Käyttekö yökylässä omilla vanhemmillanne?

Olisikohan ollut tammikuuta kun yövyin äidilläni. Ilta meni mitenkuten, mutta seuraava aamu oli ihmeellisen avautumisen aikaa ja minulla meni monta päivää päästä yli siitä tunnekuohusta.

Käyn, siellä on hotellitason majoitus täysihoidossa. Äiti hoitaa lapset, minä nukun. Kerran kuukaudessa käydään ja ollaan 2 yötä. Mies ei ole mukana.

Voisin käydä useamminkin, ehkä parin kuukauden välein tulee käytyä. Viihdyn hyvin.

Käyn 1-2 kuukauden välein yön tai pari. Mukava käydä pienen lapsen kanssa, saa aikaa isovanhempien kanssa ja itse saan huilia. Meidän on helpompi kulkea täällä mun lapsuudenkodissa kuin vanhempieni meillä.

Juu, mutta mun äidille on tuhat kilometriä matkaakin että ei sinne päivän tai kahden takia lähde. Viikon verran yleensä viivähdetään tai vähintään 4 päivää.

Jouluna olen siellä 2-3 yötä. Sen jälkeen kaipaakin jo kotiin, vaikka periaatteessa ihania ihmisiä ovatkin.

En ole yötä kenenkään kotona jos ei ole aivan pakko. Mua ahdistaa kamalasti nukkua toisten kanssa samassa asunnossa ja varsinkin herätä sieltä aamulla. Hirveää kun pitää alkaa olla sosiaalinen heti aamusta. Yövyn hotellissa.

Joskus. En aina, matkaa on reilu pari tuntia suuntaansa, niin raskasta ajaa samana päivänä, mutta riippuu tilanteesta onko pakko niin tehdä, vai onko aikaa jäädä yöksi.

Lapset ovat siellä luonnollisesti enemmän kuin minä.

Pari yötä onnistuu, sitten päästävä omaan kotiin rauhoittumaan. On ollut vaikeampiakin aikoja nuorempana kun en vielä osannut pitää puoliani. Välttelin vanhemmilla käymistä kaikin keinoin. Nyt käyn pari kertaa vuodessa ja joskus olen jopa ihan mielelläni sinne lähdössä. Takaisin tullessa melkein aina harmittaa. Olen opetellut pitämään aina seuraavan päivän vapaana niin että ehdin palautua koettelemuksesta henkisesti ennen töiden aloitusta.

Ei. Vanhemmalla on omat yökylävieraat ja sukulaiset yökylässä. Paitsi ilmeisesti korona-ajan jälkeen hiljeni hieman.

Käyn useamman kerran kuussa. Auttelen asioissa ja on sekä mukavaa että rasittavaa, koska äiti nalkuttaa kuin olisin teini.

Käymme pelkästään yökylässä, matkaa 600 km. Ollaan sen aikaa kun ollaan mutta yhdeksi yöksi jos lähtee niin pitää olla erityinen syy.

Ei ole pakollinen paha eikä erityinen toive yöpyä siellä, käytännön sanelemaa.

En koskaan ole yöpynyt sen jälkeen, kun teininä muutin pois. Mikäli välimatka olisi sen verran pidempi, ettei päiväreissuja voisi tehdä, niin tuskin näkisimme koskaan.

Välimme ovat jääneet enemmän tuttavallisiksi, kuin lapsi-vanhempi -suhteeksi.

Kyse siis isästäni, äitini on jo edesmennyt.

Jep! 23 saakka tv täysillä. Herätys vessareissuihin kello 02, 04. Kello 06 kahvinkeittimen lataus ja radio täysille. Unta tulee 3 tuntia tunnin pätkissä.

Suihkusta ei tule lämmintä vettä (koska pihiys).

08 tekemään kasvimaata ja kantamaan halkoja. Kunnes 21-23 tv ja sama alusta uudelleen.

Äiti 80v, itse 50v. Iso okt maalla.

Nuorempana kävin. Vähitellen ne vähenivät. Tässä on itse kenelläkin ollut elämässä "vaiheita", joiden seurauksena yökyläilyt ovat jääneet. Nyt on omassa elämässäni sellainen tilanne, etten jaksa edes käydä siellä. Voi olla, ettei enää tavata.

En. Asumme parin kilometrin päässä toisistamme.

Harmittaa oikein kun en ole isällä ollut yötä koronan alkamisen jälkeen. Jotenkin se vaan jäi, ennen olin aina siellä yötä kun kävin kotipaikkakunnalla. Nykyään on tullut tavaksi yöpyä äidillä, mikä sekin toki mukavaa. Pitää kyllä tänä kesänä olla isällä yötä. Isä tekee mulle aina tismalleen samanlaisen aamupalan kuin lapsenakin :D

Käyn. Vanhempani asuvat Espoossa ja minä Oulussa. Olisi "hieman" pitkä matka mennä vain päiväseltään käymään :D

Ei vielä yhtäkään meidän orpojen avautumisia? Vanhemmat ovat luonani milloin vaan yökylässä.

Käyn yleensä kerran vuodessa. Viivyn viikon. On mukavaa. Juttelen äitin kans kaikenlaista, käydään kävelyllä ja tongitaan kasvimaata. Isän kanssa lähinnä katson urheilua telkkarista, mutta sekin on kivaa.