WTF? "Jos tekee kaiken kuten pitää ja on kohtelias, käytösarvosana yläkoulussa on 8. Arvosanoihin 9 ja 10 päästäkseen pitää vaikuttaa positiivisesti koko luokan ilmapiiriin."

Itekin olin huolissani, kun lapseni pari vuotta sitten sai vain 8 käytöksestä. Juurikin koska 90-luvulla se oli merkki häiriköinnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyminen arvioidaan nykyään eri tavalla kuin ennen. Toki tähänkin voi henkilökemiat vaikuttaa. Ehkä on hyvä että on muuttunut arviointi, ei ne eturivin tytöt aina vaikuttaneet luokan ilmapiiriin myönteisesti. 

Koulussa ollaan oppimassa eikä luomassa mitään v:n ilmapiirejä!

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat ihan yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja kirjoittaminen ja niitäkin nuoret oppivat koulussa. Kukaan tuskin haluaa työskennellä sellaisen kanssa, joka ei tule kenenkään kanssa toimeen ja vaikuttaa negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli käytös usein 7 ja olin melko hiljainen omissa oloissa oleva oppilas. Ihan normaalisti käyttäydyin.

Jos saa kerrankin jälki-istuntoa, vaikka vaan myöhästymisistä, niin käytös on 7.

Olen syntynyt '91 ja meillä tämä muutos tapahtui noin viidennellä luokalla. Kympin käytökseni muuttui kevättodistukseen 8:ksi.

Mitään ennakkotietoa ei tullut, vanhempani oli järkyttynyt. Vasta seuraavan syksyn vanhempainvartissa opettaja selitti uudistuneet kriteerit vanhemmalleni. En siis ollutkaan tehnyt mitään "hirveää", en vain sopinut ihannekriteereihin.

Minun tuntipassiivisuuteni (en viitannut tunneilla 2 luokan jälkeen) oli vanhempainvarttien ikuisuusaihe. Vaikka ope oli muuten mukava ja fiksu, olen jälkeenpäin miettinyt, kuinka kohtuutonta oli vaatia sellaista luonteen muutosta LAPSELTA. Opettajan olisi pitänyt panostaa luokan psykologiseen turvallisuuteen ja tehdä ilmapiiristä kannustava ja turvallinen osallistua. Niin, olin koulukiusattu.

Miksiköhän en viitannut, misiköhän??? No koska kaikkea sanomaani olisi käytetty minua vastaan.

Olin kuitenkin kiltti ja ihan hyvä koulussa.

Olen myös introvertti, mutta vanhempana olen tajunnut olevani erittäin taitava sosiaalisesti. Ei minun tarvinnut MUUTTUA, olisin tarvinnut kannustusta olla MINÄ.

Oman lapseni ope sanoi todella viisaasti, että

eämä on erilainen niille, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Hän puhui mm. kaveritaidoista ja siitä että olemme kaikki erilaisia ja erityisiä, mutta silti yhdenvertaisia.

Ja tosiaan, kyse on taidoista joita voi harjoitella ihan lapsesta saakka, eikä mistään synnynnäisestä bettrefolk-geenistä.

Mistä tuo lainaus on otettu?

Onhan se epäloogista sanoa, että jos tekee kaiken kuten pitää, se ei riitä.

Eli pitää siis tehdä myös sellaista, mitä ei pitäisi tehdä, pitäisi toimia vastoin ohjeita.

Onko joku ope muka voinut sanoa noin epäloogisesti tuosta asiasta?

80-luvulla käytös oli todistuksessani 7-8, taisi yläasteella laskea jopa kuutoseen kun värjäsin hiukseni ja tupeeerasin ne pystyyn! Yhtään kymppiä en ole koskaan saanut mistään, kai olen sitten ollut huono oppilas. Tänä päivänä toimin johtajana kasvavassa yrityksessä ja lapsilleni olen opettanut, että numeroilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Kunhan opiskeluista pääsee ja keksii, mitä sitä haluaa isona tehdä ja sitäkin voi matkan varrella vaihtaa monta kertaa. Mielestäni todistuksen numeroista voisi luopua kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyminen arvioidaan nykyään eri tavalla kuin ennen. Toki tähänkin voi henkilökemiat vaikuttaa. Ehkä on hyvä että on muuttunut arviointi, ei ne eturivin tytöt aina vaikuttaneet luokan ilmapiiriin myönteisesti. 

Koulussa ollaan oppimassa eikä luomassa mitään v:n ilmapiirejä!

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat ihan yhtä tärkeitä kuin lukeminen ja kirjoittaminen ja niitäkin nuoret oppivat koulussa. Kukaan tuskin haluaa työskennellä sellaisen kanssa, joka ei tule kenenkään kanssa toimeen ja vaikuttaa negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin.

Määritelmä negatiiviselle vaikutukselle koulun/työpaikan ilmapiiriin tulee olla todistettava huono käytös, esim. muiden kiusaaminen. Ei ujous ja se ettei ole ns. hyvä tyyppi eli karismaattinen luokanpelle tms.. Ketään ei tarvitse rankaista perus temperamentistaan. Mieluummin aletaan laskea hyväksi käytökseksi sen että antaa erilaisten ihmisten elää ja olla.

Uskomatonta pelleilyä tuo peruskoulusaasta. Onneksi ei tarvitse siitä välittää, ja omia lapsia en tee, koska en omia lapsiani suostuisi altistamaan tuolle saastalle.

Tutkikaa ennen kuin hutkitte. Oma lapseni on todella ujo ja hiljainen, mutta käytös on aina ollut kymppi ja jopa "hyvä kaveri" - stipendejä on tullut.

Syyt mm. : osaa tehdä rakentavasti ryhmätöitä kaikkien kanssa, ei häiritse, on aina ystävällinen kaikille jne.

Ei se ilmapiiriin positiivisella tavalla vaikuttaminen tarkoita sellaista suoraa eksplisiittistä äänekästä vaikuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapseni ope sanoi todella viisaasti, että

eämä on erilainen niille, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Hän puhui mm. kaveritaidoista ja siitä että olemme kaikki erilaisia ja erityisiä, mutta silti yhdenvertaisia.

Ja tosiaan, kyse on taidoista joita voi harjoitella ihan lapsesta saakka, eikä mistään synnynnäisestä bettrefolk-geenistä.

Niitä on vaikea opetella omin päin, jos esim. kotonakaan niitä ei kukaan osaa kunnolla.

Elämä on tosiaan erilainen heille, joilla on hyvät sosiaaliset taidot. Mutta on vaikeaa, jos oppilaan vanhemmat ovat kasvaneet ja kouluttautuneet aikana, jolloin sosiaalisia taitoja ei painotettu yhtä paljon.

Mietityttää sekin, että miksi kouluissa on koko ajan enemmän levottomuutta ja käytöshäiriöitä, vaikka sosiaalisiin taitoihin kiinnitetään huomiota aiempaa enemmän? Luulisi, että kouluympäristö olisi muuttunut paremmaksi sen takia.

Myös jokin "tuntiaktiivisuus" on aivan kädestä. Mitä se oikeasti mittaa sellaista mitä koenumerot eivät voi kertoa puolestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli käytös usein 7 ja olin melko hiljainen omissa oloissa oleva oppilas. Ihan normaalisti käyttäydyin.

Jos saa kerrankin jälki-istuntoa, vaikka vaan myöhästymisistä, niin käytös on 7.

Mä olin jälki-istunnossa 80-luvulla yhden kerran ja käytös oli aina 9.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuopus on äärimmäisen introvertti ja käytös oli 10. Hän tasapainottaa aina ryhmiä sollä rauhallisella olemisellaan, tulee kaikkien kanssa toimeen ja osaa olla rakentava, vaikka ei sanoisi sanaakaan.

Samoilla perusteilla omalla lapsellani käytös on 8. 

Ongelma onkin siinä, että on täysin opettajan taidoista kiinni se, että osaako huomioida myös introverttien ja hiljaisten lasten olemisen. 

Oma hiljainen tyttöni sai kotitaloudesta 7, vaikka kokeet kymppejä, koska ei pystynyt tekemään kotitaloudessa hommia isossa ryhmässä ujoutensa vuoksi. Kysyin opelta asiaa, niin sosiaalisuus on kuulemma kotitaloudessa yksi arviointikriteeri. Eli kotona yksinkokkailijat, olette siis p a s k o j a kokkeja (ellei ole linja auki jollekin kaverille). Koska itselläni on pikkasen pidempi ja vaativampi yliopistokoulutus, kuin tuolla kotsanopella, annoin kyllä aika suoran palautteen ja ehdotin, että sosiaalisuus eristettäisiin omaksi oppiaineekseen koulussa. Onhan tuo koululaitos erikoinen paikka nykyään.

Onneksi sain käydä koulut 80- ja 90-luvuilla, jolloin oli vielä jokin järki hommissa. Ihan kuin meistä introverteista suomalaisista saataisiin yhdessä sukupolvessa ekstrovertteja. Se porukka joka jaksoi tänne Pohjolan perukoille vaeltaa,on geeneiltään oivaltavaa, sisukasta, mutta omaa rauhaa rakastavaa. Arvostetaanko hei näitä asioita jatkossa enemmän?

Ps. Edellisessä työpaikassani eräs kaikkein rasittavimmista työkavereista oli varmasti sosiaalinen, koska puhua säksätti koko ajan, mutta kaikki asioitten hoitaminen oli vaikeaa, kun ei saanut puheenvuoroa ja hänen oli vaikea ilmaista keskeistä pointtia tiiviisti. Lopulta ei mielellään mennyt enää asioita hänen kanssa hoitamaankaan, kun se vei loputtoman kauan.

Oma lapseni on äärimmäisen hiljainen ja rauhallinen. Noudattaa aina koulun sääntöjä, on kohtelias muille, ratkoo ristiriitatilanteita, osaa käytöstavat hyvin, huomioi muut, osaa työskennellä kaikkien kanssa, osallistuu tunnilla ja on tunnollinen, rauhoittaa oppimistilanteita. 

Hänen käytösnumeronsa on aina kahdeksan. En keksinyt noita kuvailuita hänestä päästäni, vaan kyse on opettajan arviosta. Siitä huolimatta sama opettaja myös arvioi, että hiljaisena poikana hänen arvosanansa voi olla vain kahdeksan. Perusteluna hänellä on se, että lapsi on liian hiljainen ja liian rauhallinen, vaikka kuten muista arvioista näkyy, ei vetäydy omiin oloihinsa, vaan osallistuu ja on sosiaalisesti taitava. 

Vierailija kirjoitti:

Ns kiltit tytöt ovat yhteiskunnan kuonaa joista harvoin tulee mitään todella hyödyllistä.

Päinvastoin. Pyörittävät yhteiskunnan organisaatioita ja kotitalouksia. Kyllä huomaisit heti, jos menisivät lakkoon. Ei sunkaan ruoka luultavasti ilmestyisi lautaselle.

Kohteliaalla ja empaattisella pojallani käytös 8. Sai kerran aiemmin koulussa luokallaan kiva kaveri -palkinnon. Ota näistä nyt selvää.

Lasten koulussa stipenditkin jaetaan sosiaalisuuden perusteella. Hiljaiset huippuoppilaat (vaikka osallistuisivat tunnillakin) ei niitä saa. Ja käytösnumero tulee sosiaalisuuden perusteella.

Ei haittaa vaikka olisi jäänyt kiusaamisesta samana vuonna kiinni, silti voi tulla stipendi. Kunhan olet puhelias ja sosiaalinrn.

Miksi käytöksestä edes annetaan arvosana, kun se perustuu puhtaasti opettajan subjektiiviseen arviointiin? Hyvänmäköiset ja suositut oppilaat saavat hyvän arvosanan, vaikka ovat usein todella toksisia, käytännössä koulukiusaajia. Sitäpaitsi aloituksessa kuvailtu luokan yhdistäjä on mielestäniopettaja ja hänelke kuuluva rooli, eikä sitä tehtävää pidä ulkoistaa oppilaille.