Naiskirkkoherra vihki oman homoksi ruvenneen poikansa!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Onneksi ei tarvitse. Toivotan kaikille ihmisille rakkautta ja läheisyyttä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan riippumatta! Pitäkää toisianne hyvänä ja tulkaa hyvin pidetyiksi!

Niin ja vieläkö ne alakoulussa opettaa heteroseksin saloja lapsille? Moni ipana järkyttyy kun saattaa jo tuntea ettei ole mielenkiintoa vastakkaiseen sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Ihmisenä sanon, että homonuorten pelottelu helvetin lieskoilla ja kadotuksella on rumaa ja asiatonta henkistä väkivaltaa.

Kyllä uskon nimissä varmasti voi tehdä myös henkistä väkivaltaa ja pelotella lapsia ja nuoria väärällä tavalla. On kuitenkin omanlaistaan välinpitämättömyyttä olla kertomatta heille, mikä on syntiä Raamatun mukaan. jos vanhemmat eivät ole uskovaisia ja eivät siten opeta lapsiaan uskoon, tämä ei koske toki heitä nyt. Mutta kyllä uskovaiset vanhemmat haluavat kertoa lapsilleen sen, miten ihminen pelastuu kertoen, että he saavat tehdä oman valintansa uskon suhteen, mutta tämä on se mihin mihin isä ja äiti uskovat ja haluamme siksi myös teidät opettaa tähän uskoon).

Muutenkin joskus ihmetyttää, että synnistä ei meinaa saada puhua enää suoraan, siitä on ikään kuin tullut jonkinlainen tabu. Se näkyy osin myös kirkon toiminnassa (onneksi ei kauttaaltaan, mutta osin): kirkossa käydessä joskus tuntuu, että saarna jää pintapuoliseksi, jos pappi ei tunnu uskaltavan puhua suoraan siitä, mitä kohdassa sanotaan.

Ihmettelen myös sitä, että mitä varten ihmiset ajattelevat kirkon enää olevan, jos uskovaiset voivat elää ihan samalla tavalla kuin ei-uskovaiset (vähän kärjistettynä, mutta siihen suuntaan tämä tuntuu olevan menossa). Kristinusko on armollisin ja rakkaudellisin uskonto, johon olen törmännyt, mutta ei Jeesus oikeasti ollut vain sellainen rakkautta julistava hippi, jollaiseksi jotkut yrittävät hänet välillä typistää. Kyllä Raamatussa tulee esiin myös se, että myös elämänvalinnoillaan voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja tällainen tietoinen hänen sanaansa vastoin toimiminen on todella vaarallista uskon puhtauden kannalta.

En edes tajua, miksi Jumala ja Jeesus halutaan typistää lepsuiksi "pelkkää vapautta ja rakkautta kaikille" -hahmoiksi, joille loppupeleissä on ihan sama, että mitä ihmiset tekevät. Se vähitellen vie uskottavuutta koko kirkolta

Synnistä puhuminen ei ole tabu. Siitä ei puhuta, koska ei puhuta myöskään yksisarvisista tai kreikkalsisista jumalista tai saunatontuista tai helveistä tai pastahirviöistä. Te joilla sellaisia harhoja on voitte toki puhua niistä keskenänne. Älkää vaivatko meitä muita niillä.

Emme me muita vaivaakaan! Tai en tiedä, onko sinulla joku tuttu tai läheinen, joka puhuu sinulle synnistä, vaikka et olisikaan kirkossa, mutta voin sanoa, että se ei ole yleinen tapa ev. lut kirkon jäsenillä Suomessa, emme me kierrä kertomassa synnistä tai tuputa asiaa kenellekään. Mutta niille, jotka haluavat uskoa kristinuskon mukaisesti, olisi suorastaan reilua, että papit ja kirkkoherrat ja muut, joiden pitäisi julistaa meille rivijäsenille Jumalan sanaa, puhuisivat suoraan eivätkä niin kuin hippikokoontumisessa, jollaisia jotkin kirkkotilaisuudet tuntuvat joskus olevan (taas: en yleistä, ja suurin osa kirkon tilaisuuksista on edelleen onneksi uskoa tukevaa!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täydellistä ihmistä kun ei olekaan. Uskovaiset kuitenkin pyrkivät oppimaan synneistään ja parantamaan tapojaan toisin kuin te sateenkaari ransuilijat.

Olen enemmän uskovainen kuin ransuilija, mutta luen myös tiedettä. Asiaa on tutkittu. Yllättävästi uskovaiset ovat valmiimpia rikkomaan moraalisääntöjä. Selitys meni jotenkin näin: "Uskovat pitävät muita huonompina kuin itseään, ja ovat sitä mieltä että muut siksi rikkovat sääntöjä helpommin. Siksi he päättävät rikkoa sääntöjä itse helpommin tasapuolisuuden nimissä."

Minulla on muistoja nuoruudesta, kun olin sairaan hoitajana eräässä yksikössä, jossa sattumoisin oli paljon tietyn lahkon uskovaisia.

Kyllä ihmetytti, miten " kaksinaamaisia" ja suorastaan tekopyhiä ne uskovaiset olivat.

En laita tähän yksityiskohtia tai esimerkkejä, mutta jäi mieleen paljon. Edelleen ihmettelen.

Onko mikään muuttunut, en tiedä.

Inhottavaa epämääräistä juoruilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Ihmisenä sanon, että homonuorten pelottelu helvetin lieskoilla ja kadotuksella on rumaa ja asiatonta henkistä väkivaltaa.

Kyllä uskon nimissä varmasti voi tehdä myös henkistä väkivaltaa ja pelotella lapsia ja nuoria väärällä tavalla. On kuitenkin omanlaistaan välinpitämättömyyttä olla kertomatta heille, mikä on syntiä Raamatun mukaan. jos vanhemmat eivät ole uskovaisia ja eivät siten opeta lapsiaan uskoon, tämä ei koske toki heitä nyt. Mutta kyllä uskovaiset vanhemmat haluavat kertoa lapsilleen sen, miten ihminen pelastuu kertoen, että he saavat tehdä oman valintansa uskon suhteen, mutta tämä on se mihin mihin isä ja äiti uskovat ja haluamme siksi myös teidät opettaa tähän uskoon).

Muutenkin joskus ihmetyttää, että synnistä ei meinaa saada puhua enää suoraan, siitä on ikään kuin tullut jonkinlainen tabu. Se näkyy osin myös kirkon toiminnassa (onneksi ei kauttaaltaan, mutta osin): kirkossa käydessä joskus tuntuu, että saarna jää pintapuoliseksi, jos pappi ei tunnu uskaltavan puhua suoraan siitä, mitä kohdassa sanotaan.

Ihmettelen myös sitä, että mitä varten ihmiset ajattelevat kirkon enää olevan, jos uskovaiset voivat elää ihan samalla tavalla kuin ei-uskovaiset (vähän kärjistettynä, mutta siihen suuntaan tämä tuntuu olevan menossa). Kristinusko on armollisin ja rakkaudellisin uskonto, johon olen törmännyt, mutta ei Jeesus oikeasti ollut vain sellainen rakkautta julistava hippi, jollaiseksi jotkut yrittävät hänet välillä typistää. Kyllä Raamatussa tulee esiin myös se, että myös elämänvalinnoillaan voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja tällainen tietoinen hänen sanaansa vastoin toimiminen on todella vaarallista uskon puhtauden kannalta.

En edes tajua, miksi Jumala ja Jeesus halutaan typistää lepsuiksi "pelkkää vapautta ja rakkautta kaikille" -hahmoiksi, joille loppupeleissä on ihan sama, että mitä ihmiset tekevät. Se vähitellen vie uskottavuutta koko kirkolta

Synnistä puhuminen ei ole tabu. Siitä ei puhuta, koska ei puhuta myöskään yksisarvisista tai kreikkalsisista jumalista tai saunatontuista tai helveistä tai pastahirviöistä. Te joilla sellaisia harhoja on voitte toki puhua niistä keskenänne. Älkää vaivatko meitä muita niillä.

Emme me muita vaivaakaan! Tai en tiedä, onko sinulla joku tuttu tai läheinen, joka puhuu sinulle synnistä, vaikka et olisikaan kirkossa, mutta voin sanoa, että se ei ole yleinen tapa ev. lut kirkon jäsenillä Suomessa, emme me kierrä kertomassa synnistä tai tuputa asiaa kenellekään. Mutta niille, jotka haluavat uskoa kristinuskon mukaisesti, olisi suorastaan reilua, että papit ja kirkkoherrat ja muut, joiden pitäisi julistaa meille rivijäsenille Jumalan sanaa, puhuisivat suoraan eivätkä niin kuin hippikokoontumisessa, jollaisia jotkin kirkkotilaisuudet tuntuvat joskus olevan (taas: en yleistä, ja suurin osa kirkon tilaisuuksista on edelleen onneksi uskoa tukevaa!)

Minulle on tuputettu sitä koulussa, pakollisissa jumalanpalveluksissa, hautajaisissa, isovanhempieni taholta, kansanedustajien ja miniaterien taholta, eduskunnan täysistunnoissa ja lain käsittelyissä, vaalitenteissä, sanomalehtien sivuilla jne. Voitteko lopettaa? En ollut kiinnostunut lapsena enkä ole nytkään. Palvokaa harhojanne ja syntejänne kotonanne tai jossain palvontapaikoissa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Niin voi. Ja tiedättekö - ketään, ketään ei pakoteta uskomaan tai olemaan edes kirkon jäsen. Kaikki ovat täysin vapaita poistumaan, jos oppia ei koe omakseen. Ihmettelenkin sitä myös joskus, että miksi kirkon asioista vaahdotaan niin paljon, kun siellä ei ole mikään pakko olla eikä sen oppeja ole mikään pakko kenenkään noudattaa.

Samalla painotan kuitenkin myös, että kaikki ovat toisaalta aina tervetulleita kirkon tilaisuuksiin - jumalanpalvelukset ja suurin osa toiminnasta on täysin avointa, kaikki saavat osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Ihmisenä sanon, että homonuorten pelottelu helvetin lieskoilla ja kadotuksella on rumaa ja asiatonta henkistä väkivaltaa.

Kyllä uskon nimissä varmasti voi tehdä myös henkistä väkivaltaa ja pelotella lapsia ja nuoria väärällä tavalla. On kuitenkin omanlaistaan välinpitämättömyyttä olla kertomatta heille, mikä on syntiä Raamatun mukaan. jos vanhemmat eivät ole uskovaisia ja eivät siten opeta lapsiaan uskoon, tämä ei koske toki heitä nyt. Mutta kyllä uskovaiset vanhemmat haluavat kertoa lapsilleen sen, miten ihminen pelastuu kertoen, että he saavat tehdä oman valintansa uskon suhteen, mutta tämä on se mihin mihin isä ja äiti uskovat ja haluamme siksi myös teidät opettaa tähän uskoon).

Muutenkin joskus ihmetyttää, että synnistä ei meinaa saada puhua enää suoraan, siitä on ikään kuin tullut jonkinlainen tabu. Se näkyy osin myös kirkon toiminnassa (onneksi ei kauttaaltaan, mutta osin): kirkossa käydessä joskus tuntuu, että saarna jää pintapuoliseksi, jos pappi ei tunnu uskaltavan puhua suoraan siitä, mitä kohdassa sanotaan.

Ihmettelen myös sitä, että mitä varten ihmiset ajattelevat kirkon enää olevan, jos uskovaiset voivat elää ihan samalla tavalla kuin ei-uskovaiset (vähän kärjistettynä, mutta siihen suuntaan tämä tuntuu olevan menossa). Kristinusko on armollisin ja rakkaudellisin uskonto, johon olen törmännyt, mutta ei Jeesus oikeasti ollut vain sellainen rakkautta julistava hippi, jollaiseksi jotkut yrittävät hänet välillä typistää. Kyllä Raamatussa tulee esiin myös se, että myös elämänvalinnoillaan voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja tällainen tietoinen hänen sanaansa vastoin toimiminen on todella vaarallista uskon puhtauden kannalta.

En edes tajua, miksi Jumala ja Jeesus halutaan typistää lepsuiksi "pelkkää vapautta ja rakkautta kaikille" -hahmoiksi, joille loppupeleissä on ihan sama, että mitä ihmiset tekevät. Se vähitellen vie uskottavuutta koko kirkolta

Synnistä puhuminen ei ole tabu. Siitä ei puhuta, koska ei puhuta myöskään yksisarvisista tai kreikkalsisista jumalista tai saunatontuista tai helveistä tai pastahirviöistä. Te joilla sellaisia harhoja on voitte toki puhua niistä keskenänne. Älkää vaivatko meitä muita niillä.

Emme me muita vaivaakaan! Tai en tiedä, onko sinulla joku tuttu tai läheinen, joka puhuu sinulle synnistä, vaikka et olisikaan kirkossa, mutta voin sanoa, että se ei ole yleinen tapa ev. lut kirkon jäsenillä Suomessa, emme me kierrä kertomassa synnistä tai tuputa asiaa kenellekään. Mutta niille, jotka haluavat uskoa kristinuskon mukaisesti, olisi suorastaan reilua, että papit ja kirkkoherrat ja muut, joiden pitäisi julistaa meille rivijäsenille Jumalan sanaa, puhuisivat suoraan eivätkä niin kuin hippikokoontumisessa, jollaisia jotkin kirkkotilaisuudet tuntuvat joskus olevan (taas: en yleistä, ja suurin osa kirkon tilaisuuksista on edelleen onneksi uskoa tukevaa!)

Minulle on tuputettu sitä koulussa, pakollisissa jumalanpalveluksissa, hautajaisissa, isovanhempieni taholta, kansanedustajien ja miniaterien taholta, eduskunnan täysistunnoissa ja lain käsittelyissä, vaalitenteissä, sanomalehtien sivuilla jne. Voitteko lopettaa? En ollut kiinnostunut lapsena enkä ole nytkään. Palvokaa harhojanne ja syntejänne kotonanne tai jossain palvontapaikoissa, kiitos.

Muutama viikonloppu sitten sunnuntaiaamuna jehovan todistaja teinityttönsä kanssa oli ovella raapimassa. Teinityttönsä kanssa! Narinkkatorilla oli joku hihhulointitilaisuus, jossa jeesuksen nimissä luvattiin sairauksista parantumista. Ihan kuin jossain fidun keskiajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Niin voi. Ja tiedättekö - ketään, ketään ei pakoteta uskomaan tai olemaan edes kirkon jäsen. Kaikki ovat täysin vapaita poistumaan, jos oppia ei koe omakseen. Ihmettelenkin sitä myös joskus, että miksi kirkon asioista vaahdotaan niin paljon, kun siellä ei ole mikään pakko olla eikä sen oppeja ole mikään pakko kenenkään noudattaa.

Samalla painotan kuitenkin myös, että kaikki ovat toisaalta aina tervetulleita kirkon tilaisuuksiin - jumalanpalvelukset ja suurin osa toiminnasta on täysin avointa, kaikki saavat osallistua.

😂😂😂 Tulipa tervetullut olo! Pitäkää tunkkinne. Ja mielellään pitäkää se tosiaan ihan siellä omassa keskuudessanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Ihmisenä sanon, että homonuorten pelottelu helvetin lieskoilla ja kadotuksella on rumaa ja asiatonta henkistä väkivaltaa.

Kyllä uskon nimissä varmasti voi tehdä myös henkistä väkivaltaa ja pelotella lapsia ja nuoria väärällä tavalla. On kuitenkin omanlaistaan välinpitämättömyyttä olla kertomatta heille, mikä on syntiä Raamatun mukaan. jos vanhemmat eivät ole uskovaisia ja eivät siten opeta lapsiaan uskoon, tämä ei koske toki heitä nyt. Mutta kyllä uskovaiset vanhemmat haluavat kertoa lapsilleen sen, miten ihminen pelastuu kertoen, että he saavat tehdä oman valintansa uskon suhteen, mutta tämä on se mihin mihin isä ja äiti uskovat ja haluamme siksi myös teidät opettaa tähän uskoon).

Muutenkin joskus ihmetyttää, että synnistä ei meinaa saada puhua enää suoraan, siitä on ikään kuin tullut jonkinlainen tabu. Se näkyy osin myös kirkon toiminnassa (onneksi ei kauttaaltaan, mutta osin): kirkossa käydessä joskus tuntuu, että saarna jää pintapuoliseksi, jos pappi ei tunnu uskaltavan puhua suoraan siitä, mitä kohdassa sanotaan.

Ihmettelen myös sitä, että mitä varten ihmiset ajattelevat kirkon enää olevan, jos uskovaiset voivat elää ihan samalla tavalla kuin ei-uskovaiset (vähän kärjistettynä, mutta siihen suuntaan tämä tuntuu olevan menossa). Kristinusko on armollisin ja rakkaudellisin uskonto, johon olen törmännyt, mutta ei Jeesus oikeasti ollut vain sellainen rakkautta julistava hippi, jollaiseksi jotkut yrittävät hänet välillä typistää. Kyllä Raamatussa tulee esiin myös se, että myös elämänvalinnoillaan voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja tällainen tietoinen hänen sanaansa vastoin toimiminen on todella vaarallista uskon puhtauden kannalta.

En edes tajua, miksi Jumala ja Jeesus halutaan typistää lepsuiksi "pelkkää vapautta ja rakkautta kaikille" -hahmoiksi, joille loppupeleissä on ihan sama, että mitä ihmiset tekevät. Se vähitellen vie uskottavuutta koko kirkolta

Synnistä puhuminen ei ole tabu. Siitä ei puhuta, koska ei puhuta myöskään yksisarvisista tai kreikkalsisista jumalista tai saunatontuista tai helveistä tai pastahirviöistä. Te joilla sellaisia harhoja on voitte toki puhua niistä keskenänne. Älkää vaivatko meitä muita niillä.

Emme me muita vaivaakaan! Tai en tiedä, onko sinulla joku tuttu tai läheinen, joka puhuu sinulle synnistä, vaikka et olisikaan kirkossa, mutta voin sanoa, että se ei ole yleinen tapa ev. lut kirkon jäsenillä Suomessa, emme me kierrä kertomassa synnistä tai tuputa asiaa kenellekään. Mutta niille, jotka haluavat uskoa kristinuskon mukaisesti, olisi suorastaan reilua, että papit ja kirkkoherrat ja muut, joiden pitäisi julistaa meille rivijäsenille Jumalan sanaa, puhuisivat suoraan eivätkä niin kuin hippikokoontumisessa, jollaisia jotkin kirkkotilaisuudet tuntuvat joskus olevan (taas: en yleistä, ja suurin osa kirkon tilaisuuksista on edelleen onneksi uskoa tukevaa!)

Minulle on tuputettu sitä koulussa, pakollisissa jumalanpalveluksissa, hautajaisissa, isovanhempieni taholta, kansanedustajien ja miniaterien taholta, eduskunnan täysistunnoissa ja lain käsittelyissä, vaalitenteissä, sanomalehtien sivuilla jne. Voitteko lopettaa? En ollut kiinnostunut lapsena enkä ole nytkään. Palvokaa harhojanne ja syntejänne kotonanne tai jossain palvontapaikoissa, kiitos.

9 vuotta peruskoulussa, 3 vuotta lukiossa. Alakoulussa joka aamu aamunavaus virsineen, ruokarukous ennen ruokailua (myönnän olevani dinosaurus eli syntynyt muinaisella 60-luvulla). Kaikki ne uskontotunnit ja joulukirkot ja kevätkirkot.  Kesällä pakotettiin suvussamme joskus Herättäjäjuhlille. Rippikoulu pakollisena, kun eihän silloin ollut muutakaan vaihtoehtoa - nykyään onneksi on.  Siitä pois jääminen olisi ollut todella outoa pienellä paikkakunnalla ja leimannut väärällä tavalla. Sukulaisten häät, sukulaisten hautajaiset, sukulaislasten rippijuhlat.  Naimisiin olen päätynyt miehen kanssa, jonka suku on lestadiolainen - juu, tiedän:-)  Niin että ainakin minun elämäni on ollut hyvin suurelta osin kristinuskon tuputusta, jota en ollenkaan ole itse missään vaiheessa valinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Niin voi. Ja tiedättekö - ketään, ketään ei pakoteta uskomaan tai olemaan edes kirkon jäsen. Kaikki ovat täysin vapaita poistumaan, jos oppia ei koe omakseen. Ihmettelenkin sitä myös joskus, että miksi kirkon asioista vaahdotaan niin paljon, kun siellä ei ole mikään pakko olla eikä sen oppeja ole mikään pakko kenenkään noudattaa.

Samalla painotan kuitenkin myös, että kaikki ovat toisaalta aina tervetulleita kirkon tilaisuuksiin - jumalanpalvelukset ja suurin osa toiminnasta on täysin avointa, kaikki saavat osallistua.

Tottakai kaikki saavat osallistua.

"sateenkaarityypit" ovat erittäin tervetulleita neutraalisti muiden kanssa kirkkoon. Kirkon ovella ei tiedustella seksuaalisesta tilanteestasi, eikä sitä tule tuoda esille myöskään kirkon toimituksessa= sateenkaarimessut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Ihmisenä sanon, että homonuorten pelottelu helvetin lieskoilla ja kadotuksella on rumaa ja asiatonta henkistä väkivaltaa.

Kyllä uskon nimissä varmasti voi tehdä myös henkistä väkivaltaa ja pelotella lapsia ja nuoria väärällä tavalla. On kuitenkin omanlaistaan välinpitämättömyyttä olla kertomatta heille, mikä on syntiä Raamatun mukaan. jos vanhemmat eivät ole uskovaisia ja eivät siten opeta lapsiaan uskoon, tämä ei koske toki heitä nyt. Mutta kyllä uskovaiset vanhemmat haluavat kertoa lapsilleen sen, miten ihminen pelastuu kertoen, että he saavat tehdä oman valintansa uskon suhteen, mutta tämä on se mihin mihin isä ja äiti uskovat ja haluamme siksi myös teidät opettaa tähän uskoon).

Muutenkin joskus ihmetyttää, että synnistä ei meinaa saada puhua enää suoraan, siitä on ikään kuin tullut jonkinlainen tabu. Se näkyy osin myös kirkon toiminnassa (onneksi ei kauttaaltaan, mutta osin): kirkossa käydessä joskus tuntuu, että saarna jää pintapuoliseksi, jos pappi ei tunnu uskaltavan puhua suoraan siitä, mitä kohdassa sanotaan.

Ihmettelen myös sitä, että mitä varten ihmiset ajattelevat kirkon enää olevan, jos uskovaiset voivat elää ihan samalla tavalla kuin ei-uskovaiset (vähän kärjistettynä, mutta siihen suuntaan tämä tuntuu olevan menossa). Kristinusko on armollisin ja rakkaudellisin uskonto, johon olen törmännyt, mutta ei Jeesus oikeasti ollut vain sellainen rakkautta julistava hippi, jollaiseksi jotkut yrittävät hänet välillä typistää. Kyllä Raamatussa tulee esiin myös se, että myös elämänvalinnoillaan voi toimia Jumalan tahtoa vastaan ja tällainen tietoinen hänen sanaansa vastoin toimiminen on todella vaarallista uskon puhtauden kannalta.

En edes tajua, miksi Jumala ja Jeesus halutaan typistää lepsuiksi "pelkkää vapautta ja rakkautta kaikille" -hahmoiksi, joille loppupeleissä on ihan sama, että mitä ihmiset tekevät. Se vähitellen vie uskottavuutta koko kirkolta

Synnistä puhuminen ei ole tabu. Siitä ei puhuta, koska ei puhuta myöskään yksisarvisista tai kreikkalsisista jumalista tai saunatontuista tai helveistä tai pastahirviöistä. Te joilla sellaisia harhoja on voitte toki puhua niistä keskenänne. Älkää vaivatko meitä muita niillä.

Emme me muita vaivaakaan! Tai en tiedä, onko sinulla joku tuttu tai läheinen, joka puhuu sinulle synnistä, vaikka et olisikaan kirkossa, mutta voin sanoa, että se ei ole yleinen tapa ev. lut kirkon jäsenillä Suomessa, emme me kierrä kertomassa synnistä tai tuputa asiaa kenellekään. Mutta niille, jotka haluavat uskoa kristinuskon mukaisesti, olisi suorastaan reilua, että papit ja kirkkoherrat ja muut, joiden pitäisi julistaa meille rivijäsenille Jumalan sanaa, puhuisivat suoraan eivätkä niin kuin hippikokoontumisessa, jollaisia jotkin kirkkotilaisuudet tuntuvat joskus olevan (taas: en yleistä, ja suurin osa kirkon tilaisuuksista on edelleen onneksi uskoa tukevaa!)

Minulle on tuputettu sitä koulussa, pakollisissa jumalanpalveluksissa, hautajaisissa, isovanhempieni taholta, kansanedustajien ja miniaterien taholta, eduskunnan täysistunnoissa ja lain käsittelyissä, vaalitenteissä, sanomalehtien sivuilla jne. Voitteko lopettaa? En ollut kiinnostunut lapsena enkä ole nytkään. Palvokaa harhojanne ja syntejänne kotonanne tai jossain palvontapaikoissa, kiitos.

Muutama viikonloppu sitten sunnuntaiaamuna jehovan todistaja teinityttönsä kanssa oli ovella raapimassa. Teinityttönsä kanssa! Narinkkatorilla oli joku hihhulointitilaisuus, jossa jeesuksen nimissä luvattiin sairauksista parantumista. Ihan kuin jossain fidun keskiajalla.

Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä, vaan kyse on toisesta uskonnosta ( virallisestikin)!

Raamattu sopii hyvin vähä-älyisille pölvästeille...hah hah haa! :-)

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!

Olet valinnut Jumalan tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!

Olet valinnut Jumalan tien.

Taidat vastailla itsellesi 🙂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!

Olet valinnut Jumalan tien.

Taidat vastailla itsellesi 🙂.

Ei pidä paikkansa. Minä vastasin. Olen 50+ konservatiivikristitty nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!

Olet valinnut Jumalan tien.

Taidat vastailla itsellesi 🙂.

Ei pidä paikkansa. Minä vastasin. Olen 50+ konservatiivikristitty nainen.

Siis; paikkaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

79

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

No, ok, jos aletaan nillittämään, niin toki tämä vaikuttaa prosenttimäärään jonkin verran. Uskon lisäksi olen kuitenkin myös rationaalinen ihminen, ja kun olen vertaillut eri uskontoja, kristinusko nousee - kyllä vain, kaikesta huolimatta - todennäköisimmäksi "oikeaksi" uskoksi. Esimerkkejä olisi monia, mm. Se, kuinka tarkasti Jeesuksen tuleminen on voitu ennustaa jo todella paljon aiemmin Vanhan Testamentin profetioissa.

Mutta näitä todisteluja tärkeämpi on henkilökohtainen uskoon tuleminen ja parannuksen teko. Toivon, että Jumala vielä lähestyy teitä kaikkia, jotka ette ole vielä uskomassa. Raamattu kehottaa, että älä paaduta silloin sydäntäsi. Jumala ei välttämättä lähesty sinua enää uudestaan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille uskosta tai uskonnottomuudesta riippumatta, lähden tästä hommiin nyt, mukavia keskusteluja! Palaan varmaan lukemaan taas jossain välissä, kiinnostava on ollut jutella täällä ja lukea viestejä.

Yhtä rationaaliset ihmiset kuin sinä uskovat täysin eri tavalla tai eivät ollenkaan. Uskossa on kyse rationaalisuuden kieltämisestä. Siksi se on uskoa. Myöntäkää nyt edes se. Neitseelliset syntymät, kolmiyhteydet, synnit, helvetit, pelastuminen armoata jonkun ristille nakuttamisen takia jne. Täyttä sontaa, ei yhtään rationaalisempaa kuin skientologiat ja mormonismit ja muut hihhuloinnit.

Ateistina haluan sanoa, että tuollainen toisten vakaumuksen pilkkaaminen on rumaa ja asiatonta. 

Kiitos sinulle!

Minä kiitän myös! Ihana lukea tällainenkin kommentti. Järkyttävää, millaisia vastauksia uskovaisille tulee tänne myös ihan asiallisiin ja ystävällisiin viesteihin :O Lämmin kiitos sinulle ymmärtäväisestä ja aiheellisesta huomautuksestasi!

Olette aivan hemmetin kaksinaismoralistisia. Omien harhojenne pohjalta olette pelottelemassa lapsia ja nuoria ja tuomitsemassa suurimman osan maapallon väestöstä ikuiseen kadotukseen ja sinusta sinun uskosi pilkkaaminen on se ongelma?

Grow a pair, pleeease.

Kerropas että miten jollain olemattomalla asialla voi pelotella tai sellaiseen tuomita ihmisiä?

Vai onko se sittenkin synnin tunto ja ahdistus tulevasta tuomiosta, joka saa ateistit raivon partaalle, vaikka puhutaan asioista joiden todellisuus on heille, oman kertomansa mukaan, Aku Ankan luokkaa?

Lisäksi kannattaa muistaa, että eivät uskovaiset tuomiota kellekään lue, vaan valistavat kansaa kriteereistä, joidenka mukaan ihmisen kohtalo määräytyy. Aikanaan viimeisellä tuomiolla on profeetta Mohammed, Siddhartha Gautama, Kungfutse, Karl Marx, Stephen Hawking ja kaikki muut tavalliset kuolevaiset ihmiset Jeesuksen edessä. Sitä ei voi välttää kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, synnynnäinen tai ei-niin voi aina valita selibaatin. Homo/lesboseksuaaliset teot ovat vastoin Raamatun Sanaa, kuten myös heteroiden irto/avosuhteet.

Tämähän se. Itse näin biseksuaalina elelen selibaatissa, kunnes saan oikein vaimon itselleni. Ennen homostelin ja harrastin irtosuhteita, kunnes ymmärsin, että se ei ole Herran tahto.

Jos aikoo elää kristittynä, niin pitää elää kuten Raamatussa opetetaan, eikä valita vain niitä kohtia jotka itselle sopii!

Jos olet itse rauhassa itsesi kanssa, niin hienoa! Minäkin voin todella vilpittömästi toivottaa sinulle kaikkea hyvää elämääsi! Tuo mitä kerroit elämästäsi sopii aivan todella hyvin omaankin moraaliini ihan ilman uskoakin:-) 

Mutta suupielet kyllä nousevat hymyyn tuon loppuosan kohdalla. Kuvasit juuri oikein hyvin  sitä logiikkaa, jolla uskovaiset toimivat suhteessa Raamattuun;.)