En halua käydä töissä. Mietin hyvän työpaikan jättämistä.

Menette töihin! Me työttömät luotetaan teihin!

Ei pysy tämä hyvinvointiyhteiskunta enää kauaa kasassa jos kaikki vaan haluavat heittäytyä työttömiksi. Jos kukaan ei tee töitä , ei tule verotuloja ja silloin voidaan unohtaa pikkuhiljaa kaikki tukiaisetkin. Tämä ei ole moite työttömille, koska tiedän että todella moni myös haluaisi sen työpaikan, mutta mua ärsyttää nämä jotka vinkuvat vaikka heillä on hyvä työpaikka. Haloo, herätkää, maailmassa soditaan ja ihmiset kärsivät ihan oikeasti, ei ole ruokaa , ei kattoa pään päällä ja täällä kermaperseet inisee kun joutuu ihan töissäkin käymään. Ja kun siellä ei olekaan kivaa.  Hävetä saisitte. En minä ainakaan käy töissä sen takia että elättäisin kaiken maailman haihattelijoita, niitä on riittävästi jo ilmankin.

Aikuisen ihmisen elämään kuuluu niin velvollisuuksia kuin vastuunkantoakin. Jos kysytte miksi, niin ihan siksi että olisi oikeus olla tämän yhteiskunnan jäsen. 

Kun olisikin kyse HYVÄSTÄ työpaikasta. Jos työtekijöiden mielenterveys menee niin silloin ei ole kyse hyvästä työpaikasta. Ei mikään raha ole sen arvoista, että oman terveytensä uhalla pitäisi painaa esim. kuluttavaa kolmivuorotyötä, joka jo itsessään on terveysriski.

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin kyse HYVÄSTÄ työpaikasta. Jos työtekijöiden mielenterveys menee niin silloin ei ole kyse hyvästä työpaikasta. Ei mikään raha ole sen arvoista, että oman terveytensä uhalla pitäisi painaa esim. kuluttavaa kolmivuorotyötä, joka jo itsessään on terveysriski.

Myin turvalaitteita 2017 vuonna ovelta ovelle, en tykännyt työstä, mutta vaihtoehtona oli elää työmarkkinatuella. Joten tein tuota kakkatyötä, koska taloudellisesti oli pakko. Ehdin onneksi tehdä tuota työtä vain noin 1 kuukauden, kun sain paremman työpaikan.  Elämä ei ole reilua ja harvoin ollut kohdallani, joten on ollut pakko vain kärsiä tehden kökkötöitä välillä.

Vierailija kirjoitti:

On.. todellakin on.  Mutta ei mulla oo muutakaan.  Välillä mietin että menisin vaan johonkin kauppaan hyllyttämään tavaroita ja sitten muun ajan harrastelisin omiani.  Ei liikaa vastuuta ja vaikeita tehtäviä, ei mitään jonnin joutavia palavereja, ei työkavereita jotka imee musta energat, ei liikaa stressiä,..  palkka vaan olisi pienempi ja työtäni ei arvostettaisi juurikaan.

Et varmaan pääsisi, olet ylikoulutettu ja kauppoihin on monia hakijoita muutenkin.

Voithan jäädä pois töistä, jos vaan pystyt jollain muulla elämään.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää tällaiset marmattajat, ei kaikki työpäivät voi ollakaan hyviä, arvosta työtäsi. Tervetuloa työttömäksi, meitä on monta, mutta varaudu olemaan seuraavat vuodet työtön ja köyhä.

Käyn töissä, enkä varmasti saa paljon sen enempää palkkaa kuin sinä tukia. Ei töissä käynti tarkoita rikastumista. Eikä kyse ole mistää "ei hyvistä työpäivistä", vaan paljon kokonaisvaltaisemmista asioista, henkisestä ahdistuksesta työpaikkaa kohtaan ja myös kroppa hajalle raatamisesta pienellä palkalla. Vähän ihmettelen, miten sinäkin et ole työllistynyt tämän kaltaisiin hommiin, kun ei näihin yleensä tunkua ole? Vai onko kuitenkin niin, että ei sullekaan ihan mikä tahansa kelpaa? Itselläni on säännöllisesti töitä juuri sen takia, että olen valmis tällaisiin raskaisiin paskahommiin pienellä palkalla. 

Nykyinen työelämä on kyllä aivan hanurista! Puhun nyt etenkin asiantuntijatyöstä. Ihmisistä halutaan nyhtää kaikki irti ja sen lisäksi, että sinun pitää ehtiä tehdä duunisi, puolet päivistä kuluu jonninjoutavissa palavereissa. Koronan myötä otin hiljaiset loparit, eli tein vain minimin ja olin paljon jaksavampi työpäivän jälkeen - eikä kukaan huomannut töissä mitään vaikken vastaillut meilihin enää iltaisin ja viikonloppuisin ja laitoin wa-kanavat hiljaisiksi. 

Kokeilin myös vaihtaa työpaikkaa, mutta jokaisessa työtahti oli tuota samaa yhdistettynä surkeaan johtamiskulttuuriin (joka aina lopulta oli aivan toista kuin mitä työhaastatteluissa ja firman somessa annetaan ymmärtää). Irtisanouduin ja aloin tekemään pienimuotoista konsultointia oman yritykseni kautta. Vielä se ei aivan kannata, koska asiakkaita ei ole tarpeeksi, mutta uskon että syksyllä tilanne on jo toinen. Mikä tärkeintä, jaksan taas olla, harrastaa ja hymyillä! Enkä aio enää tehdä töitä kuin 6 h päivässä ja neljänä päivänä viikossa.

Resepti on yksinkertainen, hae ensin uusi duuni, ja sen saatuasi irtisanoudu.

Yhteiskunnan elätiksi ei kannata heittäytyä. Ei kunniankukko laulaisi.

Työnteko ei sovi kaikille. Eihän juuri kukaan nauti mennä töihin (siksi siitä maksetaankin), mutta on vielä erillinen ihmisryhmä, joille työ on syvätasolla hyvin vastenmielistä. 

Itse olen yksi näistä. 

Minusta työ tuhoaa ainutlaatuista elämääni täällä maailmankaikkeudessa kahdeksan tuntia joka työpäivä. Noita kahdeksaa tuntia en saa koskaan takaisin. Jos saan nettopalkkaa esim. 2000€, se on liian vähän. Minulle pitäisi maksaa kaksi miljardia, koska se on elämäni hinta.

Tajuan, ettei kukaan maksa tuollaisia summia. 

Tähän ei ole ratkaisuna mielekkään työn löytäminen, koska sellaista ei minun kaltaisille ole olemassa. Ratkaisu on äärimmäinen säästäminen ja sijoittaminen ja taloudellisen itsenäisyyden yrittäminen mahdollisimman nuorena. Tai ratkaisuna voisi olla osa-aikatyöt, jollon työaika ei tuhoa niin paljon elämästäsi (tosin tuosta rahasta saa sitten vähemmän säästöön). Ratkaisu on toki myös elää tuilla niin kauan kuin meillä täällä onnelassa sellaisetkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen työelämä on kyllä aivan hanurista! Puhun nyt etenkin asiantuntijatyöstä. Ihmisistä halutaan nyhtää kaikki irti ja sen lisäksi, että sinun pitää ehtiä tehdä duunisi, puolet päivistä kuluu jonninjoutavissa palavereissa. Koronan myötä otin hiljaiset loparit, eli tein vain minimin ja olin paljon jaksavampi työpäivän jälkeen - eikä kukaan huomannut töissä mitään vaikken vastaillut meilihin enää iltaisin ja viikonloppuisin ja laitoin wa-kanavat hiljaisiksi. 

Kokeilin myös vaihtaa työpaikkaa, mutta jokaisessa työtahti oli tuota samaa yhdistettynä surkeaan johtamiskulttuuriin (joka aina lopulta oli aivan toista kuin mitä työhaastatteluissa ja firman somessa annetaan ymmärtää). Irtisanouduin ja aloin tekemään pienimuotoista konsultointia oman yritykseni kautta. Vielä se ei aivan kannata, koska asiakkaita ei ole tarpeeksi, mutta uskon että syksyllä tilanne on jo toinen. Mikä tärkeintä, jaksan taas olla, harrastaa ja hymyil

Miksi etenkin asiantuntijatyössä? Samanlaista se on suorittavalla puolella. Vaaditaan yhä enemmän ja vähemmällä työvoimalla. Työ ei ole enää edes sitä perus suorittamista, vaan pitää hallita sitä ja tätä ja jatkuvasti sopeutua muutoksiin. Te siellä saatte sentään asiallisen palkan, toisin kuin täällä. Palkka ei nouse vaativuuden lisääntyessä, tuottavuudesta ei palkita. Kroppa hajoaa fyysisistä ponnisteluista, työterveys on minimi ja vähän sellainen meininki, että jos et kestä, uusi on tulossa tilalle.