Miten lopetit tupakoinnin? Millainen ajatusprosessi edelsi lopettamista? Minä olisin halukas lopettamaan.

Mulle lopettaminen oli ainoa vaihtoehto sen jälkeen kun sisäistin sen tosiasian, että mä olen ihan oikeasti tupakoitsija.

En siis ikinä erityisemmin tykännyt röökinpoltosta ja aina vihasin sitä hajuakin niin jotenkin olin sitten ulkoistanut itseni ihan kokonaan. Tuosta sitten iski melkoinen identiteettikriisi muutenkin ja samassa syssyssä sitten loppui humalahakuinen juominenkin ja muutenkin muutuin tosi paljon.

Minä lopetin, koska sairastelin niin paljon. Oli poskiontelotulehduksia ja muuta tukkoisuutta. En kestänyt myöskään itse enää tupakansavua. Alkoi ällöttämään koko touhu. Pelkkää rahanmenoa. Sain silläkin rahalla ostettua ruokaa itselleni. Poltin n.10 tupakka päivässä. Lopulta enää muutama. Lopetettuani vältin alkoholin käyttöä, sillä tiesin että retkahdan muuten taas polttamaan. Tsemppiä sinulle.

Lopetin yli 40v röökaamisen, kun mut ajettiin niin nurkkaan. Missään ei enää saa polttaa, sehän on nykyään suprastaan rikollista, ja valtio verottaa röökaajat hengiltä. Tupakasta tehty niin kallista ja polttamisesta niin vaikeaa, koko EUssa, että mä yksinkertaisesti luovutin. Totesin, että mulla ei ole siihen enää varaa, enkä jaksa enää sitä eristämistä ja maalittamista, mistä tupakoitsijat joutuu kärsimään. Se onkin ihmeellistä, miten kaikki muu maalittaminen on ihan lain mukaan kiellettyä ja rangaistavaa, mutta tupakoitsijoita maalitetaan ihan valtion toimesta. Narkkareitakin hyysätään, sossu maksaa, on vieroitushoitoja ja ymmärrystä, ja nyt puuhataan jo käyttöhuoneitakin. Voi pienet narkkariparat 🥺 Tupakoitsijaa ei ymmärrä kukaan, kaikkein vähiten valtio. Tupakanpolton lopettamiseen on olemassa sitä tukevia lääkkeitä, mutta ne on sikakalliita, eikä niihin saa Kela-korvausta. On myös nikotiinikorvaustuotteita, mutta niissä yhtä kova vero kuin röökissä, eli piiruakaan ei tulla vastaan. Mä sitten tein uuden vuoden lupauksen itselleno, että en enää suostu tähän kiusaamiseen ja nöyryyttämiseen. Vihan voimalla sain lopetettua, ilman lääkkeitä ja korvaustuotteita. Nyt mä oon todella lihava, kun oon korvannut röökin mässyllä, mutta läskiyden hoitoon saan terkkarista apua. Ozempic, here I come.

Kovasti tsemppiä ihan jokaiselle, joilla on tavoitteena tupakaton tulevaisuus! Pystytte siihen!

Vierailija kirjoitti:

Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen.  Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään. 

Sama juttu ja lopetin sen heti siihen paikkaan mutta mitään vieroitusoireita ei tullut.

Sähkötupakan avulla lopetin. Tavallista tupakkaa yli 30 vuotta. Siirryin sähkötupakkaan jota vetelin 10 vuotta. Nyt päässyt kaikesta tuosta eroon. Aika monella tulee vaan yhtäkkiä sellainen että nyt loppui ja se on siinä.

Kaveri yritti monta vuotta lääkkeiden ym. avulla tupakasta eroon vaan ei.

Sitten noin 50 vuotiaana hän vaan lopetti ja ihmetteli kuinka helppoa se oli :D

Minulla todettiin sairaus minkä vaatima lääkitys nostaa veritulppariskiä. Ajattelin että turha nostaa sitä tupakalla vielä lisää, kun pitäisi pysyä hengissä ainakin niin kauan että saan lapset maailmalle.

Kerrasta meni poikki koko röökaus.

Rahan takia ainoastaan. Rupes oleen liian kallista. Poltin sätkääkin koska oli halvempaa mutta sekin nykysin maksaa.

Hermostuin kun kesken automatkan pysähdyin tupakalle ja vettä satoi. Nakkasin roskiin ja se loppui siihen 5 vuotta sitten.

Olin runsas pari vuotta sitten terveyskeskuksessa hoitajan vastaanotolla kuulemassa verikokeiden tuloksia ja hoitaja kysyi olinko ajatellut tupakoinnin lopettamista johon vastasin, että kyllä olen nyt eläköityessä asiaa ensimmäisen kerran miettinyt enkä vähiten siitä syystä, että se toisi melkoisen säästön kuukausimenoihin. Hoitaja ehdotti, että hän varaisi minulle ajan tupakkahoitajalle ja siitä se sitten lähti, sain reseptin champix vieroituslääkkeeseen ja sen avulla sain tupakoinnin lopetettua eikä se edes ollut järin vaikeaa vaikka olin tupakoinut kymmeniä vuosia. Rahan säästymisen lisäksi huomattavasti kohentunut yleisvointi ja positiiviset vaikutukset myös ulkonäössä motivoivat tupakoinnin lopettamista. Kiloja ei tullut lisää koska muutin myös ruokavalion ja aloitin liikunnan saman aikaisesti tupakoinnin lopettamisen kanssa. Yli 2 vuotta olen ollut polttamatta eikä tee missään tilanteessa enää mieli. Vieroitusläökkeitä kannattaisi kysyä terveyskeskuksen omahoitajalta, tuon minun saamani vieroituslääkkeen nykyisestä saatavuudesta en ole varma.

Poltin noin 20 vuotta, josta pari viimeistä vuotta mietin lopettamista. 

Innostun ja kyllästyn nopeasti, joten lopettamisen piti liittyä johonkin sellaiseen mikä veisi ajatukseni pitkäksi ajaksi muualle. Lopettaminen ei saanut olla ensimmäisenä mielessäni ja mikään tahdonvoima ei ole sellainen voima, että se estäisi minua  polttamasta uudelleen.

Yksi perhetuttu, jonka kanssa lopettamisesta höpöttelin, sanoi hyvin uskottavasti miten hän ei pidä minua tupakoivana ihmistyyppinä. Siitä lähti liikkeelle minäkuvan muokkaaminen ja aloin näkemään itseni ilman tupakkaa. Koin myös naurettavaksi hytistä ulkona tupakalla pakkasessa ihan tyhmän syyn vuoksi. Muutakin vois sen ajan tehdä. 

Meillä oli muutto ja olin saanut kamalan flunssan, niin siinä hyvä hetki heittää tupakat pois. Sen jälkeen en ole polttanut, eikä edes ole ollut vaikeita vieroitushetkiä. Olin utelias tutustumaan itseeni tapakoimattomana henkilönä.  Lopettamisesta on nyt 20 vuotta aikaa

Kiitos kaikille ja onnea kovin, että pääsitte tupakasta eroon! Minäkin pääsen, aivan varmasti. 

Olen tehnyt paljon henkistä työtä tupakoinnista irrottautumiseen. Enää oli jäljellä se, että toteutan sen käytännön tasolle, eli ei tupakkaa. Nyt sitä ei ole. 

Olen iloinen eikä nyt ole sitä normaalia aamupäänsärkyä mikä on pitkään jo ollut. Juon kohta kahvia. 

Onhan tämä vähän hakemista. Tuntuu, että nyt on kamalasti aikaa. Tekee mieli polttaa vähän mutta samalla ei yhtään. Jos mietin, että poltan, niin alkaa kuvottamaan. Juon vain kahvini ja teen aamutoimiani rauhassa. 

Eiköhän se tästä. 

Ap

Itse en tupakoinut koskaan.Eri ikäiset sukulaiset ,tuttavat Lopettivat tupakoinin onnistuneesti.Terveyskeskus lääkärin tai hammaslääkärin antamaalla SV lääke reseptillä,joka oli 3kk.Lääke oli syötävä  kuuri loppuun. Sanoivat alussa ohjeessa sai tupakoida ja otetiin silti lääke ohjeen mukaan. Lopulta tupakka jäi itsestän pois,kun kuurin söivät loppuun. Nikotiin korvaushoidolla kun jää koukuun nikotiini riipuvuuteen.Mars lääkäriin  SV-lääkettä hakemaan.

Ma lopetin tupakoinnin 7kk sitten Allen Carr:n kirjan avulla (The easy way to stop smoking, tama loytyy myos suomennettuna)   Taisi olla ainut joka lahti toimimaan.  

Tupakoin noin 17 vuotta on/off.  Pidin itseani lahinna viikonloppupolttajana ja sosiaalisena polttajana, mita nyt joskus stressaavimpini aikoina sorryin paivittaiseen polttamiseen, ja sitten menin takaisin polttelemaan harvemmin. 

Viimeiset 8kk ennen lopettamista poltin kaytannossa paivittain.  Yritin lopettaa moneen otteeseen ja sain tehtya noin viikon patkia, kunnes repsahdin aina uudelleen.  Ihminen asuinymparistossani polttaa,  ja hanen kauttaan oli niin helppo langeta uudelleen polttamaan. Inhosin itseani kun aamulla heratessa maistui edelleen edellisen illan rookit suussa esim.  Ihan kauhea maku.  

Ostin siis tuon kirjan epatoivoissani,  mutta se oikeasti toimi.  Sai itseni tajuamaan pohjimmaisia syita,  miksi poltan.  Sai minut myontamaan itselleni, etta olen oikeasti nikotiini-addikti.   Ja sai lopettamaan kuin seinaan,  enka ole kertaakaan meinannyt repsahtaa nyt 7kk aikana  

Ärsytti olla riippuvainen jostain. Ärsytti, että haisen pahalta ja se kun odotin aina sopivaa hetkeä mennä tupakalle. Tupakoinnin jälkeen keuhkoihin sattui, koko päivän oli epämukava ja myrkyttynyt olo. Aiemmat lopettamisyritykset meni siihen että laskin kuinka monta päivää olen ollut ilman. Aina retkahdin uudestaan. Tupakointi hävetti. Se vei fyysistä aikaa, ajattelin sitä usein (missä voi polttaa, paljonko vielä jäljellä, täytyypä käydä ostamassa jne)

Nyt olen ollut pidemmän aikaa ilman. En tehnyt lupauksia, en miettinyt mihin kaikkeen voin rahaa käyttää kun en enää polta. En laskenut savuttomia päiviä tai miettinyt kuinka paljon olen säästänyt rahaa. Lopetin ajattelemasta koko tupakkaa. En identifioitunut itseäni tupakoivaksi tai lopettaneeksi. Olin kuin en koskaan olisikaan polttanut. En mitenkään vältellyt asiaa, mutta se lakkasi kiinnostamasta.

Joskus tulee mielitekoja, mutta ne kestää vain pienen hetken aikaa. Nyt on hyvä olla niin henkisesti kuin fyysisesti. Tsemppiä kaikille lopettamista miettiville! 

Vierailija kirjoitti:

Minä kehitin muuta tekemistä käsille tupakoinnin tilalle. Virkkasin torkkupeiton ja tein kutomalla pipon ja kaulahuivin. 

Bussin odottaminen oli hankalinta, se meni ihan sisulla.

Samaistun tuohon bussin odottamiseen.

Lopetin tupakoinnin, kun muutin pariksi vuotta pienemmälle paikkakunnalle, jossa päätin kulkea pyörällä työmatkat. Siinä ei ehtinyt tupakkaa miettimään ja sitten muuttaessa taas paikkakunnalle, missä kuljin bussilla niin tottakai se tupakointi mielessä kävi, mutta fyysinen riippuvuus oli jo poistunut.

Samoin olin jättänyt pois ensimmäisen muuton yhteydessä parveketupakoinnin parvekkeen puuttumisen vuoksi, jolloin suurimmat repsahdukset piti käydä suorittamassa erikseen kioskin kautta ja erikseen ulos tupakkapaikalle.

Nykyisin siis olen rutiineissa, joissa on parveke ja bussimatkat arkisin, mutta nykyisin ei tee enää mielikään. Harrastan myös enemmän hikiliikuntaa, joten mielihalut menee nopeasti ohi pitkän tupakoimattomuuden lisäksi myös siksi, että tarvitsen keuhkoni treenissä ja siksi, että noh - nykyisin tupakointi on paljon kalliimpaa kuin 10 vuotta sitten.

Ostin Ruotsista 10 pötkylää nikotiinipusseja. Ei tee noita käyttäessa mieli polttaa ollenkaan.

Loivasti vähentäen. Jos tämän viikon tai päivän poltat 20 savuketta, huomenna tai ensi viikolla 19, ja niin edelleen. Kun olet kolmessa sekin on jo vähemmän. Kun menee yksi aamulla ja illalla, sitten ei enää yhtään. Voit kuvitella ison kuorman tupakoita,, sitten ne vaan loppuu.

Näin lopetin poltettuani yli 20 vuotta.

Lopetin 50 vuoden sauhuttelun 70 vuotiaana, kun sain kunnon flunssan. Olin polttanut n. 10 tupakkaa päivässä. 3 kuukautta liottelin kielenalustabletteja ja pikkuhiljaa lopetin ne.

Seitsemän vuotta on kulunut ja vieläkin joskus tulee tupakka mieleen. Tuolla reissun päällä aina huomaa, että tuossa ja tuossa sitä ennen pysähdyttiin tupakalle. Kummempia vaivoja ei minulla tupakasta johtuen ollut, mutta viikko sitten sairastuin koronaan ja ajattelin, että onpa onni, kun en enää polta.

Poltat koska olet nisti. Haluat tupakoida koska olet nisti. Kun sisäistät sen että olet nisti ja ajattelet nistin ajatuksia voit lopettaa tupakoinnin.