Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, kun lapsi ei pääse tarvitsemaansa ADHD tutkimukseen
05.06.2023 |
Minä näen tutkimuksen tarpeellisuuden, samoin nuori itse, myös lastensuojelu on toivonut tutkimuksia mutta ei vaan onnistu. Koulu ja koulupsykologi torppaa jo ensi alkuun. Kuulemma koulussa sujuu niin hyvin (silloin kun nuori on koulussa). Mutta mitenkähän arvioivat sitä, kun a) poissaoloja on aika paljon, ja b) silloin kun on koulussa niin on kuitenkin opettajan valvovan silmän alla. Jos yksin pitäisi tehdä projekteja, ei välttämättä tule mitään.
Nuori menee nyt ysille, ja vitoselta lähtien olen epäillyt ADHD mahdollisuutta. Joka vuosi useampaan kertaan olen vaatinut saada täyttää ADHD kyselylomakkeita, samoin ope, ala-asteella myös harrastusryhmän ohjaajat. Vastaan noissa kyselyissä AINA "sopii erittäin hyvin", "erittäin usein", jne äärimmäisen vastausvaihtoehdon siten, että tulee täydet pisteet. Mutta kun opettajat ja ohjaajat laittaa joka kohtaan "joskus", "ei yhtään", jne vastauksia, niin sitten koulupsykologi sanoo että tämä oli tässä, ei lähdetä tutkimaan tarkemmin. Lisäksi nyt viimeisenä uusin koulupsykologi väittänyt myös, ettei ADHD voi puhjeta nuoruusiässä, vaan pitäisi olla jo esikoulussa näyttöä oirehdinnasta. Kertoo aika paljon psykologin ammatti"taidosta", sillä tiedän tasan tarkkaan, että noita ADHD diagnooseja tehdään myös aikuisiällä!
Koululääkäriltä ja terkkarilta olen myös kysynyt, mutta he käskevät kääntyä koulupsykologin puoleen, joka varmaan resurssipulassa torppaa kaiken mahdollisen. Ainoa mitä on tarjottu, on perheneuvolan yhteystiedot ja sitä kautta tiedän, ettei tutkimuksia saa, joten ei ole järkeä edes yrittää. Lasten- ja nuorisopsykiatriaan, samoin neurologiaan olen myös ottanut yhteyttä ja sieltäkin palautettu takaisin "perusterveydenhuoltoon" alkututkimuksia varten, joita siis ei tehdä! Ihan älyttömän turhauttavaa! Eikä edes muuten lastensuojelun painostus ole auttanut mitään, vaikka meidän perheen sossu on ollut mun luvalla suoraan koulupsykologiin yhteydessä. Yksityisiin meillä ei yksinkertaisesti ole varaa eikä lasukaan anna siihen lähetettä.
Please kertokaa, onko tämä muillakin samaa tappelua, ja mitä kautta olette lopulta saaneet lapset tutkimuksiin ja diagnoosiin? Lääke ja kuntoutus olisi myös mulla toiveissa.
Kommentit (89)
"Psykologi lataa: ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama kokemus, paitsi että ei olla lastensuojelun piirissä. Lapsi pärjäsi koulussa ihan hyvin pk:n päättötod. ka. 8,5, vaikka koko ajan oli kaiken maailman säätöä ei itse pystynyt huolehtimaan mitään asioita. Tavarat hukassa jatkuvasti, tapaturmia, unirytmi sekasin jne. Jne. Jatko-opinnoissa ongelmat alkoivat näkyä todenteolla, niin että opettaja oli yhteydessä meihin vanhempiin. Olin itse jo vuosia epäillyt ADHD:t mutta mieheni vastusti tutkimuksiin menemistä viimeiseen asti. Mutta em. opettajan yhteydenoton jälkeen olin yht. kuraattoriin jne. kouluterveydenhuollossa, mutta meidät suunnilleen naurettiin pihalle ja tutkimuksiin ei päästy kun noin hyvällä keskiarvolla ei voi olla ADHD:ta. Melatoniinia sai vain uniongelmiin. Tästä meni muutama kk., ja lapselle tuli vaikea asteinen masennus jne. Hakeuduimme tässä vaiheessa yksityiselle, ja siellä tulimme kuulluiksi, ja kun masennus saatiin paremmalle tolalle, niin siellä tehtiin myös ADHD tutkimukset ja diagnoosi tuli nyt tänä keväänä, juuri nyt ennen kuin ehtii täyttää 18. Joku kyseli miksi haluta diagnoosia. No lapselleni on juuri tullut Kelalta omaväylä kuntoutus päätös, saa korvaukset ADHD lääkkeestä sekä nuoren kuntoutusrahan siihen asti kun valmistuu nykyisestä koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kokemus, paitsi että ei olla lastensuojelun piirissä. Lapsi pärjäsi koulussa ihan hyvin pk:n päättötod. ka. 8,5, vaikka koko ajan oli kaiken maailman säätöä ei itse pystynyt huolehtimaan mitään asioita. Tavarat hukassa jatkuvasti, tapaturmia, unirytmi sekasin jne. Jne. Jatko-opinnoissa ongelmat alkoivat näkyä todenteolla, niin että opettaja oli yhteydessä meihin vanhempiin. Olin itse jo vuosia epäillyt ADHD:t mutta mieheni vastusti tutkimuksiin menemistä viimeiseen asti. Mutta em. opettajan yhteydenoton jälkeen olin yht. kuraattoriin jne. kouluterveydenhuollossa, mutta meidät suunnilleen naurettiin pihalle ja tutkimuksiin ei päästy kun noin hyvällä keskiarvolla ei voi olla ADHD:ta. Melatoniinia sai vain uniongelmiin. Tästä meni muutama kk., ja lapselle tuli vaikea asteinen masennus jne. Hakeuduimme tässä vaiheessa yksityiselle, ja siellä tulimme kuulluiksi, ja kun masennus saatiin paremmalle tolalle, niin siellä tehtiin myös ADHD tutkimukset ja diagnoosi tuli nyt tänä keväänä, juuri nyt ennen kuin ehtii täyttää 18. Joku kyseli miksi haluta diagnoosia. No lapselleni on juuri tullut Kelalta omaväylä kuntoutus päätös, saa korvaukset ADHD lääkkeestä sekä nuoren kuntoutusrahan siihen asti kun valmistuu nykyisestä koulusta.
Hienoa että lapsenne asiat järjetyi. Huomautan kuitenkin, että kokemuksenne ei ole lähellekään sama kuin ap:lla. Tai kokemus voi toki olla, mutta teidän lapsellanne on oikeasti ollut ihan perus adhd oireita nuo mitä listasit. Ap taas listasi lähinnä vanhemmuden puutteisiin viitaavia oireita.
Kaikki resurssit menee eläkeikäisten vaivojen hoitoon. Lapsille ei jää mitään. Edelleen on rästissä lakisääteisiä neuvolatarkastuksia koronan ajalta, samoin hammastarkastuksia. Niistäkin tulee vielä iso lasku, kun eläkeläisten hyvinvointi laitettiin Suomen tulevaisuuden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä erikoiselta, ettei lapsesi oirehdi mitenkään koulussa. Koulu on aika otollinen paikka oireilulle, koska siellä pitäisi pystyä toimimaan tarkkojen ja liikkumista rajoittavien sääntöjen mukaan monta tuntia päivässä.
Onko suvussa ADHD:ta? Miten nuori oireilee kotona?
T. erityisope
Moni skarppaa koulussa ja räjähtelee sitten kotona. Vanhempi pohtii, missä menee raja normin teini-iän tuulahdusten ja jonkun muun välillä.
-ohisOkei. Itse en yli 20 vuoden opekokemuksella tiedä yhtäkään oppilasta, jolla olisi ollut ADHD ja joka ei olisi oireillut koulussa silminnähden. Itse olen tiukan open maineessa. En toki väitä, ettei tällaisia skarppaajiakin voisi olla, mutta ei ole minun kohdalleni sattunut. Aikuisista sen sijaan on vaikeampi ADHD:ta huomata, heillä on varmaankin paremmat taidot hillitä itseään.
ADD näyttää menevän peruskoulusta ihan sukkana läpi. Eivät häiritse opettajaa millään tavoin.
Enkä ole ollut yhteydessä enää vanhan alakoulun ja yläkoulun opettajiin... Miksi ette huomanneet mitään. Enkä siihen terveydenhoitajaankaan, joka sanoi ettei näin hyvillä arvosanoilla voi olla ADHD. Enkä myös siihen perheneuvolan sairaanhoitajaan, joka testautti lapsella yhä uudelleen masennustestejä.
Apu löytyi opiskeluun perehtyneeltä psykologilta, lastenlääkäriltä ja psykiatrilta.
Monen masennusdiagnoosin takaa löytyykin ADHD tai ADD, joka nykyään sisältyy tuohon ADHD yhdistelmään.
Just näin. Lapsellani hoidettiin pitkään masennusta, kunnes lääkäri totesi että tässä on taustalla jotain muuta ja diagnosoi tutkimusten jälkeen add:n. Ihan klassinen add-tapaus.
Tästä ymmärsin sen kulkevan suvussa. Minäkin leijuin omissa pilvilinnoissa koko peruskoulun ja piirtelin ja kuvittelin. En häirinnyt koskaan ketään ja olin hiljaa. Peruskoulu oli helppo läpäistä. Lukio jo takkusi. Hoidin hyvin vain ne muutamat aineet jotka kiinnosti paljon. Jatko-opinnot yliopistossa jäi kahdesti alkuun. En vaan pystynyt keskittymään eikä lukematta leijailemalla enää pärjännyt kuten aiemmin. Ongelmat jatkui myöhemmin työssä. Missä vain jossa oli jotain epämieluisaa tai tylsää. Kotitöistä en selvinnyt. Juutuin, jumituin.
Kun sain lääkkeet, koko elämä kirkastui. Selvisin töistä kuin tanssien, pystyin siivoamaan koko kotini, ja kolmen kaistan yhtäaikainen ajaminen päässä loppui viimein. Niin rikas kun pääni sisäinen maailma ja jatkuva vuoropuhelu onkin.
Ihan takuulla kukaan openi ei tajunnut mitään. Olin helppo ja hiljainen oppilas, joka hoiti helpon koulun ja muuten pysytteli vilkkaassa mielikuvitusmaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.
Koulupoissaolot ovat selkeä haitta poissaolijan elämässä. Jos aiheutuu ADHD-piirteistä niin on kriteeri muiden joukossa.
"ettei ADHD voi puhjeta nuoruusiässä, vaan pitäisi olla jo esikoulussa näyttöä oirehdinnasta. Kertoo aika paljon psykologin ammatti"taidosta", sillä tiedän tasan tarkkaan, että noita ADHD diagnooseja tehdään myös aikuisiällä!"
Diagnoosi tehdään aikuisiällä mutta oireita on täytynyt olla pienestä asti. Simppeliä. Adhd ei puhkea ns yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan bulsshittiä. ADHD dignostiikan mukaan oireilun pitää näkyä merkittävästi elämän eri osa-alueilla (eli aiheuttaa haittaa), ja koulu on lapsen/nuoren elämässä todella iso osa-alue. Jos koulussa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, tai poikkeavaa, (ei ilmeisesti tässä kohtaa myöskään harrastuksessa), ei ole kyse ADHD. Lisäksi pitää alkaa viimeistään 7 vuoden iässä. Jos ap:n mukula alkanut oireilla vitosluokalla tavoin, joilla äippä epäilee ADHD:ta ja lasukin tullut mukaan kuvioihin, mutta koulussa ja harrastuksissa kaikki ok, kääntäisin katseeni kodin suuntaan.
No mitä helvettiä nyt oikeasti!? Kyllä voi olla ADHD vaikka pärjäisi vielä peruskoulussa. Monilla se koulunkäynti alkaa tökkiä kunnolla vasta lukiossa, jotkut selviävät lukiostakin. Itsekin pärjäilin lukiossa ihan ok, kirjotin 6 (vanhanaikaista) laudaturia keskiarvolla 9,7. Mutta korkeakouluopinnoista ei tullut mitään.
Omakin lapsi pärjäsi lukiossa ja korkeakouluopinnot sujuivat niiltä osin, kun häntä kiinnosti. EVVK-kursseja ei saanut läpi ja saa nähdä valmistuuko koskaan edes kandiksi. Työelämään on onneksi päässyt ja pärjäilee siellä hyvin.
Jos on älykäs (niin kuin minä), niin lukiosta selviää kyllä hyvinkin, ilman että päällepäin näkyy mitään häikkää. Minunlaisilla ne ongelmat tulee vasta lukion jälkeen, kun on yhtäkkiä enemmän asioita, mistä pitäisi selviytyä.
Meillä lapsi sai diagnoosin 20-vuotiaana ja minä olin 50, kun sain diagnoosin. Nyt viisikymppisenä, kun on diagnoosi ja lääkitys, sujuu ne yliopistoopinnotkin ihan eri tavalla. Nuorena sain ekana vuonna 23 opintopistettä ja ainoastaan yhdestä kurssista sain vitosen. Nyt ADHD-lääkkeiden ja muun tuen avulla sain ekana vuonna 72op keskiarvolla 4,9.
Ja vaikka ADHD-lääke auttaa siihenkin, ettei ota kierroksia niin helposti, niin kyllä tuollaiset kirjoitukset, missä ADHD:n ongelmia vähätellään, saa veren kiehumaan.
Jos sinne julkisen puolen tutkimuksiin ei pääse, niin kyllä ne rahat yksityisen puolen tutkimuksiin pitää saada kasaan vaikka pulloja keräämällä! Tässä on kuitenkin oman lapsen elämä pelissä ja tutkimuksiin saattaa pari tuhatta euroa riittää hyvinkin. Se on pikkuraha, jos sillä saa opiskelut ja työuran pelastettua!
Heh, ai ettei tutkimuksiin päässyt, vaikka vartavasten laitoit kaikkiin kysymyskohtiin vastaukset millä taktikoit "täydet pisteet". Kyllä on taas vanhemmuus hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä erikoiselta, ettei lapsesi oirehdi mitenkään koulussa. Koulu on aika otollinen paikka oireilulle, koska siellä pitäisi pystyä toimimaan tarkkojen ja liikkumista rajoittavien sääntöjen mukaan monta tuntia päivässä.
Onko suvussa ADHD:ta? Miten nuori oireilee kotona?
T. erityisope
Itse pärjäsin koulussa, kun sieltä sai omalle tekemiselle selkeät raamit. Tuli aikataulutetut tehtävät ja kokeet oli ajallaan, helppohan siinä oli mennä mukana kun oli valmis käsikirjoitus, mitä toteuttaa. Ei paikallaan istuminen ollut koskaan ongelma, se levottomuushan on siellä pään sisällä. Jos oli tylsä aihe tunnilla tai tylsä opettaja, niin sitten ne ajatukset vaan harhaili ja tunnista ei jäänyt mitään päähän.
Juuri ne hiljaiset ja rauhalliset tytöt, jotka vetää kokeista kymppejä, jää helposti huomaamatta, kun eihän heistä päälle päin mitään ongelmaa näy ja opetajjillekaan ei ole heistä harmia.
Vierailija kirjoitti:
Jos et epäillyt mitään ennen vitosluokkaa, kyse ei todennäköisesti ole ADHD:stä.
Onko puhelin-/peli-/someaddikti?
Miten oireet näkyy käytännössä?
Mitähän helvettiä nyt taas? Vanhemmat on usein nepsyjä itsekin, mistä ne osaa nähdä, että omassa lapsessa ois jotain outoa ja erilaista, kun ei oo vertailukohtaa normaaliin? Jos on itse ADHD eikä näe sitä itsessään, niin miten sen pystyisi näkemään omassa lapsessaan?
Minä en ikinä olisi osannut epäillä lapsellani ADHD:ta, saati itselläni. Ja nyt on meillä molemmilla diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Nyt tekee kyllä mieli kysyä mikä on se ammatti, missä viikottain on tekemisissä kaikkien näiden mainitsemiesi ammattiryhmien kanssa, ja jossa olet näitä tahoja pätevämpi arvioimaan lapsen tilanteen? Pystyt jopa antamaan paremman arvion kuin hoitava lääkäri? Tai lapsen kanssa päivittäin työskentelevä erityisopettaja?
15 vuotta ADHD:iin perehtyneenä diagnosoituna olen aivan varma että noista tahoista löytyy huonommin osaaviakin. Omien lasten ADHD-piirteet tunnistan aivan täysin. Molemmat ovat vaan niin älykkäitä ja keskiarvot pitkälle yli ysin että mahtaako kellään käydä aakkoset mielessäkään. Mielenkiintoista seurata pompsahtaako piirteet koskaan ongelmaksi saakka.
En jaksa tähän kirjoittaa oireista, mutta meillä hoitopolku oli paikallinen nuorisoasema. Sieltä ensin erit.nuorisotyöntekijälle, sitten terkalla, sitten psyk.sh, ja lähete tutkimuksiin. Diagnoosi tuli kun ikää 18v (aikaa meni vuosi).
Koulukuraattori, koulupsykologi, lastensuojelu, sossut, eritysope, jne käytiin aikaisemmin läpi. Niistä ei ollut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei. Itse en yli 20 vuoden opekokemuksella tiedä yhtäkään oppilasta, jolla olisi ollut ADHD ja joka ei olisi oireillut koulussa silminnähden. Itse olen tiukan open maineessa. En toki väitä, ettei tällaisia skarppaajiakin voisi olla, mutta ei ole minun kohdalleni sattunut. Aikuisista sen sijaan on vaikeampi ADHD:ta huomata, heillä on varmaankin paremmat taidot hillitä itseään.
Ja kuinka kauan nämä oppilaat ovat tutkassasi sen jälkeen, kun et enää opeta heitä? Tiedätkö, kuinka moni heistä on saanut diagnoosin parikymppisenä? Kolmekymppisenä? Nelikymppisenä? Viisikymppisenä?
Ethän voi tietää, kuinka monta ADHD-oppilasta sinulta on jäänyt bongaamatta, jos he eivät raportoi sinulle aikuisena saamistaan diagnooseista.
Et kyllä ap kuvaile miten lapsesi oireilee, kuin että jos kotona pitäisi tehdä jotain projektia niin ei varmaan tulisi mitään... Ei kuulosta kyllä miltään ADHD:lta, vaan tavalliselta lapselta joka ei halua tehdä läksyjä, monet luovii peruskoulun läpi tekemättä läksyjä käytännössä ollenkaan.
Minun lapsellani diagnosoitiin ADD seitsemännellä luokalla, tutkimuksia aloitettiin tekemään viidennellä luokalla, mutta odotusajat oli pitkät ja oli vielä korona-aika, mutta hän pääsi jo ennen diagnoosia pienluokalle ja lääkityksen diagnoosin myötä.
Oppimishäiriötä ei ole, on vain tarkkaavaisuuden häiriö, eli tarvitsee toiminnallista ohjausta luokassa, jotta aloittaa ylipäätään tehtävien tekemisen.
ADHDaikuinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.
Koulupoissaolot ovat selkeä haitta poissaolijan elämässä. Jos aiheutuu ADHD-piirteistä niin on kriteeri muiden joukossa.
Ilman muita adhd oireita koulupoissaolot ei millään tavalla viittaa siihen että niiden syynä olisi adhd. Ne ei ole edes adhd oire, ainoastaan mahdollinen seuraus. Tutustu vaikka adhd:n diagnostisiin kriteereihin.
ADDi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Nyt tekee kyllä mieli kysyä mikä on se ammatti, missä viikottain on tekemisissä kaikkien näiden mainitsemiesi ammattiryhmien kanssa, ja jossa olet näitä tahoja pätevämpi arvioimaan lapsen tilanteen? Pystyt jopa antamaan paremman arvion kuin hoitava lääkäri? Tai lapsen kanssa päivittäin työskentelevä erityisopettaja?
15 vuotta ADHD:iin perehtyneenä diagnosoituna olen aivan varma että noista tahoista löytyy huonommin osaaviakin. Omien lasten ADHD-piirteet tunnistan aivan täysin. Molemmat ovat vaan niin älykkäitä ja keskiarvot pitkälle yli ysin että mahtaako kellään käydä aakkoset mielessäkään. Mielenkiintoista seurata pompsahtaako piirteet koskaan ongelmaksi saakka.
Juu, varmaan joka ammatissa on sekä huonoja että hyviä. Tuossa kuitenkin pohdittiin mikä mahtaa olla se ammatti, joka on jatkuvasti tekemisissä kaikkien noiden muiden kanssa, myös vanhempien kanssa, ja joka on paljon noita kaikkia muita pätevämpi tunnistamaan oireet.
Viekää lapsenne yksityiselle. Maksaa tonnin pari. Joo, moni sanoo, että ei ole rahaa. Mutta on rahaa ulkomaan matkoihin ja esim. lapsen useisiin harrastuksiin. En sano, että kaikilla on, mutta alueella, missä olen töissä, täytyy olla ihan jo kämpänkin takia. Koulupsykologille on meillä ainakin kamala jono, joka pitenee koko ajan...
ADHD:ia on lievempää ja pahempaa. Sitä on älykkyyden koko kirjolla. Lievempi älykkäällä näkyy ulospäin vähemmän kuin paha älyttömällä. Haittaa ei kuitenkaan arvioida miten se näkyy yhteiskunnassa vaan millaista haittaa aiheutuu potilaan kykyihin nähden. Toiminnanohjauksen ongelmat ovat häiriön ydin ja edellämainituista ominaisuuksista riippuen niistä voi tulla ongelma vasta kun on aikuisen vastuut. Merkkejä voi poimia aiemminkin jos osaa katsoa tarkkaan.
Mutta koulupoissaolot ei silti ole mikään diagnostinen kriteeri. Poissaolot voi johtua vaikka mistä. Niiden perusteella ei voi sanoa onko adhd vai ei.