Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mua vaivaa kun loukkaannun kaikesta ja kuvittelen ihmisten haluavan mulle pahaa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut olla turvaton lapsuus ja traumoja elämässä. Ainoa tie pois tuosta kierteestä on muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Aloita olemalla kiitollinen, mieti mistä voit elämässäsi olla kiitollinen ja kenelle. Ole kannustava muita kohtaan ja opettele iloitsemaan muiden menestyksestä. Mieti miten voit auttaa muita. Vie painopiste pois itsestäsi ja keskity elämiseen.
Miksi muita pitäisi voida auttaa? Eivät hekään ole auttaneet minua. Tämä on minusta outo ajatus. Miksi pitäisi loppu viimeksi antaa kellekään mitään jollei itsekään saa koskaan keltään mitään muuta kuin ilkeitä asioita? Hirveä ajatus uhrautua muiden puolesta.
Ei muiden auttaminen tarkoita uhrautumista. Tässä näkyy tuo ajattelusi kieroutuneisuus. Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun pääsee auttamaan muita.
Ehkä tuo ei ole ajankohtaista vielä. Ensin olisi saatava oma sydän kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on tämä ongelma lievempänä muotona. En epäile ihmisten haluavan minulle pahaa, mutta en odota heiltä myöskään mitään hyvää.
Olen auttanut aika paljon ihmisiä vaikeissa tilanteissa elämäni aikana ja olen nähnyt kun muita autetaan. Jostain syystä minua ei koskaan tueta millään tavalla. Joudun taistelemaan tieni kaiken yli itse. Joudun myös usein huiputuksen kohteeksi kiltteyttäni.
En aluksi huomannut asiaa, mutta vuosikymmenien myötä tuo on tullut hyvin selväksi ja meinaa väkisin katkeroittaa mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tainnut olla turvaton lapsuus ja traumoja elämässä. Ainoa tie pois tuosta kierteestä on muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Aloita olemalla kiitollinen, mieti mistä voit elämässäsi olla kiitollinen ja kenelle. Ole kannustava muita kohtaan ja opettele iloitsemaan muiden menestyksestä. Mieti miten voit auttaa muita. Vie painopiste pois itsestäsi ja keskity elämiseen.
Miksi muita pitäisi voida auttaa? Eivät hekään ole auttaneet minua. Tämä on minusta outo ajatus. Miksi pitäisi loppu viimeksi antaa kellekään mitään jollei itsekään saa koskaan keltään mitään muuta kuin ilkeitä asioita? Hirveä ajatus uhrautua muiden puolesta.
Ei muiden auttaminen tarkoita uhrautumista. Tässä näkyy tuo ajattelusi kieroutuneisuus. Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun pääsee auttamaan muita.
Ehkä tuo ei ole ajankohtaista vielä. Ensin olisi saatava oma sydän kuntoon.
Ei se pidemmällä kaavalla noin toimi. Viittaan vuosien kokemukseen. Minusta vaan ihmiset ovat itsekkäitä, hieman narsisitisia tunnevampyyreita joita pitäisi loputtomasti ymmärtää mutta jotka itse eivät koskaan katso peiliin että auttaisivat tai ymmärtäisivät muita. Ei se peli niin etene.
Sinun nyt ensiksi pitäisi hahmottaa mikä se todellisuus on, että haluataanko sinulle oikeasti pahaa ja ikäviä asioita ja ympäristön ihmiset on kaasuvalottaneet sinut uskomaan että sinussa on jokin vialla vai onko oikeasti kyse vain omasta olotilastasi ja jostain ongelmista henkilökohtaisella tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Harjoita tietoista empatiaa muita kohtaan ja keskity vähemmän itseesi. Jos viettää paljon aikaa yksin, alkaa ajatukset usein pyöriä liiaksi itsensä ympärillä.
Tämä. Kun sosiaalinen piiri kapenee, olo huononee. On hyvä, että introverttiudesta puhutaan ja hyväksytään, että toiset eivät kaipaa seuraa kuten toiset. Mutta ainakin minun on pakotettava itseni jossain määrin ihmisten pariin, etten tule hulluksi. Jo muutama päivä vain oman perheen parissa saa aikaan katseen kääntymisen sisään päin.
Rakastin, kun korona-aika toi etätyömahdollisuuden, mikä on säilynyt pitkälti edelleen. Mutta eipä moni muukaan asia mitä rakastan ole terveydelle hyväksi. Tasapainoilua pitää oppia muussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tämä ongelma lievempänä muotona. En epäile ihmisten haluavan minulle pahaa, mutta en odota heiltä myöskään mitään hyvää.
Olen auttanut aika paljon ihmisiä vaikeissa tilanteissa elämäni aikana ja olen nähnyt kun muita autetaan. Jostain syystä minua ei koskaan tueta millään tavalla. Joudun taistelemaan tieni kaiken yli itse. Joudun myös usein huiputuksen kohteeksi kiltteyttäni.
En aluksi huomannut asiaa, mutta vuosikymmenien myötä tuo on tullut hyvin selväksi ja meinaa väkisin katkeroittaa mielen.
Itselläni on juuri tämä sama ja kirjoitinkin tuolla aiemmin oman kommentin. Ongelma on se että vaikka jäisi se tukikin pois mutta miksi pitää alkaa puukottamaan selkään ja puhumaan pahaa selän takana. Tai mitätöidä tai vähätellä ihmistä joka on tukenut. Se ei mene minun kaaliin näissä asioissa!
Saattaa olla myös epäluuloinen persoonallisuus:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/persoonallisuushairiot/persoonallis…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et osaa pitää puoliasi. Sulle ihan oikeasti saatetaan puhua töykeästi, ilkeästi, loukkaavaksi tarkoitettuna, provosoivasti... Et osaa vastata samaan tyyliin. Tai et ymmärrä, ettei puhujan motiivi johdu kuin hänen omasta jostakin tilanteesta. Eli hän käyttää sinua raapimispuuna....
Niin, et ole kyllä ainoa. Työpaikalla on tyyppejä jotka hyvin herkästi ryntäävät mitättömistä asioista kantelemaan esimiehelle, siis sellaisista asioista ja sanoista jotka voi sivuuttaa, mutta nuo kantelijat näkevät tilaisuutensa tulleen ja ei kun kantelemaan "se sanoi näin...." Lienee heidän herkkänahkaisuuttaan ja puolustusmekanismeja oman arvonsa näyttämiseksi.
Opettele sanomaan takaisin tai rohkaistu kysymään mitä tarkoitettiin..... Tai opettele sivuuttamaan....
Vierailija kirjoitti:
Et osaa pitää puoliasi. Sulle ihan oikeasti saatetaan puhua töykeästi, ilkeästi, loukkaavaksi tarkoitettuna, provosoivasti... Et osaa vastata samaan tyyliin. Tai et ymmärrä, ettei puhujan motiivi johdu kuin hänen omasta jostakin tilanteesta. Eli hän käyttää sinua raapimispuuna....
Niin, et ole kyllä ainoa. Työpaikalla on tyyppejä jotka hyvin herkästi ryntäävät mitättömistä asioista kantelemaan esimiehelle, siis sellaisista asioista ja sanoista jotka voi sivuuttaa, mutta nuo kantelijat näkevät tilaisuutensa tulleen ja ei kun kantelemaan "se sanoi näin...." Lienee heidän herkkänahkaisuuttaan ja puolustusmekanismeja oman arvonsa näyttämiseksi.
Opettele sanomaan takaisin tai rohkaistu kysymään mitä tarkoitettiin..... Tai opettele sivuuttamaan....
Siis työpaikalla ihan todellakin epäkunnioittava käytös käsitellään esimiehen kautta! Ihme ohjeita 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivat sanoa, että olet elänyt suojattua elämää, et ole joutunut kohtaamaan näitä tilanteita joissa voi olla vaikeaa, et ole saanut kokemusta. Nyt sun täytyy rohkeasti kohdata nämä tilanteet... Älä väisty vaan pysy.
Tosiasia on että monet ihmiset käyttäytyvät huonosti ja kohtelevat muita ihmisiä huonosti. Kun sellaisen kohteeksi joutuu lapsesta lähtien lukemattomia kertoja on vain luonnollista että suojaa itseään.
Ei kukaan ole täydellinen mutta itseään on lupa suojella ja pitää hyväksyä se että kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa. Pitää antaa aikaa tutustumiselle, narsistiset piirteet paljastuvat vasta ajan myötä.
Kamppailen itse näiden asioiden kanssa todella paljon tällä hetkellä. Mietin jopa erakoitumista. Tiedän erään joka on tietoisesti valinnut erakon elämän ja ihailen että hän pystyy siihen. Itse olen keskellä kriisiä ja koen että en voi luottaa yhteenkään ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et osaa pitää puoliasi. Sulle ihan oikeasti saatetaan puhua töykeästi, ilkeästi, loukkaavaksi tarkoitettuna, provosoivasti... Et osaa vastata samaan tyyliin. Tai et ymmärrä, ettei puhujan motiivi johdu kuin hänen omasta jostakin tilanteesta. Eli hän käyttää sinua raapimispuuna....
Niin, et ole kyllä ainoa. Työpaikalla on tyyppejä jotka hyvin herkästi ryntäävät mitättömistä asioista kantelemaan esimiehelle, siis sellaisista asioista ja sanoista jotka voi sivuuttaa, mutta nuo kantelijat näkevät tilaisuutensa tulleen ja ei kun kantelemaan "se sanoi näin...." Lienee heidän herkkänahkaisuuttaan ja puolustusmekanismeja oman arvonsa näyttämiseksi.
Opettele sanomaan takaisin tai rohkaistu kysymään mitä tarkoitettiin..... Tai opettele sivuuttamaan....
Siis työpaikalla ihan todellakin epäkunnioittava käytös käsitellään esimiehen kautta! Ihme ohjeita 😳
niin niin, ja se joka ryntäö kantelemaan, on itse saattanut tehdä pahempaa. Siis, epäkunnioittava käytös... Ei työpaikalla tarvitse osoittaa jotain kunnioittavaa käytöstä, vaan asiallusuutta. Ja pikkuseikat ovat pikkuseikkoja. Kunnioittavasta sulle esimerkki: kukaan ei kerro, että joku vakioporukasta on niin pahasti invalidi, ettei hän kykene siirtämään kynäpurkkia tai hiirtä itselleen sopivaan kohtaan työpöydällä sen jälkeen jos paikalle istumaan laitettu sijainen on nitä vähänkään siirtänyt... Ei kerrota, ja se invalidisoitunut, jonka työ on muuten näppäilytyötä siis kirjoittamista!, menee valittamaan ja sijainen saa sitten haukut. Epäkunnioittavaa! Mut hei, tuolla työpaikalla työyhteisötaidot ovat erinomaiset, kehuvat.
Otitko ittees? Menepä kantelemaan.
Oikeasti, ketään ei kiinnosta sinun asiasi. Jokainen on periaatteessa kiinnostunut vain itsestään.
Jotkut sitten jaksavat auttaa muita ja uhrautua, liikaakin!
Keskivertoihmiset ovat stressittömässä tilassa perusystävällisiä, kohteliaitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketään ei kiinnosta sinun asiasi. Jokainen on periaatteessa kiinnostunut vain itsestään.
Jotkut sitten jaksavat auttaa muita ja uhrautua, liikaakin!
Keskivertoihmiset ovat stressittömässä tilassa perusystävällisiä, kohteliaitakin.
Kyllä kuule kiusaajia kiinnostaa kohteen asiat.
Olet tehnyt varmasti toden havainnon, että jotkut, ehkä monet, tahtovat sinulle pahaa ja että se tekee elämäsi raskaaksi. Mutta eivät aivan kaikki. Huomaa, että voit itse säädellä kohtaamaasi kielteistä kohtelua ennakoimalla tilanteita ja välttelemällä sellaisia, jotka arvioit hankaliksi ja varautumalla toimimaan itsesi kannalta parhaiten. Huomaat, että selviydyt hyvin ja voit hyväksyä tilanteesi. Ota ote omiin käsiisi.
Minä en luota helposti ihmisiin. Lapsesta saakka paljon huonoja kokemuksia ja myös pitkin matkaa. Usein yöllä kun pitäisi nukkua tulee mieleen jokin nöyryyttävä tilanne niinkuin viimeyönä 30 v takaa kansalaisopiston matonkudontakurssilta kun joukko vanhempia naisia nauroivat minun pieleen menneelle matolle. Lähdin mattoineni ulos itkemään enkä palannut enää vaikka tarkoitus oli mennä lisää kutomaan. En vain kyennyt enää näyttäytymään siellä kun ajattelin tuon köörin kuuluvan vakiokalustoon. En ole lapsena päässyt vahvistumaan siksi olen ollut alttiina kiusaamisille. Yritän ajatella hyviä asioita huonojen asemesta. Joka kerta se ei onnistu vaan levy jää päälle.
Rejection sensitive dysphoria. Yleinen juttu, mutta ei edes suomenkielistä termiä.
Mikko känsälä pahoitti mielensä kun mä sanoin että se on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia
Mulla oli tää ongelma ja olen parantunut siitä. Nyt puhun vain siis itsestäni ja joku voi ottaa näistä itselleen neuvoja ja joku toinen ei. En ole lääketieteen ammattilainen.
Syyt: alkoholistivanhempi, koti- ja koulukiusaus, traumaattiset tapahtumat lapsuudessa (onnettomuudet, sairaudet, kuolemat) jotka ovat olleet pienelle mielelle liikaa. Kylmyys kotona, heitteillejättöä. Koulukiusaaminen oli sitä että varastettiin taskusta tavarat, levitettiin yksityisasioita, läheteltiin nimettömiä uhkausviestejä jne eli sellaista mikä nakertaa luottamusta todella tehokkaasti. Aikuisiin eikä (koulu)kavereihin voinut luottaa ikinä.
Aikuisena olin päällisin puolin aivan normaalin oloinen aikuinen jos minua ei tuntenut liian hyvin. Olin piiloalkoholisti ja keräsin katkeruutta mieleeni ihmisten oletetuista petturuuksista, häpäisyistä ja piilokettuiluista. Saatoin suuttua aivan pikkuasiasta silmittömästi, koska taustalla oli pitkään kerätty viha.
Nyt jälkikäteen ymmärrän että itsetuntoni on ollut aivan hirveän heikko ja olin koko ajan puolustuskannalla. Näin joka paikassa loukkauksia ja vihollisia. Minulle on todettu ptsd ja koko elämäni oli yhtä triggereiden miinakenttää.
Nyt olen luojan kiitos päässyt siitä yli. Ihan aluksi lopetin alkoholin käytön joka pahensi aivan kaikkea, ei helpottanut kuten luulin. Sitten otin etäisyyttä aivan joka ikiseen ihmiseen hoivaakseni itseäni ja ottaaksesi perspektiiviä. Tämän jälkeen palasin vain niiden ihmisten luokse joista tiedän että eivät oikeasti halua minulle pahaa. Osa jäi elämästä lopullisesti. Vinksahtaneet ihmiset houkuttelevat toisia vinksahtaneita puoleensa eikä kaikki vika ollut aina minussa. Sitten tein kierroksen jossa pyysin tarpeellisia asioita anteeksi.
Tärkeimpiä välineitä on vahvistaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa niin, ettei tarvitse suojella itseään koko ajan kaikilta. Voi altistaa itsensä tilanteille missä joku saattaakin tölväistä (vahingossa tai tahallaan) mutta kun tiedät ettet enää muserru siitä, voit oloa rauhallisin mielin. Siitä mulla lähti haavat paranemaan.
Eli opettelin antamaan itse itselleni validaation ja tunteen että mulla ei oo hätää. Minä pidän hellän ja hyvän huolen omasta sydämestäni.
T. Hyvin menee
Alue: Aihe vapaa
Kotonasi ei oltu sosiaalisesti taitavia ja viisaita ja joudut opettelemaan ihmissuhdetaidot kantapään kautta ulkomaailman kanssa? Siellä ei hellyyttä ja rakkautta ole jonka turvin olisi helppo erehtyä ja oppia. Traumoja kasaantuu ja pikku hiljaa masentuu. Itsetunto on mudassa.