Mitä konkreettisia lastensuojelutekoja voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin ironista, että tässäkin keskustelussa mollataan sossujen toimintaa ja kerrotaan tarinoita siitä, miten sossu yritti viedä lapset ihan tavalliselta perheeltä ja ihan ilman syytä.

Sossut eivät tee virheitä ja sossujen käsitys huolesta on aina oikea. Mitään syytä kyseenalaistaa sossujen toimintaa ei ole.

Niin, vanhemmathan ei koskaan virheitä teekään? Heillä on aina oikea käsitys toiminnastaan ja lapsen edusta.

:D

Kai nyt ihmeessä käsität, että niillä "sossuilla" on ihan velvollisuus selvittää esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen perusteella lapsen tilanne?

Joskus vanhemmat ovat oikeassa ja joskus sossut ovat oikeassa. Tosin oikeassa oleminen on pitkälti riippuvaista kunkin omista mielipiteistä, koska lastenkasvatuksessa harvemmin on mitään ehdottomia totuuksia olemassa.

Lastensuojeluilmoitusjärjestelmä tulisi ajaa alas. Tuollainen ilmiantokoneisto ei palvele ketään. Jos ihmisillä on asiaa sossuille niin he voivat ottaa yhteyttä heihin aivan tavallisin keinoin, kuten asia oli ennen lastensuojeluilmoituksia.

Ei kyllä ole riippuvaisia omista mielipiteistä, vaan ihan laista. Oletko sellaisesta kuullut?

Edelleen, sosiaalityössä kaikkien tehtyjen päätösten pitää perustua lakiin. Ne ei ole mitään mielipidekysymyksiä.

Tuo ehdotuksesi kuulostaa aika hurjalta. Mitäpä meinaat, että sellaisissa perheissä tapahtuu, missä vanhemmat ei itse näe mitään ongelmaa? Vai ihanko tosissaan luulet, että kaikki ottaisi itse yhteyttä tarvittaessa?

Voi apua.

Laissa on vaan sanottu, että jos on huoli lapsesta niin se on lastensuojeluasia. Huolta ei ole määritelty sen tarkemmin, vaan se on henkilökohtainen kokemus.

Lastensuojelu toimi ihan hyvin vielä 90-luvulla jolloin lasuja ja muuta laajennettua toimenkuvaa ei vielä ollut.

Joo, lastensuojelu toimi "hyvin" 90-luvulla, kun mitään lastensuojelua ei varsinkaan pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla ollut lainkaan. Nimimerkillä itsekin kärsin perheväkivallasta lähes koko lapsuuteni. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut puuttua, vaikka kaikki opettajia myöten koulussa tiesi asiasta.

Nyt jos olisit lapsi niin sinut todennäköisesti otettaisiin huostaan. Mutta siitä taas seuraisi muita traumoja (isoja sellaisia). Eli mikä lopulta on paras? Huostaanotot ja koko nykyinen valvontakoneisto myös maksavat valtavasti rahaa ja luovat pelon ilmapiiriä lapsiperheiden keskuuteen.

Mitä traumoja?

Olisipa otettu. Harmi ettei. Mitäpä luulet sen olleen, kun piti melkein koko lapsuus pelätä epävakaata ja väkivaltaista isäpuolta? Eihän siitä nyt toki traumoja voinut jäädä.

Toivoin ala-asteella pääseväni sijaisperheeseen tai lastenkotiin. Onneksi äiti erosi siitä paskakasasta, kun olin nuorin teini. Koti missä ei tarvinut pelätä, oli ihan unelma.

Useimmat lapset ovat kiintyneitä perheenjäseniinsä ja haluavat olla perheenjäsentensä kanssa vaikka heidän toimintansa ei olisikaan suositusten mukaista. Vasta hyvin vakavissa tapauksissa lapsen on parempi olla jossain muualla. Lastensuojelussa tätä ei ymmärretä, vaan hyvin jäykällä tavalla pyritään ohjaamaan vanhempien toimintaa ja langettamaan sanktioita perheille.

Ei ole lapsen edun mukaista elää esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä, vaikka kyseessä olisikin ne omat ja rakkaat perheenjäsenet.

Ihan turhaa yrittää sepittää jotain muuta.

Useimmissa perheissä esiintyy väkivaltaa jossain muodossa.

Tämä oli melkoinen kannanotto, ja laittoi miettimään millainen ihminen luulee noin. 

Hän on itse kasvanut väkivallan keskellä? Silloin hämärtyy, mikä on "yleistä" ja mikä on "poikkeavaa". Omaa lapsuudenkotia hyvin usein pidetään "normina", vaikka se ei sitä todellakaan olisi. Lapsen käsityskyky on rajallinen eikä aikuisenakaan tule välttämättä sitä lapsuuden kasvuympäristöä kyseenalaistettua. 

Vai onko hän itse väkivaltainen lapsiaan kohtaan? 

Laskeeko hän henkisen väkivallan tähän mukaan, ja onko sitä vain nimittely, haukkuminen, halventaminen, nolaaminen? Vai miten laveasti hän laskee siihen kuuluvaksi esim seuraamuksilla uhkaamisen, tai lapsen etuuksien rajoittamisen jne? 

***

Joskus väkivalta käsitetään tosi laajaksi asiaksi.

Raisa Cacciatoren kirjassa Kiukkukirja luetellaan aggressiivisuuden eri muotoja.

Hänen mukaansa esimerkiksi mykkäkoulun pitäminen, hylkääminen, ylivallan (määräysvallan) ottaminen, karjuminen (toisen pelästyttäminen), vastasyytökset, mitätöinti ja haukkuminen ovat aggressiivisia tapoja riidellä. 

Ja sitten taas esim rajojen puuttuminen ja tunnetason loukkaukset ovat väkivaltaa.

Jos näillä spekseillä mennään... onko aggressiivisuus väkivaltaa? Tuon mukaan taitaa olla, jos se aggressiivinen huuto tosiaan pelästyttää toisen. Tunnetason väkivaltaa. 

( Cacciatoren kirjoitukset nyt ei ensinnä tullut kyllä tuosta kommentista mieleen, tajunnanvirtana vain jatkoin, miten laajaksi se väkivalta voidaan määritellä. ) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin ironista, että tässäkin keskustelussa mollataan sossujen toimintaa ja kerrotaan tarinoita siitä, miten sossu yritti viedä lapset ihan tavalliselta perheeltä ja ihan ilman syytä.

Sossut eivät tee virheitä ja sossujen käsitys huolesta on aina oikea. Mitään syytä kyseenalaistaa sossujen toimintaa ei ole.

Niin, vanhemmathan ei koskaan virheitä teekään? Heillä on aina oikea käsitys toiminnastaan ja lapsen edusta.

:D

Kai nyt ihmeessä käsität, että niillä "sossuilla" on ihan velvollisuus selvittää esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen perusteella lapsen tilanne?

Joskus vanhemmat ovat oikeassa ja joskus sossut ovat oikeassa. Tosin oikeassa oleminen on pitkälti riippuvaista kunkin omista mielipiteistä, koska lastenkasvatuksessa harvemmin on mitään ehdottomia totuuksia olemassa.

Lastensuojeluilmoitusjärjestelmä tulisi ajaa alas. Tuollainen ilmiantokoneisto ei palvele ketään. Jos ihmisillä on asiaa sossuille niin he voivat ottaa yhteyttä heihin aivan tavallisin keinoin, kuten asia oli ennen lastensuojeluilmoituksia.

Ei kyllä ole riippuvaisia omista mielipiteistä, vaan ihan laista. Oletko sellaisesta kuullut?

Edelleen, sosiaalityössä kaikkien tehtyjen päätösten pitää perustua lakiin. Ne ei ole mitään mielipidekysymyksiä.

Tuo ehdotuksesi kuulostaa aika hurjalta. Mitäpä meinaat, että sellaisissa perheissä tapahtuu, missä vanhemmat ei itse näe mitään ongelmaa? Vai ihanko tosissaan luulet, että kaikki ottaisi itse yhteyttä tarvittaessa?

Voi apua.

Laissa on vaan sanottu, että jos on huoli lapsesta niin se on lastensuojeluasia. Huolta ei ole määritelty sen tarkemmin, vaan se on henkilökohtainen kokemus.

Lastensuojelu toimi ihan hyvin vielä 90-luvulla jolloin lasuja ja muuta laajennettua toimenkuvaa ei vielä ollut.

Joo, lastensuojelu toimi "hyvin" 90-luvulla, kun mitään lastensuojelua ei varsinkaan pikkupaikkakunnilla ja maaseudulla ollut lainkaan. Nimimerkillä itsekin kärsin perheväkivallasta lähes koko lapsuuteni. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut puuttua, vaikka kaikki opettajia myöten koulussa tiesi asiasta.

Nyt jos olisit lapsi niin sinut todennäköisesti otettaisiin huostaan. Mutta siitä taas seuraisi muita traumoja (isoja sellaisia). Eli mikä lopulta on paras? Huostaanotot ja koko nykyinen valvontakoneisto myös maksavat valtavasti rahaa ja luovat pelon ilmapiiriä lapsiperheiden keskuuteen.

Mitä traumoja?

Olisipa otettu. Harmi ettei. Mitäpä luulet sen olleen, kun piti melkein koko lapsuus pelätä epävakaata ja väkivaltaista isäpuolta? Eihän siitä nyt toki traumoja voinut jäädä.

Toivoin ala-asteella pääseväni sijaisperheeseen tai lastenkotiin. Onneksi äiti erosi siitä paskakasasta, kun olin nuorin teini. Koti missä ei tarvinut pelätä, oli ihan unelma.

Useimmat lapset ovat kiintyneitä perheenjäseniinsä ja haluavat olla perheenjäsentensä kanssa vaikka heidän toimintansa ei olisikaan suositusten mukaista. Vasta hyvin vakavissa tapauksissa lapsen on parempi olla jossain muualla. Lastensuojelussa tätä ei ymmärretä, vaan hyvin jäykällä tavalla pyritään ohjaamaan vanhempien toimintaa ja langettamaan sanktioita perheille.

Ei ole lapsen edun mukaista elää esimerkiksi väkivaltaisessa perheessä, vaikka kyseessä olisikin ne omat ja rakkaat perheenjäsenet.

Ihan turhaa yrittää sepittää jotain muuta.

Useimmissa perheissä esiintyy väkivaltaa jossain muodossa.

Hei, sinä, tule perustelemaan tämä! Mitä tarkoitat tällä luulolla?