Lue keskustelun säännöt.
Miten lopetit tupakoinnin? Millainen ajatusprosessi edelsi lopettamista? Minä olisin halukas lopettamaan.
05.06.2023 |
Tavallaan tiedän, että lopulta se on hyvin yksinkertaista eli ei vain polta.
Mieleen tulee kuitenkin ne kaikki rutiinit missä tilanteessa poltti ja se on liian iso osa elämää.
Inhoan oikeasti tupakointia, tiedän, etten tee sillä yhtään mitään.
Monesti kuvottaa tupakoinnin aikana tai sen jälkeen.
Silti sitä sytyttää uuden.
Alkoholista luovuin, se oli helpompaa. Tupakointi taas jostain syystä on sellainen, että pohdin miten selviydyn tai pystyn nauttimaan tietyistä tilanteista ilman savuketta. Jo tämän kirjoittaminenkin kuulostaa typerältä.
Tupakointi on niin typerää omasta mielestäni mutta en osaa sanoa, että miksi en vain lakkaa tekemästä sitä.
Haluan lopettaa, on minulla jo tupakoinnista aiheutuneita sairauksiakin.
Ei tässä ole mitään järkeä. En käsitä miksi poltan.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kehitin muuta tekemistä käsille tupakoinnin tilalle. Virkkasin torkkupeiton ja tein kutomalla pipon ja kaulahuivin.
Bussin odottaminen oli hankalinta, se meni ihan sisulla.
Samaistun tuohon bussin odottamiseen.
Lopetin tupakoinnin, kun muutin pariksi vuotta pienemmälle paikkakunnalle, jossa päätin kulkea pyörällä työmatkat. Siinä ei ehtinyt tupakkaa miettimään ja sitten muuttaessa taas paikkakunnalle, missä kuljin bussilla niin tottakai se tupakointi mielessä kävi, mutta fyysinen riippuvuus oli jo poistunut.Samoin olin jättänyt pois ensimmäisen muuton yhteydessä parveketupakoinnin parvekkeen puuttumisen vuoksi, jolloin suurimmat repsahdukset piti käydä suorittamassa erikseen kioskin kautta ja erikseen ulos tupakkapaikalle.
Nykyisin siis olen rutiineissa, joissa on parveke ja bussimatkat arkisin, mutta nykyisin ei tee enää mielikään. Harrastan myös enemmän hikiliikuntaa, joten mielihalut menee nopeasti ohi pitkän tupakoimattomuuden lisäksi myös siksi, että tarvitsen keuhkoni treenissä ja siksi, että noh - nykyisin tupakointi on paljon kalliimpaa kuin 10 vuotta sitten.
Mulla toimi just arkisin bussia odotellessa se, että en enää jäänytkään siihen omalle pysäkille seisomaan ja odottamaan bussin tuloa vaan kävelin suosiolla seuraavalle pysäkille. Ei siis enää jäänyt sitä samaa luppoaikaa jonka normisti/ennen olin käyttänyt röökin vetämiseen siinä seisoskellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin seinään ja käytin nikotiinipurkkaa varmaan 1kk ja sen jälkeen loppu purkkakin. Poltin about 15v.
En nää mitään ideaa "vähitellen" koittaa lopettaa. Paras on että _heti_ röökit pois ja ittee niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Et jää ajattelemaan koko asiaa. Palaat siihen aikaan, kun et polttanut. Silloin ei tehnyt mieli polttaa. Tyrmäät kaikki sitten kun en enääctyyliset ajatukset, etkä pidä itseäsi tupakoijana. Et laske kuinka kauan olet ollut polttamatta. Jos tupakka tulee mieleen, ajattele jotain muuta vaikka väkisin. Laske vaikka joku 4+9+6= laskutehtäviä, niin halu väistyy.
Näin juuri, mielen hallinta on kaikki kaikessa
Mulla oli varmaan kuukauden/kaksi sellainen fiilis, että röökinpoltto on kyllä ihan hanurista mutta silti vaan poltin. Kunnes sitten yhtenä aamuna junaa venatessa se ei maistunutkaan yhtään vaan ekat pari hatsia riitti ja olisi ollut oikeasti mahdotonta vetää se rööki loppuun.
Tein stögön, mutta se piti nakata asap roskikseen koska sehän haisi aivan kauhealta. Se kesken jäänyt röökiaski pyöri varmaan pari kuukautta käsilaukussa kunnes laitoin sen kotona lipastonlaatikkoon, koska eihän sitä ikinä tiedä..
No ei tietty tiennytkään, mutta niin jäi nuo pari hatsia juna-asemalla mun viimeiseksi kerraksi enkä tarvinnut edes mitään korvaavia valmisteita vaan se vaan oli siinä. Ei ole edes tehnyt sen jälkeen mieli vaan onnekkaasti mulle olisi ollut vaikeampaa polttaa kuin olla polttamatta. Lisäksi rööki haisee aivan järkyn hirveälle!
Loppukesästä tulee 10 vuotta savuttomana ja en tosiaan ikinä ajatellut/uskonut, että lopettaminen voisi olla näin helppoa ja että se röökinpolton jatkaminen olisikin se vaikeampi tai oikeasti ihan mahdoton homma. Harmittaa että ylipäätään aloin teininä polttamaan ja kuinka paljon haittaa sitä itselleen mahtoi aiheuttaakaan niiden 20 vuoden aikana.. Sitähän ei lopettaminenkaan pois pyyhi :(
Ajatusmaailmani muuttui, kun rupesin tutustumaan nykyiseen elämänkäsitykseeni (en pidä termistä "uskonto").
Vuoden sisällä pääsin irti nikotiinista, kofeiinista, epäterveellisestä elämästä ja itsesyytöksistä. Henkinen kasvu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin seinään ja käytin nikotiinipurkkaa varmaan 1kk ja sen jälkeen loppu purkkakin. Poltin about 15v.
En nää mitään ideaa "vähitellen" koittaa lopettaa. Paras on että _heti_ röökit pois ja ittee niskasta kiinni.
Sama. Itseään on ihan turha roikottaa siinä lopettaisko vaiko eikö-moodissa, koska miksi vielä pidentää vapaaehtoisesti sitä hankalaa vaihetta?
Kerrasta poikki vaan ja päivä päivältä on helpompaa. Ja jos sitten vaikka kaljoitellessa on riski repsahtamiselle niin sitten pistää ne juomingitkin paussille muutamaksi kuukaudeksi. Samoin jos töissä se röökirinki imee magneetin lailla luokseen niin lopettaminen kantsii ajoittaa kesäloman alkuun että ehtii olla sen muutaman viikon savuttomana. Tai jos on vaihtamassa duunipaikkaa niin sitten ajoittaa siihen sen lopettamisen ettei edes kerkiä tulla tapa siitä röökiringistä.
Monellehan siinä on se sosiaalinen riippuvuus ja tottumus jopa suurempi, mitä se riippuvuus itse röökistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sori vähän off topic, mikä hitto on kestosippi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse matalapalkka-alalla riistettävänä.
Poltan lähinnä siksi että haluan kuolla nopeammin pois. En myöskään usko että alaa vaihtamalla elämä muuttuisi paremmaksi. Pidän työstäni, mutta palkka on sellainen että inhoan itseäni ja uskon että perhe inhoaa minua myös, koska ajan heidät köyhyyteen tekemällä työtä mistä pidän.
Tapan itseäni päivittäin enkä kadu yhtään.
Tupakoivia myös vihataan ja en mielelläni halua olla kenellekään erityisen rakas tai pidetty.
Tällä hetkellä minusta otetaan vain hyöty ja oma hyötyni on että menetän elämässäni ajan (elämäni) työpaikalle halvalla, joten tällä toteamalla lyhennän elinikääni savukkeilla.
En edes pidä tupakoinnista ja viikonloppuisin en polta.
Haluan lyhyemmän elämän ja jos tupakointi tekee minusta vähemmän tuottavan, niin hyvä.
Olen polttanut aikuiselämästä 30v asti kymmenisen vuotta arkisin noin viisi savuketta päivässä. Parempaan en pysty. Yritin polttaa kymmentä tai kahtakymmentä, mutta iltaisin kotona ei tee mieli.
Ensimmäisenä pitää tehdä henkinen muutos ja kertoa itselleen tupakoinnin kaikki ne haittapuolet. Sisäistää, ei vain kertoa itselleen kuin jokapäiväisenä uutisena. Sen jälkeen vain lopettaa ja pitää tehdä asiat hieman toisin kuin teit aikaisemmin polttaessa. Eli totuttujen tapojen muutos. Aamurutiineihin pieni muutos, ja kaikkiin muihin mitä teit silloin kun poltit. Pienet muutokset on avain onnistumiseen.
Tupakointi on usein taparutiini. Joten, muuta samalla rutiinit.
T: nykyään savuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.
Sori vähän off topic, mikä hitto on kestosippi??
Varmaan kroonisesti rahaton?
Hyviä oli vain aamusavu ja ruokasavu. Kaikki muu siinä välissä oli ihan turhaa kuluerää joka ei antanut mitään. Niin kauan hyvä kuin pystyy pitämään 2 tupakassa päivä mutta kohta sitä menee kuitenkin aski päivässä. Sit riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoreen tupakan tuoksu. Edelleen hyvää 12 v tupakoimattoman vuoden jälkeen. Natsat yök.
Lopetin varmaan 50 kertaa kunnes lopulta sain päätöksen pitämään.
Mielestäni henkinen riippuvuus on paljon kovempi kuin fyysinen. Se on hyvä tiedostaa. Itselläni irtipääsyyn auttoi muutaman viikon jakso jolloin olin pidemmällä työmatkalla ja jotenkin oli helpompaa olla polttamatta kun ei ollut niissä tutuissa ympyröissä missä rutiinit vaanivat tapariippuvaista. Suomeen palattua savuttomuus on nyt jatkunut 15 vuotta ja on ehdottomasti paras päätös ikinä. Tee kaikkesi jotta pääset siitä p@@@ta eroon!
Ajatusprosessi meni jotenkin niin että kun olin aiemmin huijannut itseäni ajattelemalla että poltan vain koska haluan ja voin lopettaa milloin vain, niin aloin pikkuhiljaa ymmärtämään miten syvässä riippuvuuskoukussa olen ja se riippuvuus alkoi kyrsimään pahasti.
Lisäksi olin niihin aikoihin eronnut ja yritin kohottaa kuntoani ja palata nuoruuden liikuntaharrastusten pariin, mutta jouduin toteamaan miten tupakka vaikutti negatiivisesti fyysiseen kuntoon. Tämäkin alkoi v@@@maan päivä päivältä enemmön.
Fiilis oli, että Annanko näiden kääryleiden orjuuttaa itseni, tuhota haaveeni hyvästä kunnosta ja viedä minut ennen aikaiseen hautaan? (Tupakoiva lähisukulaiseni oli menehtynyt keuhkosyöpään).
Eli joku yhdistelmä syvää kyllästymistä savutteluun, riippuvuuden tajuaminen ja siitä seuraava itseinho, sekä halu taistella tuota saastaa vastaan saivat tekemään päätöksen, ja parin viikon poissaolo arkirutiineista helpotti kestämään ne ensimmäiset viikot. Lisäksi se auttoi päätöksessä pysymistä että aloitin kuntokuurin samalla ja kun aloin näkemään siinä positiivisia tuloksia niin se vahvisti päätöstäni.
Tsemppiä lopettamiseen. Se voi olla loppuelämäsi laadun kannalta yksi tärkeimpiä tekojasi.
P.S. Miksei Suomessa voisi ottaa käyttöön jonkinlaista tupakkakorttia joka mahdollistaisi sen, että henkilö voisi asettaa itselleen samanlaisen myyntikiellon kuin veikkauksen peleissäkin missä voit laittaa itsesi esim kk ajaksi jäähylle jolloin pelien ostaminen ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos. Hyviä kertomuksia täällä teillä lopettamisesta.
Itse päädyin käyttämään termiä tupakoimaton. Olen tupakoimaton.
En ole polttanut tämän keskustelun aloituksen jälkeen enkä polta. Olen vapaa.
Tämä on ihanaa jo nyt!
Ap
Lopetin sähkötupakan avulla. Tai lopetan. Matka jatkuu yhä. 😬 Tammikuussa vika rööki. Ostin sähkötupakan (ei makuaineita) ja alussa meni 12mg/l, sitten siirryin 9 ja nyt menee 6mg/l. Tavoitteena tietty lopettaa kokonaan. Itselleni on näköjään juuri iso osa se, et käsissäni on jotain ja vape toimii tässä. Saan pidellä käsissäni niinkuin tupakkaa ja puhaltaa "savuja" ulos, vaikka höyryä tästä tulee.
Ei tämäkään terveellistä ole, mutta hyvät puolet ovat ainakin ne, että tämä ei haise ja rahaa säästyy. Mun vapekäyttö maksaa murto-osan siitä mitä röökin meni.
Spaddutelu on siks vaikeaa lopettaa, koska silloin ei ole muka mitään tekemistä. Kun on tottunut kaikenlaiseen rutiinii, että aamulla kahvi ja rööki ja puhelimesta insta auki ja kattoo uudet jutut. Ja kahvia ja instaa ei voi katsoa ja juoda ilman röökiä. Yks on se, että pelottaa se lopettaminen, vaikka seon myrkkyä. Kun sen spaddun lopettaa, niin kaikenlainen sisältö loppuu elämässä. Toi oli mun ajatusmaailma.
Minä vaan lopetin ja se veetutti yli viikon. Sit se oli siinä. Muistan kun mua hävetti polttaa. Lopunaikaa, niin poltin piilossa. En kävelly enää rööki kädessä tuolla kaduilla. Se oli joku tyylii pusikko missä veti sen.
Mä olin ennen niin kova röökaaja, että mä pidin lenkkeilessä röökitauon. Kaveripiirissä se oli täys vitsi. Mun kaverit oli miten sä pystyt tohon. No niinpä.
Paras päätös oli, että lopetin ja tein raivoten ja väkisin.
Mä päätin olla polttamatta, sijaistoimintaa tein aina kun ennen menin röökille.. Yleensä tiskasin, sitten se röökin hinku olikin mennyt. Eli, se on tapa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nyt kaksi kuukautta polttamatta. Päätin lopettaa hetkellä, jolloin rutiinit olivat valmiiksi rikki, eli olin kovassa kuumeessa pari päivää, eikä tehnyt tupakkaa mieli. Olin miettinyt lopettamista jo pidempään ja vähentänyt jonkin verran. Ensimmäinen viikko oli hankala, ja päivät 3 - 5 tuskanhiessä kaikkein pahimmat, mutta ajattelin, että jos nyt annan periksi, koko prosessi alkaa taas alusta. Ilman imeskelytabletteja ei olisi tullut mitään. Kun ensimmäinen tuskaviikko oli ohi, en edes ajatellut enää koko tupakointia, ja olin yllättynyt siitä, kuinka helposti lopettaminen kävi, vaikka olen 15 vuotta polttanut askin päivässä. Nyt lähinnä ihmetyttää, olenko minä oikeasti polttanut joskus aiemmin tupakkaa.
Tsemppiä Ap:lle lopettamiseen. Älä anna alkuvaiheessa periksi, vaikka vaikeaa olisikin.
Mulla on aivan sama juttu! Ja minäkin siis poltin kauan eli jostain 14-15-vuotiaasta liki 37-vuotiaaksi mutta niin vaan tuntuu aivan älyttömältä ajatellakin, että olen ollut tupakoitsija.
Eikä sitä kyllä tunnu kukaan edes uskovan. Siis sellainen ihminen jonka kanssa ei vielä silloin ole oltu tuttuja.
Samalla kun lopetin alkoholin käytön kokonaan, kun juo tekee mieli polttaa ja repsahtaa. Myös se että tajuaa hankkivansa keuhkosyövän jos sen tajuaa. Toi kirja oli myös tehokas. Noin vuoden päästä lopetuksesta ei enää ollenkaan tee mieli. Kannattaa muuten samalla kun lopettaa aloittaa terve ruokavalio ja katsoa kaleoreita ´, yleensä kaikki saa 10kg lisää painoa.
https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/kirja-pelasti-minut-aivope…
Siinä röökissä on melkoinen määrä kaikkea pzkaa ja myrkkyjä niiden kolmen lisäksi joiden määrä askissa kerrotaan. Ja tietenkin sellaisten päätyminen elimistöön aiheuttaa erilaisia muutoksia aivoissakin eli kun niitä ei enää saa niin ne haittavaikutuksetkin katoaa ja ihminen voi muuttua paljonkin.
Vähän siis sama kun jos työpaikalla/kotona on sisäilmaongelmia ja/tai hometta. Ihan samalla tavalla niitäkin itiöitä ja myrkkyjä imee keuhkojensa kautta elimistöön ja sitten voi tulla jopa neurologisia oireitakin, koska eihän ne myrkyt tietenkään terveellisiä ole. Etenkään pidemmän päälle/jatkuvana altistuksena.