pärjäävät sen jälkeen, kun sairaalaan joutunut kotiutuu. Ja - jos olet jo huolissasi kotiin jääneestä - kertoa myös siitä. Sairaaloissa on sosiaalityöntekijä, jonka puheluusi vastannut henkilö voi pyytää käymään vanhempaasi tapaamassa.
Mä todellakin olen muuten vastaavassa tilanteessa, mutta vanhempani asuvat lähellä ja täällä toimii palvelut. Jos ei toimisi ja jos he asuisivat kaukana, ei mulla olisi mitään mahdollisuutta käydä joka viikko heitä auttamassa. Siitä huolimatta, että he asuvat lähellä, pyrin motivoimaan heitä pärjäämään ilman mun apuani. Ymmärrän, että sinusta olisi mukavaa, jos miehesi toimisi sulle joka viikonloppu autokuskina. Koita kuitenkin ajatella niin, että mitä sitten tekisit, jos miehesi ei pystyisikään? Esim hän sairastuisi niin, ettei voisi ajaa enää autoa? Tai hän kuolisi tai teille tulisi ero? Onko sulla jo mietittynä ratkaisu tällaiseen tilanteeseen? Muuttaisivatko vanhempasi sellaisessa tapauksessa lähemmäs sinua tai edes palveluide lähelle? Vai olettaisivatko - ja olisitko tse valmis siihen - että huristelisit viikottain matkan heidän luokseen taksilla? Ja tuo plan B sulla täytyy olla jo ihan sitäkin varten varalla, että miehesi sairastuu niin, että ei pysty muutamaan viiikkoon toimimaan sulle kuskina. Jollain tavallahan vanhempiesi pitää silloinkin pärjätä.
Ymmärrän tavallaan molempien kantaa. Ap on kiltiksi kasvatettu tyttö, joka edelleen asettaa vanhempien palvelun oman ja miehensä hyvinvoinnin edelle. Mutta kyllä mies on oikeassa, hänen prioriteettinsa on oma ja ap:n jaksaminen. Ap:n mies lienee tähän asti mukisematta hoitanut kuskaamisen ja käytännön asioista valtaosan ap:n sairastelun vuoksi. Nyt yrittää asettaa rajoja, mutta ap tätä hyväksy. Itsekin olen kiltiksi kasvatettu, mutta mieheni ei ole mikään palvelijaluonne. Kun olemme vanhemmillani, niin äitini edelleen yrittää juoksuttaa minua ties millä asioilla. Mies sitten kahdenkesken puuttuu tähän, että ei tarvitse kaikkeen suostua. Ja on oikeassa.
Kyllä nyt meni ap:n keskustelu ihan pieleen. Tässä oli tarkoitus haukkua mies itsekkääksi siaksi, ja ap olisi voinut näyttää keskustelun miehelle miten muutkin pitävät häntä itsekkäänä.
Minä myös hoidan ainoana lapsena vanhan äitini asiat. Se on vähän pakko, koska kuka muu ne hoitaisi. Hoidan kyllä mielelläni, vaikka usein tuntuu, että se vie kohtuuttomasti aikaa kiireisen työni lisäksi. En ehdi harrastaa mitään. Äitiäni pitää kuljettaa lääkäreihin jo suht usein ja istua hänen kanssaan päivystyksissä.
Mieheni tekee tällä hetkellä lyhyempää työpäivää ja voi tehdä työtään joustavammin kuin minä. Niinpä usein myös mieheni auttaa äitini kuskaamisessa, niin että voin itse sillä aikaa tehdä töitä, jotka muuten pitäisi tehdä yömyöhään. Arvostan miestäni todella paljon. Äitini on jo yli 90 v ja asuu kerrostalossa. Palvelutaloon ei pääse eikä vielä haluaisikaan, koska muisti pelaa hyvin.
Edellinen kirjoittaja jatkaa 81/81.
Tavallaan samankaltainen tilanne siiä mielessä, että minulla on ajokortti, mutta en uskalla ajaa, jos pitää mennä ruuhka-aikana keskustan läpi (ja näin tarvitsee mennä). Ajopelko on niin suuri etten vaan uskalla, vaikka mitä olen koittanut tehdä. Matkaa autolla vaan 15 minuuttia, mutta julkisilla 45 minuuttia. Tämän vuoksi on vieläkin hienompaa, että mieheni auttaa myös. Se ei kuitenkaan ole miehen velvollisuus millään lailla niin kun ei sinunkaan miehesi. Auttaminen pitää tulla pyytettömästi, koska kyse ei ole hänen vanhemmastaan.
Kyllä sinä vaadit. Ja vanhempasi ovat itsekkäitä.
Heidän olisi pitänyt miettiä vanhuuden järjestelyjään jo hyvän aikaa sitten.
Jos olet ainoa lapsi, sinulla on sairaus joka estää autolla ajamisen ja joka on omaa perhettäsi kuormittava tekijä, heidån olisi pitänyt järjestää asumisensa järkevästi jo aikaa sitten. Samaten heti alkaa ottaa selvää kotipalvelusta, kun heidän tilanteensa alkaa heiketä.
Eivät he voi vyöryttää ongelmiaan sinulle, etkä sinä todellakaan voi siirtää niitä eteenpäin miehellesi.
Vasta kun he ovat itse tehneet kaiken voitavansa niiden ratkaisemiselsi, sinä voit auttaa ja niissä tapauksissa sitten kun sinå et pysty (lastenhoito, työ, oma sairastumisesi) voit kysyä voiko miehesi tehdä jotain sinun sijastasi mutta silloinkin hänellä on ensisijaisesti ensin vastuu omasta perheestään.