Miten lopetit tupakoinnin? Millainen ajatusprosessi edelsi lopettamista? Minä olisin halukas lopettamaan.
Tavallaan tiedän, että lopulta se on hyvin yksinkertaista eli ei vain polta.
Mieleen tulee kuitenkin ne kaikki rutiinit missä tilanteessa poltti ja se on liian iso osa elämää.
Inhoan oikeasti tupakointia, tiedän, etten tee sillä yhtään mitään.
Monesti kuvottaa tupakoinnin aikana tai sen jälkeen.
Silti sitä sytyttää uuden.
Alkoholista luovuin, se oli helpompaa. Tupakointi taas jostain syystä on sellainen, että pohdin miten selviydyn tai pystyn nauttimaan tietyistä tilanteista ilman savuketta. Jo tämän kirjoittaminenkin kuulostaa typerältä.
Tupakointi on niin typerää omasta mielestäni mutta en osaa sanoa, että miksi en vain lakkaa tekemästä sitä.
Haluan lopettaa, on minulla jo tupakoinnista aiheutuneita sairauksiakin.
Ei tässä ole mitään järkeä. En käsitä miksi poltan.
En enää keksinyt syytä, miksi oikeastaan halusin edes polttaa. Jätin askin kesken. Jos olisi tehnyt kauheasti mieli, olisin voinut siitä ottaa. Ei tehnyt mieli. Päätin, että eiköhän tää jo riitä ja sen jälkeen en ole polttanut. Mutta minä poltinkin ihan satunnaisesti, lähinnä vain viihdekäyttönä. Enkä koskaan kokenut, että olisi ollut pakko polttaa.