Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkeintä on se, että lapseni elävät sellaista elämää jossa viihtyvät.

Siis pohjimmiltaan just näin. Itse saavat valita ja tuen tekemissään valinnoissa. Eka on nyt menossa amikseen, toisesta en vielä tiedä.

Myönnän, että lukio olisi ollut itselle tietty mieleen, koska itse olen korkeakoulutettu. Helpompi olisi varmaan tulevaisuudessa ymmärtää toisiamme, kun olisi samantyyppistä koulutuspohjaa.

Esikoisen koulutusvalinta ei kuitenkaan harmita. Se mikä sen sijaan harmittaa, on hänen yleinen suhtautumisensa koulunkäyntiin. Asia mitä ei ole mitenkään voinut oppia vanhemmiltaan, sivumennen sanoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On merkitystä. Lukioon pitää mennä ja sen jälkeen yliopistoon tekniikan, oikeustieteen tai lääketieteen alalle. Näissä paras työllisyystilanne ja palkat. Aiemmin tuossa ketjussa joku sai tyrmäyksen kun kertoi, että kertaa kouluasioita lastensa kanssa kesälomilla. Mekin tehdään niin miehen kanssa ja se on lasten parhaaksi, ovat vielä fiksuja ysin ja kympin oppilaita, jotka tylsistyvät helposti tekemättömyyteen.

Itse olen käynyt lukion E:n paperein ja sen jälkeen amk-tutkinnon kulttuurialalta. Kyllähän useampi opiskelukaveri, peli- tai mainosalan medianomi, vetää yli 100k/vuosi -liksoja mutta itse en ikinä päässyt mukaan työn imuun, vaikka halua ja yritystä oli. Olen nykyään valtiolla vakkarityössä sihteerinä ok palkalla ja pitkillä lomilla, mutta eihän tämä antoisaa työtä ole. Varsinkin, kun amk:sta valmistumisen jälkeen. tein yli 15 vuotta pelkkiä pätkätöitä.

Lisäksi suhtaudun lasteni ja ilmastonmuutoksen myötä varsinkin lisäostoja vaativiin kännykkäpeleihin ja mainoksiin vihamielisesti.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Yli 100tonnia tienaavat maksavat veroja mukavasti, hyvä vaan. Näitä tarvitaan. 

Miksi JUURI näitä?

Vierailija kirjoitti:

On merkitystä. Lukioon pitää mennä ja sen jälkeen yliopistoon tekniikan, oikeustieteen tai lääketieteen alalle. Näissä paras työllisyystilanne ja palkat. Aiemmin tuossa ketjussa joku sai tyrmäyksen kun kertoi, että kertaa kouluasioita lastensa kanssa kesälomilla. Mekin tehdään niin miehen kanssa ja se on lasten parhaaksi, ovat vielä fiksuja ysin ja kympin oppilaita, jotka tylsistyvät helposti tekemättömyyteen.

Itse olen käynyt lukion E:n paperein ja sen jälkeen amk-tutkinnon kulttuurialalta. Kyllähän useampi opiskelukaveri, peli- tai mainosalan medianomi, vetää yli 100k/vuosi -liksoja mutta itse en ikinä päässyt mukaan työn imuun, vaikka halua ja yritystä oli. Olen nykyään valtiolla vakkarityössä sihteerinä ok palkalla ja pitkillä lomilla, mutta eihän tämä antoisaa työtä ole. Varsinkin, kun amk:sta valmistumisen jälkeen. tein yli 15 vuotta pelkkiä pätkätöitä.

Lisäksi suhtaudun lasteni ja ilmastonmuutoksen myötä varsinkin lisäostoja vaativiin kännykkäpeleihin ja mainoksiin vihamielisesti.

Tyypillistä. Vaadit, että lapset tekevät jotain mitä et itse tee. Millä avuilla "vaadit" heidän opiskelevan aloja, jouta et itseän vaivaudu opiskelemaan? Ei sinua kukaan estä.

Vaatiminen ei muutenkaan motivoi ketään vaan on tyhjää länkytystä

Mieluiten lukioon ehdottomasti. Se antaa aikaa vielä miettiä, mitä haluaa tehdä, eikä sen käymisestä ole kenellekään mitään haittaa. Sen jälkeen on kaikki väylät vielä avoinna, mutta päässä enempi tietoa. Win-win.

Minulle oli virhe käydä pelkkä lukio. Koska ei ollut mitään ammattia alla, opiskelin väärällä alalla maisteriksi asti. Yritin jatkuvasti hakea töitä, jotta saisin jotain, jonka avulla päästä pois opiskelemasta, mutta se ei tuottanut tulosta, enkä uskaltanut heittäytyä vain lukion varaan. Lopulta oli myös niin vähän yliopisto-opintoja jäljellä ja suurin osa niistä oli vielä ihan mieleisiä sivuaineita, joten oli sama tehdä opinnot loppuun töihin tai muualle hakeutumisen sijaan.

Vuoden työttömyyden jälkeen ja opintolaina niskassa hakeuduin tekemään työllistävän ammattitutkinnon ja olen yhä sillä tiellä. Olenko edelleenkään oikealla alalla? En, mutta on töitä, sopivasti rahaa ja opintolaina on pian maksettu. Tuntuu, että vasta nyt voin hengittää kunnolla ja miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä, kun on työllistävä ammatti, jonka varaan laskea, jos se, mitä ajattelen haluavani tehdä, ei olekaan sitä tai ei työllistä. Toivon, että olisin tajunnut tehdä kaksoistutkinnon pelkän lukion sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli virhe käydä pelkkä lukio. Koska ei ollut mitään ammattia alla, opiskelin väärällä alalla maisteriksi asti. Yritin jatkuvasti hakea töitä, jotta saisin jotain, jonka avulla päästä pois opiskelemasta, mutta se ei tuottanut tulosta, enkä uskaltanut heittäytyä vain lukion varaan. Lopulta oli myös niin vähän yliopisto-opintoja jäljellä ja suurin osa niistä oli vielä ihan mieleisiä sivuaineita, joten oli sama tehdä opinnot loppuun töihin tai muualle hakeutumisen sijaan.

Vuoden työttömyyden jälkeen ja opintolaina niskassa hakeuduin tekemään työllistävän ammattitutkinnon ja olen yhä sillä tiellä. Olenko edelleenkään oikealla alalla? En, mutta on töitä, sopivasti rahaa ja opintolaina on pian maksettu. Tuntuu, että vasta nyt voin hengittää kunnolla ja miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä, kun on työllistävä ammatti, jonka varaan laskea, jos se, mitä ajattelen haluavani tehdä, ei olekaan sitä tai ei työllistä. Toivon, että olisin tajunnut tehdä kaksoistutkinnon pelkän lukion sijaan.

"Miksi Jeppe juo?" EIKUN "Miksi Jeppe käy lukion?"

Amiksesta pääsee töihin lähes varmasti.

Poika valmistui sähkäriksi ja töihin pääsi heti.

Lukiossa pönötetään se 3v ja siitä pitäisi vielä jatkaa, jotta olisi hyötyä.

Moni uupuu tuossa vaiheessa ja käteen jää pelkkä lakki.

Tyttö meni lähihotajakouluun, valmistui jo vuonna 2016, mutta työt ei kiinosta.

Ei sieltä amiskatasoilta aina mitään veronmaksajia tule.

Outi alina

Jos haluaa gloriaa ja statusta, niin sitä hankitaan itse - ei lapsen kautta. Eli vastaukseni on ei, lapsen koulutuspolulla ei ole minulle merkitystä. Pääasia, että olisi onnellinen ja voisi elää itselleen sopivaa elämää, joka ei ole fyysisesti tai henkisesti liian kuormittavaa saati yksinäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta pääsee töihin lähes varmasti.

Poika valmistui sähkäriksi ja töihin pääsi heti.

Lukiossa pönötetään se 3v ja siitä pitäisi vielä jatkaa, jotta olisi hyötyä.

Moni uupuu tuossa vaiheessa ja käteen jää pelkkä lakki.

Ylioppilastutkinnon suorittaneiden työttömyys on alempi kuin ammattikoulun suorittaiden. Näin se vaan menee

Totta kai on merkitystä. Lukio on käytävä jo aivan yleissivistyksen vuoksi. Sitten voi valita mitä haluaa tehdä.

Ei ole. Pääasia on että opiskelee ammatin.

En ymmärrä miksi tällä asialla pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa mitä itse vanhempana haluan lapseni tekevän? Jokaisella on oikeus päättää mitä haluaa opiskella ja tehdä aikuisena työkseen. En voi päättää sitä mitä lapseni haluaa isona tehdä, koska se ei ole minun elämä. Olen itse tehnyt omat valinnat aikanaan ja siitä hyvin kiitollinen, ettei vanhempani painostaneet mihinkään silloin. Olisi kamalaa olla työssä jota vihaa, mutta koska pitää olla mieliksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pääasia on että opiskelee ammatin.

Miksi?

Mikäli oisin sanonut että mene ammattikouluun niin ei olisi tapahtunut ja miksi sellaista sanoisinkaan koska pääsi yli 9 lukioon ja yliopistoon suositulle alalle. Mikäli oisi ollut seiskan poika niin ehkäpä oisin suositellut ammattikoulua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Lukioon ilman muuta, kun keskiarvo on ollut koko yläasteen ajan ysi. Poika menee nyt ysille.

Myös mun tytöllä keskiarvo aina ysin paikkeilla ja tuntuu et niin on suunnilleen kaikilla hänen luokallaan. Suurin osa tuntemistani nuorista on ns hyviä koulussa.

Hajontaa tuntui olevan paljon enemmän kun minä olin nuori.

Oma lapsi myös suhtautuu kouluun tosi vastuullisesti. Hän näkee vaivaa koulun eteen ja lukee kokeisiin.

Mikähän näitä nykyajan nuoria vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Mieluiten lukioon ehdottomasti. Se antaa aikaa vielä miettiä, mitä haluaa tehdä, eikä sen käymisestä ole kenellekään mitään haittaa. Sen jälkeen on kaikki väylät vielä avoinna, mutta päässä enempi tietoa. Win-win.

Myös amiksen jälkeen on kaikki väylät vielä avoinna, mutta on ammatti, jolla voi ansaita. Jos tulee jokunen välivuosi ennen kuin pääsee opiskelemaan toivealalleen, voi kuitenkin olla töissä eikä vaan vetelehtiä valmennuskursseilla. Ja jos päätyy kaupan kassalle, siinäkin voi olla ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pääasia on että opiskelee ammatin.

Miksi?

Jotta pystyy elättämään itseään ja mahdollista tulevaa perhettään työstä saamallaan palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Pääasia on että opiskelee ammatin.

Miksi?

Miksi ei? Tuo toive on ihan perinteinen, ehkä tosin vähän vanhanaikaista ajattelua edustava, mutta nuoren elämässä pärjäämistä ja yhteiskunnan jäseneksi kasvamista tukeva toive.

Miksi tätä kyseenalaistat?

Jos akateeminen maailma ei ole tuttu tai ei ole paljon analysoinut työelämän muutosta tulevaisuudessa, toive siitä että nuori *opiskelee ammatin* on käytännössä toive siitä, ettei nuori jää koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Sitä kai me suurin osa vanhemmista pohjimmiltaan toivomme, mutta ilmaisemme sitä eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta pääsee töihin lähes varmasti.

Poika valmistui sähkäriksi ja töihin pääsi heti.

Lukiossa pönötetään se 3v ja siitä pitäisi vielä jatkaa, jotta olisi hyötyä.

Moni uupuu tuossa vaiheessa ja käteen jää pelkkä lakki.

Ylioppilastutkinnon suorittaneiden työttömyys on alempi kuin ammattikoulun suorittaiden. Näin se vaan menee

Siis 20-vuotiaana? Et sinä usko tuota itsekään.