Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaveri vain ystävällinen vai vähän ihastunut?
05.06.2023 |
Mistä sen oikein tietää? Tämä on ikuisuuskysymys, tiedän. Olen tavannut töissä vastakkaisen sukupuolen edustajan, jonka kanssa juttu luistaa aivan mielettömän hyvin. Ollaan samalla aaltopituudella ja huumorintaju osuu yksiin alalla, joka muuten on varsin vakava. Tuntuu, että tuomme iloa ja kepeyttä toistemme päiviin.
Olen tykännyt tästä ihmisestä ihan heti kun hänet tapasin, meillä lähti juttu luistamaan alusta alkaen. Ollaan työkuvioiden puitteissa varsin paljon oltu tekemisissä ja käyty yhdessä myös syömässä työaikana. Kaikki on tuntunut tosi luontevalta ja mukavalta. Ei yhtään ahdistavaa tai epäselvää, vaivaannuttavaa tai outoa. Silti viime viikolla alkoi tuntumaan, että jotain uutta astuu nyt kuvaan. Jutut alkaa mennä syvällisemmäksi.
Olemme molemmat varattuja. Tässä suhteessa mitään ei voisi koskaan meidän välillä tapahtua. Periaatteessa sillä onko ilmassa ihastusta ei ole mitään merkitystä, koska tämä ei tule etenemään. Olisi vaan kiva tietää sekin, koska pystyn elämään sen tiedon kanssa ja pystymme kyllä olemaan myös tällä levelillä, jossa juttu luistaa ja on mukavaa kaveritasolla.
Ehkä tämä tunne on syvenevää ystävyyttä, kun alkaa nähdä toisessa hyviä puolia ja ikävöi jo päästä kertomaan arjen hassuja pikkujuttuja seuraavana päivänä tai seuraavalla tauolla toiselle.
Meillä on varsin paljon ikäeroa, yli 10 vuotta. Minä olen vanhempi. Olen nainen, hän on nuorempi mies. Minulla on perhettä, hän on lapseton mutta naimisissa. Tuntuu että oma pää alkaa olla hiukan sekaisin, koska en ole ollut näin läheisesi miesten kanssa aikoihin tekemisissä ainakaan näin jatkuvasti ja usein, että se alkaisi saada jo tunnepohjaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla miehillä on taka-ajatuksia jos kaveeraavat naisen kanssa. Kaikilla ei ole, mutta useimmilla on.
Ei millään pahalla, mutta miksi kukaan mies haluaisi olla naisen kaveri?
Ei miksikään. Ellei mies ole liekehtivä homo tai nainen rekkalesbo .
Hyötyykö tämä mies töissä jotenkin sinusta tai kaveruudestasi?
Vierailija kirjoitti:
Hyötyykö tämä mies töissä jotenkin sinusta tai kaveruudestasi?
Sen verran, että meillä ainakin on hyviä keskusteluita ja hauskempaa. Kumpikin selvästi kaipaa sellaista työpäivän oheen, kun jutut menee yksiin. Varsinaisesti ei hyödy kyllä minusta, mutta päinvastoin hän on auttanut minua monen monta kertaa monessa jutussa, että selviydyn omista hommistani.
Ap
Minusta vaikuttaa siltä että ap on itse ihastunut ja projisoi tunteitaan ja toiveitaan. Jos mies ole mitään työkaveruutta kummempaa ehdottanut tai vihjannut niin mitään työkaveruutta kummempaa ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin 11 vuotta nuorempaan miespuoliseen työkaveriin. Olimme molemmat vapaita. Jatkuvaa viestittelyä joka johti perjantai-illan drinkkeihin kahdestaan. Kun ilmaisin kiinnostukseni, hän järkyttyi. Mehän olemme vain kavereita! Oli kuulemma niin helppoa olla kanssani kun oltiin samalla aaltopituudella mutta mitään ihastusta ei ollut eikä olisikaan voinut olla.
Siihen loppui ihastelut mun osalta. Olen tehokkaasti vältellyt kaikkea tällaista. Ei nimittäin ollut eka kerta, mutta saa luvan olla viimeinen.
Minähän sanoin. Tässä ketjussa.
No ainakin sinä tunnut olevan vähän ihastunut :-)
Eikä siinä mitään, mukavaltahan tuo kuulostaa. Ehkä hänkin on, mutta mitä tekisit sillä tiedolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Miksi miettiä jos olette varattuja eikä mitään voi tapahtua? Vai olisko kuitenkin niin että jos tietäisit työkaverin olevan ihastunut niin jotain tapahtuisit? Vai haluatko keräillä sulkia hattuun, testata viehätysvoimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuollaista tapahdu. Minusta jo yhteinen känni on paitsi tyhmää myös ylittää rajan.
Eli sinusta esim. varatut ei voi osallistua pikkujouluihin jos siellä juodaan viinaa? Ettei ole yhtä aikaa kännissä jonkin työkaveri miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujouluja odotellessa.
Aika monet kännit on jo vedetty yhdessä :) firman erilaisissa illanistujaisissa ja tapahtumissa. Aina sama hyvä fiilis, hauskaa ja rentoa. Ollaan kuitenkin todella järkeviä kumpikin, ei olla edes yritetty ylittää rajaa vaikka selkeästi on yhdessä viihdytty.
Mua kans mietityttää toi ikäero. Että voisko nuorempi mies ihastua ikäistään vanhempaan naiseen vai hakeeko just tätä hyvää ystävyyttä ja sitä että meillä on rentoa yhdessä.
Jos ei ole edes kännissä lääppinyt esim. tanssiessa niin ei ole kiinnostunut.
Se ettei lääpi naisia humalassa ei kerro kuin sen, että osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
Mitä tarkoitat romanttisella teolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyötyykö tämä mies töissä jotenkin sinusta tai kaveruudestasi?
Sen verran, että meillä ainakin on hyviä keskusteluita ja hauskempaa. Kumpikin selvästi kaipaa sellaista työpäivän oheen, kun jutut menee yksiin. Varsinaisesti ei hyödy kyllä minusta, mutta päinvastoin hän on auttanut minua monen monta kertaa monessa jutussa, että selviydyn omista hommistani.
Ap
Ei vaan että puolustatko häntä ja edistää uraa jne. Ketään kiinnosta sinun arkijutut muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Ei se ole pettämistä. Tunteiden tasolla ei voi pettää, pettäminen vaatii aina tekoja. Yhteinen kännikään ei ole pettämistä, myös kavereiden kanssa voi kännit kiskaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Ei se ole pettämistä. Tunteiden tasolla ei voi pettää, pettäminen vaatii aina tekoja. Yhteinen kännikään ei ole pettämistä, myös kavereiden kanssa voi kännit kiskaista.
Kyllä se tietty tunneyhteys vaan on. https://www.verywellmind.com/emotional-affairs-and-infidelity-2303091
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
Mitä tarkoitat romanttisella teolla?
No vaikkapa kädestä pitelyä, halailua, ei-seksuaalista mutta kuitenkin kaveritason ylittävää koskettelua, kaikenlaisia rakkauden ja ihastumisen ilmaisuja, mitä ne sitten kullekin ovat. Sen sijaan vaikkapa syvällinen juttelu tai hauskoille asioille nauraminen eivät ole romanttisia tekoja. Vai ettekö oikeasti ystävien kanssa tee muuta kuin jutustele niitä näitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotional affair googleen. Tottakai on olemassa tunnetason pettämistä, jos toinen on koko ajan mielessä ja asiat jaetaan mieluummin tämän toisen kuin oman kumppanin kanssa.
10 vuotta ikäeroa ei ole mitään, ainakaan vielä "turvallinen äitihahmo" tasoa.
T. 10v nuoremman miehen kanssa naimisissa
No eihän ole. Se että joku on mielessä, ei ole pettämistä. Ihastuminenkaan ei ole pettämistä. Asioita voi jakaa myös kavereiden kanssa. Järkyttävää että kumppanin pitäisi olla ainut, jonka kanssa on mitään sielujen sympatiaa?
Pointti kai oli, että kumppanin pitäisi olla se, jonka kanssa on eniten sielujen sympatiaa.
Aika kova vaatimus, että yhden ihmisen tulisi koko loppuelämän ajan olla 24/7 kaikin puolin "eniten" jotain. Läheisiä ihmissuhteita voi aivan hyvin olla enemmänkin, eikä se ole pettämistä, jos joskus tuntuu, että jonkun muunkin kanssa synkkaa. Kun ei siltikään tarvitse pettää. Ap:lla ilmeisesti myös kumppaninsa kanssa ihan hyvät välit edelleen, eikä mitään salailua tekemisistään. Mitään tilivelvollisuutta keskustelujen sisällöstä ei toki ole, oman vapautensa ja yksityisyytensä saa säilyttää parisuhteessakin.
Kai parisuhteessa pitää jotakin olla "enemmän" kuin muissa ihmissuhteissa. Muuten olisi aika vaikea edes tietää, mikä kaikista näistä minun ihmissuhteistani on se parisuhde.
No ei ole hirveän vaikeaa tietää, jos on monogaminen suhde. Parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta vaikkapa romanttinen ja seksuaalinen puoli. Muutenhan sielujen sympatiaa ja "potentiaalisia kumppaneita" voi olla vaikka kuinka paljon, mutta vain se yksi on valittu ja haluttu parisuhteeseen.
Sitähän se romanttinen puoli tarkoittaa, että sielujen sympatiaa on enemmän sen henkilön kuin muiden kanssa.
Eihän tarkoita, jos se ei konkretisoidu romanttisina tekoina. Edelleenkään ei tunteet tai ajatukset ole pettämistä.
On olemassa emotionaalista pettämistä, joka on yleistä nimenomaan työkaverin kanssa. Työkaverin kanssa jaetaan syvällisesti juttuja ja haetaan sitä ymmärrystä, lohtua ja kepeyttä elämään mitä ei saada tai haluata saada kumppanilta kotona. Aapeen keissi kuulostaa siltä. Yhteiset kännit ja kaikkea.
Ei se ole pettämistä. Tunteiden tasolla ei voi pettää, pettäminen vaatii aina tekoja. Yhteinen kännikään ei ole pettämistä, myös kavereiden kanssa voi kännit kiskaista.
Kyllä se tietty tunneyhteys vaan on. https://www.verywellmind.com/emotional-affairs-and-infidelity-2303091
En klikkaile mitään höpöhöpölinkkejä. Totta kai voit oman suhteesi määritellä ja vapauttasi rajoittaa ihan niin paljon kuin haluat, mutta normaalielämässä ajatukset ja tunteet eivät ole rangaistavia.
Veikkaan että on huomannut, että tykkäät hänestä ja olemalla ystävällinen sinulle, hän saa tätä huomiota lisää. Eli huomio kelpaa, muttei lähtisi itse tätä aloittamaan, jos et sinä olisi itse aloittanut.
Mutta mikäs siinä, tuollainen on ihan piristävää, kunhan pysyy tuossa.
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä tämä tunne on syvenevää ystävyyttä, kun alkaa nähdä toisessa hyviä puolia ja ikävöi jo päästä kertomaan arjen hassuja pikkujuttuja seuraavana päivänä tai seuraavalla tauolla toiselle."
Tolleen viritellään tunneyhteyttä. Miksi et halua kertoa ja jakaa niitä oman kumppanisi kanssa?
Unohda muussa mielessä tuo nuorempi ja lapseton varattu, sillä hänen vaimonsa voi olla raskaana nyt tai kohta. Ja sulla on jo perhettä, kerrot.
Ei oman puolison tarvitse täyttää kaikkia sosiaalisia tarpeita. Sehän on vaan hyvä, jos on useampi hyvä ystävä tai kaveri. Yhden kanssa puhuu toisista aiheista ja toisen kanssa toisista.
Esimerkiksi minun puolisoani ei kiinnosta yhtään kuunnella harradtukseeni liittyviä kiinnostavia pikkujuttuja, tarinoita ja harrastajiin liittyviä juoruja (kun puoliso ei heitä edes tunne). Kerron ne sen sijaan yhdelle kaverille, jolla on sama harrastus ja tuntee paljon samoja ihmisiä.
Puolisoni ei myöskään ole erityisen kiinnostunut politiikasta tai poliitikoista. Siksipä heti kun luen pääministerin aamiaisista, laitan viestiä yhdelle toiselle kaverille ja revimme huumoria päivän uutisista. Tänäänkin tältä kaverilta tuli viestiä ja kun nauroin, puoliso kysyi mikä noin naurattaa. Vastasin vaan että Patu vaan taustoittaa hallitusneuvotteluita, johon puoliso vastasi tylsistyneellä äänensävyllä että aijaa, taasko te siitä jauhatte.
Kiitos! Tää oli itseasiassa todella hyvä näkökulma asiaan. Tämä nuori mies on kyllä sellainen monien kanssa toimeentuleva sosiaalinen luonne, joten voi olla ettei edes tajua tätä minun puolta asiassa. Siltikin, meillä on minusta hyvä yhteys asioissa. Hän kyllä on monien muidenkin kanssa todella ystävällinen ja eloisa, joten todennäköisyys tälle että hän järkyttyisi syvästi jos sanoisin et olen kyllä sinuun aika ihastunut.
Ja just tuo näkökulma, joka tuli tuolla jossain aiemmin, et hän varmaan ajattelee että pidän häntä suurinpiirtein pikkuveljenä. Ja välillä vähän pidänkin.