En halua käydä töissä. Mietin hyvän työpaikan jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja ajatuksia.

Kaikki energia ja aika menee työhön, oma ainutkertainen elämä valuu hukkaan. Teen töitä vain rahan vuoksi, mutta edes palkka ei tunnu korvaavan menetettyä aikaa. :(

Joku kirjoitti, että on pakko jaksaa. Onko? Voisiko olla jokin muu ratkaisu?

Mietin ihan samaa. Teen työtä millä ei ole itselle mitään merkitystä. Mielummin kaivaisin vaikka ojaa.

Minä hyppäsin oravanpyörästä säästöjen innoittamana. Tosin nyt muutama vuosi on hurahtanut ja pakko palata työelämään.

Varsinkin jos on rahaa käytettävissä niin ymmärtää vapaa-ajan arvon. En tekisi päivääkään töitä enää, jos voisi valita.

Kaikkea muuta ohjelmaa keksisin kyllä.

Mulla oli edellisessä työpaikassa vastaavia ajatuksia. Olin hyvässä asemassa, bruttopalkka n. 6000 € ja inhosin jokaista työpäivääni. Hain useisiin matalapalkkaisempiin paikkoihin, ja viimein pääsin paikkaan, joka suht siedettävä, palkka tietenkin pienempi, mutta en välitä rahasta. Mielenterveys on paljon tärkeämpää. Niin, ja alahan oli erikoissairaanhoidossa johtotehtävissä.

Minulla on sama unelma kuin ap:llä, mutta ensin pitäisi saada rahaa. Säästöjä kyllä on mutta jossain vaiheessa ne loppuu. Jos pitääkin alkaa hakemaan uudestaan töitä niin ikääntynyt pitkäaikaistyötön on kyllä työmarkkinoilla melko huonossa asemassa. Eikä helppoja osa-aikaisia töitä muutenkaan ole tarjolla.

Rahaa kun ei ole. Ei voi käytännössä valita yhtään mitään.

Tule perustulo kultainen.

Hävettävää ei ratkaisussa ole.

Luin hiljattain jostain, että 15h viikossa riittäisi tuomaan riittävän toimeentulon ja elintason.

Vuorotöistä väsyneenä miettii mitä järkeä tässä on. Töissä on iskenyt rahanahneus. Ahdasta ja kiireistä. Palkka ei ole iso.

Voisikin olla omavarainen. Kasvattaa enemmän ruokaa. Valmistaa vaatteita.

Nykyisellään raadetaan ehkä isopalkkaisille ja huipulle. Sille 1% rikkaita.

Mua ärsyttää, että koko ajan joutuu uuteen työpaikkaan. En jaksa enää opetella mitään joten te asiakkaat saatte sellaisia päätöksiä kuin saatte.

Olen parisen vuotta käynyt töissä, mutta en ole siitä huolimatta saanut parisuhdetta tai seksiä. Töissä käynnin luvattiin antavan pääsyn molempiin, mutta ei ole näkynyt. Mietin erittäin vakavasti itseni irtisanomista sillä ei tässä nyt ole mitään järkeä.

Sama. Olen ns "vaativassa asiantuntijatyössä". (nyt lomalla) Työni on ihan kukkua, kukaan ei johda. Kahdeksan tunti näytön ääressä ei vaan sovi minulle. Ihan pakko vaihtaa työtä. Voisin alkaa vaikka ojankaivajaksi, se kiinnostaisi enemmän. 

Itse menin kouluun aikoinaan takaisin kun sama ongelma :D Kavereita ja aikaa oli taas. Palasin kyllä myöhemmin takaisin samalle alalle missä olinkin ollut

Jotkut kirjoittaa, että mitä sitten tekisit ja millä rahalla? No ei oma elämäni kovin muuttuisi, koska en nytkään mitään jaksa tehdä, vaikka rahaa on. Jatkossa en vain tekisi "mitään" rahattomuuden takia.

Oikeasti keksisin vaikka mitä tekemistä ilman suurempia rahoja. Panostaisin kunnolla (ajallisesti) omavaraisuuteen. Puitteet sille on jo olemassa. Kaipaan hyvin simppeliä elämää. Sellaista, jossa päivät täyttyy askareista, jotka tähtää ravinnon saamiseen ja lämpimänä pysymiseen. Mitä muuta ihminen tarvitsee? 

Senkus jätät. Tulijoita on.

Mulla oli sama tilanne vuonna 2023 ja minä lähdin. En ole katunut. Nyt teen töitä keikkalaisena sen verran kun tarvitsee ja hyvältä tuntuu. Ylimääräistä rahaa en enää kerää, vapaa-aika on tärkeämpää. Henkinen hyvinvointi on kyllä parantunut huomattavasti, kun jää aikaa palautumiseen. Ennen lähtöä mulle määrättiin jo työterveydestä mielialalääkkeet, eli piti tehdä se valinta, että käynkö lääkkeiden voimalla töissä vai etsinkö jonkun muun ratkaisun. Välillä iskee ahdistus siitä, ettei ole vakituista työpaikkaa, mutta sitten muistan sen että mulla ei ole mitään hätää. Saan tällä hetkellä tienattua sen minkä tarvitsen elääkseni ja se riittää.

Niin, mitä noita miettimään, työttömiä ja työhalullisia on pilvin pimein, lähes kaikilla aloilla. Jos ei työnteko kiinnosta, jätä ihmeessä työpaikkasi sille jota työ kiinnostaa, siitä hyötyy niin työnantaja kuin uusi työntekijäkin. Ja sinä pääset makoilemaan kotiisi. win win

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä noita miettimään, työttömiä ja työhalullisia on pilvin pimein, lähes kaikilla aloilla. Jos ei työnteko kiinnosta, jätä ihmeessä työpaikkasi sille jota työ kiinnostaa, siitä hyötyy niin työnantaja kuin uusi työntekijäkin. Ja sinä pääset makoilemaan kotiisi. win win

Miksi näin hirveä tylytys ja katkeruus? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama tilanne vuonna 2023 ja minä lähdin. En ole katunut. Nyt teen töitä keikkalaisena sen verran kun tarvitsee ja hyvältä tuntuu. Ylimääräistä rahaa en enää kerää, vapaa-aika on tärkeämpää. Henkinen hyvinvointi on kyllä parantunut huomattavasti, kun jää aikaa palautumiseen. Ennen lähtöä mulle määrättiin jo työterveydestä mielialalääkkeet, eli piti tehdä se valinta, että käynkö lääkkeiden voimalla töissä vai etsinkö jonkun muun ratkaisun. Välillä iskee ahdistus siitä, ettei ole vakituista työpaikkaa, mutta sitten muistan sen että mulla ei ole mitään hätää. Saan tällä hetkellä tienattua sen minkä tarvitsen elääkseni ja se riittää.

Saman päätöksen tein pari vuotta sitten. Sitä oli jotenkin kasvanut siihen ajatukseen että ihmisellä ON OLTAVA korkea koulutus huippupaperein ja sitten tehtävä hulluna uraa jossain tärkeässä työpaikassa, että ihmiset kadehtien katsovat. Sitten eräs minulle tärkeä ihminen kuoli. Ihan yhtäkkiä kuoli vaan, nuori ihminen. En enää pidä yhtäkään päivää itsestään selvänä, eikä enää ole mitään merkitystä sillä mitä muut ihmiset ajattelevat.

Siis työstä hankitaan elanto itselle ja perheelle. Viihde ja vapaa-aika on erikseen. Työn ja koulun tarkoitus ei ole, että kaikki on kivaa ja hauskaa, koska elämä kokonaisvaltaisesti ajateltuna on myös velvollisuuksia, vastuunkantoa, tasaista tylsyyttä, jopa surua ja murhettakin. Työn perimmäinen tavoite ei ole itsensä toteuttaminen, vaan elannon hankkimisen lisäksi yhteiskunnan hyödyttäminen ja edistäminen. Ihminen ei elä vain omia mielihalujaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Siis työstä hankitaan elanto itselle ja perheelle. Viihde ja vapaa-aika on erikseen. Työn ja koulun tarkoitus ei ole, että kaikki on kivaa ja hauskaa, koska elämä kokonaisvaltaisesti ajateltuna on myös velvollisuuksia, vastuunkantoa, tasaista tylsyyttä, jopa surua ja murhettakin. Työn perimmäinen tavoite ei ole itsensä toteuttaminen, vaan elannon hankkimisen lisäksi yhteiskunnan hyödyttäminen ja edistäminen. Ihminen ei elä vain omia mielihalujaan varten.

Kyllä minä ainakin pyrin tekemään elämästäni mahdollisimman mielekästä. Miksi ihmeessä kärsiä turhaan?