Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuodet, lapset koko ajan kipeänä, haastava työ, mies ei osallistu tarpeeksi
06.06.2023 |
Olen todella uupunut, otsikossa tilanne tiivistettynä. Kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla allergioita ja tuntuu että ovat koko ajan kipeinä ainakin jompi kumpi. Joulukuussa jaksoin laskea, että olivat neljänä päivänä päiväkodissa, sen jälkeen en ole jaksanut enää edes laskea.
Minulla ja miehellä molemmilla suht vaativat työt ja isot vastuualueet - jos siis jää töistä "sairas lapsi kotona"-päivälle, pitää ne työt joka tapauksessa jossain vaiheessa hoitaa, ei ole ketään muuta firmassa joka niitä puolesta tekisi. Arki on ihan hirveää päivästä toiseen selviytymistä, tuntuu ettei elämässä ole mitään iloa. Koko ajan stressi tekemättömistä töistä ja yrittää siirtää eteenpäin kokouksia ja tapaamisia, kaikki ei-pakollinen jää hoitamatta. Mies kyllä hoitaa pyydettäessä jotain, mutta käytännössä kaikki arjen pyöritys on minun harteillani. Hänellä minua isommpi palkka, ja vetoaa siihen, ettei hän voi jättää töitään hoitamatta (minä siis ilmeisesti voin?!) Nyt on esimerkiksi vuoden kiireisimmät päivät töissä, ja olen puolikasta päivää vajaa kaksi viikkoa hoitanut kipeää lasta kotona (luulimme, että alkaisi olla jo terve, päiväkodissa oli taas alkanut kuume nousta ja nyt taas kotona).
Itsestäni en ehdi huolehtia ollenkaan, hyvä kun joskus suihkuun ehtii, olen lihonnut ihan älyttömästi kun en ehdi liikkumaan muuta kuin joskus lasten kanssa touhutessa samalla. En muista, milloin olisin viimeksi päässyt kampaajalle, katselemaan uusia vaatteita (joita kipeästi tarvitsisin), näkemään ystäviä ilman lapsia. Alan olla henkisesti ja fyysisesti täysin loppu tähän ja mietin oikeasti jo irtisanoutuvani töistäni, ihan vaan sen takia kun en oikeasti koe enää selviäväni siitä. Työ itsessään on minulle tosi mieluinen, olen edennyt siellä hyvin ja jos vain pystyisin sitä täydellä panoksella tekemään, olisi se varmasti tosi mukavaa. Olen koko ajan pohjattoman väsynyt, aivot ihan sumussa ja tekemätön työ pursuaa joka puolelta. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa, miten tätä voisi lähteä purkamaan? Alkaa olla tosi toivoton olo.
Kommentit (93)
Lapset pois päiväkodista ja lastenhoitaja kotiin. Säästyneiden hoitomaksujen + yksityisenhoidontuen lisäksi jonkin verran joutuisitte maksamaan, mutta stressi vähenisi sekä sinulta että lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkatkaa kodinhoitaja, joka voi tarvittaessa katsoa lasten perään.
Ei kukaan halua hoitaa toisten SAIRAITA lapsia, ja itsekin sairastua kaiken maailman kulkutauteihin. Ihan moraalitonta edes ehdottaa että ottaisi jonkun palkattoman (au pair) tartuttamaan itsensä.
Tuollaistahan se lasten kanssa on ja helpottanee joskus. Jos ei kykene samaan aikaan hoitamaan tehtäviään töissä, voi jäädä hoitovapaalle. Mistä lie tullut tämä odotus että voisi "saada kaiken" kun jokaisella kuitenkin on samat 24h käytössä. Jos siihen hommaa asian X joka tunnetusti vie paljon aikaa, on selvä että muualta joutuu tinkimään. Tai siis pitäisi olla selvää.
Et vissiin osaa lukea? Missä tuossa ehdotettiin sairaiden lasten hoitamista?
Varmaan sen vuoksi, että ap:lla ongelmia siitä, kun joutuu jatkuvasti hoitamaan sairaita lapsia oman työnsä ja jaksamisensa kustannuksella. Eiköhän ne lapset muuten ole ihan päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkatkaa kodinhoitaja, joka voi tarvittaessa katsoa lasten perään.
Ei kukaan halua hoitaa toisten SAIRAITA lapsia, ja itsekin sairastua kaiken maailman kulkutauteihin. Ihan moraalitonta edes ehdottaa että ottaisi jonkun palkattoman (au pair) tartuttamaan itsensä.
Tuollaistahan se lasten kanssa on ja helpottanee joskus. Jos ei kykene samaan aikaan hoitamaan tehtäviään töissä, voi jäädä hoitovapaalle. Mistä lie tullut tämä odotus että voisi "saada kaiken" kun jokaisella kuitenkin on samat 24h käytössä. Jos siihen hommaa asian X joka tunnetusti vie paljon aikaa, on selvä että muualta joutuu tinkimään. Tai siis pitäisi olla selvää.
Et vissiin osaa lukea? Missä tuossa ehdotettiin sairaiden lasten hoitamista?
Heti ekalla rivillä "Kaksi alle kouluikäistä lasta, molemmilla allergioita ja tuntuu että ovat koko ajan kipeinä ainakin jompi kumpi."
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä kersoja on pakko tehdä, niin sitten on paras jäädä kotiin niitä hoitamaan. Jos taas haluaa "vaativia töitä", niin keskittyy sitten niihin.
Tämä.
Kaikkea ei tosiaan voi saada.
Itsellä työnarkomaani-äiti joten vielä näin aikuisenakin mietin että hänen olisi kannattanut jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkatkaa kodinhoitaja, joka voi tarvittaessa katsoa lasten perään.
Ei kukaan halua hoitaa toisten SAIRAITA lapsia, ja itsekin sairastua kaiken maailman kulkutauteihin. Ihan moraalitonta edes ehdottaa että ottaisi jonkun palkattoman (au pair) tartuttamaan itsensä.
Tuollaistahan se lasten kanssa on ja helpottanee joskus. Jos ei kykene samaan aikaan hoitamaan tehtäviään töissä, voi jäädä hoitovapaalle. Mistä lie tullut tämä odotus että voisi "saada kaiken" kun jokaisella kuitenkin on samat 24h käytössä. Jos siihen hommaa asian X joka tunnetusti vie paljon aikaa, on selvä että muualta joutuu tinkimään. Tai siis pitäisi olla selvää.
Et vissiin osaa lukea? Missä tuossa ehdotettiin sairaiden lasten hoitamista?
Varmaan sen vuoksi, että ap:lla ongelmia siitä, kun joutuu jatkuvasti hoitamaan sairaita lapsia oman työnsä ja jaksamisensa kustannuksella. Eiköhän ne lapset muuten ole ihan päiväkodissa.
Eikö tässä tapauksessa pidä jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Töihin ehtii myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoimme menoa puoli vuotta, jonka jälkeen toinen irtisanoutui ja jäi kotiin lasten kanssa. Taloudellisesti tilanne ei loppujen lopuksi ole kovin paljon huonompi, kun päivähoitomaksut ja toisen työssäkäynnin kulut jäi pois. Tähän vaikuttaa toki myös se, että elintasomme on alhaalla jo lähtökohtaisesti ainakin osassa asioita. Asutaan yhä opiskeluaikojemme tilavassa ja halvassa vuokrakolmiossa ja auto on ikivanha mutta halvalla ja helposti korjattavissa tarvittaessa. Olemme molemmat köyhistä oloista ja emme kumpikaan oikein koskaan ole ymmärtäneet sitä ajatusta, että elintasoa pitäisi nostaa määräänsä enempää vaikka olisi varaa. Koemme myös, etteivät esimerkiksi seinät ja auto ole välttämättä ne kohteet, joihin rahan laittaminen hyödyttää eniten lapsiamme, kun rahaa ei ole rajattomasti.
Kiitos kommentista! Mietityttää kovin, koska olen tehnyt paljon ollakseni tässä asemassa töissä, mutta nyt olen alkanut miettimään, että onko mielekästä elämää, jos kaikki energia menee päivästä toiseen selviytymiseen.
Entä sitten, kun lapset ovat isompia? Tuskin pääsisin vastaavaan työhön, jos olisin vaikka 5 vuotta pois työelämästä, olisinko silloin valmis tekemään jotain hanttihommia eläkeikään asti (lähes 30 vuotta todennäköisesti)?Ap
Ei voi tietää etukäteen. Itse tiedän, että työpaikkaani ei pian ole olemassakaan ainakaan sellaisena kuin se oli silloin, kun irtisanouduin, joten uutta suuntaa olisi pitänyt joka tapauksessa katsella jossain vaiheessa. Mikään ei ole varmaa. Ajattelen tämän kotona olon yhtenä elämänvaiheena, ja jos en tämän jälkeen pääse enää töihin, en pääse, ja sitten tehdään uusi suunnitelma, jonka avulla pääsisi takaisin työelämään. En tiedä, mitä se suunnitelma tässä vaiheessa on, mutta sen näkee sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä kersoja on pakko tehdä, niin sitten on paras jäädä kotiin niitä hoitamaan. Jos taas haluaa "vaativia töitä", niin keskittyy sitten niihin.
Tämä.
Kaikkea ei tosiaan voi saada.
Itsellä työnarkomaani-äiti joten vielä näin aikuisenakin mietin että hänen olisi kannattanut jättää lapset tekemättä.
Miksi se on yleensä nainen jonka oletetaan luopuvan urasta? Itse aikoinani tein vastaavassa tilanteessa ratkaisun että jäin kotiin ja mies teki uraa ja pitkiä työpäiviä. Kadun sitä nyt yli viisikymppisenä. Palattuani työelämään en enää saanutkaan koulutustani vastaavaa työtä. Mies sen sijaan eteni urallaan niinä vuosina jolloin olin kotona. Vaikka olen ollut jo yli 10 v kokopäivätyössä, eläkekertymäni tulee olemaan surkea verrattuna mieheen. Meillä kuitenkin on sama koulutus ja ennen lapsien hankkimista olimme samantyyppisessä asemassa työelämässä (tai minä olin jopa miestä vaativammassa työssä).
Älä ap suostu luopumaan urastasi, pistä mies selkä seinää vasten jotta hänkin ottaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani ei katsoisi tällaista peliä, että vain toinen vanhemmista on jatkuvasti pois töistä sairaan lapsen vuoksi. Täytyy mennä 50/50 poissaolot ja lapsen sairaudesta lääkärin todistus.
Tuo lääkärin todistuksen vaatiminen on pelkkää vittuilua, tai sitten työnantaja saa maksaa yksityisen lääkärin myös lapsille. Ihan turha oikeasti tukkia sitä terveydenhuoltoa yhtään enempää jollain flunssatodistuksilla ja kuormittaa vanhempia vaatimalla niitä.
Inhottavia vastauksia AP:lle. AP on yrittänyt tehdä kaiken oikein, kouluttautunut, tekee ahkerasti täyspäivätöitä, hankki uusia veronmaksajiakin ja yrittää tasapainoitella kaiken välillä parhaansa mukaan. On ihan turha antaa vinkkejä että mitäs teit sitä ja tätä kun se kakka on jo housussa eikä ole mitään kristallipalloa josta etukäteen näkisi että mies ei osallistu perheenpyörittämiseen ja lapset ovat paljon sairastelevaa sorttia ja ehkä töissäkin on taannoin kiristetty vyötä ja työtahti kasvanut.
Siellä töissä on oikeasti käytävä sillä harvassa perheessä yhden tulot on niin suuret että sillä elättää koko perheen. Ja vaikka hetkellisesti elättäisikin, naisen tulee joskus kuitenkin palata työelämään ja se ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu etenkään kun ikää on yhtään enempää ja työelämästä on ollut määrittelemättömän ajan poissa vaikka syy olisikin niinkin tärkeä ja merkittävä kuin omien lasten kasvatus. Puhumattakaan siitä miten nainen menettää noilta ajoilta eläkekertymän ja omien säästöjen kertymisen ellei mies ole niin varakas sekä antelias että huolehtii noista. Siinäkin tapauksessa työelämään palaaminen on edelleenkin suuri kysymysmerkki ja melkoista uhkapelaamista.
Miettisin AP:Na voisinko tehdä lyhennettä työaikaa. Mieluiten mies myös. Ostaisin siivoojan kotiin ja miehelle hakkaisin takaraivoon että kerran viikkoon tarvitsen x tuntia aikaa itselleni jolloin teen rauhassa yksin asioita ja sinä pidät lapset sen aikaa hengissä. Sen kuuluisan erokortinkin heiluttelu voi tulla tarpeeseen jos mies muuten vähättelee ongelman vakavuutta.
Luojalle kiitos tuo pikkulapsivaihe on se vaativin paikka yhdistää työt ja perhe-elämä. Sen perästä helpottaa ja lapset tulevat itsenäisemmiksi. Mutta jotta tuohon asti selvitään perheenä niin kehiin kaikenlaista ulkoista apua mihin rahat riittää. Helpointa voisi olla yhdistää osittainen työaika + lapsenhoitaja hoitamaan haut ja ruokinnat vaikka kerran viikkoon ja siivooja hoitamaan isommat sotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa allergiset lapset. Meidän ratkaisu oli että minä jäin hoitovapaalle ja työttömäksi sen jälkeen. Kerran jaksoin laskea että kuukauden aikana olisi kaikki kolme lasta kyenneet yhtenä päivänä hoitoon yhtäaikaa. Kaikkina muina päivinä ainakin yksi lapsista sairaana tai jollakin lääkärikäynti 150km päässä.
Mies on saanut tehdä uraa. Minä olen pitkäaikaistyötön. Välillä olen löytänyt pätkätöitä. No parisuhde voi kohtuullisen hyvin koska tällä tavalla eläen saimme vähennettyä kuormaa. Onneksi mies suostui että tienatut rahat oli yhteisiä ja sijoitettu säästöön jääneet molempien nimiin. Eli jos tulisi ero/mies kuolisi niin en jäisi tyhjän päälle.
Meillä mies on kyllä ahkera ja tekee kotitöitäkin. Mutta mielummin käy töissä ja minä kotona kun lapset oli pieniä ja piti kaikki ruuat tehdä itse ja jatkuvasti kokeilla ruoka-aineiden sopimista ym.
Meillä pelastus on ollut minun kotona olo ja se että olemme oy perhe ab eli teemme töitä yhteisen hyvän puolesta.
Miten tuo sijoituskuvio on verotuksellisesti toteutettu? Mies ilmeisesti lahjoittaa sinulle aika paljon omaisuutta.
Kuulostaa AP ihan tavalliselta perussetiltä, mitä elämä on naisoletetulle henkilölle, jolla on pienet lapset ja keskiluokkainen työ. Ei siinä oikein auta kuin sinnitellä ja ajatella, että joskus sitten kymmenen vuoden sisään ehkä helpottaa.
Vaihtoehtona on downshiftaaminen työssä, jolloin tulot laskee ja työidentiteetti haihtuu. Jos taas ostat kaikki palvelut, niin siihenkin saa kulumaan kohtuuttoman paljon rahaa ja köyhtyminen siitäkin seuraa.
Ehdotan että koetat vaan jaksaa ja aina joskus koetat ottaa välikuolemapäikkärit. Ainakin teet sitä, mitä Suomen oikeistohallitus haluaa eli olet kunnon veronmaksaja, etkä mikään lusmu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, perheenä pitäisi pysyä, myös vaikeina aikoina. Minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä jonkun olisi taottava miehellesi järkeä päähän. Osallistua muuallakin kun töissä
Nämä on just niitä asioita mitä pitäisi miettiä ennen päätöstä lasten tekemisestä, jotta on sitten niiden kanssa sinut, jos riskit realisoituu (esim ettei jaksa hoitaa sekä töitä että lapsia). Jos syöksyy ajattelematta lisääntymään, tai naiivisti ajattelee saavansa ne ultrahelpot lapset, tulee sitten pettymys tai pöyristys kun näin ei käynytkään. Jos tekisi päätöksensä tietoisena riskeistä, voisi toki silti harmittaa että ne riskit realisoitui, mutta voisi myös nopeammin hyväksyä sen ja ottaa vastuun omista päätöksistään - päätin vapaaehtoisesti tehdä lapsia, tämä oli arvovalinta, nyt kannan seuraukset. Ihminen on ylipäätään onnellisempi, jos ottaa vastuun elämästään ja päätöksistään, koska silloin kokee valinneensa polkunsa itse. Eikä vain ajelehtinut lastuna laineilla epämieluisaan tilanteeseen.
Vrt itselläni on työ jossa olen kiinni lähes joka ilta 18-19 asti. En valita, koska valitsin sen tietoisesti itse, punniten plussat ja miinukset. Vaihtoehtoisesti myös torjuin työtarjouksen projektista joka olisi maksanut minulle enemmän palkkaa, mutta jossa olisi pitänyt käydä kaksi päivää viikossa toimistolla. Tietoinen päätöksesni oli arvostaa vapaa-aikaa enemmän kuin extrarahaa. En myöskään sen kohdalla harmittele saamatta jääneitä palkkatuloja koska kyseessä oli OMA, harkittu päätökseni.