Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Ei kukaan viihdy pienituloisena.

Se voi perustaa firman ja tienata isot rahat,toisin kuin huuhaahumanisti.

Myös huuhaahumanisti voi perustaa yrityksen ja tienata isot rahat kaikenlaisena "valmentajana" tai terapeuttina. Ainahan voi myös ryhtyä influensseriksi.

Amikset kommentoimassa näitä "huuhaahumanisteja", itse eivät osaa edes lukea kunnolla!

Luitko ihan psykologiaa kuusi vuotta? Samaa arvailua (mitään tiedettähän se ei ole) voi tehdä peruskoulupohjalta 😆😆😆

Käypä nappaamassa vaikka neuropsykologian kurssi avoimesta yliopistosta ja tule sitten kertomaan, miten meni peruskoulupohjalta.

Toivoisin myös, että peruskoulupohjalta kertoisit minulle, mikä sinusta on tiedettä ja mikä ei. En siis väitä, että olet väärässä, mutta koulutus lisää yleensä valmiuksia perustella omaa argumentaatiota ja kykyä kyseenalaistaa myös omia uskomuksia ja asenteita.

Uskallan välttää, että mitä suorempia ja ehdottomampia totuuksia täällä joku laukoo, sitä alhaisempi koulutustaso tai älykkyys tällä on. Tieteessä tätä kutsutaan DunningKruger-efektiksi.

Neurologia on tiedettä,psykologia on ollut vuosisatoja pelkkää arvailua ja todistamattomia teorioita eikä muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus lasta kohtaan on ilman mitään ehtoja ja suorituksia. Hän on oma yksilö ja saa olla sitä vapaasti. Hän riittää omana itsenään.

Koulutus ja työ eivät tee hänestä huonompaa tai parempaa ihmistä.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan ja kukaan ei ole muiden yläpuolella vaan kaikki ovat tasavertaisia.

Pidä tämä mielessä, kun Putlerin kiihottamat räsyt sahaa päätäs poikki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos amiksessa pitäisi ottaa vastuu elämästään ja opinnoistaan, minulle olisi ihan sama kumpaan menee. Mutta kun amis on mitä on. Oppilaat tulevat ja menevät miten huvittaa ja lopulta kaikki kuitenkin valmistuvat, olivat he tehneet mitään tai ei, niin mielestäni amis ei palvele siinä tehtävässä mikä sillä pitäisi olla, eli että se opettaisi tarvittavia työelämän taitoja. Näin ollen haluan että lapseni menee lukioon, oppii ottamaan vastuun omista opinnoistaan, kasvaa 3 vuotta lisää, ja sen jälkeen pohtii mitä elämässään tahtoo tehdä.

Riippuu varmaan amiksesta. Itse kävin ammattikoulun, jossa ei todellakaan saanut tulla ja mennä miten halusi, eikä valmistuminen ollut mikään läpihuutojuttu.

Vierailija kirjoitti:

Olen DI ja vaimo myös DI. Kyllä hävettäisi, jos lapsemme menisi amikseen. Ainakin jos sitten menisi ilman lukiota.

Etkö oo töissä kun joudat pvällä olemaan vauvalla? 

Kyllä, minä arvostan sitä, että lapseni menivät lukioon. Arvostan myös sitä, että tytär hakee yliopistoon ja poikakin todennäköisesti lukion jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen DI ja vaimo myös DI. Kyllä hävettäisi, jos lapsemme menisi amikseen. Ainakin jos sitten menisi ilman lukiota.

Etkö oo töissä kun joudat pvällä olemaan vauvalla? 

Ai kun keksitkin loukkauksen! Miten älykästä!

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ei. Jos itse näen, ettei lapsen taipumukset viittaa lukioon, niin miksi ihmeessä toivoisin sitä? Mutta silloin on väliä, jos olisi selvää, että pärjäisi hyvin myös lukiossa. 

Lapsellani ei ikävä kyllä vain ole taipumuksia oikein mihinkään muuhun kuin koneella ja piirtämisen parissa lorvimiseen :(

(haki lukioon juuri, 7,1:n keskiarvolla)

  aika heikko keskiarvo,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Itse olen saanut suunnilleen tämän verran neuvoja ja tukea koulutusvalintoihin vanhemmilta. He luulivat olevansa reiluja kun antoivat itse päättää, mutta todellisuudessahan tuo on käsien pesu koko asiasta ja tuen puuttumista. Ei joku 16-vuotias tiedä millaista työelämässä on. Mihin joutuu kun käy jonkun amislinjan, joka johtaa vuorotyöhön kurjalla palkalla. Ei nuori ymmärrä edes rahan arvoa. Hänelle joku 1600€ tuntuu siltä että mihin sitä nyt voisi enempää tarviakkaan. Ja kun on kertaalleen mennyt sinne työelämään ihan mihin tahansa kurjaan työhön loppuun poltettavaksi, tarvitsee enemmän tahtoa ja jaksamista ponnistaakseen sieltä pois. On paljon yksinkertaisempaa opiskella suoraan hyviin töihin.

Ei kukaan oikeasti viihdy siellä kaupan kassalla iltavuorossa. Mitä järkeä on antaa nuorten ajautua tuollaiseen, kun me aikuiset tiedämme kyllä aika hiton monta hommaa joissa kukaan ei ole onnellinen. Kyllä sen voi kertoa. Eikä kyse ole noiden töiden halveksimisesta, vaan siitä että jokainen varmasti toivoo että lapsi tulee onnelliseksi. Työelämä on täynnä ansoja joissa onnea ei ole tarjolla.

Tämä oli ihan hiton hyvin sanottu!

Juuri tuon takia, yritän ohjata omat lapseni pidemmän päälle viisaampiin ratkaisuihin kuin mitä itse tein. Ja juurikin sen takia, että vanhempani eivät ohjanneet minua mitenkään. En edes ymmärtänyt silloin, että olisin voinut hakea neljäkymmentä vuotta sitten yliopistoon, vaikka minulla ei ollut yo arvosanat kaikki älliä tai melkein älliä. Kun mitään ohjausta en saanut, niin hakeuduin sairaanhoitajaksi. Ihan ok, mutta oikeasti olisin halunnut opettajaksi :(

On merkitystä. Lukioon pitää mennä ja sen jälkeen yliopistoon tekniikan, oikeustieteen tai lääketieteen alalle. Näissä paras työllisyystilanne ja palkat. Aiemmin tuossa ketjussa joku sai tyrmäyksen kun kertoi, että kertaa kouluasioita lastensa kanssa kesälomilla. Mekin tehdään niin miehen kanssa ja se on lasten parhaaksi, ovat vielä fiksuja ysin ja kympin oppilaita, jotka tylsistyvät helposti tekemättömyyteen.

Itse olen käynyt lukion E:n paperein ja sen jälkeen amk-tutkinnon kulttuurialalta. Kyllähän useampi opiskelukaveri, peli- tai mainosalan medianomi, vetää yli 100k/vuosi -liksoja mutta itse en ikinä päässyt mukaan työn imuun, vaikka halua ja yritystä oli. Olen nykyään valtiolla vakkarityössä sihteerinä ok palkalla ja pitkillä lomilla, mutta eihän tämä antoisaa työtä ole. Varsinkin, kun amk:sta valmistumisen jälkeen. tein yli 15 vuotta pelkkiä pätkätöitä.

Lisäksi suhtaudun lasteni ja ilmastonmuutoksen myötä varsinkin lisäostoja vaativiin kännykkäpeleihin ja mainoksiin vihamielisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole väliä, kun koulu on pilattu. Lukiossa ei ole edes kirjoja enää. Mikä lukio se sellainen on?!

Turun sanomissa kerrottiin toissa viikolla, etteivät yliopistoon tulevat lukiolaiset osaa lukea edes kahden sivun mittaista tekstiä. 

Näin varmaan on

Ressun lukio   A 6    B 17    C 60   M 118   E  293    L 234,    eräs lukio  I  13    A 86   B 66   C  69    M 37   E   13    L 7 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus lasta kohtaan on ilman mitään ehtoja ja suorituksia. Hän on oma yksilö ja saa olla sitä vapaasti. Hän riittää omana itsenään.

Koulutus ja työ eivät tee hänestä huonompaa tai parempaa ihmistä.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan ja kukaan ei ole muiden yläpuolella vaan kaikki ovat tasavertaisia.

Tästähän tässä ei ole kyse ollenkaan vaan siitä että toivoo lapselleen mahdollisimman kivaa elämää. Sitä että on mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä ja että palkka on sellainen ettei tarvitse laskea joka penniä. Kaikenlaisia työntekijöitä tietenkin tarvitaan, silti toivon että oma lapseni ei ole siellä missä työ on fyysisesti niin raskasta, että terveys menee, henkisesti niin joustamatonta ja epämieluisaa että mielenterveys menee tai palkan suhteen sellaista että joutuu esimerkiksi jäämään huonoon parisuhteeseen siksi että yksin on liian tiukkaa. Monen elämä on tuollaista. Lapsilleen sitä toivoo parempaa.

Mulle kanssa sama mutta ehdotin kyllä ammattikoulua mutta halusi lukioon ei muka ollut hyviä linjoja amiksessa.Kävi lukion ei töitä sitten kävi ammattikoulun ja edelleen ei töitä.Ainoa hyvä että saa jotain korvausta ettei enään tarvitse elättää.

Vierailija kirjoitti:

On merkitystä. Lukioon pitää mennä ja sen jälkeen yliopistoon tekniikan, oikeustieteen tai lääketieteen alalle. Näissä paras työllisyystilanne ja palkat. Aiemmin tuossa ketjussa joku sai tyrmäyksen kun kertoi, että kertaa kouluasioita lastensa kanssa kesälomilla. Mekin tehdään niin miehen kanssa ja se on lasten parhaaksi, ovat vielä fiksuja ysin ja kympin oppilaita, jotka tylsistyvät helposti tekemättömyyteen.

Itse olen käynyt lukion E:n paperein ja sen jälkeen amk-tutkinnon kulttuurialalta. Kyllähän useampi opiskelukaveri, peli- tai mainosalan medianomi, vetää yli 100k/vuosi -liksoja mutta itse en ikinä päässyt mukaan työn imuun, vaikka halua ja yritystä oli. Olen nykyään valtiolla vakkarityössä sihteerinä ok palkalla ja pitkillä lomilla, mutta eihän tämä antoisaa työtä ole. Varsinkin, kun amk:sta valmistumisen jälkeen. tein yli 15 vuotta pelkkiä pätkätöitä.

Lisäksi suhtaudun lasteni ja ilmastonmuutoksen myötä varsinkin lisäostoja vaativiin kännykkäpeleihin ja mainoksiin vihamielisesti.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Yli 100tonnia tienaavat maksavat veroja mukavasti, hyvä vaan. Näitä tarvitaan. 

Kyllä on. Lukioon ilman muuta, kun keskiarvo on ollut koko yläasteen ajan ysi. Poika menee nyt ysille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos amiksessa pitäisi ottaa vastuu elämästään ja opinnoistaan, minulle olisi ihan sama kumpaan menee. Mutta kun amis on mitä on. Oppilaat tulevat ja menevät miten huvittaa ja lopulta kaikki kuitenkin valmistuvat, olivat he tehneet mitään tai ei, niin mielestäni amis ei palvele siinä tehtävässä mikä sillä pitäisi olla, eli että se opettaisi tarvittavia työelämän taitoja. Näin ollen haluan että lapseni menee lukioon, oppii ottamaan vastuun omista opinnoistaan, kasvaa 3 vuotta lisää, ja sen jälkeen pohtii mitä elämässään tahtoo tehdä.

Riippuu varmaan amiksesta. Itse kävin ammattikoulun, jossa ei todellakaan saanut tulla ja mennä miten halusi, eikä valmistuminen ollut mikään läpihuutojuttu.

Kauanko amiksestasi on aikaa?

Amiksilta on otettu rahaa pois ja supistettu sisältöä jo kymmeniä vuosia.

Esimerkiksi kasarilla elektroniikka-asentajan koulutuksen tavoite oli kouluttaa kolmessa vuodessa henkilälöitä, jotka voivat toimia laaja-alaisesti tuotannossa, tuotekehityksessä ja huollossa sekä luoja pohja mahdollisille jatko-opinnoille.

Nykyään tavoite on tuottaa tuotantolinjalle liukuhihnstyöntekijöitä, sikäli, kun heille on enää tarvetta.

Ihan sama minulle. Kaksi vanhinta on jo valmistunut ammattikoulusta, vanhin jo kahteenkin ammattiin. Elättävät itsensä. Se riittää minulle. Nuorin menee syksyllä lukioon, saa nähdä mitä siitä sen jälkeen tulee.

Meidän tytär valmistui ammattikoulusta, levyseppä kampaajaksi.

9v. Tyttäreni haave on olla isona lakinainen tai poliisi. Ja perustaa perhe. Hän sanoi menevänsä isompana lukioon. Hän on matemaattisesti lahjakas joten uskon hänen menestyvän lukiossa. Olen siitä todella iloinen sillä itse olen käynyt amiksen, en ollut matemaattisesti lahjakas, en koskaan ole ollut vakityössä, enkä saanut hyvää kumppania enkä perhettä, vaan päädyin yksinhuoltajaksi. Katsokaa kuvia nuorista valkolakkeineen, niin paljon paremmat eväät saavat elämäänsä kun ympärillä on muitakin jotka ovat älykkäitä ja todella tekevät töitä menestyäkseen. Amikseen menee ne jotka todennäköisimmin syrjäytyvät ja ajautuvat väärään seuraan. Niin kävi minulle ja kärsin edelleen yksinäisyydestä ja tukiverkkojen puutteesta. Olisimpa mennyt lukioon vaikka koulunkäynti oli minulle vaikeaa, olisi elämä varmasti nyt parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Ei kukaan viihdy pienituloisena.

Se voi perustaa firman ja tienata isot rahat,toisin kuin huuhaahumanisti.

Myös huuhaahumanisti voi perustaa yrityksen ja tienata isot rahat kaikenlaisena "valmentajana" tai terapeuttina. Ainahan voi myös ryhtyä influensseriksi.

Amikset kommentoimassa näitä "huuhaahumanisteja", itse eivät osaa edes lukea kunnolla!

Luitko ihan psykologiaa kuusi vuotta? Samaa arvailua (mitään tiedettähän se ei ole) voi tehdä peruskoulupohjalta 😆😆😆

Käypä nappaamassa vaikka neuropsykologian kurssi avoimesta yliopistosta ja tule sitten kertomaan, miten meni peruskoulupohjalta.

Toivoisin myös, että peruskoulupohjalta kertoisit minulle, mikä sinusta on tiedettä ja mikä ei. En siis väitä, että olet väärässä, mutta koulutus lisää yleensä valmiuksia perustella omaa argumentaatiota ja kykyä kyseenalaistaa myös omia uskomuksia ja asenteita.

Uskallan välttää, että mitä suorempia ja ehdottomampia totuuksia täällä joku laukoo, sitä alhaisempi koulutustaso tai älykkyys tällä on. Tieteessä tätä kutsutaan DunningKruger-efektiksi.

Neurologia on tiedettä,psykologia on ollut vuosisatoja pelkkää arvailua ja todistamattomia teorioita eikä muuksi muutu.

Et usko psykologiaan tieteenä, mutta uskot silti sokeasti omaan näkemyksesi ja kykyysi jopa ennustaa tulevaisuutta. Suosittelen laajentamaan käsitystäsi tieteestä esimerkiksi pohtimalla monitieteellisyyden merkitystä mahdollisuutena syventää tietoa ja tarkastella laajemmin kompleksisia ilmiöitä.