Millainen liikunta auttaa masennukseen?

Onkohan kukaan tänne kirjottaneista kärsinyt vakavasta masennuksesta, vaikuttaa. että ei?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, mistä itse pitää. Varsinkin kilpailullinen, josta ei pidä, voi jopa pahentaa masennusta.

Pyöräily ja kävelylenkit ovat auttaneet minua. Taekwondokaan tuskin oli haitaksi, mutta se oli minulla aika lyhytaikainen harrastus.

"Sellainen, mistä itse pitää."

Tämä. Kannattaa kokeilla kaikenlaista, mikä kuulostaa mukavalta. Kehoa voi liikuttaa niin monella eri tapaa: tanssin, kävellä, venytellä, painia.. Sitten jotain niistä koettaa monella eri muodolla: syvävenyttely, joogan eri muodot, Pilates, kehonhuolto tai sitten kokeilla erilaisia kamppailulajeja, kävellä eri ympäristöissä.

Itse aikanaan kävelin aakkosittain kaupungin katuja. Eli päämääränä oli kartasta karsottu tie, joka alkoi kyseisellä aakkosella. Pari kertaa piti jatkaa toisessa kaupungissa, mutta oli syy lähteä jonnekin kotoa. Oli tavoite. Koskaan ei harmittanut kävelyn jälkeen, että olin lähtenyt.

Jos osaat ajatella vastakohtien kautta: jos ei liiku, lihoo ja kunto on huono, toimintakyky on huono.

Mutta jos liikut, pysyt toimintakykyisenä tai ainakin liikuntakykyisenä.

Vaikka liikunta ei tuntuisi miltään, sitä on silti jaksettava.

Laita vaikka mieleisesi musiikki soimaan ja tanssi. Ei se vointiasi ainakaan huononna. Ei myöskään tarvi koko ajan miettiä miltä tuntuu, kuuntele musiikkia, kävellessä katso kaikkea mitä ihmiskäsi ei ole luonut. Maailman pahuus johtuu ihmisistä. Luonto on paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Päämäärätön kävely saa minut vain tuntemaan itseni päämäärättömäksi ja yksinäiseksi.

Komppaan muita, että toimivinta on sellainen liikunta, joka tuntuu todella kropassa - voimaharjoittelu tuntuu minulla päässä vähän samalla lailla kuin hieronta.

Mutta teen yleensä vain ohjattuja jumppia youtubesta.

Sen päämäärän voi päättää ennen lähtöä. Esim käyn Prismassa ja ostan vaikka maustepurkin tmv

tiesitkö että unikonsiemenpurkissa on noin 4000 siementä jota voi lisätäsuolaiseenj ja makeaan ruokaan myös ripotella maahan jolloin siihen voi kasvaa kukka.

Mulla auttaa puutarhahommat, mustikanpoiminta, uinti luonnonvesissä ympäri vuoden.

Rehellisesti sanoen minulle harvoin liikkumisesta tulee hyvä olo. Joskus toki mutta ei tuo mitään erityisiä jee jee-fiiliksiä. Pakkopullaa usein liikkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päämäärätön kävely saa minut vain tuntemaan itseni päämäärättömäksi ja yksinäiseksi.

Komppaan muita, että toimivinta on sellainen liikunta, joka tuntuu todella kropassa - voimaharjoittelu tuntuu minulla päässä vähän samalla lailla kuin hieronta.

Mutta teen yleensä vain ohjattuja jumppia youtubesta.

Sen päämäärän voi päättää ennen lähtöä. Esim käyn Prismassa ja ostan vaikka maustepurkin tmv

tiesitkö että unikonsiemenpurkissa on noin 4000 siementä jota voi lisätäsuolaiseenj ja makeaan ruokaan myös ripotella maahan jolloin siihen voi kasvaa kukka.

Noita Prismareissuja tulee kyllä tehtyä repun kanssa, koska se on lähikauppani, mutta en voi sanoa niiden parantaneen oloani. Ehkä pitäisi silti nyt ostaa unikonsiemeniä.

Minä olin kai vajoamassa keskivaikeasta syvään masennukseen ja ajatukset pyöri vain sen oman olon ja navan ympärillä. Ihan sattumalta - enkä käsitä mistä sain voimia tai miksi edes suostuin - lähdin kaverini kanssa painonnostokurssille.

En ollut nostanut vapaita painoja koskaan saati opetellut voimannosto- tai painonostoliikkeitä, joten lähdin nollasta. Se yksinään oli vapauttavaa, kun ei kukaan enkä itsekään odottanut itseltäni mitään. Sain olla ihan rauhassa urvelo aloittelija.

Seuraava vaikutus oli keskittyminen pois omien kehäajatusten pyörittelystä ulospäin niiden liikkeiden opetteluun. Tunneilla ei yksinkertaisesti pystynyt ajattelemaan muuta kuin käsillä olevaa asiaa. Tämä antoi valtavasti voimaa, kun huomasin etten ole tuntiin ajatellut omaa pahaa oloani ollenkaan.

Oma neuvoni siis on, että mene sellaiselle alkeiskurssille, jossa joudut opettelemaan jotain uutta ja keskittymään siihen täysin.