Ehtiikö 35-vuotias mies vielä muodostamaan vakaan parisuhteen lapsettoman naisen kanssa, ja sitten perustamaan ydinperheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies toimi noin. Toki vaati sekä hyvää tuuria, että laadukasta miestä.

Jos etsit nuorempaa naista, kilpailet nuorempien miesten kanssa. Sulla tulee olla huomattavasti enemmän tarjottavaa kuin nuoremmilla. Mun miehellä oli.

Jos etsit oman ikäistä, riski on suurempi jäädä lapsettomaksi ellette toimi hyvin nopeasti, missä puolestaan omat riskinsä.

Ei se noin mene. Moni suomalainen mies etsii ulkomaalaisen nuoremman naisen vain siksi, ettei ole katkeroitunut kuten suomalaiset ikäisensä vanhemmista naisista puhumattakaan. Maailmassa on todella paljon nuoria naisia, jotka arvostavat vanhemman miehen elämänkokemusta ja vakautta. Suomessa kun naiset eivät aseta vaakakuppiin yleensä mitään, mikä viittaisi suhteen kestävyyteen, niin leikitään hetki perhe-elämää oman ikäluokan miesten kanssa jopa useampaan kertaan, mutta lopulta sitten kärvistelläänkin yh:na kakaralauman kanssa.

Kaikin mokomin - tuo on täysin sallittua, eikä ole keneltäkään pois. Jos osapuolet ovat tyytyväisiä, niin lopputuloshan on ihan hyvä. Mutta sinänsä suhteen kestävyyden kannalta nimenomaan kahden kulttuurin liitto on epävarmempi valinta kuin jos ollaan samasta kulttuurista. Tilastojen mukaan eroriskiä kasvattavat sekä erilaiset kulttuuritaustat että ikäero. Poikkeuksia on toki aina, ja eiväthän kaikki eroa. mutta jos tosiaan todennäköisyyksiin haluaa nojata, niin suurin onnistumisen todennäköisyys on silloin, jos ollaan samaa ikäluokkaa ja samasta kulttuurista.

Riippuu paljon kulttuurista ja suomalainen kulttuuri oli minulle turn off juuri eroherkkyyden takia. Siksi olen naimisissa naisen kanssa, joka haluaa toimia tiiminä ja pyrkii pitämään lupauksensa samalla tavalla kuin minäkin rakastaa toista niin myötä-, kuin vastoinkäymisissäkin. Uskon myös, että ne 60% eronneista pareista ovat saman ikäluokan ihmisiä.

Jokin sinua kuitenkin nytkin vetää meidän mäkättävien suomimammojen seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sä olet taas nuorentunut? Olit varmaan 2 vuotta putkeen 36, sitten hetken 37, sit taas 36 ja nyt 35?

se on se viereinen lomake. ensimmäisellä lomakkeella voi vaihtaa sukupuolen sellaiseksi miltä tuntuu ja sillä seuraavalla lomakkeella voi muuttaa ikänsä sellaiseksi miltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Sitäpaitsi ei kaikkien naisten lisääntymiskyky lopu 35 vuoteen. Jotkut etenkin uranaisista nykyään pakastelee munasolujakin, eli ei välttämättä ole kattoa sille että millon pakko hankkia lapset.

Lisääntymiskyky ei LOPU 35-vuotiaana, vaan alkaa laskea. Loppumisesta voi alkaa puhua kun ikä on 45v. Ärsyttää tuollainen valheellisen tiedon levittäminen ja naisten syyllistäminen. 35-40v on ihan normaali ikä saada lapsi.

Itse asiassa naisten hedelmällisyys alkaa heiketä keskimäärin jo 30-vuotiaana, mutta heikkeneminen kiihtyy 35 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa parillakin vuodella alkaa olla jo ratkaiseva merkitys, eli on aika eri asia yrittää 36- kuin 39-vuotiaana. 40 vuoden jälkeen onnistunut luomuraskaus alkaa olla jo melko epätodennäköinen. Aina löytyy joku joka kertoo tässä kohtaa miten mummon serkku sai kuopuksensa spontaanisti omilla sukusoluilla 47-vuotiaana, mutta tällaisten yleisyys on samaa sarjaa lottovoiton kanssa.

Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, miten tapasin nykyisen mieheni 36 -vuotiaana ja hän oli pari vuotta vanhempi. Lapsi syntyi luomuna kun olin 42. Tiedän monia 40+ äitejä. Ihan normaalia se on, harvemmin siinä iässä vaan lapsia halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Sitäpaitsi ei kaikkien naisten lisääntymiskyky lopu 35 vuoteen. Jotkut etenkin uranaisista nykyään pakastelee munasolujakin, eli ei välttämättä ole kattoa sille että millon pakko hankkia lapset.

Lisääntymiskyky ei LOPU 35-vuotiaana, vaan alkaa laskea. Loppumisesta voi alkaa puhua kun ikä on 45v. Ärsyttää tuollainen valheellisen tiedon levittäminen ja naisten syyllistäminen. 35-40v on ihan normaali ikä saada lapsi.

Itse asiassa naisten hedelmällisyys alkaa heiketä keskimäärin jo 30-vuotiaana, mutta heikkeneminen kiihtyy 35 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa parillakin vuodella alkaa olla jo ratkaiseva merkitys, eli on aika eri asia yrittää 36- kuin 39-vuotiaana. 40 vuoden jälkeen onnistunut luomuraskaus alkaa olla jo melko epätodennäköinen. Aina löytyy joku joka kertoo tässä kohtaa miten mummon serkku sai kuopuksensa spontaanisti omilla sukusoluilla 47-vuotiaana, mutta tällaisten yleisyys on samaa sarjaa lottovoiton kanssa.

Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, miten tapasin nykyisen mieheni 36 -vuotiaana ja hän oli pari vuotta vanhempi. Lapsi syntyi luomuna kun olin 42. Tiedän monia 40+ äitejä. Ihan normaalia se on, harvemmin siinä iässä vaan lapsia halutaan.

Ja voilà, juuri tätä tarkoitan. Ymmärrätkö, mikä ero on tilastolla ja anekdootilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija oo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Sitäpaitsi ei kaikkien naisten lisääntymiskyky lopu 35 vuoteen. Jotkut etenkin uranaisista nykyään pakastelee munasolujakin, eli ei välttämättä ole kattoa sille että millon pakko hankkia lapset.

Lisääntymiskyky ei LOPU 35-vuotiaana, vaan alkaa laskea. Loppumisesta voi alkaa puhua kun ikä on 45v. Ärsyttää tuollainen valheellisen tiedon levittäminen ja naisten syyllistäminen. 35-40v on ihan normaali ikä saada lapsi.

Itse asiassa naisten hedelmällisyys alkaa heiketä keskimäärin jo 30-vuotiaana, mutta heikkeneminen kiihtyy 35 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa parillakin vuodella alkaa olla jo ratkaiseva merkitys, eli on aika eri asia yrittää 36- kuin 39-vuotiaana. 40 vuoden jälkeen onnistunut luomuraskaus alkaa olla jo melko epätodennäköinen. Aina löytyy joku joka kertoo tässä kohtaa miten mummon serkku sai kuopuksensa spontaanisti omilla sukusoluilla 47-vuotiaana, mutta tällaisten yleisyys on samaa sarjaa lottovoiton kanssa.

Ikäryhmä (vuotta)Raskaana 1 vuoden jälkeen (12 kiertoa) (%)Raskaana 2 vuoden jälkeen (24 kiertoa) (%)

19269298

27298795

30348694

35398290

Vierailija kirjoitti:

Ikäryhmä (vuotta)Raskaana 1 vuoden jälkeen (12 kiertoa) (%)Raskaana 2 vuoden jälkeen (24 kiertoa) (%)

19269298

27298795

30348694

35398290

Näköjään painoin lähetä ennen muokkausta:

19-26 vuotta todennäköisyys on 92/98 %

27-29 vuotta todennäköisyys on 87/95 %

30-34 vuotta todennäköisyys on 86/94 %

35-39 vuotta todennäköisyys on 82/90 %

Yli 40-vuotiaalla on 50 % todennäköisyys tulla luonnollisesti raskaaksi, ottaen huomioon että 40-vuotias ja 45-vuotias on tässä niputettu samaan jengiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Sitäpaitsi ei kaikkien naisten lisääntymiskyky lopu 35 vuoteen. Jotkut etenkin uranaisista nykyään pakastelee munasolujakin, eli ei välttämättä ole kattoa sille että millon pakko hankkia lapset.

Lisääntymiskyky ei LOPU 35-vuotiaana, vaan alkaa laskea. Loppumisesta voi alkaa puhua kun ikä on 45v. Ärsyttää tuollainen valheellisen tiedon levittäminen ja naisten syyllistäminen. 35-40v on ihan normaali ikä saada lapsi.

Itse asiassa naisten hedelmällisyys alkaa heiketä keskimäärin jo 30-vuotiaana, mutta heikkeneminen kiihtyy 35 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa parillakin vuodella alkaa olla jo ratkaiseva merkitys, eli on aika eri asia yrittää 36- kuin 39-vuotiaana. 40 vuoden jälkeen onnistunut luomuraskaus alkaa olla jo melko epätodennäköinen. Aina löytyy joku joka kertoo tässä kohtaa miten mummon serkku sai kuopuksensa spontaanisti omilla sukusoluilla 47-vuotiaana, mutta tällaisten yleisyys on samaa sarjaa lottovoiton kanssa.

Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin, miten tapasin nykyisen mieheni 36 -vuotiaana ja hän oli pari vuotta vanhempi. Lapsi syntyi luomuna kun olin 42. Tiedän monia 40+ äitejä. Ihan normaalia se on, harvemmin siinä iässä vaan lapsia halutaan.

Ja voilà, juuri tätä tarkoitan. Ymmärrätkö, mikä ero on tilastolla ja anekdootilla?

Ymmärrätkö itse mitä tarkoittaa tilasto, jossa on merkittäviä muita tekijöitä kuin pelkkä ikä? Jos halukkaita äidiksi tulijoita on murto-osa kuin nuoremmista niin onko ihme, että lapsia ei synny yhtä paljon kuin nuoremmille.

Ihmettelen muutenkin tilastoja, joissa puhutaan vaikka mikä on todennäköisyys missäkin iässä tulla raskaaksi. Keitä tuossa on tutkittu? Niitäkö, joilla on alunperinkin ollut ongelmia lisääntyä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Sitäpaitsi ei kaikkien naisten lisääntymiskyky lopu 35 vuoteen. Jotkut etenkin uranaisista nykyään pakastelee munasolujakin, eli ei välttämättä ole kattoa sille että millon pakko hankkia lapset.

Lisääntymiskyky ei LOPU 35-vuotiaana, vaan alkaa laskea. Loppumisesta voi alkaa puhua kun ikä on 45v. Ärsyttää tuollainen valheellisen tiedon levittäminen ja naisten syyllistäminen. 35-40v on ihan normaali ikä saada lapsi.

Itse asiassa naisten hedelmällisyys alkaa heiketä keskimäärin jo 30-vuotiaana, mutta heikkeneminen kiihtyy 35 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa parillakin vuodella alkaa olla jo ratkaiseva merkitys, eli on aika eri asia yrittää 36- kuin 39-vuotiaana. 40 vuoden jälkeen onnistunut luomuraskaus alkaa olla jo melko epätodennäköinen. Aina löytyy joku joka kertoo tässä kohtaa miten mummon serkku sai kuopuksensa spontaanisti omilla sukusoluilla 47-vuotiaana, mutta tällaisten yleisyys on samaa sarjaa lottovoiton kanssa.

Ja miesten hedelmällisyys vain paranee ikääntyessä, niinkö? Kyllä ne siittiötkin 23v pojanklopilla pikkusen eri luokkaa kun 40v ukolla.

Mun exä kerkes kahdesti vieläpä.

Tilastojen mukaan et.

Ei ole yhtään vaan tuollainen parisuhde olisi pitänyt haluta (ja myös aloittaa sellaisessa eläminen) jo viimeistään 10 vuotta sitten.

Silloin olisi ollut aikaa edetä rauhassa/normaalisti eli ensin seurustella vuosi-pari, muuttaa yhteen, asua yhdessä vuosi-pari, kihlautua, mennä naimisiin ja alkaa sitten perustamaan perhettä. Tuolloinkaan sinusta ei isää olisi alta 30-vuotiaana tullut ja jos nainen on, kuten normaalisti/yleensä on, samaa ikäluokkaa niin kyllä siinä silloin alkaa olla kummallakin ne viime hetket sille esikoiselle. Etenkin siis jos ajatuksena on pari kolme lasta parin kolmen vuoden ikäeroilla.

Lisäksi kannattaa aina muistaa, että myös sen perhe-elämävaiheen jälkeen, kun lapset elelee jo omillaan, on myös mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi on kiva, että ne lapset lentää pesästä reilusti ennen oman eläkeiän alkamista.

Onko ap vienyt spermaa purkissa, jospa onkin siittiöt tulleet isäntäänsä ja eivät löydä perille?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään vaan tuollainen parisuhde olisi pitänyt haluta (ja myös aloittaa sellaisessa eläminen) jo viimeistään 10 vuotta sitten.

Silloin olisi ollut aikaa edetä rauhassa/normaalisti eli ensin seurustella vuosi-pari, muuttaa yhteen, asua yhdessä vuosi-pari, kihlautua, mennä naimisiin ja alkaa sitten perustamaan perhettä. Tuolloinkaan sinusta ei isää olisi alta 30-vuotiaana tullut ja jos nainen on, kuten normaalisti/yleensä on, samaa ikäluokkaa niin kyllä siinä silloin alkaa olla kummallakin ne viime hetket sille esikoiselle. Etenkin siis jos ajatuksena on pari kolme lasta parin kolmen vuoden ikäeroilla.

Lisäksi kannattaa aina muistaa, että myös sen perhe-elämävaiheen jälkeen, kun lapset elelee jo omillaan, on myös mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi on kiva, että ne lapset lentää pesästä reilusti ennen oman eläkeiän alkamista.

Mitä helvetin nynnyilyä? Itse olen muuttanut miehen kanssa heti yhteen. Niin teki kaikki ikäluokassani. Ei nykyiset viisikymppiset, mitä itsekin olen ole nynnyilleet vuosikausia ihan vaan seurustellen. Kun treffattiin, pantiin ja kannettiin kamat yhteiseen asuntoon kohta sen jälkeen. Pari vuotta sitten yhdessä ja ehkäisy pois. Siinä parin vuoden aikana ehtii kyllä tehdä romanttisia ulkomaanmatkoja ja harrastaa yhdessä. Ei ihme, että nykyisin ei lapsia synny kun nynnyillään vuosikausia edes asumatta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään vaan tuollainen parisuhde olisi pitänyt haluta (ja myös aloittaa sellaisessa eläminen) jo viimeistään 10 vuotta sitten.

Silloin olisi ollut aikaa edetä rauhassa/normaalisti eli ensin seurustella vuosi-pari, muuttaa yhteen, asua yhdessä vuosi-pari, kihlautua, mennä naimisiin ja alkaa sitten perustamaan perhettä. Tuolloinkaan sinusta ei isää olisi alta 30-vuotiaana tullut ja jos nainen on, kuten normaalisti/yleensä on, samaa ikäluokkaa niin kyllä siinä silloin alkaa olla kummallakin ne viime hetket sille esikoiselle. Etenkin siis jos ajatuksena on pari kolme lasta parin kolmen vuoden ikäeroilla.

Lisäksi kannattaa aina muistaa, että myös sen perhe-elämävaiheen jälkeen, kun lapset elelee jo omillaan, on myös mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi on kiva, että ne lapset lentää pesästä reilusti ennen oman eläkeiän alkamista.

Onpa todella inhottava ja syyllistävä teksti. Kaikkien elämä ei mene samalla tavalla. Kaikki eivät voi hankkia lapsia alle 30-vuotiaina, vaikka kuinka haluaisivat. Joillain tämä elämäntilanne, jossa lapsi on mahdollinen, tulee vasta paljon myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään vaan tuollainen parisuhde olisi pitänyt haluta (ja myös aloittaa sellaisessa eläminen) jo viimeistään 10 vuotta sitten.

Silloin olisi ollut aikaa edetä rauhassa/normaalisti eli ensin seurustella vuosi-pari, muuttaa yhteen, asua yhdessä vuosi-pari, kihlautua, mennä naimisiin ja alkaa sitten perustamaan perhettä. Tuolloinkaan sinusta ei isää olisi alta 30-vuotiaana tullut ja jos nainen on, kuten normaalisti/yleensä on, samaa ikäluokkaa niin kyllä siinä silloin alkaa olla kummallakin ne viime hetket sille esikoiselle. Etenkin siis jos ajatuksena on pari kolme lasta parin kolmen vuoden ikäeroilla.

Lisäksi kannattaa aina muistaa, että myös sen perhe-elämävaiheen jälkeen, kun lapset elelee jo omillaan, on myös mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi on kiva, että ne lapset lentää pesästä reilusti ennen oman eläkeiän alkamista.

Hieman liioiteltu aikataulu. Jos haluaa pelata varman päälle, paras tapa aloittaa se parisuhde on toki n. 25-vuotiaana jolloin aivot ovat aikuiset ja aikaa on mahdollisimman paljon aikuisen aivoilla perustaa perhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat ihan oikeasti varmistaa lasten saamisen, niin sun ei kannata etsiä sitä parikymppistä tyttöä, vaan omanikäistä vauvakuumeilijaa. Niillä on nimittäin jo niin tulipalokiire, että ei ole kauheasti kriteereitä miehen suhteen. Ennen kuin huomaatkaan ne on jo jättäneet ehkäisyn pois ja ovat raskaana. 

Näin juuri, ja parikymppisen kohdalla ei voi tietää, haluaako hän lopulta lapsia, ja jos haluaakin, niin kestääkö suhde siihen asti. Jos nyt parikymppinen alkaa haluta lapsia vaikka 8 vuoden kuluttua, ehtii suhde huonolla tuurilla päättyä sitä ennen, ja jos mies päätyy lasta toivovaksi sinkuksi 5 vuotta vanhempana eli 40-vuotiaana, ovat mahdollisuudet jo huomattavasti laskeneet.

Tartun tähän hieman eri kantilta eli tuohan se iso ongelma onkin, kun todella moni ei parikymppisenä edes ajattele asiaa eikä siihen kyllä varsinaisesti kukaan ohjaakaan.

Päinvastoin vaan hoetaan kuinka elämä on edessä ja nyt pitää elää nuoruutta ja nauttia bilettämisestä ym. Ihan kuin se jotenkin poistaisi nuoruuden elämisen mahdollisuuden, jos myös neuvottaisiin miettimään kuuluuko lapset/perhe tukevaisuuden suunnitelmiin ja muistutettaisiin, että se ns. "perussetti" eli kolme lasta, farkku ja kultainen noutaja vaatii aikaa suunnilleen vuosikymmenen. Siis se, että sen ehtii saada ja siihen päälle sitten tietenkin se n 20 vuotta kuopuksen syntymästä.

Ja sitäkin kannattaisi muistuttaa miettimään, että haluaako sitä sitten elää pikkulapsiarkea +40-vuotiaana vaiko onko ajatuksissa, että tuossa iässä on taas jo enemmän omaakin aikaa kun lapset alkaa olla (esi)teini-iässä.

Ylipäätään nuoria pitäisi ohjata ja opastaa ajattelemaan koko elämänkaarta ihan eri tavoin mitä sitä nykyään (tai 25 vuotta sitten) opastettiin, jos sitä edes on ikinä opastettu. Sen vuoksi sitten on paljonkin (miehiä, mutta myös naisia) jotka havahtuu vasta 35-45-vuotiaana siihen, että enhän mä nyt enää ehdikään toteuttaa haaveitani ja lapsiluku jää vajaaksi mikäli sitä edes yhtä enää ehtii saada. Kaikille naisillekaan kun se lapsen saaminen yksin ei ole vaihtoehto vaan nimenomaan haaveena on se tavallisen arkinen perhe-elämä ja että lapsella on alusta saakka kaksi biologista vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat ihan oikeasti varmistaa lasten saamisen, niin sun ei kannata etsiä sitä parikymppistä tyttöä, vaan omanikäistä vauvakuumeilijaa. Niillä on nimittäin jo niin tulipalokiire, että ei ole kauheasti kriteereitä miehen suhteen. Ennen kuin huomaatkaan ne on jo jättäneet ehkäisyn pois ja ovat raskaana. 

Näin juuri, ja parikymppisen kohdalla ei voi tietää, haluaako hän lopulta lapsia, ja jos haluaakin, niin kestääkö suhde siihen asti. Jos nyt parikymppinen alkaa haluta lapsia vaikka 8 vuoden kuluttua, ehtii suhde huonolla tuurilla päättyä sitä ennen, ja jos mies päätyy lasta toivovaksi sinkuksi 5 vuotta vanhempana eli 40-vuotiaana, ovat mahdollisuudet jo huomattavasti laskeneet.

Tartun tähän hieman eri kantilta eli tuohan se iso ongelma onkin, kun todella moni ei parikymppisenä edes ajattele asiaa eikä siihen kyllä varsinaisesti kukaan ohjaakaan.

Päinvastoin vaan hoetaan kuinka elämä on edessä ja nyt pitää elää nuoruutta ja nauttia bilettämisestä ym. Ihan kuin se jotenkin poistaisi nuoruuden elämisen mahdollisuuden, jos myös neuvottaisiin miettimään kuuluuko lapset/perhe tukevaisuuden suunnitelmiin ja muistutettaisiin, että se ns. "perussetti" eli kolme lasta, farkku ja kultainen noutaja vaatii aikaa suunnilleen vuosikymmenen. Siis se, että sen ehtii saada ja siihen päälle sitten tietenkin se n 20 vuotta kuopuksen syntymästä.

Ja sitäkin kannattaisi muistuttaa miettimään, että haluaako sitä sitten elää pikkulapsiarkea +40-vuotiaana vaiko onko ajatuksissa, että tuossa iässä on taas jo enemmän omaakin aikaa kun lapset alkaa olla (esi)teini-iässä.

Ylipäätään nuoria pitäisi ohjata ja opastaa ajattelemaan koko elämänkaarta ihan eri tavoin mitä sitä nykyään (tai 25 vuotta sitten) opastettiin, jos sitä edes on ikinä opastettu. Sen vuoksi sitten on paljonkin (miehiä, mutta myös naisia) jotka havahtuu vasta 35-45-vuotiaana siihen, että enhän mä nyt enää ehdikään toteuttaa haaveitani ja lapsiluku jää vajaaksi mikäli sitä edes yhtä enää ehtii saada. Kaikille naisillekaan kun se lapsen saaminen yksin ei ole vaihtoehto vaan nimenomaan haaveena on se tavallisen arkinen perhe-elämä ja että lapsella on alusta saakka kaksi biologista vanhempaa.

Suomalainen nainen synnyttää alle kaksi lasta. Tuollaiset kolmen lapsen perussetit ovat ihan ufoajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat ihan oikeasti varmistaa lasten saamisen, niin sun ei kannata etsiä sitä parikymppistä tyttöä, vaan omanikäistä vauvakuumeilijaa. Niillä on nimittäin jo niin tulipalokiire, että ei ole kauheasti kriteereitä miehen suhteen. Ennen kuin huomaatkaan ne on jo jättäneet ehkäisyn pois ja ovat raskaana. 

Näin juuri, ja parikymppisen kohdalla ei voi tietää, haluaako hän lopulta lapsia, ja jos haluaakin, niin kestääkö suhde siihen asti. Jos nyt parikymppinen alkaa haluta lapsia vaikka 8 vuoden kuluttua, ehtii suhde huonolla tuurilla päättyä sitä ennen, ja jos mies päätyy lasta toivovaksi sinkuksi 5 vuotta vanhempana eli 40-vuotiaana, ovat mahdollisuudet jo huomattavasti laskeneet.

Tartun tähän hieman eri kantilta eli tuohan se iso ongelma onkin, kun todella moni ei parikymppisenä edes ajattele asiaa eikä siihen kyllä varsinaisesti kukaan ohjaakaan.

Päinvastoin vaan hoetaan kuinka elämä on edessä ja nyt pitää elää nuoruutta ja nauttia bilettämisestä ym. Ihan kuin se jotenkin poistaisi nuoruuden elämisen mahdollisuuden, jos myös neuvottaisiin miettimään kuuluuko lapset/perhe tukevaisuuden suunnitelmiin ja muistutettaisiin, että se ns. "perussetti" eli kolme lasta, farkku ja kultainen noutaja vaatii aikaa suunnilleen vuosikymmenen. Siis se, että sen ehtii saada ja siihen päälle sitten tietenkin se n 20 vuotta kuopuksen syntymästä.

Ja sitäkin kannattaisi muistuttaa miettimään, että haluaako sitä sitten elää pikkulapsiarkea +40-vuotiaana vaiko onko ajatuksissa, että tuossa iässä on taas jo enemmän omaakin aikaa kun lapset alkaa olla (esi)teini-iässä.

Ylipäätään nuoria pitäisi ohjata ja opastaa ajattelemaan koko elämänkaarta ihan eri tavoin mitä sitä nykyään (tai 25 vuotta sitten) opastettiin, jos sitä edes on ikinä opastettu. Sen vuoksi sitten on paljonkin (miehiä, mutta myös naisia) jotka havahtuu vasta 35-45-vuotiaana siihen, että enhän mä nyt enää ehdikään toteuttaa haaveitani ja lapsiluku jää vajaaksi mikäli sitä edes yhtä enää ehtii saada. Kaikille naisillekaan kun se lapsen saaminen yksin ei ole vaihtoehto vaan nimenomaan haaveena on se tavallisen arkinen perhe-elämä ja että lapsella on alusta saakka kaksi biologista vanhempaa.

Suomalainen nainen synnyttää alle kaksi lasta. Tuollaiset kolmen lapsen perussetit ovat ihan ufoajattelua.

Se synnyttäminen ei riitä, ne lapset pitää jaksaa kasvattaa ja elättää aikuiseksi asti. On vain hyvä, jos ajoissa huomaa, mihin omat voimavarat riittää. Moni haluaisi enemmän lapsia mihin on realistiset mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään vaan tuollainen parisuhde olisi pitänyt haluta (ja myös aloittaa sellaisessa eläminen) jo viimeistään 10 vuotta sitten.

Silloin olisi ollut aikaa edetä rauhassa/normaalisti eli ensin seurustella vuosi-pari, muuttaa yhteen, asua yhdessä vuosi-pari, kihlautua, mennä naimisiin ja alkaa sitten perustamaan perhettä. Tuolloinkaan sinusta ei isää olisi alta 30-vuotiaana tullut ja jos nainen on, kuten normaalisti/yleensä on, samaa ikäluokkaa niin kyllä siinä silloin alkaa olla kummallakin ne viime hetket sille esikoiselle. Etenkin siis jos ajatuksena on pari kolme lasta parin kolmen vuoden ikäeroilla.

Lisäksi kannattaa aina muistaa, että myös sen perhe-elämävaiheen jälkeen, kun lapset elelee jo omillaan, on myös mukavaa viettää yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi on kiva, että ne lapset lentää pesästä reilusti ennen oman eläkeiän alkamista.

Hieman liioiteltu aikataulu. Jos haluaa pelata varman päälle, paras tapa aloittaa se parisuhde on toki n. 25-vuotiaana jolloin aivot ovat aikuiset ja aikaa on mahdollisimman paljon aikuisen aivoilla perustaa perhettä

Mitä liioittelua tuossa aikataulussa on? 25-vuotiaana tapaa sopivan ihmisen ja sitten seurustellaan se pari vuotta, jotta toisen tuntee ennen yhteen muuttoa. Sitten mennään kihloihin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja avioidutaan vuosi kihlautumisen jälkeen. Sitten jätetään ehkäisy pois ja yleensä se ei natsaa ihan ekasta tai tokastakaan kierrosta vaan siihen menee muutama kk, että raskaus alkaa ja sitten meneekin se 9kk siihen että lapsi syntyy.

Ja sitten onkin jo 30-vuotias vaikka aloittikin "jo" 25-vuotiaana. Ei siis todellakaan ole mikään nuori äiti/isä. Sitten siihen perään lapsi/kaksi parin-kolmen vuoden ikäerolla niin kas, sitä onkin jo +35-vuotias ja keski-ikäinen ihminen. Toki lapsia voi tehdä nopeammallakin syklillä, mutta se sitten taas aiheuttaa omat haasteensa niin parisuhteelle kuin omalle jaksamisellekin eikä sitten se perhe-elämäkään ole ihan sellaista millaista omille lapsilleen olisi toivonut.