Asuntokaupoilla tinkijät yrittäävät saada halvalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos myyjä ja välittäjä ovat määritelleet yhdessä pyyntihinnan ja joku tekee alemman tarjouksen, niin joutuuko myyjä maksamaan korvauksia kiinteistönvälittäjälle, jos ei suostu siihen? Eli haluaako välittäjä määritellä jonkun kiinteän alahinnan, johon on sitten suostuttava, jos joku tekee tällaisen tarjouksen, vaikka ei ylläkään varsinaiseen pyyntihintaan?

Kuulostaa sekavalta, mutta muistelen, että jotain tuttuani uhkailtiin, että on suostuttava myymään tarjotulla hinnalla tai muuten joutuu maksamaan korvauksia kiinteistönvälittäjälle... itse en tiedä näistä mitään, kun en asu omistusasunnossa. Miten tuollaista tilannetta voi välttää?

Höpö höpö. Myyjä saa hylätä kaikki tarjoukset, mitkä on pyyntihintaa alempia. Ainoastaan silloin jos vaihtaa välittäjää kesken kaiken, voi joutua korvaamaan ja jos ei hyväksy sitä pyyntihintaa, silloin voi tulla sanomista. 

Asuntokauppa on tarjouskauppaa. Ei se ole iso homma sanoa että ei käy, jos joku tarjoaa mielestään liian alhaista hintaa. Mutta oma lapsi on nyt tilanteessa, missä hän etsii asuntoa. Hän kyllä käy tarkkaan läpi, onko pyyntihinta liian korkea. Katsoo alueen toteutuneita hintoja, vertaa muihin samanlaisiin samalla alueella. Nyt hänellä on kiikarissa kaksi, jotka ovat hyvin samantasoisia, mutta tarjoamatta jää se, joka on pienempi ja kalliimpi. Myyjä ei tingi itsensä asettamasta pyyntihinnasta. Lapsi tarjosi, myyjä hylkäsi. Nyt on soiteltu perään että teetkö uuden tarjouksen, lapsen vastaus on että löytyi uudempi ja isompi, jossa lähtöhinta on matalampi ja lisäksi tähän uuteen kuuluu vähän enemmän samaan hintaan. 

Mulla kävi niin, että tarjosin kohteesta täyden pyyntihinnan. Välittäjä sanoi, että joku toinen oli tarjonnut jo yli pyyntihinnan, että enkö tarjoaisi enemmän heti lähdössä. Tuli jotenkin kusetusolo, enkä halunnut pyyntihintaa enempää tarjota. No tarjous meni umpeen, eikä myyjä hyväksynyt tarjoustani. Sitten alkoi perään soittelu, välittäjä sanoi no jos tämän verran tarjoaisit niin myyjä hyväksyisi. En tarjonnut. Tuli uutta soittoa ja uutta yli pyyntihinnan hintaehdotusta myyjän puolelta. Siinä vaiheessa olin löytänyt jo toisen kohteen ja sopinut kaupat. Tämän jälkeen tuo ensimmäinen kämppä oli myynnissä vielä useamman kuukauden.

Eli joku oli laittanut pyyntihinnaksi hinnan millä ei ollut aikomustakaan myydä ko. asuntoa ja tekaistulla toisella tarjoajalla vielä yritti huijata minua tarjoamaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä minä tulin asuntonäytölle ostohousut jalassa, mutta myyjällä oli pellen naamari päässään.

ne ei kato ala lainakorkorkojen nousun mukaan hintaa alentamaan. Maksa ostaja kohonneet lainakustannuksen, ne eivät ole asunnonmyyjän ongelma, mikset maksa pyyntiä, mitä sinne menee pelleilemään tarjouksineen.

tarjotkaa vaikka alepassa 4€ jauheliha paketista 2.5€ ja ihmetelkää, kun myyjä ei myy. Ei se kato niin mene et jos ostajal ei ole rahaa niin myyjän pitäisi antaa alennusta.

Myyjän on pakko alentaa hintaa saadakseen tuotteensa/asuntonsa kaupaksi kun tarpeeksi suurella osalla ostajia ei ole ostovoimaa. Pankitkaan ei nyt mitä tahansa rahoita. Markkinatalous nyt vaan toimii näin.

Missäpöin Eurooppa sulla elpyy. Ostatko Bircoineilla vai kuinka kujalla olet?

Kumman perseaukeista porukkaa täällä on kommentoimassa kun kokoajan ollaan myymässä omaa asuntoa vuodesta toiseen🤔

Kasatkaa ajan kanssa 30 vuotta niin teillä on kiva kattaus isona.

Perus sääntö 70 omaa loppu velkaa👍🏻

Luulen, että nyt on ostajan markkinat. Sekä äitini että siskoni myivät asuntonsa viime talvena ja keväänä, ja kiinnostusta oli todella vähän. Molemmat asunnot olivat alle 5 vuotta vanhoja kerrostaloasuntoja eteläisessä Espoossa, alle kilometrin päässä metroasemasta. Sisko ei saanut myynnissä yhtään voittoa, mutta oli tyytyväinen kun lopulta pääsi eroon, koska oli jo muuttanut muualle.

Äidin isompi asunto oli kahteen otteeseen myynnissä, otettiin välillä pois, kun yhtään tarjousta ei tullut. Toisella yrityskerralla oli yksi ostaja, joka halusi kyseisen kämpän ja se onneksi riitti. Sekä äiti että sisko olisivat varmasti tulleet hinnassa vastaan, jos kauppa olisi ollut siitä kiinni. Mutta ei voi tulla vastaan hinnassa, jos ei saa yhtäkään tarjousta edes reilusti alakanttiin.

Nyt ei moni myy eikä uusia tehdä enää paljon. Kohta nousee hinnat kun tarjontaa ei ole. Viimeisenä luovutaan asunnoista, jos pakko. Monella ei ole pakko.

Ostan vanhoja omakotitaloja käteisellä Uudeltamaalta. Syksyllä laitoin useampaan kohteeseen nopean tarjouksen pyyntihinta miinus 30 000-50 000 eli purkukustannukset. Ei tartuttu. Lopputalvesta lähetin kyselyitä kohteiden tilanteesta, kun näyttivät edelleen olevan tarjolla. Nyt ovat välittäjät lähteneet vastapalloon. Sanoisin siis, että 8 kk:n jälkeen, todellakin sopii tinkiä. Osa kohteista sellaisia, että energiarempalla ja uusilla pinnoilla tulee ihan kelpoa. Mikään näistä ei ole sijainniltaan pussinperällä, vaan julkisilla pääsee.

Nyt ammattilaiset ostaa. Ja amatöörit myy.

Nyt pitää tinkiä vähintään 30% pois pyyntihinnasta. Yleensä myydällä kovempi tarve asuntokauppaan kuin ostajalla.

Vuonna 2009 hintaa sai kymppitonneja alaspäin, kunhan vain teki myyjälle tarjouksen. :) Silloin monilla oli kiire myydä, oli mennyt työpaikka alta tai tullut avioero.

Oli muutenkin hyvää aikaa ostaa, koska korko oli nollassa seuraavat 13 vuotta ja asuntojen hinnatkin nousivat käsittämättömän paljon. :D