Lue keskustelun säännöt.
Miten lopetit tupakoinnin? Millainen ajatusprosessi edelsi lopettamista? Minä olisin halukas lopettamaan.
05.06.2023 |
Tavallaan tiedän, että lopulta se on hyvin yksinkertaista eli ei vain polta.
Mieleen tulee kuitenkin ne kaikki rutiinit missä tilanteessa poltti ja se on liian iso osa elämää.
Inhoan oikeasti tupakointia, tiedän, etten tee sillä yhtään mitään.
Monesti kuvottaa tupakoinnin aikana tai sen jälkeen.
Silti sitä sytyttää uuden.
Alkoholista luovuin, se oli helpompaa. Tupakointi taas jostain syystä on sellainen, että pohdin miten selviydyn tai pystyn nauttimaan tietyistä tilanteista ilman savuketta. Jo tämän kirjoittaminenkin kuulostaa typerältä.
Tupakointi on niin typerää omasta mielestäni mutta en osaa sanoa, että miksi en vain lakkaa tekemästä sitä.
Haluan lopettaa, on minulla jo tupakoinnista aiheutuneita sairauksiakin.
Ei tässä ole mitään järkeä. En käsitä miksi poltan.
Kommentit (77)
Et jää ajattelemaan koko asiaa. Palaat siihen aikaan, kun et polttanut. Silloin ei tehnyt mieli polttaa. Tyrmäät kaikki sitten kun en enääctyyliset ajatukset, etkä pidä itseäsi tupakoijana. Et laske kuinka kauan olet ollut polttamatta. Jos tupakka tulee mieleen, ajattele jotain muuta vaikka väkisin. Laske vaikka joku 4+9+6= laskutehtäviä, niin halu väistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras päätös ikinä. Päivä kerrallaan ja jos sorrut niin ei kun päivä kerrallaan uudestaan.
Lopetin yli 40 vuoden tupakoinnin jälkeen. En mitenkään suunnitellut sitä, tein vain pieniä muutoksia tupakoimiseen ja se alkoi oksettaa. Menin Stumppi foorumille ja luin lopettaneiden ym. kertomuksia. Sitten päätin yrittää lopettamista ja ostin korvaustuotteen. Tuotetta käytin vain kolme päivää ja jatkoin ilman. Olin hyvin epäileväinen onnistumiseeni. Liityin Stumppi foorumiin ja sain vertaistukea. Lopettaminen onnistui.
Suosittelen tuota foorumia, sillä siellä on paljon mielenkiintoisia tarinoita. Tupakka on tosi koukuttavaa, mutta kyllä siitä irti pääsee. Eka viikko oli vaikein. Vasta kahden kuukauden päästä uskalsin kertoa läheisilleni lopettamisesta tai siis siitä, etten ole polttanut kahteen kuukauteen. Tsemppiä sulle!
Minä kehitin muuta tekemistä käsille tupakoinnin tilalle. Virkkasin torkkupeiton ja tein kutomalla pipon ja kaulahuivin.
Bussin odottaminen oli hankalinta, se meni ihan sisulla.
Vedin pari vuotta nikotiinipurkkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, kiitos. Minua oikeasti kuvottaa koko polttamisen ajatteleminenkin, en vain käsitä enää miksi poltan.
En kestä ajatusta, että jatkaisin tapaa, joten minun on tehtävä tälle jotain, jotenkin vain häivyttää koko asia mielestäni. Juuri suuntaamalla ajatukset muualle esimerkiksi ja lopettaa ajatus, että olisin identoitunut tupakan polton mukaan.
Yäh. Hauskaa kun pyörittelen kuitenkin ajatusta mielessä ja pohdin, että mitä tehdä kun en voi enää polttaa (en pysty) ja tulee vähän tyhjä olo. Ehkä se menee ohi.
Tupakoinnin ajatteleminenkin saa olon huonoksi, siis että polttaisin. Ehkä nyt on oikea aika päästää irti.
Ap
Tuli mullekin alussa tyhjä olo ja ajatus, ettei ole enää mitään kivaa. Se meni nopeasti ohi, mutta riippuvaiset aivot viettelee ja uskottelee ettei enää voisi nauttia mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tupakoinut yli 20v askin päivässä ja aloin miettimään, että joko se olisi siinä. Epäterveellistä, mutta ennen kaikkea kallista. Koin tupakattomuuden myös "siistinä".
Suunnittelin ensin suurpiirteisen ajankohdan (syksy), jonka jälkeen ei ihan heti ole mitään välittömiä juhlia tai tilanteita, joissa tiedän olevan hankalaa alussa ilman tupakkaa. Ajankohdan lähestyessä täsmensin sitä, ja lopulta valitsin ensimmäiseksi tupakattomaksi päiväksi tietyn keskiviikon, ihan vaan siksi, että se on keskellä työviikkoa.
En vähentänyt hiljalleen, enkä käyttänyt mitään korvikkeita, olin vain tehnyt päätöksen lopettaa. Kerrasta poikki. Olin niin itsepäinen, etten voinut antaa kenellekään aihetta sanoa, että arvasin, ettet pysty. Lopetin, tai siis en ole polttanut nyt pariin kymmeneen vuoteen. Kolmen viikon jälkeen lopettamisesta tuli vaikea hetki, ja silloin jouduin ostamaan väkeviä kurkkupastilleja, muuten se alku sujui ihan vain päätöksen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi.
Aloin epäillä raskautta muutama päivä ennen kun tein testin, ja samaan aikaan tupakan poltto alkoi tuntua väärältä. Tupakkaa teki kyllä mieli, mutta samaan aikaan takaraivossa kolkutti syyllisyys ja höpeäkin että jos todella olen raskaana, niin tämä ei ole oikein.
Poltin viimeisen tupakan, tein testin. Se oli positiivinen ja se oli siinä. Totta kai tupakkaa teki mieli ja oli ärsyttävää kun olisi halunnut polttaa. Sitten se vain meni ohi.
En ole koskenutkaan tupakkaan nyt viiteentoista vuoteen. Hyvä minä!
Minulla oli edessä vaikea leikkaus ja tupakointi piti lopettaa kuukausi ennen sitä. Arvaapa, miltä tuntui 40 vuoden tupakoinnin jälkeen. En olisi millään halunnut lopettaa. Sitten sulkeuduin pimeään makuuhuoneeseen peiton alle. Vieroitusoireet alkoivat, hikosin ja poskia karsi halu, itkeä tuhersin ja heittelin kirjoilla miestäni, joka oven raosta kertoi, että ruokaakin olisi. Kolme päivää tupakanhimo kalvoi ruumista ja sielua, minä arvelin kuolevani tai ainakin jääväni kaikesta ilosta ja nautinnosta paitsi. Neljäntenä päivänä kömmin luolastani ja söin pienen voileivän, kahvia en uskaltanut ottaa, kun siihen liittyi ennen tupakka ja mukava nautiskeluhetki. En uskaltanut mennä takapihan terassille pariin kuukauteen, kun sekin paikka viesti aikaisemmista tupakan, kahvin tai viinin nautiskeluista. Kului neljä kuukautta, ennenkuin ajatukset olivat irrottautuneet tupakasta. En enää kaivannut sitä. Olen nyt ollut vuosikausia ilman tupakkaa ja kasvattanut tupakkarahoilla säästötiliäni. Jonkun tupakoivan ihmisen lähellä haistelen sitä tympeää lemua hänen vaatteistaan ja kauhistun, että itsekin varmasti olen haissut samalla tavoin. Ilokseni, en enää, en enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut nyt kaksi kuukautta polttamatta. Päätin lopettaa hetkellä, jolloin rutiinit olivat valmiiksi rikki, eli olin kovassa kuumeessa pari päivää, eikä tehnyt tupakkaa mieli. Olin miettinyt lopettamista jo pidempään ja vähentänyt jonkin verran. Ensimmäinen viikko oli hankala, ja päivät 3 - 5 tuskanhiessä kaikkein pahimmat, mutta ajattelin, että jos nyt annan periksi, koko prosessi alkaa taas alusta. Ilman imeskelytabletteja ei olisi tullut mitään. Kun ensimmäinen tuskaviikko oli ohi, en edes ajatellut enää koko tupakointia, ja olin yllättynyt siitä, kuinka helposti lopettaminen kävi, vaikka olen 15 vuotta polttanut askin päivässä. Nyt lähinnä ihmetyttää, olenko minä oikeasti polttanut joskus aiemmin tupakkaa.
Tsemppiä Ap:lle lopettamiseen. Älä anna alkuvaiheessa periksi, vaikka vaikeaa olisikin.
Tupakoitsijat HAISEE aivan järkyttävälle.
Itse vain eivät haista MITEN kamala löyhkä on.
Aika moni lopettaisi jo pelkän hävettävän(!) hajun takia, jos vaan aistit pelaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakoin 18 vuotta loppu aikana kahta askia päivään ja yksi kerta kauhean yskimisen jälkeen mietin että kaikkea sontaa sitä pitää keuhkoihinsa vetää että tämä loppuu nyt.
Tein ns kylmät kalkkunat ja lopetin siihen. Vaatii muuten aivan järkyttävää itsekuria ja vieroitusoireet olivat todella kamalat ja kesti lopuksi muutaman kuukauden mutta tässä ollaan kahdeksan vuotta myöhemmin edelleen savuttomana.
On se kumma, kun silloin tupakoidessa en miettinyt juurikaan sitä, kuinka kallista on. Siis silleen pimitin raakaa totuutta itseltäni. Kävin nyt tuolla laskurilla tsekkaamassa, kuinka paljon ois mennyt rahaa tupakkaan tämän kolmen vuoden tupakoimattomuuden aikana, jos polttaisin vielä aski per päivä. Siis oih,
10 800 euroa.
https://www.hengitysliitto.fi/elamanlaatu-ja-hyvinvointi/savuttomuus/ma…
Riko rutiinit missä aiemmin poltit. Älä ajattele polttamista ja elä kuin et olisi koskaan polttanutkaan. Älä muistele hyvällä äläkä pahalla, äläkä varsinkaan romantisoi.
Kiitos!
En ole polttanut aloitettuani tämän ketjun. Heitin tupakat roskikseen. Hyvin on mennyt.
Ap
Ei se nyt missään mielessä yksinkertaista ole. Ei tarvitse kerrasta lopettaa. Vähentää pikkuhiljaa niin helpompi lopetus.
Olin jo pitkään pätkäpoltellut stressaavina aikoina ja lopettanut sitten, mutta lopullinen lopetuspäätös oli todella helppo, kun tapasin tulevan puolisoni
Mulla vidutti se riippuvaisuusjuttu - tieto että on "pakko" polttaa tai tulee susipaska olo. Vähintäänkin tavallisen pöljänä en ajatellut terveyttä niinkään enkä oikeastaan edes rahapuolta, vaikka kestosippi olenkin. Ja tiesin jo muutaman epäonnistuneen yrityksen perusteella, että ainakin mulle tulee olemaan he-le-vetin vaikeaa. Joten tein itseni kanssa diilin, että tästä eteenpäin saa olla muutaman kuukautta vaikka kuinka hirveä olo ja koitin vain hyväksyä sen. Siltikin näin jälkeenpäin ajatellen oli osittain myös silkkaa tuuria että onnistuin sitten. Mutta pääpiirteittäin noin ikään.