Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, kun lapsi ei pääse tarvitsemaansa ADHD tutkimukseen
05.06.2023 |
Minä näen tutkimuksen tarpeellisuuden, samoin nuori itse, myös lastensuojelu on toivonut tutkimuksia mutta ei vaan onnistu. Koulu ja koulupsykologi torppaa jo ensi alkuun. Kuulemma koulussa sujuu niin hyvin (silloin kun nuori on koulussa). Mutta mitenkähän arvioivat sitä, kun a) poissaoloja on aika paljon, ja b) silloin kun on koulussa niin on kuitenkin opettajan valvovan silmän alla. Jos yksin pitäisi tehdä projekteja, ei välttämättä tule mitään.
Nuori menee nyt ysille, ja vitoselta lähtien olen epäillyt ADHD mahdollisuutta. Joka vuosi useampaan kertaan olen vaatinut saada täyttää ADHD kyselylomakkeita, samoin ope, ala-asteella myös harrastusryhmän ohjaajat. Vastaan noissa kyselyissä AINA "sopii erittäin hyvin", "erittäin usein", jne äärimmäisen vastausvaihtoehdon siten, että tulee täydet pisteet. Mutta kun opettajat ja ohjaajat laittaa joka kohtaan "joskus", "ei yhtään", jne vastauksia, niin sitten koulupsykologi sanoo että tämä oli tässä, ei lähdetä tutkimaan tarkemmin. Lisäksi nyt viimeisenä uusin koulupsykologi väittänyt myös, ettei ADHD voi puhjeta nuoruusiässä, vaan pitäisi olla jo esikoulussa näyttöä oirehdinnasta. Kertoo aika paljon psykologin ammatti"taidosta", sillä tiedän tasan tarkkaan, että noita ADHD diagnooseja tehdään myös aikuisiällä!
Koululääkäriltä ja terkkarilta olen myös kysynyt, mutta he käskevät kääntyä koulupsykologin puoleen, joka varmaan resurssipulassa torppaa kaiken mahdollisen. Ainoa mitä on tarjottu, on perheneuvolan yhteystiedot ja sitä kautta tiedän, ettei tutkimuksia saa, joten ei ole järkeä edes yrittää. Lasten- ja nuorisopsykiatriaan, samoin neurologiaan olen myös ottanut yhteyttä ja sieltäkin palautettu takaisin "perusterveydenhuoltoon" alkututkimuksia varten, joita siis ei tehdä! Ihan älyttömän turhauttavaa! Eikä edes muuten lastensuojelun painostus ole auttanut mitään, vaikka meidän perheen sossu on ollut mun luvalla suoraan koulupsykologiin yhteydessä. Yksityisiin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa eikä lasukaan anna siihen lähetettä.
Please kertokaa, onko tämä muillakin samaa tappelua, ja mitä kautta olette lopulta saaneet lapset tutkimuksiin ja diagnoosiin? Lääke ja kuntoutus olisi myös mulla toiveissa.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi on siinä ihan oikeassa, että yksi adhd:n diagnostisista kriteereistä on juuri se, että oireet ovat alkaneet ennen kouluikää. Koska adhd on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, se on ollut lapsella aina. Se, että diagnooseja asetetaan myös aikuisille on ihan toinen asia. Heilläkin on ollut oireita jo alle kouluikäisenä kun asiaa lähdetään selvittelemään. Oireiden on myös tultava esiin useammassa kuin yhdessä ympäristössä. Siinä olet oikeassa, että jos kouluympäristö on vahvasti tuettu, voi (lievä) oireilu jäädä piiloon. Et tarkemmin avaa minkälaista lapsesi oireilu on, joten erotusdiagnotiikkaan ei voi ottaa kantaa. Yleisesti kuitenkin, moni muu asia voi aiheuttaa osin saman tyyppistä oirekuvaa, ja jos tosiaan minkäänlaista keskittymisen, tarkkavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmaa ei ole tullut esiin ennen kuin vasta viidennellä luokalla, on kyse jostain muusta. T.sh lastenpsykiatrialta
Todella moni ADD haaveilee peruskoulun läpi ilman yhtäkään poikkipuolista huolimerkintää. Oireita kun ei näy ulospäin... paitsi niitä poissaoloja, hankaluuksia kaverisuhteissa, myöhästelyitä. Kaikki menee teini-iän piikkiin.
Siltikin tämä haaveilu taipumus ja puutteet toiminnanohjauksessa on olleet näkyvissä jo ennen kouluikää, jos tästä on kyse.
Esikoisellani (20 v ) ei ole mitään diagnoosia, mutta hän itse epäilee että hänellä on ADD. Voi hyvinkin olla, mutta tutkimuksiin ei pääse.
Pikkulapsiajasta on jäänyt hyvin mieleen kuinka jokaisella ruokailulla piti ohjata lasta, jotta ruokailu ei kestäisi tuntia. "Laita ruokaa suuhun..pureskele..nielaise" Jokainen suupala piti ohjeistaa. Ilman ohjeita hän jäi haaveilemaan vaikka suu täynnä ruokaa varttitunniksi.
Myös pukeminen vaati tarkkaa ohjaamista. Ei voinut sanoa, että laita vaatteet päälle tai laita sukat jalkaan. Jokainen vaatekappale piti sanoa erikseen ja kannustaa vielä että sen sai kokonaan päälle. "Laita sukka jalkaan...hyvä..laita toinenkin sukka jalkaan". Jos ohjeita ei antanut niin pukeminen pysähtyi ja lapsi vain haaveili omiaan.
Silloin kun hän oli pieni koululainen, puin hänet aamuisin, sillä se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin jatkuva sanallinen ohjeistaminen.
En minä silloin tiennyt että kyseessä voisi olla joku diagnoosi. Ajattelin vaan että lapset ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta kuin toiset.
Koulussa hän pärjäsi hyvin. Negatiivista palautetta tuli vain siitä että on liian rauhallinen ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehdä lapsia, jos ei ole sen vertaa rahaa, että voi käyttää lasta yksityisellä lääkärillä? Edes silloin, kun hätä on näin suuri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan bulsshittiä. ADHD dignostiikan mukaan oireilun pitää näkyä merkittävästi elämän eri osa-alueilla (eli aiheuttaa haittaa), ja koulu on lapsen/nuoren elämässä todella iso osa-alue. Jos koulussa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, tai poikkeavaa, (ei ilmeisesti tässä kohtaa myöskään harrastuksessa), ei ole kyse ADHD. Lisäksi pitää alkaa viimeistään 7 vuoden iässä. Jos ap:n mukula alkanut oireilla vitosluokalla tavoin, joilla äippä epäilee ADHD:ta ja lasukin tullut mukaan kuvioihin, mutta koulussa ja harrastuksissa kaikki ok, kääntäisin katseeni kodin suuntaan.
No mitä helvettiä nyt oikeasti!? Kyllä voi olla ADHD vaikka pärjäisi vielä peruskoulussa. Monilla se koulunkäynti alkaa tökkiä kunnolla vasta lukiossa, jotkut selviävät lukiostakin. Itsekin pärjäilin lukiossa ihan ok, kirjotin 6 (vanhanaikaista) laudaturia keskiarvolla 9,7. Mutta korkeakouluopinnoista ei tullut mitään.
Omakin lapsi pärjäsi lukiossa ja korkeakouluopinnot sujuivat niiltä osin, kun häntä kiinnosti. EVVK-kursseja ei saanut läpi ja saa nähdä valmistuuko koskaan edes kandiksi. Työelämään on onneksi päässyt ja pärjäilee siellä hyvin.
Jos on älykäs (niin kuin minä), niin lukiosta selviää kyllä hyvinkin, ilman että päällepäin näkyy mitään häikkää. Minunlaisilla ne ongelmat tulee vasta lukion jälkeen, kun on yhtäkkiä enemmän asioita, mistä pitäisi selviytyä.
Meillä lapsi sai diagnoosin 20-vuotiaana ja minä olin 50, kun sain diagnoosin. Nyt viisikymppisenä, kun on diagnoosi ja lääkitys, sujuu ne yliopistoopinnotkin ihan eri tavalla. Nuorena sain ekana vuonna 23 opintopistettä ja ainoastaan yhdestä kurssista sain vitosen. Nyt ADHD-lääkkeiden ja muun tuen avulla sain ekana vuonna 72op keskiarvolla 4,9.
Ja vaikka ADHD-lääke auttaa siihenkin, ettei ota kierroksia niin helposti, niin kyllä tuollaiset kirjoitukset, missä ADHD:n ongelmia vähätellään, saa veren kiehumaan.
Jos sinne julkisen puolen tutkimuksiin ei pääse, niin kyllä ne rahat yksityisen puolen tutkimuksiin pitää saada kasaan vaikka pulloja keräämällä! Tässä on kuitenkin oman lapsen elämä pelissä ja tutkimuksiin saattaa pari tuhatta euroa riittää hyvinkin. Se on pikkuraha, jos sillä saa opiskelut ja työuran pelastettua!
Miten samanlainen tarina kuin minulla (66)! Ainut ero, että en ole aloittanut uusia korkeakouluopintoja, sillä tuntuu että viisikymppisenä on jo myöhäistä.
Tässä jos jossakin on paikka mihin on kaivettava rahat vaikka pankista lainaamalla. Sen parempaa sijoitusta voi tuskin tehdä nepsy-lapsensa tulevaisuuden ja koko aikuisen elämän hyväksi. Minullakin meni aikuisuudesta 30 vuotta kärvistellessä ja päätä seinään hakkaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pykologi ei voi tehdä diagnoosia, siksi hänen mielipiteensä on tässä yhdentekevä.
Jos sinulla on varaa, niin hakeudu yksityiselle tutkimuksiin. Yksityiseltä voi saada myös lähetteen julkiselle tutkimuksiin. Toki niissä tutkimuksissa asioita kysellään myös opettajalta tai muilta lapsen tuntevilta aikuisilta, mutta yleensä niitä osataan myös tulkita oikein. Paremmin asiaan perehtyneet lääkärit tietävät, että oireilu ei välttämättä näy kaikkialla. He osaavat lukea myös rivien välistä ja näkevät itsekin lapsen/nuoren käytöksestä missä mennään. Ne testit ovat sen verran laajoja, että hyvin harva pystyy piilottamaan ADHD-oireluaan koko testin ajan, vaikka muuten piilottelisikin oireitaan taitavasti kodin ulkopuolella.
Joku kysyi, että miksi AP haluaa diagnoosin. Se on hyvä kysymys. Useimmat haluavat diagnoosin saadakseen apua. Mm. tukitoimia, kuntoutusta, terapiaa, ymv. on vaikea saada diagnoosin kanssakaan. Ilman diagnoosia niitä on käytännössä mahdotonta saada, vaikka kuinka on säädetty, että "pitäisi saada oireiden, ei diagnoosin perusteella".
Tää on ihan bulsshittiä. ADHD dignostiikan mukaan oireilun pitää näkyä merkittävästi elämän eri osa-alueilla (eli aiheuttaa haittaa), ja koulu on lapsen/nuoren elämässä todella iso osa-alue. Jos koulussa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, tai poikkeavaa, (ei ilmeisesti tässä kohtaa myöskään harrastuksessa), ei ole kyse ADHD. Lisäksi pitää alkaa viimeistään 7 vuoden iässä. Jos ap:n mukula alkanut oireilla vitosluokalla tavoin, joilla äippä epäilee ADHD:ta ja lasukin tullut mukaan kuvioihin, mutta koulussa ja harrastuksissa kaikki ok, kääntäisin katseeni kodin suuntaan.
Yksi näkyvä asia neypsyoireille (ADHD tai muu) on juuri koulupoissaolot (tällöin kun ei saa koulussa riittävää tukea). ADHD ei puhkea 5-luokalla vaan tosiaan sen täytyisi näkyä jo aiemmin, mutta diagnoosin voi saada vaikka aikuisenakin - ei se tarkoita, että ADHD olisi alkanut aikuisena.
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.
No tässähän kerrottiin kuinka oli täyttänyt niitä ADHD-kyselyitä lapsen osalta ja moni juttu/kaikki osui nappiin. Se kun taustalla ja vielä koulupoissaolot, niin todennäköisesti on ADHD/ADD:ta (ja voi olla muutakin)
Täällä yksi elävä esimerkki, joka oli mallioppilas luokassa tosin myöhästelin usein. Kympin oppilas ja käyttäydyin aina hyvin. Ainoastaan myöhästelin. Muut haasteet näkyivät sitten koulun ulkpuolella (harrastukset eivät pysyneet jne) ja päivät tsemppasin. Ei olisi oppettaja ymmärtänyt haasteita kun ei niitä nähnyt.
Koulupsykologilta tietämättömyyttä jos poissulkee tutkimukset tuon vuoksi. Ilmeneekö oireet harrastuksessa jos ilmenee, niin pyydä sieltä ohjaajalta joku lausunto ranskalaisin viivoin SIinä on teillä oireiden näkyminen kahdessa eri ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHDaikuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.
Koulupoissaolot ovat selkeä haitta poissaolijan elämässä. Jos aiheutuu ADHD-piirteistä niin on kriteeri muiden joukossa.
Ei ole kriteeri. Tiedätkö mitä diagnostinen kriteeri tarkoittaa? Se tarkoittaa sellaista piirrettä, jonka perusteella lääkäri asettaa diagnoosin. Ne kriteerit on ominaisuuksia siinä lapsessa. Esimerkiksi vaikeus suunnata ja ylläpitää tarkkavuutta, vaikeus keskittyä pitkäkestoisesti toimintaan, puutteet toiminnan ohjauksessa, impulssikontrollin heikkous jne. Se, että lapsi ei mene kouluun ei ole mikään ominaisuus. Se on vaan tapa toimia, ja sen tavan taustalla voi olla vaikka mitä syitä. Osatekijänä voi toki olla adhd oireet, mutta yhtä hyvin kyse voi olla motivaation puutteesta, oppimisvaikeuksista, kaverittomuudesta/ kiusaamisesta, siitä että pelaa yöteikä jaksa nousta kouluun aamulla jne.
Oma lapseni sai adhd-diagnoosin ekaluokan jälkeen. Tunneilla oli rauhaton ja vuorovaikutustilanteet olivat haastavia. Oppiminen sen sijaan on ollut koko ajan huippu luokkaa. Pystyy sisäistämään asioita vaikka näennäisesti tekisikin omiaan. Pienestä asti on ollut tiettyä vilkkautta näkyvissä. Kotona ei juurikaan aiheuta ongelmaa, mutta ryhmässä toimiminen on selkeästi haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHDaikuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.
Koulupoissaolot ovat selkeä haitta poissaolijan elämässä. Jos aiheutuu ADHD-piirteistä niin on kriteeri muiden joukossa.
Ei ole kriteeri. Tiedätkö mitä diagnostinen kriteeri tarkoittaa? Se tarkoittaa sellaista piirrettä, jonka perusteella lääkäri asettaa diagnoosin. Ne kriteerit on ominaisuuksia siinä lapsessa. Esimerkiksi vaikeus suunnata ja ylläpitää tarkkavuutta, vaikeus keskittyä pitkäkestoisesti toimintaan, puutteet toiminnan ohjauksessa, impulssikontrollin heikkous jne. Se, että lapsi ei mene kouluun ei ole mikään ominaisuus. Se on vaan tapa toimia, ja sen tavan taustalla voi olla vaikka mitä syitä. Osatekijänä voi toki olla adhd oireet, mutta yhtä hyvin kyse voi olla motivaation puutteesta, oppimisvaikeuksista, kaverittomuudesta/ kiusaamisesta, siitä että pelaa yöteikä jaksa nousta kouluun aamulla jne.
Ominaisuuksia voit luetella ja raksia vaikka kuinka pitkän luettelon niin se ei ole silti ADHD. Niiden lisäksi tarvitaan kriteerinä, ne aihauttavat haittaa elämässä, esim vaikkapa poissaoloja koulusta.
Kertaa aluksi huolellisesti mitä kirjoitin. (senkin adhd)
Lisäksi voin kertoa että diagnoosiin ei riitä että on riittävä määrä oireita. Tarvitaan myös ne seuraukset eli haitat.