Millainen liikunta auttaa masennukseen?

Pitkä tunteja kestävä patikointi omaan tahtiin mutta hengästyminen kannattaa. Pieni sade, sopivan viileä ilma tai sitten lenkillä pulahtaa luonnonvesiin. Pitää olla rauhaa, metsää ja luontoa.Tämä tepsii mulla. Tyhjentää mielen ajatuksista ainakin ikävistä. tai sitten taas pohtii hyviä asioita ja omia suunnitelmia mitä tekisi. Näin olen tehnyt. Välillä ajattelen ja puhelen itsekseni Englanniksi. Sellasta itseopiskelua.

Kävelyt/ kevyet lenkit luonnossa toimii mulle.

Huonoimpina päivinä lähteminen on työlästä ja jalkoja kolottaa ja huomaan lähinnä ei-kivoja juttuja matkan varrella. Niinä päivinä lyhytkin ulkoilu on suuri saavutus, joskus kun olen lähtenyt matkaan jalat kantavatkin pitemmälle. Joskus istahdan rannalle ja seuraan luonnon tapahtumia.

Mutta säännöllinen pienikin kuntoilu auttaa nukahtamaan, silloinkin kun se kuntoilu ei siinä hetkessä tuonut suurta nautintoa.

Se on mulle ollut tärkeintä, jos unirytmi menee sekaisin vointini huononee ja sieltä on aina raskasta nousta.

Aiemmin kävin ryhmäliikunnoissa ja salilla, mutta ne jäivät viime talvena kun korona iski ja toipumiseen meni aikaa. Kokeilen aloittaa uudelleen kun aika on oikea mutta nyt minulle paras on ei kovin raskas mutta säännöllinen ulkoilu oman fiiliksen mukaan.

Sen oman lajin löytyminen voi vaatia kokeiluja mutta kannattaa sitkeästi kokeilla.

Nukkuu paremmin, siihen liikunta ainakin auttaa, vaikka ei mieliala kovin piristyisikään.

Ei kaikkia autakaan. En muista enää sitä tutkimusta, johon törmäsin joku aika sitten, mutta ahdistustyyppiseen masennukseen ja masennukseen oli erilaiset liikuntamuodot, jotka tehosivat joihinkin potilaisiin. Suurin osa kärsii ns. lievästä masennuksesta ja pienestä ahdistuksesta, johon auttaa sali, juokseminen tai muu vastaava vähän nopeatempoisempi ja raskaampi liikunta. Se toinen, pienempi porukka, hyötyy yleensä rauhoittavista harjoituksista kuten jooga, taiji, qi gong, kävely jne.

Itselläni on niin ylivirittynyt hermosto jo muutenkin, että jos lähden nopeatempoiseen ja raskaaseen liikuntaan, en väsy vaan menen ylikierroksille. En pysty nukkumaan enkä keskittymään mihinkään, eikä ole hyvä tai edes onnistunut olo. Sen sijaan rauhallinen liikunta toimii.

Jos on masennuksen takana syynä on vaikka hoitamaton ADHD, niin ADHD:han ei saa tyydytystä siitä, että hän suorittaa jonkin tehtävän. Normaalisti aivot palkitsevat meitä, kun suoritamme jotain, vaikka "Hyvä, kävin kävelyllä! Hyvä, rehkin salilla tunnin! Nyt tuntuu hyvälle!". ADHD aivoissa on toimintahäiriö, jonka takia henkilösta tuntuu ihan yhtä tyhjälle ja turhalle ennen tehtävän suoritusta että sen jälkeen.

Jos siellä taustalla on vakavia traumoja, siihenkään ei pelkkä käveleminen ja sali auta. Saati jos kyse on fyysisesti jostain sairaudesta kuten kilpirauhasen ongelma, raudanpuute, uniapnea jne.

M31, ainoa toimiva on voimaharjoittelu. Lenkkeilyllä tai juoksulla ei ole mitään positiivista vaikutusta mielialaani. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ei välttämättä auta masennukseen ollenkaan. MUTTA ei siitä haittaakaan ole.

Ehkä liikunta alakuloon auttaa, jos on jotain pikku harmia mielen päällä.

Höpö höpö. Tästä on tuoreita tutkimuksia, että liikunta on jopa tehokkaampi keino hoitaa masennusta, kuin lääkkeet. Sen pitää vaan olla tarpeeksi raskasta. Jos on patoutunutta kiukkua ja surua, suosittelen kahvakuulaa tai nyrkkeilyä. Kuntosali on tosi hyvä myös. Pitää tehdä sarjat loppuun asti ja tarpeeksi raskailla painoilla.

Ett rejält knull fixar problemet. Kolla att din träningspartner är av motsatt kön.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna en usko hyötyneeni mielialan suhteen paljoa liikunnasta vaikean masennuksen aikana. Koiran takia oli pakko käydä lenkillä ja metsäkävelyillä. Se hyöty siitä kuitenkin oli, ettei ihan päässyt kunto rapistumaan ja oli pakko lähteä kämpiltä ulos. Liikunta auttaa silloin kun on mieli matalana normaalilla tavalla esim. afrotanssi, salsa, kahvakuulailu auttaa unohtamaan hetkeksi muut murheet ja nostaa sykettä.

Sillä tavallahan se auttaa, että pitää toimintakykyä yllä. Muuten jäisi kotiin makaamaan.

Itselle mieluisien liikuntamuotojen kokeilu. Kävelläkin voi eri ympäristöissä, ainakin jos asuu suotuisassa paikassa. Kävely metsässä ei kiinnosta itseäni, mutta kaupunkiin en väsy ikinä. Saan virikkeitä kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, en tosin ole masentunut. Olen kuullut, että masennuksessa näkökulma kapeutuu. Ehkei ole hyvä olla omissa oloissaan? Muita tarkkailemalla ja auttamalla omien mahdollisuuksien rajoissa voisi tarjota mahdollisuuden nousta alhosta.

Vain kovalla kestävyystreenillä kuten juoksulla on niitä positiivisia vaikutuksia ainakin itselle. Toki siihen kovaan harjoitteluun tartteen sen pohjan mitä luodaan kevyillä treeneillä ja niitä joutuu kuitenkin aina tekemään. Se pari kovaa treeniä viikossa kuitenkin voi tehdä ja niistä tulee ne parhaat hyödyt.

En osaa sanoa mikä liikunta auttaa, mutta sen ainakin tiedän ettei itselläni auta mikään määrä kävelylenkkejä tai venyttelyä eli jos jostain liikunnasta apua on, niin se on sitten on jotain raskaampaa, monipuolisempaa ja/tai mielenkiintoisempaa.

Mutta ei missään tapauksessa mikään joukkuelaji tai ryhmäliikunta.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä tunteja kestävä patikointi omaan tahtiin mutta hengästyminen kannattaa. Pieni sade, sopivan viileä ilma tai sitten lenkillä pulahtaa luonnonvesiin. Pitää olla rauhaa, metsää ja luontoa.Tämä tepsii mulla. Tyhjentää mielen ajatuksista ainakin ikävistä. tai sitten taas pohtii hyviä asioita ja omia suunnitelmia mitä tekisi. Näin olen tehnyt. Välillä ajattelen ja puhelen itsekseni Englanniksi. Sellasta itseopiskelua.

Hauskaa, mä ajattelen ja juttelen itselleni ruotsiksi.. Mut joo, just tuollainen pitkäkestoinen ja hengästyttävä/hikoiluttava luonnossa liikkuminen toimii mullakin parhaiten eikä sitten taas vastaavasti joku kävelylenkki jossain asuinalueella/tien varressa saa aikaan muuta kuin vtutuksen tappiinsa. Se taas ei vaikuta masennukseen kuin korkeintaan pahentavasti.

Mulla lopahti liikkuminen aina siihen, kun en jonain päivänä/viikkona jaksanutkaan treenata suunnitelman mukaan. Auttoi että hyväksyin sen enkä syyllistänyt enää itseäni jaksamattomuudesta. Mä joogaan, teen metsäretkiä, juoksen, pidän lihaskuntoa yllä, ja aina sen mukaan mitä milloinkin tekee mieli.  

Riippunee geeneistä varmaan jonkin verran ja voi olla yksilöllisiä eroja, mutta yleensä kovemmassa lihasrasituksessa erittyy tiettyä ainetta, joka voi vaikuttaa kohottavasti mielialaan. Aerobisessa liikunnassa ei välttämättä niin paljon tehoa, mutta tämä on ihan karkea yleistys.

Mutta toisaalta esim. metsässä kävely voi auttaa myös mielialaan. Metsässä altistuu myös mikrobeille hengityksen kautta ja näillä voi olla edullinen vaikutus mielialaan kuten myös metsämaiseman visuaalinen merkitys silmien kautta ei ole vähäpätöinen asia. Tällä visuaalisella vaikutuksella on ihan tieteellistä näyttöä tehosta. Nämä vaikutukset tulee jostain evoluution kautta tuhansien vuosien takaa ja on koodattu ihmisen geeneihin. Ihminen on alunperin metsästäjä/keräilijä. Afrikassa on edelleen jotain metsästäjä/keräilijä -heimoja, joilla ei ole todettu esiintyvän minkäänlaisia mielenterveysongelmia. Pahimmillaan pienen lapsen menetys voi aiheuttaa äidille pienen masennuksen, mutta senkin kesto on yleensä n. 3 viikkoa. Näin oli ainakin jossain tutkimuksessa havaittu.

Paras keino on kokeilla useita eri liikuntamuotoja ja useammassa eri ympäristössä, niin löytää mieleisensä.

Varmaan silläkin voi olla myös merkitystä, että onko se liikuntamuoto hauskaa omasta mielestä..

Jos tykkää pelata vaikka jotakin peliä, niin sehän varmaan voi kohottaa mielialaa jo sinänsä.

Kävely baarista toiseen aamu ysiltä aukee ja yöksi kotiin

Kestävyysliikunta auttaa paljon. Varsinkin luonnossa. Juoksu, kävely, pyöräily.

Punttisali auttaa purkamaan vihaisia tunteita ulospäin ja siihen liikkeeseen. Olen masentuneena tajunnut, että käännän paljon vihaa itseäni vastaan. Kun kääntää vihan ulos, liikeeksi ja toiminnaksi, joskus masennuskin väistyy edes hetkeksi. 

Jo se on hoitavaa, että avaa oven ja astuu ulos. Masentuneelle ei ole hyväksi pyöriä oman päänsä sisällä 24/7. 

Päämäärätön kävely saa minut vain tuntemaan itseni päämäärättömäksi ja yksinäiseksi.

Komppaan muita, että toimivinta on sellainen liikunta, joka tuntuu todella kropassa - voimaharjoittelu tuntuu minulla päässä vähän samalla lailla kuin hieronta.

Mutta teen yleensä vain ohjattuja jumppia youtubesta.

Huutonaurua. Että ihan äkkiä piristyy.

Tällä palstalla ei mikään ärsytä niin paljon kuin nämä huutonauru-

tyypit.

🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Edestakainen liikunta nelinkontin uuden tiukkappuisen tyttöystävän takana vei masennukset ja saamattomuuden tunteen kertaheitolla.