Mitä konkreettisia lastensuojelutekoja voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Onko lapsella oikeus tulla huostaanotetuksi?

Jos kotona ei saa ruokaa tai on väkivaltaa, niin tottakai pitäisi olla.  Mikä ihmeen kysymys tuo on? 

Tunnetko lapsen oikeudet? Ne opetetaan nykyään ala-asteikäisille. Lapsella on oikeus mm kasvaa turvassa, on oikeus leikkiin, ruokaan, huolenpitoon. 

Jos ne toteutuu vain huostaanotettuna, niin KYLLÄ, hänellä pitää silloin olla oikeus tulla huostaanotetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Onko lapsella oikeus tulla huostaanotetuksi?

Jos kotona ei saa ruokaa tai on väkivaltaa, niin tottakai pitäisi olla.  Mikä ihmeen kysymys tuo on? 

Tunnetko lapsen oikeudet? Ne opetetaan nykyään ala-asteikäisille. Lapsella on oikeus mm kasvaa turvassa, on oikeus leikkiin, ruokaan, huolenpitoon. 

Jos ne toteutuu vain huostaanotettuna, niin KYLLÄ, hänellä pitää silloin olla oikeus tulla huostaanotetuksi. 

Jos oletetaan, että kotona on väkivaltaa, eli lapselle on vaikkapa annettu luunappi, niin totta kai lapsi itsekin silloin toivoo, että hänet erotetaan vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Siis meinaatko, että lastensuojelu ei saisi puhua lapsen kanssa, vai mitä ihmettä?

Miten sitten ajattelit, että lapsia voidaan kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Ja höpö höpö.

Eiköhän ne jätskilahjonnat tule juurikin sieltä vanhempien taholta, kun lapsi kertoo tädeille sen, minkä vanhemmat käski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Ja höpö höpö.

Eiköhän ne jätskilahjonnat tule juurikin sieltä vanhempien taholta, kun lapsi kertoo tädeille sen, minkä vanhemmat käski.

Kova on luotto siihen, että lastensuojelu on hyvällä asialla pahoja vanhempia vastaan. Lapsi ei tarvitse puolustusasianajajaa koska sossutäti ajattelee aina lapsen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Ja höpö höpö.

Eiköhän ne jätskilahjonnat tule juurikin sieltä vanhempien taholta, kun lapsi kertoo tädeille sen, minkä vanhemmat käski.

Kova on luotto siihen, että lastensuojelu on hyvällä asialla pahoja vanhempia vastaan. Lapsi ei tarvitse puolustusasianajajaa koska sossutäti ajattelee aina lapsen parasta.

Ja sinä ajattelet, että vanhemmat ajattelee aina lapsen parasta. Edelleen, muista mistä ketju on lähtenyt. Siitä että jotkut vanhemmat murhaa lapsiaan. 

Lasun sossu ei saa mitään henkilökohtaista lisää siitä, tuleeko tehtyä huostaanotto vai ei. Ei tule mitään bonusta, hyötyä, mitään. Hänellä ei ole mitään motiivia tehdä niitä vääriä huostaanottoja, kuten tunnut kuvittelevan, että he kaikin keinoin lahjovat lapset jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.

Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.

Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.

En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.

Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.

Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.

Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?

Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?

Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.

Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.

Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.

Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.

Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.

Millähän kurssilla olit.

Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).

Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää. 

Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä. 

Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee. 

Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.

Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.

Että oikein kuulusteluilla. :D

Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.

Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.

Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.

Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?

Ei missään perheessä tai kenelläkään ihmisellä ole kaikki hyvin. Jokaisella on joskus jotain vastoinkäymisiä tai haasteita elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Onko lapsella oikeus tulla huostaanotetuksi?

Jos kotona ei saa ruokaa tai on väkivaltaa, niin tottakai pitäisi olla.  Mikä ihmeen kysymys tuo on? 

Tunnetko lapsen oikeudet? Ne opetetaan nykyään ala-asteikäisille. Lapsella on oikeus mm kasvaa turvassa, on oikeus leikkiin, ruokaan, huolenpitoon. 

Jos ne toteutuu vain huostaanotettuna, niin KYLLÄ, hänellä pitää silloin olla oikeus tulla huostaanotetuksi. 

Jos oletetaan, että kotona on väkivaltaa, eli lapselle on vaikkapa annettu luunappi, niin totta kai lapsi itsekin silloin toivoo, että hänet erotetaan vanhemmistaan.

Mitä varten täytyy puhua koko ajan puuta heinää? Onko aihe liian vaikea, liian kipeä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.

Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.

Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.

En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.

Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.

Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.

Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?

Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?

Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.

Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.

Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.

Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.

Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.

Millähän kurssilla olit.

Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).

Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää. 

Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä. 

Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee. 

Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.

Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.

Että oikein kuulusteluilla. :D

Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.

Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.

Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.

Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?

Ei missään perheessä tai kenelläkään ihmisellä ole kaikki hyvin. Jokaisella on joskus jotain vastoinkäymisiä tai haasteita elämässään.

Taidettiinpa tarkoittaa, että lasten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Ja höpö höpö.

Eiköhän ne jätskilahjonnat tule juurikin sieltä vanhempien taholta, kun lapsi kertoo tädeille sen, minkä vanhemmat käski.

Kova on luotto siihen, että lastensuojelu on hyvällä asialla pahoja vanhempia vastaan. Lapsi ei tarvitse puolustusasianajajaa koska sossutäti ajattelee aina lapsen parasta.

Ja sinä ajattelet, että vanhemmat ajattelee aina lapsen parasta. Edelleen, muista mistä ketju on lähtenyt. Siitä että jotkut vanhemmat murhaa lapsiaan. 

Lasun sossu ei saa mitään henkilökohtaista lisää siitä, tuleeko tehtyä huostaanotto vai ei. Ei tule mitään bonusta, hyötyä, mitään. Hänellä ei ole mitään motiivia tehdä niitä vääriä huostaanottoja, kuten tunnut kuvittelevan, että he kaikin keinoin lahjovat lapset jne. 

Niinpä.

Huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta varsinkin tulee päinvastoin vaan enemmän työtä.

Ei siis ole mitään syytä, miksi työntekijät haalisi itselleen lisää hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu saa kuulustella lapsia ilman, että näiden vanhemmat ovat tilanteessa läsnä. Huomiota herättävää on, että edes poliiseilla ei Suomessa ole vastaavaa oikeutta.

Lastensuojelu toimii kuin valtio valtiossa eivätkä mitkään tavanomaiset säännöt koske sitä. Ns. huolia joilla perustellaan toimenpiteet ei edes tarvitse todistaa vaan huoli on huoli. Tämä on rajussa ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Niin olisi Vilja Eerikaakin pitänyt kuulla kahden kesken, esim lääkärissä. Oletko lukenut kirjan? Isä Touko oli aina mukana ja puhui valheita, tyttö oli hiljaa eikä uskaltanut sanoa mitään. 

Ketju lähti siitä, että 4-vuotias on murhattu, ja kenelle sinä haet lisää oikeuksia? Edelleen vain aikuisille. 

Niinpä.

Lapsi on yleensä hyvin lojaali vanhemmilleen. Siksi lapsi ei uskalla kertoa kotiasioista, varsinkaan jos vanhempi on paikalla. Vanhemman läsnäolo taas voi johtaa juuri tuohon ylläkuvattuun tilanteeseen. Että lapsen hätä jää kuulematta, kun aikuinen kaunistele asiat parhainpäin.

Jos vanhempi ei ole läsnä, niin lapsi voidaan muutenkin helpommin houkutella kertomaan asioita. Kun kerrot tädille mitä täti haluaa kuulla, niin saat valita pakastimesta jätskin.

Joo ja ne vanhemmathan ei voikaan lapsia lahjoa..

Ihme väitteitä ja jankkausta taas.

Konkreettista olisi häätää maasta kaikki lapsia saalistavat saalistajat joita tämä maa on täynnä, olivat sitten suomalaisia tai muualta tulleita, molemmat tuhoavat lapsia päivittäin...

En tiedä, mutta pyörittelen ajatusta että ainakin hyvin nuorten vanhempien perheissä olisi hyvä käydä ehkä viikottain tms kotiavustaja ihan vaikka automaattisesti aluksi. Koska mietin vain että onko se avun pyytäminen itsessään sellainen vaikea kynnys, koska joku voi ajatella ettei halua ns. myöntää etten nyt osaa tai jaksa tätä. Olisiko helpotus jos apua saisikin ihan pyytämättä ja säännöllisesti, ennenkuin varsinaisia ongelmia ehtisi syntyä, tulisiko siinä sivussa juteltua asioista ajoissa eikä taakka kertyisi. Minun luonteelle tämäntyyppinen matalan kynnyksen kotiapu sopisi, monilla nuorilla on mm. impulssikontrollin kanssa ongelmia, itselläkin on ollut.

- kysymällä lähipiirissä olevilta lapsiperheiltä toivoisivatko he apua esim. lasten hoitoon

- jos naapurissa lapsiperheessä biletetään toistuvasti tai tapellaan öisin ym., niin oikeasti tekee sen lastensuojeluilmoituksen eikä vain juorua kavereille kahvipöydässä asiasta

- alkaa vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi

-alkaa tukiperheeksi. Uhraa yhden viikonlopun kuukaudesta apua tarvitsevien perheiden lasten hoitamiseen

-alkaa sijaisperheeksi. Ottaa sijoitetut lapset asumaan luokseen 24/7.

Kaikki apu mitä lapsiperheet saa on lastensuojelua. Osa keinoista on ennaltaehkäiseviä, kuten esim. lähipiirin lapsiperheiden auttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.

Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.

Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.

En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.

Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.

Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.

Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?

Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?

Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.

Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.

Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.

Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.

Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.

Millähän kurssilla olit.

Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).

Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää. 

Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä. 

Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee. 

Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.

Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.

Että oikein kuulusteluilla. :D

Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.

Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.

Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.

Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?

Ei missään perheessä tai kenelläkään ihmisellä ole kaikki hyvin. Jokaisella on joskus jotain vastoinkäymisiä tai haasteita elämässään.

Taidettiinpa tarkoittaa, että lasten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta kaikki hyvin.

En minä usko sossujen, poikkeuksia lukuunottamatta, tahallaan hajottavan perheitä, mutta kyllä nuo soveliaan elämän kriteerit lapsiperheille on tiukentuneet ja ei näy merkkejä että tiukentuminen ei edelleen jatkuisi.

Eiköhän kaikilla lapsistaan huolehtivilla vanhemmilla ole noita huolia lapsen terveyteen ja turvallisuuteen liittyen. On koliikkia, kaatuilua ja haavereita, lapsenkasvatuskin täytyy opetella jne.

Sossut varmasti tarkoittavat hyvää valvonnallaan, mutta tulos voi olla ja ehkä jo onkin se että vanhemmat arastelevat neuvojen kysymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka väittää, että lapset voidaan hakea helposti pois kotoa, valehtelee.

Ensinnäkin, lapsen huostaanotto tarvitsee painavat perusteet siitä, että kotona asuminen uhkaa lapsen kehitystä tai terveyttä. Huostaanoton on aina oltava myös lapsen edun mukaista ja se edellyttää myös sitä, että mahdolliset muut tukitoimet ei ole riittäviä. Käytännössä siis huostaanotto on yleensä aika pitkä polku. Huostaanotosta ei myöskään kukaan työntekijä päätä koskaan yksin.

Kaiken lisäksi, huostaanotto ja lapsen sijoitus on ihan älyttömän kallista hommaa yhteiskunnalle, joten sitä ei tosiaan tehdä ilman perusteita.

En usko, että Suomessa on yhtään lasta palautettu vanhemmille sen vuoksi, että huostaanotto olisi ollut liian kallista. Lastensuojelulla on kyky selittää poliitikoille, että lasten oikeuksien toteutuminen edellyttää huostaanottoa. Kukaan poliitikko ei lähde kyseenalaistamaan lasten oikeuksia vaikka se tulisi rahamielessä kalliiksi.

Eihän lasta nyt herranjestas vanhemmille palauteta sen vuoksi, että huostaanotto olisi liian kallista.

Sen sijaan huostaanottoja ei todellakaan tehdä vain huvikseen ja turhaan, sen verran kallista hommaa se lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle on.

Miten poliitikot liittyy huostaanottoihin tai lastensuojeluun?

Yksikään poliitikko ei todellakaan päätä lasten huostaanotosta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen ajatuksen?

Poliitikot päättävät sen budjetin mikä on käytettävissä huostaanottoihin. Jos budjettivarat ovat loppu, niin lastensuojelu ei enää kykene maksamaan lastenkodeille.

Poliitikot myös päättivät että kuritusväkivallasta tehtiin laitonta. He säätävät lakeja jotka vaikuttavat lastensuojeluun.

Myös tiettyjä ammattiryhmiä koskeva luottamuksellisuus on poistettu ja tilalle tullut ilmoitusvelvollisuus. Paljon on sellaista mihin poliitikot osallistuvat aktiivisuudellaan tai passiivisuusellaan.

Lastensuojelulla on hyvin laaja valta päättää asioiden tulkinta eli se, että mikä lopulta on huoli ja mikä ei. Edes lastensuojelun käsikirja ei määrittele huolta muuten kuin aivan yleisellä tasolla.

Kyllä, tuo on toinen puoli asiassa. Joskus olin samalla kurssilla sossuopiskelijoiden kanssa, ja hekin päivittelivät miten yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat itsekseen päättää isoista asioista omaa mutuaan soveltaen.

Millähän kurssilla olit.

Yksinään ei kukaan päätä huostaanotosta. Työ tehdään pareittain, kaikki isommat jutut menevät vielä johtavan sossun kautta, ja lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee kunnan sosiaalilautakunta (tähän pienellä varauksella kun nyt tuli hyvinvointialueet - lautakunta saattaa olla osaltani vanhentunutta tietoa.).

Tahdonvastainen huostaanotto menee vielä hallinto-oikeuteen ja siellä tuomari joko hyväksyy tai hylkää. 

Eli ei tosiaankaan ole yhden ihmisen päätettävissä. 

Sosiaalityöntekijän pitää arvioida lakia tulkiten, ei mutulla, vaan lakiin perustuen, milloin lapsen kehitys vaarantuu liiaksi, vaarantuu niin paljon ettei voi enää auttaa kotiin. Rajahan on hyvin häilyvä, mutta yksin sitä vaikeaa päätöstä ei kukaan sosiaalityöntekijä kyllä tee. 

Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on paljon valtaa. Alkaen vaikkapa niistä sijoituksista jotka virallisesti eivät ole huostaanottoja mutta ajavat pitkälti saman asian. Muutenkin voidaan perhettä painostaa, kuten kuulusteluilla ja perhetyöntekijän käynneillä. Sekä ylipäätään lastensuojelun "asiakkuudella". Huostaanotto on vasta tämän prosessin huipentuma jolle perustan on luonut se yksittäisen sosiaalityöntekijän työ.

Lisäksi saman työpaikan sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta luonnollisesti muodostaa kollektiivin, jolla on valta luoda käytännöt sille, että mikä heidän toimialueellaan on hyväksyttävää lastenhoitoa ja -kasvatusta ja mikä ei. Nämä toisensa tuntevat työkaverit käyvät paljon keskusteluja ja tuntevat myös sosiaalista painetta toisiaan kohtaan.

Että oikein kuulusteluilla. :D

Se ei ole mikään kiva kokemus, kun perhe kutsutaan kuulusteluun sosiaalivirastoon ja usein sekä vanhemmat että lapset puhutellaan, jotta saataisiin selville, tapahtuuko perheessä jotain sellaista mikä voisi aiheuttaa huolen.

Lapset yritetään saada todistamaan vanhempiaan vastaan. Eli sossut lyövät kiilaa perheen sisälle.

Tuskinpa mitään huolta on, jos kotona on kaikki hyvin.

Mistä kumpuaa tuollaiset epäilykset, että "sossut" yrittäisi erottaa lapsia vanhemmistaan?

Ei missään perheessä tai kenelläkään ihmisellä ole kaikki hyvin. Jokaisella on joskus jotain vastoinkäymisiä tai haasteita elämässään.

Taidettiinpa tarkoittaa, että lasten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta kaikki hyvin.

En minä usko sossujen, poikkeuksia lukuunottamatta, tahallaan hajottavan perheitä, mutta kyllä nuo soveliaan elämän kriteerit lapsiperheille on tiukentuneet ja ei näy merkkejä että tiukentuminen ei edelleen jatkuisi.

Eiköhän kaikilla lapsistaan huolehtivilla vanhemmilla ole noita huolia lapsen terveyteen ja turvallisuuteen liittyen. On koliikkia, kaatuilua ja haavereita, lapsenkasvatuskin täytyy opetella jne.

Sossut varmasti tarkoittavat hyvää valvonnallaan, mutta tulos voi olla ja ehkä jo onkin se että vanhemmat arastelevat neuvojen kysymistä.

Sossut ei mitenkään "valvo" kaikkia perheitä. Kyllä jotain häikkää pitää olla päästäkseen avun piiriin.

Toki ennen oli varmaan ihan hyväksyttävää, että perhe joutui pakenemaan perheen isää lumihankeen ja naapuriin aina lauantaisin, eikä sossu tai mikään muukaan taho puuttunut koko asiaan. Perheen isälle vaan moikkailtiin iloisesti, olihan tämä hyvässä virassa, kunnan luottamustehtävissä ja vielä kylätoimikunnassakin.

Mutta mikä ihme saa kuvittelemaan, että tämä systeemi oli perheen tai perheen lasten kannalta hyvä?

Mistä ihmeestä ihmiset vetää näitä tarinoita, että sossu muka puuttuu ihan tavalliseen perhe-elämään ja yrittää viedä lapset?