Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä konkreettisia lastensuojelutekoja voi tehdä?
10.06.2023 |
Klo 17 alkaa surmatun pojan suruhartaus. Ulkopaikkakuntalaisena ajattelin ensin sytyttää ikkunalle kynttilän, mutta eihän siitä mitään hyötyä ole, saastuttaa vain ilmaa samoin kuin liikenne.
Millä oikeilla teoilla lastensuojelua voi tukea? MLL on ilmeisesti jotain isosisartoimintaa. Entä onko tunnettua pitkään toiminutta toimijaa, joka on konkreettista lastensuojelua tukevaa, jonne voisi lahjoittaa rahaa?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala sijaisperheeksi, tukiperheeksi tai tukihenkilöksi. Näistä on jatkuva pulaa.
Ihmiset voivottelevat ja kauhistelevat asioita, mutta harva tekee konkreettisesti yhtään mitään. Rahan lahjoittaminen on itselle hyvän omantunnon ostamista, ei mitään muuta.
Olen tämän kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Me ollaan oltu tuki- ja sijaisperheenä kymmenisen vuotta, yksikään tuttava ei ole tänä aikana tähän samaan ryhtynyt. Ihan sama mitä kauheuksia uutisoidaan ja tarvetta perheiden auttamiseen olisi. Ei ryhdytä. Ei sitten kukaan.
Pelkkä rahan lahjoittaminen ei auta, vaan tekijöistä on pula.
Koska se on niin raskasta.
Ne lapset Einola raskaita, vaan niiden biologiset vanhemmat.
Mistä sen tiedät, jos et ole kokeillut? Olisko mahdollista että toisen ihmisen auttamisesta myös saa jotain, hyvää mieltä, tunteen että tekee oikein, tekee jotain hyödyllistä??
Tukiperhe hoitaa lapsia yhden viikonlopun kuukaudessa, ei niitä vanhempia. Selityksesi, että biol. vanhemmat olisivat raskaita, ja siksi ei ole tukiperheitä, selitys ei edes sovi tähän.
**
Mutta joo. Sittenhän on turha tulla huutelemaan "miksi kukaan ei tee mitään". Siksi kukaan ei tee mitään kun se olisi niin raskasta.
Ainahan on helpompaa istua käsiensä päällä.
...Toisaalta eiköhän se ole aika raskasta myös niillä lapsilla / vanhemmilla joilla on tosi haastava elämäntilanne siellä kotona. Jos on päädytty hakemaan lasusta apua, niin ei se helppoa ole heilläkään.
Lapsuudenperheeni oli sijaisperheenä 15 vuoden ajan. Lapset oli ihan ok, mutta voi jessus niiden biologisia vanhempia. Parit vanhemmat tiesi tai onnistui urkkimaan lasten sijoituspaikan, siis meidän perheen osoitteen, seurauksena puhelinhäirintää, ovella ja pihassa aineissa huutamista ja riehumista jne. Yksi vanhempi myös uhkasi yöllä tulla hakemaan lapsensa meiltä. Toki kaikki vanhemmat ei olleet tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
Hiljattain uutisoitiin väitöskirjasta, joka koski kiireellisiä sijoituksia. Siinä todettiin, että muualla maailmassa ei ole tällaista järjestelmää kuin Suomessa, että yksi virkailija voi käytännössä päättää noin radikaalista toimesta. Ja kun se virkailija on entistä useammin epäpätevä, kokematon ja huolikoulutettu niin riskit ovat suuret.
Kunnallinen kodinhoito takaisin. Loppu noille kaatokorko ym firmoille. Pahasti velkaantuneille täytyy tarjota paremmin apua.Takuusäätiössä nyt vähintään vuoden jono. Terapiatakuu voimaan mahdollisimman pian. Lasten auttaminen alkaa koko perheen auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Akselilta yleis- ja kieliopinnot. Puhuttiin myös yleisellä tasolla eikä pelkästään lastensuojelusta tai huostaanotoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
Hiljattain uutisoitiin väitöskirjasta, joka koski kiireellisiä sijoituksia. Siinä todettiin, että muualla maailmassa ei ole tällaista järjestelmää kuin Suomessa, että yksi virkailija voi käytännössä päättää noin radikaalista toimesta. Ja kun se virkailija on entistä useammin epäpätevä, kokematon ja huolikoulutettu niin riskit ovat suuret.
Kiireelliselle sijoituksellekin pitää aina olla perusteet. Kiireellinen sijoitus tapahtuu yleensä silloin, kun on joku tilanne meneillään. Ei lapsia herranjestas huvikseen lähdetä roudaamaan sijoituspaikkaan, mistä myös on pulaa varmaan koko ajan. Usein kiireellisiä sijoituksia tehdään myös päivystysaikana, eli siis käytännössä vaikka keskellä yötä. Se on silloin sosiaalipäivystyksen homma miettiä, mihin lapsi menee.
Kiireellinen sijoitus on sellaisenaan tilapäinen ja sen jatkamisesta päättää aina eri henkilö kuin se joka alunperin teki päätöksen kiireellisestä sijoituksesta.
Avaisitko vähän, millaisia esimerkkejä kiireellisistä sijotuksista nyt tarkoitat, mitkä nyt niin huolettaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Nytkö palaveritkin on itkun aihe?
Mites ajattelit, että perheiden tilannetta selvitettäisiin, jos ei esimerkiksi puhumalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.
Höpönhöpön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala sijaisperheeksi, tukiperheeksi tai tukihenkilöksi. Näistä on jatkuva pulaa.
Ihmiset voivottelevat ja kauhistelevat asioita, mutta harva tekee konkreettisesti yhtään mitään. Rahan lahjoittaminen on itselle hyvän omantunnon ostamista, ei mitään muuta.
Olen tämän kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Me ollaan oltu tuki- ja sijaisperheenä kymmenisen vuotta, yksikään tuttava ei ole tänä aikana tähän samaan ryhtynyt. Ihan sama mitä kauheuksia uutisoidaan ja tarvetta perheiden auttamiseen olisi. Ei ryhdytä. Ei sitten kukaan.
Pelkkä rahan lahjoittaminen ei auta, vaan tekijöistä on pula.
Koska se on niin raskasta.
Ne lapset Einola raskaita, vaan niiden biologiset vanhemmat.
Mistä sen tiedät, jos et ole kokeillut? Olisko mahdollista että toisen ihmisen auttamisesta myös saa jotain, hyvää mieltä, tunteen että tekee oikein, tekee jotain hyödyllistä??
Tukiperhe hoitaa lapsia yhden viikonlopun kuukaudessa, ei niitä vanhempia. Selityksesi, että biol. vanhemmat olisivat raskaita, ja siksi ei ole tukiperheitä, selitys ei edes sovi tähän.
**
Mutta joo. Sittenhän on turha tulla huutelemaan "miksi kukaan ei tee mitään". Siksi kukaan ei tee mitään kun se olisi niin raskasta.
Ainahan on helpompaa istua käsiensä päällä.
...Toisaalta eiköhän se ole aika raskasta myös niillä lapsilla / vanhemmilla joilla on tosi haastava elämäntilanne siellä kotona. Jos on päädytty hakemaan lasusta apua, niin ei se helppoa ole heilläkään.
Lapsuudenperheeni oli sijaisperheenä 15 vuoden ajan. Lapset oli ihan ok, mutta voi jessus niiden biologisia vanhempia. Parit vanhemmat tiesi tai onnistui urkkimaan lasten sijoituspaikan, siis meidän perheen osoitteen, seurauksena puhelinhäirintää, ovella ja pihassa aineissa huutamista ja riehumista jne. Yksi vanhempi myös uhkasi yöllä tulla hakemaan lapsensa meiltä. Toki kaikki vanhemmat ei olleet tällaisia.
Tukiperhe ja sijaisperhe ovat aivan eri asiat.
Tukiperhetoiminta perustuu biol. vanhempien osalta täysin vapaaehtoisuuteen, miksi tulisivat perheen pihalle meuhkaamaan, kun ovat saaneet lapsille hoitopaikan viikonlopuksi.
Ei nämä pelot "hankalista vanhemmista" edelleenkään selitä sitä, miksi tukiperheeksi ryhtyminen ei kiinnosta.
Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.
Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelun työvälineisiin ei valitettavasti kuulu kristallipalloa, mistä näkisi lapsen tai perheen tulevaisuuteen, että mitä siellä kotona tapahtuu, jos tehdään niin tai näin. Lastensuojelulla ei ole myöskään käytössä ajatustenlukukonetta, millä voitaisiin puhumatta tietää, mitä siellä vanhempien tai lasten mielessä liikkuu. Myöskään mitään superkatsetta ei heillä ole, millä näkisi, että mitä siellä kodin seinien sisällä oikein tapahtuukaan.
Siksi lastensuojelun työvälineenä on ihan perinteinen keskustelu. Se tapahtuu sekä vanhempien että lasten kanssa, jos lapset on kykyisiä kertomaan oman versionsa. Se ei aina ole sama kuin vanhempien versio asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.
Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.
Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.
Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.
Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.
En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.
Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.
Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.
Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?
Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?
Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.
Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.
Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.
Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.
Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.
Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.
Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.
Että oikein kuulusteluilla. :D
Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.
Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.
Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.
Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?
Vaikka tekisi kaiken pykälien mukaan niin silti voi joutua vaikeuksiin. Varsinkin ottaen huomioon sen, että lastensuojelun luonteeseen ei kuulu asioiden aukoton todistelu.
Vierailija kirjoitti:
Siksi lastensuojelun työvälineenä on ihan perinteinen keskustelu. Se tapahtuu sekä vanhempien että lasten kanssa, jos lapset on kykyisiä kertomaan oman versionsa. Se ei aina ole sama kuin vanhempien versio asioista.
Vanhemmat osaavat peitellä asioita paljon paremmin kuin lapset. Siksi ensisijainen menetelmä on lasten kuulusteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.
Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.
Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään.
Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.
Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.
Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään.
Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille.
Onko lapsella oikeus tulla huostaanotetuksi?
Alue: Aihe vapaa
Millähän kurssilla olit.
Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).
Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää.
Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä.
Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee.