Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaveri vain ystävällinen vai vähän ihastunut?
05.06.2023 |
Mistä sen oikein tietää? Tämä on ikuisuuskysymys, tiedän. Olen tavannut töissä vastakkaisen sukupuolen edustajan, jonka kanssa juttu luistaa aivan mielettömän hyvin. Ollaan samalla aaltopituudella ja huumorintaju osuu yksiin alalla, joka muuten on varsin vakava. Tuntuu, että tuomme iloa ja kepeyttä toistemme päiviin.
Olen tykännyt tästä ihmisestä ihan heti kun hänet tapasin, meillä lähti juttu luistamaan alusta alkaen. Ollaan työkuvioiden puitteissa varsin paljon oltu tekemisissä ja käyty yhdessä myös syömässä työaikana. Kaikki on tuntunut tosi luontevalta ja mukavalta. Ei yhtään ahdistavaa tai epäselvää, vaivaannuttavaa tai outoa. Silti viime viikolla alkoi tuntumaan, että jotain uutta astuu nyt kuvaan. Jutut alkaa mennä syvällisemmäksi.
Olemme molemmat varattuja. Tässä suhteessa mitään ei voisi koskaan meidän välillä tapahtua. Periaatteessa sillä onko ilmassa ihastusta ei ole mitään merkitystä, koska tämä ei tule etenemään. Olisi vaan kiva tietää sekin, koska pystyn elämään sen tiedon kanssa ja pystymme kyllä olemaan myös tällä levelillä, jossa juttu luistaa ja on mukavaa kaveritasolla.
Ehkä tämä tunne on syvenevää ystävyyttä, kun alkaa nähdä toisessa hyviä puolia ja ikävöi jo päästä kertomaan arjen hassuja pikkujuttuja seuraavana päivänä tai seuraavalla tauolla toiselle.
Meillä on varsin paljon ikäeroa, yli 10 vuotta. Minä olen vanhempi. Olen nainen, hän on nuorempi mies. Minulla on perhettä, hän on lapseton mutta naimisissa. Tuntuu että oma pää alkaa olla hiukan sekaisin, koska en ole ollut näin läheisesi miesten kanssa aikoihin tekemisissä ainakaan näin jatkuvasti ja usein, että se alkaisi saada jo tunnepohjaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Veikkasin, että ystävällinen. Teillä kumminkin ikäeroa jonkin verran, eihän se tietenkään haittaa, mutta kannattaa ottaa selvää miltä hänen kumppani näyttää, minkälainen luonne. ja verrata itsenään siihen. Ja vasta sitten arvioida ihastumisen mahdollosuus
Muuten hyvä, mutta ei se niin ole, että miehet ihastuisivat samantyyppisiin naisiin kuin se oma, ehkä jopa päinvastoin. Kehottaisin kuitenkin apta varovaisuuteen. Pieni ihastus kun ei tarkoita miehelle välttämättä yhtikäs mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla miehillä on taka-ajatuksia jos kaveeraavat naisen kanssa. Kaikilla ei ole, mutta useimmilla on.
Ei millään pahalla, mutta miksi kukaan mies haluaisi olla naisen kaveri?
Minulla on ollut useita erittäin rikkaita ystävyyssuhteita, joihin ei ole liittynyt seksi missään vaiheessa. Pisin kestänyt 20 vuotta. Säälin ihmisiä jotka ajattelevat vain seksiä ja muuten ei ihminen voi ihmisenä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No se enemmän voi olla esimerkiksi seksin harrastaminen, yhdessä asuminen, yhteiset lapset, yhteinen asuntolaina tms. Harvalla on näitä asioita hyvänkään ystävän kanssa. Eiköhän jokainen parisuhteen tunnista, jos sellaisessa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin 11 vuotta nuorempaan miespuoliseen työkaveriin. Olimme molemmat vapaita. Jatkuvaa viestittelyä joka johti perjantai-illan drinkkeihin kahdestaan. Kun ilmaisin kiinnostukseni, hän järkyttyi. Mehän olemme vain kavereita! Oli kuulemma niin helppoa olla kanssani kun oltiin samalla aaltopituudella mutta mitään ihastusta ei ollut eikä olisikaan voinut olla.
Siihen loppui ihastelut mun osalta. Olen tehokkaasti vältellyt kaikkea tällaista. Ei nimittäin ollut eka kerta, mutta saa luvan olla viimeinen.
Kiitos! Tää oli itseasiassa todella hyvä näkökulma asiaan. Tämä nuori mies on kyllä sellainen monien kanssa toimeentuleva sosiaalinen luonne, joten voi olla ettei edes tajua tätä minun puolta asiassa. Siltikin, meillä on minusta hyvä yhteys asioissa. Hän kyllä on monien muidenkin kanssa todella ystävällinen ja eloisa, joten todennäköisyys tälle että hän järkyttyisi syvästi jos sanoisin et olen kyllä sinuun aika ihastunut.
Ja just tuo näkökulma, joka tuli tuolla jossain aiemmin, et hän varmaan ajattelee että pidän häntä suurinpiirtein pikkuveljenä. Ja välillä vähän pidänkin.
Joo olihan toi aika karu herätys todellisuuteen. Olin hänelle turvallinen täti-ihminen enkä mikään seksikäs puuma, näin kärjistettynä. Vaikka en siis todellakaan ole tätiytynyt eikä hänkään mikään mies malli ole 😅. Mutta tosiaan hän kehui minua vuolaasti ja käyttäytyi seurassani vapautuneesti juuri päinvastaisesta syystä kuin toivoin/kuvittelin.
Mutta - onhan sitä ennenkin ihastuttu suurtenkin ikäerojen yli. Kaikkihan on mahdollista eikä sitä tiedä ennen kuin kysyy. Itse en aio enää kysyä. Tulkoon aloite mieheltä jos on tullakseen, olen nyt niin monta kertaa elämäni aikana nolannut itseni että en luota omiin tuntemuksiin enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni asia täällä saa pohtimaan tätä juttua. Sitä nimenomaan kuuluisaa kemiaa ja sitä miten toinen tuntuu tutulle ja on samalla aaltopituudella. Asian ytimen ymmärtää jo puolesta sanasta, siksi keskustelu on helppoa ja mukavaa. Siihen olisi helppo uppoutua tuntikaupalla, tulee vaan kokoajan mieleen uusia juttuja joita tekisi mieli jakaa hänen kanssaan, koska se keskustelun taso on jotain niin mukavaa.
Fiksu nuori mies, jolla varmasti loistava tulevaisuus. Toivotaan, että oma rooli siinä on mukana vaikka ihan ystävänä. Nautin seurasta ja tästä tunnelmasta, mukavien ihmisten kanssa on aina kiva olla ja jakaa arkea. Näen hänestä sellaista pientä ihailua minua kohtaan, joka kyllä hivelee mieltä.
Ap
Mulla on kans ollu sama tunne työkaverin kanssa...niin ja yhden opiskelukaverin. Ovat vastakkaista sukupuolta kuin minä ja parisuhteissa kuten itsekin olen.
Mulla nää kokemukset ovat lisänneet luottamusta ylipäänsä ihmisiin. Että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa synkkaa näin hyvin ja arvomaailmakin kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla miehillä on taka-ajatuksia jos kaveeraavat naisen kanssa. Kaikilla ei ole, mutta useimmilla on.
Määrittele taka-ajatus. Onko se taka-ajatus, jos pitää jonkun naisen seurasta ja haluaa viettää tämän kanssa aikaa? Onko se taka-ajatus, jos pitää naista viehättävänä, viihtyy naisen seurassa ja haluaa viettää tämän kanssa aikaa?
Vai tarkoittaako taka-ajatus, että haluaa naiselta jotain, kuten seksiä, parisuhteen, juoruja, kutsun hulppealle lomahuvilalle tms.?
Itse kun kaveeraan monenkin naisen kanssa ihan samaan tapaan kuin monen miehen kanssa. Osaa näistä naisista pidän viehättävinä ja tunnen jonkinlaista fyysistä vetovoimaa. Mistään sen kummemmasta ei ole kyse enkä halua heiltä mitään paitsi keskusteluseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut työkaverille tunteistani ja jouduin pilkan kohteeksi.
Olen pahoillani, tuntui varmasti ikävältä. Pilkkasiko ihastuksesi vai muut työkaverit? Luulisi että aikuinen ihminen osaa suhtautua asiallisesti, vaikkei itse tuntisikaan samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Millä tavalla se olisi pettämistä? Onko sekin emotionaalista pettämistä, jos hakee ymmärrystä psykologilta, tai avautuu ongelmistaan samaa sukupuolta olevalle kaverilleen? Tai jopa juttelee syvällisiä samaa sukupuolta olevan kaverinsa kanssa - hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Ei se ole pettämistä. Tunteiden tasolla ei voi pettää, pettäminen vaatii aina tekoja. Yhteinen kännikään ei ole pettämistä, myös kavereiden kanssa voi kännit kiskaista.
Kyllä se tietty tunneyhteys vaan on. https://www.verywellmind.com/emotional-affairs-and-infidelity-2303091
Mulla on tuollainen emotional affair neljän ihmisen kanssa. Kolme heistä on samaa sukupuolta kuin minä. Koen itseni silti ihan heteroksi. Mahdan olla melkoinen sarjapettäjä?
Enpä sittenkään. Tosiaan: Wikipedian sivulla emotional affair kerrotaan, että tällaisten suhteiden kieltämistä puolisoltaan pidetään coersive controllina eli se on henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan, jos ei tällaisia suhteita salli.
Kyllä niitä joka vuosi järjestetään varsin runsaasti.
Mitä muuta sä et tee, kerro toki niin me voidaan kertoa tapahtuuko sitä.