Miten lopetit tupakoinnin? Millainen ajatusprosessi edelsi lopettamista? Minä olisin halukas lopettamaan.
Tavallaan tiedän, että lopulta se on hyvin yksinkertaista eli ei vain polta.
Mieleen tulee kuitenkin ne kaikki rutiinit missä tilanteessa poltti ja se on liian iso osa elämää.
Inhoan oikeasti tupakointia, tiedän, etten tee sillä yhtään mitään.
Monesti kuvottaa tupakoinnin aikana tai sen jälkeen.
Silti sitä sytyttää uuden.
Alkoholista luovuin, se oli helpompaa. Tupakointi taas jostain syystä on sellainen, että pohdin miten selviydyn tai pystyn nauttimaan tietyistä tilanteista ilman savuketta. Jo tämän kirjoittaminenkin kuulostaa typerältä.
Tupakointi on niin typerää omasta mielestäni mutta en osaa sanoa, että miksi en vain lakkaa tekemästä sitä.
Haluan lopettaa, on minulla jo tupakoinnista aiheutuneita sairauksiakin.
Ei tässä ole mitään järkeä. En käsitä miksi poltan.
Kommentit (77)
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Ei se nyt missään mielessä yksinkertaista ole. Ei tarvitse kerrasta lopettaa. Vähentää pikkuhiljaa niin helpompi lopetus.
mulla taas ei. vähentämisellä sama efekti(hiukan kärjistäen) kuin kauheassa nälässä saisi syödä yhden herneen. Tulee vain vihaiseksi ja kohta on kartonki huulessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sori vähän off topic, mikä hitto on kestosippi??
Aina rahaton/vähävarainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.
Onko tämä itsensä psyykkaamista vai aitoa totta, että joukossamme on ihmisiä joille ei tule tupakasta vierotusoireita?
Vierailija kirjoitti:
Lopetin sähkötupakan avulla. Tai lopetan. Matka jatkuu yhä. 😬 Tammikuussa vika rööki. Ostin sähkötupakan (ei makuaineita) ja alussa meni 12mg/l, sitten siirryin 9 ja nyt menee 6mg/l. Tavoitteena tietty lopettaa kokonaan. Itselleni on näköjään juuri iso osa se, et käsissäni on jotain ja vape toimii tässä. Saan pidellä käsissäni niinkuin tupakkaa ja puhaltaa "savuja" ulos, vaikka höyryä tästä tulee.
Ei tämäkään terveellistä ole, mutta hyvät puolet ovat ainakin ne, että tämä ei haise ja rahaa säästyy. Mun vapekäyttö maksaa murto-osan siitä mitä röökin meni.
täys ummikkona tässä, mutta sellainen kuin vesikeuhko?
Olen ollut polttamatta viikon.Ei mitään vierotus oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.
Onko tämä itsensä psyykkaamista vai aitoa totta, että joukossamme on ihmisiä joille ei tule tupakasta vierotusoireita?
En tunnistanut mitään vieroitusoireita, en myöskään kun jätin kahvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.
Onko tämä itsensä psyykkaamista vai aitoa totta, että joukossamme on ihmisiä joille ei tule tupakasta vierotusoireita?
On henkilökohtaista, tuleeko vieroitusoireita, vai ei. Itselleni ei tullut yhtikäs mitään tupakoinnin lopettamisesta, kun lopetin kuin seinään. Voin myös juoda kuukauden putken (känni joka päivä) ja lopettaa, seuraavana päivänä olen (12 tunnin yöunien jälkeen) aivan kunnossa, ei darraa, ei vieroitusoiretta. M48, alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.
Onko tämä itsensä psyykkaamista vai aitoa totta, että joukossamme on ihmisiä joille ei tule tupakasta vierotusoireita?
On henkilökohtaista, tuleeko vieroitusoireita, vai ei. Itselleni ei tullut yhtikäs mitään tupakoinnin lopettamisesta, kun lopetin kuin seinään. Voin myös juoda kuukauden putken (känni joka päivä) ja lopettaa, seuraavana päivänä olen (12 tunnin yöunien jälkeen) aivan kunnossa, ei darraa, ei vieroitusoiretta. M48, alkoholisti.
Oukei. Se vaan, kun tiedeosasto väittää röökin vierotusoireiden olevan about heroiinin luokkaa, että jotkut pääsevät ilman?
Minä aloin pelätä terveyteni puolesta. Olin polttanut noin 15 vuotta ja huomasin kaikenlaisia oireita kuten huonoa kuntoa ja makuaistin heikkenemistä ja harmaata ihoa. Tajusin, että olen koukussa kuin kala ja että se koukku vie hautaan.
Yritin lopettaa monta kertaa, mutta aina se kaatui viimeistään kaljatuopin ääressä. Lähes kymmenen yrityksen jälkeen lopulta onnistuin. Nyt viimeisestä tupakasta on kulunut yli 18 vuotta. Vaikeaa oli, mutta onnistui lopulta. Yksi parhaista päätöksistäni koskaan.
Aloitin jo teininä koska siihen aikaan se oli muotia ja kaikki kovikset polttivat. Myöhemmin yritin lopettaa useamman kerran, mutta riippuvuus oli voimakas ja elämä sen verran sekaisin ettei ollut voimia. 10 vuotta myöhemmin asiat alkoivat olla järjestyksessä ja tein muitakin elämänmuutoksia, myös tupakointi alkoi tuntua niin wt-touhulta että halusin oikeasti irti. Lääkäri määräsi bupropionia, joka pikkuhiljaa vei tupakanhimon, vähensin ja lopetin. Pitkä prosessi se oli, itselläni tupakointi oli jotenkin niin iso osa identiteettiä. Minulla todettiin myös ADHD, sehän lisää riskiä riippuvuuksiin.
Lopettaminen kesti noin pari vuotta, aluksi oli pakko polttaa pari välillä, mutta vihdoinkin se onnistui kokonaan. Mutta sen jälkeen jäi vielä alkoholi/seksi- ja läheisriippuvuus jäljelle, ehkä olen vaan riippuvaisuuksiin taipuvainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Lopettaminen kesti noin pari vuotta, aluksi oli pakko polttaa pari välillä, mutta vihdoinkin se onnistui kokonaan. Mutta sen jälkeen jäi vielä alkoholi/seksi- ja läheisriippuvuus jäljelle, ehkä olen vaan riippuvaisuuksiin taipuvainen ihminen.
Nitistä yksi riippuvuus kerrallaan. Seuraavaksi alat hoitaa tuota vaarallisinta, eli alkoholiriippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.
Onko tämä itsensä psyykkaamista vai aitoa totta, että joukossamme on ihmisiä joille ei tule tupakasta vierotusoireita?
On henkilökohtaista, tuleeko vieroitusoireita, vai ei. Itselleni ei tullut yhtikäs mitään tupakoinnin lopettamisesta, kun lopetin kuin seinään. Voin myös juoda kuukauden putken (känni joka päivä) ja lopettaa, seuraavana päivänä olen (12 tunnin yöunien jälkeen) aivan kunnossa, ei darraa, ei vieroitusoiretta. M48, alkoholisti.
Oukei. Se vaan, kun tiedeosasto väittää röökin vierotusoireiden olevan about heroiinin luokkaa, että jotkut pääsevät ilman?
Joo ihmiset reagoi eri tavoilla samaan aineeseen. Jotkut ovat esim. hyvin herkkiä opioidiriippuvuuteen (reseptilääkeet kuten kodeiinia sisältävät), jotkut eivät ollenkaan. Itselleni kodeiini, joka siis muuntuu elimistössä morfiiniksi, ei kipulääkkeenä auta mitään, eikä aiheuta riippuvuuttakaan. Joillakin se tepsii aivan eri tavalla.
50 vuotta meni sauhutellessa sitten ihan puskista päätin lopettaa.. no ei vainen - ei ihan puskista, mutta kyllästyin yskimiseen ja rinnan poltteluun ja lopetin. Siitä on nyt 10 kuukautta aikaa ja savuttomana olen koko ajan ollut vaan en nikotiinittomana. Eli käytän noita miedoimpia nikotiini-imeskelytabletteja ja niillä onnistuu. Mutta ei se mieliteko polttamiseen ole mennyt mitenkään ohi. Voisin kuvitella, että lopettaneet alkoholistit kärsivät samoin - mieli tekisi ja mahhdollisuus olisi vaan kun tietäa, että sen yhden jälkeen sama rumba alkaa alusta. Jostain olin lukevinan, että ainakin sen vuoden - mieluimmin pidempään käyttää korvaushoitoja eli niitä nikotiinijuttuja niin ehkä sitten. Ei tämä helppoa ole ja on ihan kukkua niiltä jotka toisin väittävät. Mutta kyllä onnistuu jos halua on.
Yksinkertaisesti meni hermot siihen kun aina haisi ja rahaa meni paljon. Ajattelin että minä HALUAN lopettaa ihan oikeasti vaikka pidin ja pidän edelleen tupakasta. Mutta päällimmäisenä ajatus omasta terveydestä, ajattelin että en voi tehdä tätä itselleni enkä muille, etenkään luonnolle. Haluan elää hyvää elämää ja tehdä valinnoillani parempaa maailmaa ja tämä on yksi niistä tavoista.
Minä lopetin kerrasta. Ei nikotiinipurkkaa ei laastareita. Toimintaa edelsi oma tahto lopettaa tupakointi ja siinä on pysytty nyt jo vuosikausia.
Tiedän, että tämä ei auta, mutta sanonpa kuitenkin: itselläni tupakointi loppui sillä tavalla, että yksi päivä vain totesin, että minä en halua tätä enää. Tästä tulee tänä kesänä kuusi vuotta, enkä ole polttanut röökin röökiä. En ollut mikään aski päivässä -polttaja, mutta tupakoija kuitenkin, noin 20 vuoden ajan.
Nyt kun saisi vielä alkoholin suurkulutuksen samalla konstilla loppumaan!