Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

En keksi yhtään syytä miksi minulla vanhempana pitäisi olla asiasta mielipide.

Sääliksi käy lapsia joiden vanhemmat haluavat päättää mitä he haluavat opiskella. Siitä saa helposti pilattua suhteensa omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toivoisin, että toinenkin poika menisi lukioon, mutta ei ole menossa kuin kuulemma autopuolelle amikseen.

Harmittaa, koska tällä on älliä, menestyy koulussa vaivattomasti tosi hyvin, nyt oli kasiluokan tokarissa esim. matematiikka, fysiikka, historia, englanti ysejä... Ja ilman että edes on lukenut. Lukemalla saisi helposti 9-10 varmaan kaikista aineista.

No, kyllä amiksen käymälläkin voi menestyä, itsekin olen varsin onnellinen vaikka amiksen olen käynyt. Ei koulutus takaa onnea ja menestystä, eikä myöskään estä sitä.

Ei historiasta voi saada ysiä lukematta, vaikka olisi 200 äo. Siinä pitää muistaa asioita ulkoa ja ainut keino siihen on lukea.

Kyllä voi. Riittää, että käy tunneilla ja kuuntelee. Eihän se mitään erityistä älykkyyttä vaadi vaan sitä, että tavalla tai toisella kuulemansa asiat painaa muistiin. Toimi sekä itsellä että omilla lapsilla.

Voi kuule, lapsia ja aikuisia on moneen lähtöön. Se että teillä on toiminut ei todellakaan tarkoita sitä että se toimisi kaikilla samalla tavalla. Joillakin esimerkiksi on huippumuisti mutta kyky ilmaista asioita kirjallisesti on puutteellinen. Kirjallisessa kokeessa ei pelkkä hyvä muisti riitä.

Helppohan se on kirjoittaa kun tietää faktat.

Ei ole kaikille helppo. Lukiongelmia on moneen lähtöön.

Akateeminen äiti kirjoitti:

Tyttäreni 30v on käsienheiluttelutieteenmaisteri vuosiansiot n15000. poikani 28v putkiasentaja vuosiansiot n43000. On siinä tyttärellä pätkätöissä kirimistä mutta onhan hän akateeminen.

Yliopiston voi käydä niin monella tapaa. Keskimäärin korkeastikoulutetut joka tapauksessa tienaa paremmin.

Tänne tarvitaan lisää riskinottajia, eikä mitään " älykköjä".

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtään syytä miksi minulla vanhempana pitäisi olla asiasta mielipide.

Sääliksi käy lapsia joiden vanhemmat haluavat päättää mitä he haluavat opiskella. Siitä saa helposti pilattua suhteensa omiin lapsiin.

Neuvoa ja ohjata voi ilman käskyttämistä. En tajua vanhempia joiden asenne on tuo, että ei kuulu heille. 16-vuotias on ihan hukassa ja tarvitsee neuvoja ja tukea. Meillä aikuisilla on kuitenkin paljon tietoa jota voidaan jakaa ja joka helpottaa nuoren päätöksen tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna olin juhlissa joissa eräs äiti sanoi lastensa (yläkoululaiset tytöt) kuullen että ammattikoulu ei ole vaihtoehto heidän perheessä. Yksi mies sitten kysyi että entäs jos lapsi haluaisi jollekin duunarialalle niin äiti vastasi että kyllä lukiossa sellaiset haihattelut unohtuvat.

Vanhemmillani oli samanlainen asenne ja olen siitä kiitollinen. Ei 15-16-vuotias ole tarpeeksi vanha ja kypsä päättämään tulevaisuudestaan. Joku nopea tienaaminen varmasti kiinnostaa, mutta monet tytöt päätyy amiksessa kauneusalalle tai lähihoitajaksi, joiden molempien palkat ovat lähinnä vitsi.

Ei meilläkään oman tytön kanssa amis ole edes vaihtoehto. On vasta alakoulussa, mutta nyt jo ollaan yhdessä pohdittu minkä painotuksen lukio voisi olla kiva. Asutaan pk-seudun kehyskunnassa, joten kaikki Helsingin hyvät lukiot ovat vaihtoehto.

Amiksesta on voinut päästä yliopistoon siitä asti kun ne muuttuivat opistoiksi. Siksi mitään ei ole menetetty vaikka hakisi lisää opiskeluhaluja duunarihommissa. Tunnen varatuomarin, joka oli vuoden metsurina ennen kuin lähti opiskelemaan.

Jos lukiotodistus ei ole niin hyvä että sillä pääsee suoraan, on sama meneekö pääsykokeisiin lukio- vai amis todistuksella.

Mutta ei ole sama meneekö yliopistoon amis- vai lukiosivistyksellä ja opiskelutaidoilla. Lukiossa oppii opiskelemaan ja oppimaan ihan eri tavalla kuin amiksessa. Amiksen ja lukion käyneet eivät tosiaan ole samalla viivalla korkeakouluopintojen alkaessa. Jos korkeakouluun haluaa joka tapauksessa, ei ole mitään järkeä mennä amikseen. Paremmat eväät saa lukiosta.

Lukiosta ei saa parempia valmiuksia, mikäli saa vain jotkut Cn paperit. Monet kypsyy myöhemmin ja mikäli alaa kohtaan on kiinnostusta menestyy myöhemmin opinnoissa paremmin kuin olisi suoraan lukiosta menestynyt. Mikäli alalta on käytännön kokemusta ,antaa se myös siihen jatkokoulutukseen eri kulman ja taitoja, joita lukion käyneellä ei ole. Toki sen pitemmän opintopolku kulkeneen täytyy myös panostaa niihin opintoihinsa.

Ei ole väliä, kunhan tekee sellaista, mikä tuntuu omalta.

Itse olen maisteri ja puolisolla tohtori.

Akateeminen äiti kirjoitti:

Tyttäreni 30v on käsienheiluttelutieteenmaisteri vuosiansiot n15000. poikani 28v putkiasentaja vuosiansiot n43000. On siinä tyttärellä pätkätöissä kirimistä mutta onhan hän akateeminen.

Tyttärelläsi on kyllä poikkeuksellisen heikko tulotaso. Oma vuosiansioni on 50 000€/kk ja koen olevani alipalkattu. Maisteri täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna olin juhlissa joissa eräs äiti sanoi lastensa (yläkoululaiset tytöt) kuullen että ammattikoulu ei ole vaihtoehto heidän perheessä. Yksi mies sitten kysyi että entäs jos lapsi haluaisi jollekin duunarialalle niin äiti vastasi että kyllä lukiossa sellaiset haihattelut unohtuvat.

Vanhemmillani oli samanlainen asenne ja olen siitä kiitollinen. Ei 15-16-vuotias ole tarpeeksi vanha ja kypsä päättämään tulevaisuudestaan. Joku nopea tienaaminen varmasti kiinnostaa, mutta monet tytöt päätyy amiksessa kauneusalalle tai lähihoitajaksi, joiden molempien palkat ovat lähinnä vitsi.

Ei meilläkään oman tytön kanssa amis ole edes vaihtoehto. On vasta alakoulussa, mutta nyt jo ollaan yhdessä pohdittu minkä painotuksen lukio voisi olla kiva. Asutaan pk-seudun kehyskunnassa, joten kaikki Helsingin hyvät lukiot ovat vaihtoehto.

Amiksesta on voinut päästä yliopistoon siitä asti kun ne muuttuivat opistoiksi. Siksi mitään ei ole menetetty vaikka hakisi lisää opiskeluhaluja duunarihommissa. Tunnen varatuomarin, joka oli vuoden metsurina ennen kuin lähti opiskelemaan.

Jos lukiotodistus ei ole niin hyvä että sillä pääsee suoraan, on sama meneekö pääsykokeisiin lukio- vai amis todistuksella.

AMKhon pääsee helpommin hyvällä amiksen todistuksella kuin huonolla ylioppilastodistuksella. Yliopistoon amis pääsee joko pääsykokeella, jossa toki on osattava lukion oppimäärän tai sitten amk- tutkinnon kautta suoraan maisterivaiheeseen.

Yliopistoon on nykyään erittäin vaikea päästä pääsykokeilla. Suurin osa pääsee sisään todistusvalinnan kautta ja pääsykokeilla otetaan vain muutamia ja silloin kokeissa täytyy onnistua täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna olin juhlissa joissa eräs äiti sanoi lastensa (yläkoululaiset tytöt) kuullen että ammattikoulu ei ole vaihtoehto heidän perheessä. Yksi mies sitten kysyi että entäs jos lapsi haluaisi jollekin duunarialalle niin äiti vastasi että kyllä lukiossa sellaiset haihattelut unohtuvat.

Vanhemmillani oli samanlainen asenne ja olen siitä kiitollinen. Ei 15-16-vuotias ole tarpeeksi vanha ja kypsä päättämään tulevaisuudestaan. Joku nopea tienaaminen varmasti kiinnostaa, mutta monet tytöt päätyy amiksessa kauneusalalle tai lähihoitajaksi, joiden molempien palkat ovat lähinnä vitsi.

Ei meilläkään oman tytön kanssa amis ole edes vaihtoehto. On vasta alakoulussa, mutta nyt jo ollaan yhdessä pohdittu minkä painotuksen lukio voisi olla kiva. Asutaan pk-seudun kehyskunnassa, joten kaikki Helsingin hyvät lukiot ovat vaihtoehto.

Amiksesta on voinut päästä yliopistoon siitä asti kun ne muuttuivat opistoiksi. Siksi mitään ei ole menetetty vaikka hakisi lisää opiskeluhaluja duunarihommissa. Tunnen varatuomarin, joka oli vuoden metsurina ennen kuin lähti opiskelemaan.

Jos lukiotodistus ei ole niin hyvä että sillä pääsee suoraan, on sama meneekö pääsykokeisiin lukio- vai amis todistuksella.

Mutta ei ole sama meneekö yliopistoon amis- vai lukiosivistyksellä ja opiskelutaidoilla. Lukiossa oppii opiskelemaan ja oppimaan ihan eri tavalla kuin amiksessa. Amiksen ja lukion käyneet eivät tosiaan ole samalla viivalla korkeakouluopintojen alkaessa. Jos korkeakouluun haluaa joka tapauksessa, ei ole mitään järkeä mennä amikseen. Paremmat eväät saa lukiosta.

Lukiosta ei saa parempia valmiuksia, mikäli saa vain jotkut Cn paperit. Monet kypsyy myöhemmin ja mikäli alaa kohtaan on kiinnostusta menestyy myöhemmin opinnoissa paremmin kuin olisi suoraan lukiosta menestynyt. Mikäli alalta on käytännön kokemusta ,antaa se myös siihen jatkokoulutukseen eri kulman ja taitoja, joita lukion käyneellä ei ole. Toki sen pitemmän opintopolku kulkeneen täytyy myös panostaa niihin opintoihinsa.

Niitä C:n papereita voi korottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä, kunhan tekee sellaista, mikä tuntuu omalta.

Itse olen maisteri ja puolisolla tohtori.

Ja luotat siihen että lapsesi osaa 15-16-vuotiaana sanoa että tämä juuri häntä kiinnostaa, kun hakeutuu johonkin vuorotyöhön 1700 €:n palkalla? Jokainen kuitenkin tietää että se on vuosi tai kaksi kun se lapsi jo itkeä tihrustaa että miten noista hommista pääsee pois ja eteenpäin, niin miksi tuo harha-askel pitää antaa tehdä ilman että etukäteen kertoo että työ muuten on sitten aivan hirveää ja palkka surkea? Meneekö se lapsi siitä jotenkin rikki jos saa tuon tiedon ennen kuin on käyttänyt siihen itse kolme vuotta koulussa ja vielä vuoden pari siellä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena sitä mieltä, että lukioon pitää mennä. Sittemmin minusta tuli amk:n liiketalouden ope. Olen nähnyt niin paljon lukiolaisia että merkonomeja opiskelijoina (tietty myös aika paljon ylemmän kk-tutkinnon suorittaneita).

Lukiolaisen ja muun toisen asteen suorittaneiden välillä ei ole mitään muuta eroa kuin se, että lukiolainen kirjoittaa paremmin. Eroa ei ole älykkyydessä eikä ajattelun tasossa.

Kaikilla meillä on oma polkumme ja minä toivon, että lapseni löytävät oman mielenkiinnon kohteensa ja pääsevät juuri tätä opiskelemaan.

Minä taas uskon, että erot ovat enemmänkin yksilökohtaisia kuin koulutuksesta riippuvia. On tyhjäpäitä amiksia ja fiksuja amiksia kuten myös tyhmiä lukion suorittaneita ja fiksuja lukion suorittaneita. Teknisellä alalla näkyy kyllä osaamisen erot matematiikassa ja fysiikassa. Eroa on jopa lyhyen matematiikan ja pitkän matematiikan suorittaneiden ylioppilaiden välillä AMK opinnoissa.

Jos lapsella on joku selkeä asia mistä on kiinnostunut, voi oikein hyvin mennä amikseen. Omalla ei ollut mitään käsitystä mitä haluaa isona tehdä, joten lukio antaa sen 3-4 vuotta lisää aikaa miettiä. Kaverinsa tietää varmaksi, että haluaa työskennellä rakennusalalla, joten haki sitten ko. linjoille amikseen.. erinomainen valinta omasta miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä, kunhan tekee sellaista, mikä tuntuu omalta.

Itse olen maisteri ja puolisolla tohtori.

Ja luotat siihen että lapsesi osaa 15-16-vuotiaana sanoa että tämä juuri häntä kiinnostaa, kun hakeutuu johonkin vuorotyöhön 1700 €:n palkalla? Jokainen kuitenkin tietää että se on vuosi tai kaksi kun se lapsi jo itkeä tihrustaa että miten noista hommista pääsee pois ja eteenpäin, niin miksi tuo harha-askel pitää antaa tehdä ilman että etukäteen kertoo että työ muuten on sitten aivan hirveää ja palkka surkea? Meneekö se lapsi siitä jotenkin rikki jos saa tuon tiedon ennen kuin on käyttänyt siihen itse kolme vuotta koulussa ja vielä vuoden pari siellä töissä?

Kaikki ei saa edes sitä 1700 e/kk työtä. Monet omien muksujen kavereista on sen kolmen Amiksessa lusitun 3 v jälkeen työttömänä. En tajua, miksi ei kelpaa mikä tahansa työ tai muuten KSI ei hakeuduta opiskelemaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtään syytä miksi minulla vanhempana pitäisi olla asiasta mielipide.

Sääliksi käy lapsia joiden vanhemmat haluavat päättää mitä he haluavat opiskella. Siitä saa helposti pilattua suhteensa omiin lapsiin.

Neuvoa ja ohjata voi ilman käskyttämistä. En tajua vanhempia joiden asenne on tuo, että ei kuulu heille. 16-vuotias on ihan hukassa ja tarvitsee neuvoja ja tukea. Meillä aikuisilla on kuitenkin paljon tietoa jota voidaan jakaa ja joka helpottaa nuoren päätöksen tekemistä.

Et ymmärrä: Lue tätä ketjua niin huomaat että monella vanhemalla on ehdoton mielipide. Jos ei mene lukioon niin se on muka jotenkin paha asia. Jos otat ehdottoman kannan asiaan niin älä ihnettele jos lapset eivät halua olla misään tekemisissä kanssasi.

Jos lapsi haluaa mennä amikseen: Hyvä.

Jos laosi haluaa mennä lukioon: Hyvä

Jos lapsi haluaa mennä suoraan töihin: Hyvä

Jos lapsi haluaa jäädä kotiin pelaamaan pleikkaria: Ei hyvä.

Noin yksinkertaista se on. Itse en ole käynyt lukiota enkä ole tehnyt päivääkään koulutusta vastaavaa työtä ja tienaan 100ke vuodessa. Se on enemmän kuin suurin osa tänne kirjoittavista tienaa. Lisäksi olen aina saanut tehdä työkseni mitä haluan. Se ei olisi ollut mahdollista jos vanhemmat olisivat pakottaneet johonkin muottiin mikä heidän mielestä on oikea.

Totta kai menee lukioon ja hankkii kunnollisen, hyvätuloisen ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena sitä mieltä, että lukioon pitää mennä. Sittemmin minusta tuli amk:n liiketalouden ope. Olen nähnyt niin paljon lukiolaisia että merkonomeja opiskelijoina (tietty myös aika paljon ylemmän kk-tutkinnon suorittaneita).

Lukiolaisen ja muun toisen asteen suorittaneiden välillä ei ole mitään muuta eroa kuin se, että lukiolainen kirjoittaa paremmin. Eroa ei ole älykkyydessä eikä ajattelun tasossa.

Kaikilla meillä on oma polkumme ja minä toivon, että lapseni löytävät oman mielenkiinnon kohteensa ja pääsevät juuri tätä opiskelemaan.

Kannattaa huomioida, että lukiotaustaiset opiskelijasi ovat niitä heikommin pärjänneitä ja amistaustaiset parhaiten pärjänneitä. 

Oli itsestään selvää, että mun lapsi meni lukioon. Panostin hänen koulunkäyntiinsä tosi paljon. Nyt se panostus tuottaa hedelmää, kun pääsi lääkikseen suoraan todistusvalinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtään syytä miksi minulla vanhempana pitäisi olla asiasta mielipide.

Sääliksi käy lapsia joiden vanhemmat haluavat päättää mitä he haluavat opiskella. Siitä saa helposti pilattua suhteensa omiin lapsiin.

Neuvoa ja ohjata voi ilman käskyttämistä. En tajua vanhempia joiden asenne on tuo, että ei kuulu heille. 16-vuotias on ihan hukassa ja tarvitsee neuvoja ja tukea. Meillä aikuisilla on kuitenkin paljon tietoa jota voidaan jakaa ja joka helpottaa nuoren päätöksen tekemistä.

Et ymmärrä: Lue tätä ketjua niin huomaat että monella vanhemalla on ehdoton mielipide. Jos ei mene lukioon niin se on muka jotenkin paha asia. Jos otat ehdottoman kannan asiaan niin älä ihnettele jos lapset eivät halua olla misään tekemisissä kanssasi.

Jos lapsi haluaa mennä amikseen: Hyvä.

Jos laosi haluaa mennä lukioon: Hyvä

Jos lapsi haluaa mennä suoraan töihin: Hyvä

Jos lapsi haluaa jäädä kotiin pelaamaan pleikkaria: Ei hyvä.

Noin yksinkertaista se on. Itse en ole käynyt lukiota enkä ole tehnyt päivääkään koulutusta vastaavaa työtä ja tienaan 100ke vuodessa. Se on enemmän kuin suurin osa tänne kirjoittavista tienaa. Lisäksi olen aina saanut tehdä työkseni mitä haluan. Se ei olisi ollut mahdollista jos vanhemmat olisivat pakottaneet johonkin muottiin mikä heidän mielestä on oikea.

Kuinka moni muista lukiota käymättömistä tienaa 100 000 euroa vuodessa? Veikkaan, että aika harva.

Syyllistyt anekdoottiin mikä ei todista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtään syytä miksi minulla vanhempana pitäisi olla asiasta mielipide.

Sääliksi käy lapsia joiden vanhemmat haluavat päättää mitä he haluavat opiskella. Siitä saa helposti pilattua suhteensa omiin lapsiin.

Neuvoa ja ohjata voi ilman käskyttämistä. En tajua vanhempia joiden asenne on tuo, että ei kuulu heille. 16-vuotias on ihan hukassa ja tarvitsee neuvoja ja tukea. Meillä aikuisilla on kuitenkin paljon tietoa jota voidaan jakaa ja joka helpottaa nuoren päätöksen tekemistä.

Et ymmärrä: Lue tätä ketjua niin huomaat että monella vanhemalla on ehdoton mielipide. Jos ei mene lukioon niin se on muka jotenkin paha asia. Jos otat ehdottoman kannan asiaan niin älä ihnettele jos lapset eivät halua olla misään tekemisissä kanssasi.

Jos lapsi haluaa mennä amikseen: Hyvä.

Jos laosi haluaa mennä lukioon: Hyvä

Jos lapsi haluaa mennä suoraan töihin: Hyvä

Jos lapsi haluaa jäädä kotiin pelaamaan pleikkaria: Ei hyvä.

Noin yksinkertaista se on. Itse en ole käynyt lukiota enkä ole tehnyt päivääkään koulutusta vastaavaa työtä ja tienaan 100ke vuodessa. Se on enemmän kuin suurin osa tänne kirjoittavista tienaa. Lisäksi olen aina saanut tehdä työkseni mitä haluan. Se ei olisi ollut mahdollista jos vanhemmat olisivat pakottaneet johonkin muottiin mikä heidän mielestä on oikea.

Joku aina voittaa lotossakin mutta jos tilastoja katsoo niin en kehottaisi lasta ryhtymään ammattimaiseksi loton pelaajaksi. Jos et itse tajua että tilanteesi on äärimmäisen poikkeuksellinen niin ei kait siinä. Sama ei todennäköisesti toistu lastesi kohdalla. Toki voivat elää sinun siivelläsi kun sinulla menee noin mukavasti.