Oletteko saaneet viestejä ns. "rajan takaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko Itä-rajan takaa? Mulla ei ole tuttuja siellä.

Minä uskon, että ihmisillä on paljonkin kokemuksia näistä, mutta niistä ei puhuta, kun kommentit on yllä olevan tyylisiä.

Näinpä. Aika säälittäviå kyllä nää öhö-öhö-huumorit. Kuvaa vain sitä, että ihminen ei osaa ollenkaan käsitellä koko asiaa.

En minäkään usko uskontojen jumaliin, mutta en ole niin peloissani, että pitäisi vitsiä heittää. Osaan sivuuttaa asiat, jotka ei koske minua.

Välillä kuulen venäläisten huutelevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko Itä-rajan takaa? Mulla ei ole tuttuja siellä.

Minä uskon, että ihmisillä on paljonkin kokemuksia näistä, mutta niistä ei puhuta, kun kommentit on yllä olevan tyylisiä.

Mutta kerro mistä johtuu että jokaisella kokeneella on psykoositaustaa?

Pari sukulaista on tulleet melkein heti kuolemansa jälkeen unessa sanomaan jotain, tai antamaan viestin eteen päin kerrottavaksi.

Ne kaikista läheisimmät sitten eivät oikein mitenkään, yllättävää kyllä. Se olisi voinut olla liian tuskallista, joten hyvä niin.

Olen unissa saanut selviä tietoja ja kuvia mitä tapahtuu tai miten joku asia on mikä kyllä pelottaa. Sen myötä tulee väkisin mieleen jutut pahoista ja hyvistä hengistä, hyvästä ja pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko Itä-rajan takaa? Mulla ei ole tuttuja siellä.

Minä uskon, että ihmisillä on paljonkin kokemuksia näistä, mutta niistä ei puhuta, kun kommentit on yllä olevan tyylisiä.

Mutta kerro mistä johtuu että jokaisella kokeneella on psykoositaustaa?

Kuka niin väittää?

Mutta jos se on totta, asian voi selittää helposti. Jos tiede ei osaa selittää jotain ilmiötä tai havaintoa, niin sen syyksi on helppo väittää psykoosia. Psykoosilla on kätevä selittää pois kaikki hämmentävä ja epälooginen.

Olen. Kyseessä oli vieläpä henkilö, jota en kovin läheisesti edes tuntenut, enkä viestin saadessani tienyt hänen kuolleen.

Mä olen joskus kuullut sanottavan, että perhoset ovat ihmisten sieluja. Joten aina kun näen perhosen niin ajattelen, että äiti käy tervehtimässä. Vaikka en oikeasti usko tähän, niin silti äiti täällä tavallaan käy, koska muistuu mieleen. Ajattelen tuolloin, että miten äiti toimisi siinä tilanteessa ja mitä sanoisi, jos olisi fyysisesti mukana. Lämpimiä ja tärkeitä hetkiä. Usein perhonen osuukin paikalle juuri oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen unissa saanut selviä tietoja ja kuvia mitä tapahtuu tai miten joku asia on mikä kyllä pelottaa. Sen myötä tulee väkisin mieleen jutut pahoista ja hyvistä hengistä, hyvästä ja pahasta.

Itsellä ihan sama, mutta en yhtään pelkää. Tykkään enneunistani, joskus uni jostain pelottavasta voi olla kehoitus olla varuillaan, voi olla että pelottavan asian voi välttää tai ainakin se toteutuu lievempänä. Monesti enteet ovat mukavista tai kiinnostavista asioista. En koe että ne olisivat mistään "pahasta lähteestä". Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tullut monia, kuolleen tädin ja enon ja exän kanssa.

Kummitäti ja kummieno(äitini pikkusisko ja hänen miehensä):

He kuolivat molemmat autokolarissa, jossa kännikuski ajoi heitä päin lauantai iltana. (Äitini soitti minulle siitä su aamulla)

Samana viikonloppuna aiemmin pe-la välisenä yönä olin nähnyt todella todentuntuista unta, että olin autokolarissa missä kuolin. Autokolarin jälkeen katsoin pikkusiskoni kanssa kolaroitunutta autoa kaukaa ja näimme että sen kyydissä oli kaksi ihmistä. Mutta emme unessa uskaltaneet mennä katsomaan ketä he olivat ja olivatko he hengissä.

Sen jälkeen tätini ja enoni tulivat paljon uniini. Yksi uni minkä näin heidän hautajaisten jälkeensä. Olin silloin töissä puutarhamyymälässä ja tehnyt kimput heidän hautajaisiinsa. Näin unta että olin kylässä heidän kodissaan missä he asuivat kun oli lapsi. Mutta heidän koko kotinsa oli täynnä kukkia. Ja he sanovat "kiitos kun toitte kukkia, katsokaa miten kaunista meillä on täällä nyt."

Exä:

Sain kuulla hänen kuolemastaan vasta kuukausi kuoleman jälkeen. Mutta kun kuulin päivän milloin hän kuoli katsoin päiväkirjastani ja muistin että sinä päivänä olin koko päivän ollut todella ahdistunut, että olin vaan maannut sängyssä ja itkenyt enkä oikein edes tiennyt miksi.

Kun kuulin että hän kuoli kuuntelin "iris- googoo dolls" biisiä, koska se muistutti minua teini ajoista ja suhteestamme ja itkin. Sitten tunsin kuin joku näkymätön olisi silittänyt kättäni, sitä kesti jonkin aikaa. Itse ainakin uskon että hän silitti kättäni lohduttaakseen minua.

Sitten tämä on ehkä creepyin kokemus. Nukuin ja exäni tuli uneeni. Sanoin hänelle unessa "näytä itsestäsi merkki minulle, että olet vielä olemassa". Sitten unessa exä alkoi vetämään minua jaloista. Unessa olin ihan tyytyväisenä, että "ok hän näyttää minulle merkin" enkä pelännyt. Mutta sitten havahduin hereille, ja huomasin, että jalkani olivat sängyn ulkopuolella ja olin yhtäkkiä ihan sängyn alaosassa nukkumassa. Sitten kömmin peloissani takaisin mieheni kainaloon nukkumaan.

Ja ainiin tuohon viimeiseen kokemukseen vielä se, että kun aluksi heräsin jalat sängyn ulkopuolella en pystynyt liikkumaan aluksi. Ja minun piti pakottaa itseni liikkeelle. Ja minulla on tapana pitää tyynyä polvien alla nukkuessa, että jalakani ovat vähän koukussa (nukun selällään). Ja tyyny oli edelleen polvieni alla, mutta olin sängyn alaosassa ja jalat sängyn ulkopuolella. En tiedä miten olisin unissani kieriessä pystynyt siirtymään niin että tyyny olisi pysynyt polvienieni alla sängyn alaosaan itse.

Olen.

t. Niuvan potilas

Joo. Jaan tähän voimakkaimman kokemukseni.

Näin unta edesmenneestä kihlatusta. Aamulla herätessä olin aivan itkuinen, koska halasimme unessa ja minulle tuli niin valtava ikävä. Seuraavana päivänä surin häntä. Olin ylittämässä tietä, kun edestä päin käveli ihminen, joka yllättäen näytti olemukseltaan samanlaiselta kuin hän. Valo oli vihreä. Tuo ihminen kuitenkin meinasi jäädä auton alle, mutta ei jäänyt, vaan jatkoi matkaansa. Tämä ajoitus ja kokonaisuus on jäänyt mieleeni ja viesti tässä oli minulle, että kuolema ei ole koko totuus. Nyt olen jälleen näkemisen suhteen positiivinen.

Lasketaanko tämä? Sain tiedon, että eräs ihminen taistelee hengestään ja minun on rukoiltava hänen puolestaan. En ole kovin uskonnollinen, tunne oli niin vahva että jätin muut sovitut asiat ja vain rukoilin.

Myöhemmin kuulin että hän oli samaan aikaan saanut sairauskohtauksen ja selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko Itä-rajan takaa? Mulla ei ole tuttuja siellä.

Minä uskon, että ihmisillä on paljonkin kokemuksia näistä, mutta niistä ei puhuta, kun kommentit on yllä olevan tyylisiä.

Mutta kerro mistä johtuu että jokaisella kokeneella on psykoositaustaa?

Tämä on sitten toinen versio. Ne hieman aggressiivisemman oloiset tyypit :D Ihan kaikkien tyhjänpäiväisten tyyppien kanssa ei jaksa alkaa vänkäämään.

Oli tosi mystinen juttu, oon kirjoittanut tästä tänne varmaan ennenkin. Silloisessa kotikaupungissani  tapettiin ihminen ja ruumis löytyi erikoisesta paikasta. Heräsin yöllä siihen, että unessa joku kuiski minulle  miehen etunimeä. Nimi jäi mieleeni. Myöhemmin luin lehdestä , että samanniminen mies oli tuomittu ko. murhasta

Up.

Up.

Ylös.

Paljon potentiaalisia asiakkaita ja aihetta neuroleptilääkityksen aloittamiselle.

Paljon ja hyvin erilaisia kokemuksia, mutta koska tässä on rajattu teema niin nostan kaksi esille.

Alle teini-ikäisenä poikana kun äitini herätti minut iltapäivä nokosilta, muistin että minulla oli äsken ainutkertainen, erikoinen kohtaaminen isäni kanssa unessa.

Äiti pyysi tulemaan keittiöön. Siellä hän ilmoitti että isäni oli kuollut.

Isäni tärkein ystävä kertoi minulle saaneensa viestejä ja että he olivat kerran huumorimielessä sopineet tulla toiselle "kummittelemaan", kumpi kuolisi ensin, ja näin olikin sitten tapahtunut.

Teini-iän loppupuolella kokeilin kommunikoida henkien kanssa automaatiokirj. kautta. Se onnistui ja sain tietyille edesmenneiden sukulaisten kysymyksilleni vastauksia joiden paikkaansapitävyyden saatoin myös tarkistaa oikeellisiksi. Koska en kuitenkaan voinut olla varma mitä kaikenlaisia entiteettejä mahdollisesti hakeutuisi seuraani ja pääasia elämässä on kuitenkin henkinen jalostuminen eikä henkien kanssa "hengailu" (hengailua riittää ihan kehollistenkin kanssa), päätin lopettaa sellaisen. Eri tiedot ja kokemukset kuolemattomuudestamme riitti ja se tieto, että on eri ulottuvuuksia/tasoja missä voi olla tai minne joutua on myös omiaan muistuttamaan keskittyä olennaiseen sellaisella tavalla mikä ei kuitenkaan ole materialistista, nihilististä jne. Sielun ja hengen ulottuvuuudet kehollisuuden lähellä ovat vielä varsin "karkeaa" tietoisuuden tasoa kun päämääränä on sen laajentuminen.

Voisi luonnehtia että kaikki ne käsitteet ja tiedot jotka ovat täysin sopusoinnussa vahvistaneet omia kokemuksiani muiden ihmisten kokemusten ja tiedon kanssa ovat niin sanptusti "itäisiä". Lähi-Idästä tukevien uskontojen opit ovat, no sanotaan nyt että yksinkertaistavia ja johtavat helposti harhaan, eikä vähiten mentaalisen, kanonisen ja hierarkisen luonteensa vuoksi.

Teoreettiset uskonnolliset opit ovat kainalosauvoja, muttei hyödyttömiäkään, koska ollaan erilaisia.

Suora kokeminen/oleminen on kuitenkin se tie. Se kysyy hiljentymistä ja avautumista.

Tämä tila missä nyt olemme ei ole erillään. Elämme vain kuin unohtaneina, päämme ja systeemimme täynnä kohinaa.