YLE: Opiskelijat kertoivat Ylelle opintolaina-ahdingosta: Olen pudonnut asunnonostajien junasta todennäköisesti loppuelämäkseni

Vierailija kirjoitti:

En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.

Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.

Näin se juuri on, että lainaa myönnetään enemmän kuin aikaisemmin. Monen johtopäätös on silloin se, että tämä laina pakotetaan ottamaan henkensä pitimiksi mikä joitakin onnettomia lukuun ottamatta ei pidä paikkaansa. Tuloja voi nostaa, esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai vähentämällä kulutustaan. Asunnon voi vaihtaa pienempään eikä sen tarvitse sijaita kampuksella. Myös kimppakämpässä asuminen laskee kustannuksia reippaasti. Tämä minua juuri häiritseekin. Itselleni opiskeluaika oli ensisijaisesti valintoja. Valitsin asua suoraan sanottuna hirveässä soluläävässä, että minulla oli varaa käydä juhlimassa ja elää huolettomammin. Valitsin lisätä osa-aikatöiden määrää, että pääsin muuttamaan alle 20m2 yksiöön esikaupunkialueelle. Luovuin jossain vaiheessa lihan syönnistä, että oli varaa käydä edes joskus ulkona. Valitsin ottaa lainaa, että sain matkustella ja pitää kokonaisen vaihtovuoden milloin en käynyt töissä. Valitsin maisterivuosina lopettaa juhlimisen lähes täysin, että saisin opinnot kasaan sekä opintolainahyvityksen. Viimeisenä vuotena opintopisteitä kertyi sata. Mukaan mahtui opintojen aikana lukukausia (monikossa) milloin opintopisteitä kertyi alle 10. Minulle elämä on aina ollut valintoja. Juhlit nyt, maksat viulut myöhemmin. Säästät muualta ja toisaalta elät vähän leveämmin. Jostain syystä en saa enää uusista opiskelijoista samaa vibaa, vaan kaikki pitäisi saada vastikkeettomasti mulle heti nyt. Yksiö, ei töitä opintojen ohella, keskiluokkainen syöminen sekä vapaa-ajan viihde-elämykset. Olen itsekin aloittanut opiskeluni vasta Sipilän uudistusten jälkeen. Valmistumisestani on vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.

Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.

Näin se juuri on, että lainaa myönnetään enemmän kuin aikaisemmin. Monen johtopäätös on silloin se, että tämä laina pakotetaan ottamaan henkensä pitimiksi mikä joitakin onnettomia lukuun ottamatta ei pidä paikkaansa. Tuloja voi nostaa, esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai vähentämällä kulutustaan. Asunnon voi vaihtaa pienempään eikä sen tarvitse sijaita kampuksella. Myös kimppakämpässä asuminen laskee kustannuksia reippaasti. Tämä minua juuri häiritseekin. Itselleni opiskeluaika oli ensisijaisesti valintoja. Valitsin asua suoraan sanottuna hirveässä soluläävässä, että minulla oli varaa käydä juhlimassa ja elää huolettomammin. Valitsin lisätä osa-aikatöiden määrää, että pääsin muuttamaan alle 20m2 yksiöön esikaupunkialueelle. Luovuin jossain vaiheessa lihan syönnistä, että oli varaa käydä edes joskus ulkona. Valitsin ottaa lainaa, että sain matkustella ja pitää kokonaisen vaihtovuoden milloin en käynyt töissä. Valitsin maisterivuosina lopettaa juhlimisen lähes täysin, että saisin opinnot kasaan sekä opintolainahyvityksen. Viimeisenä vuotena opintopisteitä kertyi sata. Mukaan mahtui opintojen aikana lukukausia (monikossa) milloin opintopisteitä kertyi alle 10. Minulle elämä on aina ollut valintoja. Juhlit nyt, maksat viulut myöhemmin. Säästät muualta ja toisaalta elät vähän leveämmin. Jostain syystä en saa enää uusista opiskelijoista samaa vibaa, vaan kaikki pitäisi saada vastikkeettomasti mulle heti nyt. Yksiö, ei töitä opintojen ohella, keskiluokkainen syöminen sekä vapaa-ajan viihde-elämykset. Olen itsekin aloittanut opiskeluni vasta Sipilän uudistusten jälkeen. Valmistumisestani on vuosi.

Kiva juttu, mutta kaikille töiden lisääminen ei ole valinta. Joko et vain yksinkertaisesti saa sellaisia töitä opiskelun oheen jotka voisit vielä aikatauluttaa, eri aloilla on todella paljon eroja esim. läsnäolon ja kurssien vaativuuden suhteen. Tai sitten teet töitä ja opiskelut venyy, menetät voimavarat ja jäät sairaslomalle.

Mutta hei, kiva että sulle riitti koronavuosinakin töitä, kun juuri ne opiskelijat työllistäneet palvelualat olivat lähinnä kiinni ja työhakemuksiin vastattiin eioletöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.

Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.

Näin se juuri on, että lainaa myönnetään enemmän kuin aikaisemmin. Monen johtopäätös on silloin se, että tämä laina pakotetaan ottamaan henkensä pitimiksi mikä joitakin onnettomia lukuun ottamatta ei pidä paikkaansa. Tuloja voi nostaa, esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai vähentämällä kulutustaan. Asunnon voi vaihtaa pienempään eikä sen tarvitse sijaita kampuksella. Myös kimppakämpässä asuminen laskee kustannuksia reippaasti. Tämä minua juuri häiritseekin. Itselleni opiskeluaika oli ensisijaisesti valintoja. Valitsin asua suoraan sanottuna hirveässä soluläävässä, että minulla oli varaa käydä juhlimassa ja elää huolettomammin. Valitsin lisätä osa-aikatöiden määrää, että pääsin muuttamaan alle 20m2 yksiöön esikaupunkialueelle. Luovuin jossain vaiheessa lihan syönnistä, että oli varaa käydä edes joskus ulkona. Valitsin ottaa lainaa, että sain matkustella ja pitää kokonaisen vaihtovuoden milloin en käynyt töissä. Valitsin maisterivuosina lopettaa juhlimisen lähes täysin, että saisin opinnot kasaan sekä opintolainahyvityksen. Viimeisenä vuotena opintopisteitä kertyi sata. Mukaan mahtui opintojen aikana lukukausia (monikossa) milloin opintopisteitä kertyi alle 10. Minulle elämä on aina ollut valintoja. Juhlit nyt, maksat viulut myöhemmin. Säästät muualta ja toisaalta elät vähän leveämmin. Jostain syystä en saa enää uusista opiskelijoista samaa vibaa, vaan kaikki pitäisi saada vastikkeettomasti mulle heti nyt. Yksiö, ei töitä opintojen ohella, keskiluokkainen syöminen sekä vapaa-ajan viihde-elämykset. Olen itsekin aloittanut opiskeluni vasta Sipilän uudistusten jälkeen. Valmistumisestani on vuosi.

Kiva juttu, mutta kaikille töiden lisääminen ei ole valinta. Joko et vain yksinkertaisesti saa sellaisia töitä opiskelun oheen jotka voisit vielä aikatauluttaa, eri aloilla on todella paljon eroja esim. läsnäolon ja kurssien vaativuuden suhteen. Tai sitten teet töitä ja opiskelut venyy, menetät voimavarat ja jäät sairaslomalle.

Mutta hei, kiva että sulle riitti koronavuosinakin töitä, kun juuri ne opiskelijat työllistäneet palvelualat olivat lähinnä kiinni ja työhakemuksiin vastattiin eioletöitä.

Olin vaatekaupassa töissä. Usein tein pitkiä viikonloppuja muutaman viikon välein enkä koe niiden haitanneen opintojani. Tällä hetkellä palvelualoilla on runsaasti osa-aikatöitä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin selviää ilmankin lainaa ellei pakko olla uusinta iphonea ja käydä kerran vuodessa etelänmatkalla instakuvia varten. Opiskelin 2008-2013 jo jostain kumman syystä helposti selvisin ilman lainaa vaikkei vanhemmat avustaneet, vaikka silloin opiskelijan tuet oli selvästi pienempiä, nythän niitä tukia korotettu 50% tuosta ajasta. Tosinsain kesätyön joka kesä ja kaikki ei saa, mutta silloinkin oli vaihtoehto opiskella ja saada opintotukea kesän ajan jos ei olisi saanut kesätyötä.

Meikä opiskeli 2011-2016, niin eipä sillä 470€/kk kyllä hirveesti elelty. Omalla kohdalla riittänyt vuokraan ja ne ketkä oli opiskelija-asunnoissa, niin niilläkään jäänyt paljoa 100€ enempää.

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli opintolainaa alunperin ysärin lopussa 58000 mk, joka vaihtui sitten euroiksi 2002, korko oli alunperin muistaakseni prime 4,5%. Varmaan pyöri siinä 2-3%, kun maksoin lainaa pois aika nopeasti noin 4 vuodessa vuosituhannen alussa. Asuntolainan korko on tainnut omalla asuntolainauralla vuodesta 2006 alkaen olla korkeimmillaan 6%. Tuo nollakorkoaika taisi kyllä hämärtää lainan ottamisessa viime vuosina, koska se kesti varsin kauan. Nyt ollaan ennemmin normaalissa tilanteessa, mutta nousu oli yhtäkkinen ja raju.

Mutta kyllähän elintaso on noussut 20-30 vuodessa eli itselle oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja elellä pienellä budjetilla. Kaikenlaisia töitä tekemällä sitten sai vähän leveämpää elämää. Ei kyllä käy kateeksi tämän päivän nuoria elämän valintojen edessä.

Nollakorko hämärsi tilannetta, mutta se myös valui asuntojen hintoihin, jotka nousivat suhteettoman paljon 2010-lvulta alkaen. Korko ei välttämättä olisi suuri ongelma, mutta kun siihen yhdistyy samaan aikaan energian ja ruoan hinnan nousu, valtion velkaantuminen, byrokratian lisääntyminen julkisella puolella, Soten pettäminen terveyden huollon osalta jne, ongelmasta voi tulla todella suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli opintolainaa alunperin ysärin lopussa 58000 mk, joka vaihtui sitten euroiksi 2002, korko oli alunperin muistaakseni prime 4,5%. Varmaan pyöri siinä 2-3%, kun maksoin lainaa pois aika nopeasti noin 4 vuodessa vuosituhannen alussa. Asuntolainan korko on tainnut omalla asuntolainauralla vuodesta 2006 alkaen olla korkeimmillaan 6%. Tuo nollakorkoaika taisi kyllä hämärtää lainan ottamisessa viime vuosina, koska se kesti varsin kauan. Nyt ollaan ennemmin normaalissa tilanteessa, mutta nousu oli yhtäkkinen ja raju.

Mutta kyllähän elintaso on noussut 20-30 vuodessa eli itselle oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja elellä pienellä budjetilla. Kaikenlaisia töitä tekemällä sitten sai vähän leveämpää elämää. Ei kyllä käy kateeksi tämän päivän nuoria elämän valintojen edessä.

Nollakorko hämärsi tilannetta, mutta se myös valui asuntojen hintoihin, jotka nousivat suhteettoman paljon 2010-lvulta alkaen. Korko ei välttämättä olisi suuri ongelma, mutta kun siihen yhdistyy samaan aikaan energian ja ruoan hinnan nousu, valtion velkaantuminen, byrokratian lisääntyminen julkisella puolella, Soten pettäminen terveyden huollon osalta jne, ongelmasta voi tulla todella suuri. 

Ja nyt asuntojen hinnat ovat laskeneet ennätysmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Niinno hyvä tietokone on melko itsestäänselvyys kun sen ääressä vietetään suurin osa valveillaoloajasta ja kaikki opiskeluun liittyvä on siellä koneella. Mitä sä teet jollain romukoneella joka ei jaksa pyörittää opiskeluun vaadittavia ohjelmia?

Mä valmistuin opintolainan kanssa 2003. Ei se opintoraha ja asumislisä (yht. 400 €) silloinkaan riittänyt kuin vuokraan, enkä edes asunut Helsingissä. Hanttihommissa kävin opintojen loppuvaiheessa. 100 markkaa/16 euroa kun tienasi päivässä, niin pärjäsi. Ruoka oli silloin halvempaa ja sain ostettua vaatteitakin.

Onneksi inflaatio söi lainan arvosta siivun pois ja korot ovat olleet matalalla. Nykyisellä opiskelijapolvella ei välttämättä käy sama tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Niinno hyvä tietokone on melko itsestäänselvyys kun sen ääressä vietetään suurin osa valveillaoloajasta ja kaikki opiskeluun liittyvä on siellä koneella. Mitä sä teet jollain romukoneella joka ei jaksa pyörittää opiskeluun vaadittavia ohjelmia?

Olen se kenen mielestä "elämä on valintoja". Elin koko kandivaiheen käyttäen naapurilta hankkitua käytettyä läppäriä. Isoimmat pyöritykset tein tiedekunnan koneilla luentojen jälkeen. Tälläinen epämukavuutta ja joustavuutta vaativa toimintatapa tulisi nyt tuskin kuuloonkaan.

Omistusasunnot kumisevat tyhjyyttään tulevaisuudessa (muuttotappiopaikkakuntien lisäksi) kun nuorilla aikuisilla ja m-alkuisilla ei ole rahaa ostaa kotia. Eikä käyttää palveluita. Minkäs teet, Suomi on pska maa joka ei nuoristansa välitä. Toki suurinta äänestäjäryhmää (eläkeläiset) hyysätään, eläkeläiset 65-70v ovat muuten Suomen varakkain ikäryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Niinno hyvä tietokone on melko itsestäänselvyys kun sen ääressä vietetään suurin osa valveillaoloajasta ja kaikki opiskeluun liittyvä on siellä koneella. Mitä sä teet jollain romukoneella joka ei jaksa pyörittää opiskeluun vaadittavia ohjelmia?

Entäs mihin se tonnin puhelin tarvitaan? Soittamiseenko?

Kyllä noilla +20 000 lainoilla on muutakin kuin perus ruoka, puhelin, vesi, sähkö ja opiskelumateaalit maksettu. Periaatteessa opintoraha riittää noihin jos oikein nuukailee. Ruoka 150-200e/kk, puhelin 30e/kk, sähkö solusta tai yksiöstä ei ole montaa kymppiä, vesimaksu kympin. Moni ilmeisesti ottaa sen maksimi lainan (oliko 650e/kk) ja bilettää ja shoppailee tajuamatta että re rahat olisi maksettava takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole perillä nykyisen opintotuen (opintoraha + asumistuki) määrästä, mutta varmasti sen on edelleen alle minimitoimeentulon. Tuo on sentään hyvä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, jolloin saavat myös kesällä tukea.

Lainaa varmaan saa nykyään ottaa entistä enemmän, siinä on varmaan yksinkertaisin selitys sille, miksi kymmenessä vuodessa lainamäärät ovat noin paljon nousseet. Helposti kun lainaa voi nostaa, eikä nuorena välttämättä osaa ajatella pitkäjänteisesti, eletään hetkessä.

Näin se juuri on, että lainaa myönnetään enemmän kuin aikaisemmin. Monen johtopäätös on silloin se, että tämä laina pakotetaan ottamaan henkensä pitimiksi mikä joitakin onnettomia lukuun ottamatta ei pidä paikkaansa. Tuloja voi nostaa, esimerkiksi tekemällä osa-aikatöitä tai vähentämällä kulutustaan. Asunnon voi vaihtaa pienempään eikä sen tarvitse sijaita kampuksella. Myös kimppakämpässä asuminen laskee kustannuksia reippaasti. Tämä minua juuri häiritseekin. Itselleni opiskeluaika oli ensisijaisesti valintoja. Valitsin asua suoraan sanottuna hirveässä soluläävässä, että minulla oli varaa käydä juhlimassa ja elää huolettomammin. Valitsin lisätä osa-aikatöiden määrää, että pääsin muuttamaan alle 20m2 yksiöön esikaupunkialueelle. Luovuin jossain vaiheessa lihan syönnistä, että oli varaa käydä edes joskus ulkona. Valitsin ottaa lainaa, että sain matkustella ja pitää kokonaisen vaihtovuoden milloin en käynyt töissä. Valitsin maisterivuosina lopettaa juhlimisen lähes täysin, että saisin opinnot kasaan sekä opintolainahyvityksen. Viimeisenä vuotena opintopisteitä kertyi sata. Mukaan mahtui opintojen aikana lukukausia (monikossa) milloin opintopisteitä kertyi alle 10. Minulle elämä on aina ollut valintoja. Juhlit nyt, maksat viulut myöhemmin. Säästät muualta ja toisaalta elät vähän leveämmin. Jostain syystä en saa enää uusista opiskelijoista samaa vibaa, vaan kaikki pitäisi saada vastikkeettomasti mulle heti nyt. Yksiö, ei töitä opintojen ohella, keskiluokkainen syöminen sekä vapaa-ajan viihde-elämykset. Olen itsekin aloittanut opiskeluni vasta Sipilän uudistusten jälkeen. Valmistumisestani on vuosi.

Kiva juttu, mutta kaikille töiden lisääminen ei ole valinta. Joko et vain yksinkertaisesti saa sellaisia töitä opiskelun oheen jotka voisit vielä aikatauluttaa, eri aloilla on todella paljon eroja esim. läsnäolon ja kurssien vaativuuden suhteen. Tai sitten teet töitä ja opiskelut venyy, menetät voimavarat ja jäät sairaslomalle.

Mutta hei, kiva että sulle riitti koronavuosinakin töitä, kun juuri ne opiskelijat työllistäneet palvelualat olivat lähinnä kiinni ja työhakemuksiin vastattiin eioletöitä.

Nämä omista kokemuksista puhumiset/kehumiset ovat aika turhia. Ei esim.halpoja soluasuntoja riitä kaikille, eikä sopivia osa-aikatöitä. Tuo korona-aika ja palvelualan töiden väheneminen saattaa myös selittää lainamäärien selkeää nousua.

Itse sijoitin opintolainan, kävin myös töissä samalla kun se oli mahdollista. Maksoin noin 18 000 euron lainan 2,5 vuodessa pois, onneksi pääsin heti töihin kun valmistuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli opintolainaa alunperin ysärin lopussa 58000 mk, joka vaihtui sitten euroiksi 2002, korko oli alunperin muistaakseni prime 4,5%. Varmaan pyöri siinä 2-3%, kun maksoin lainaa pois aika nopeasti noin 4 vuodessa vuosituhannen alussa. Asuntolainan korko on tainnut omalla asuntolainauralla vuodesta 2006 alkaen olla korkeimmillaan 6%. Tuo nollakorkoaika taisi kyllä hämärtää lainan ottamisessa viime vuosina, koska se kesti varsin kauan. Nyt ollaan ennemmin normaalissa tilanteessa, mutta nousu oli yhtäkkinen ja raju.

Mutta kyllähän elintaso on noussut 20-30 vuodessa eli itselle oli ihan normaalia asua kimppakämpissä ja elellä pienellä budjetilla. Kaikenlaisia töitä tekemällä sitten sai vähän leveämpää elämää. Ei kyllä käy kateeksi tämän päivän nuoria elämän valintojen edessä.

Nollakorko hämärsi tilannetta, mutta se myös valui asuntojen hintoihin, jotka nousivat suhteettoman paljon 2010-lvulta alkaen. Korko ei välttämättä olisi suuri ongelma, mutta kun siihen yhdistyy samaan aikaan energian ja ruoan hinnan nousu, valtion velkaantuminen, byrokratian lisääntyminen julkisella puolella, Soten pettäminen terveyden huollon osalta jne, ongelmasta voi tulla todella suuri. 

Ja nyt asuntojen hinnat ovat laskeneet ennätysmäisesti.

Kun tilanne rauhoittuu, nähdään todellinen tilanne viiveellä. Tosin tiedän kavereita, jotka ovat jo 30v odottaneet hintojen romahdusta vuokra-asunnoissa, en jaksa uskoa, että heidän toiveensa toteutuu. Tuskin hinnat painuu 30 vuoden takaiselle tasolle, mutta antaa heidän toivoa.

Jos povaat joka vuosi pörssiromahdusta, kyllä osut oikeaan, keskimäärin kai kerran 10 vuodessa. Mutta se pörssinousu, minkä menetät, onkin sitten isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Niinno hyvä tietokone on melko itsestäänselvyys kun sen ääressä vietetään suurin osa valveillaoloajasta ja kaikki opiskeluun liittyvä on siellä koneella. Mitä sä teet jollain romukoneella joka ei jaksa pyörittää opiskeluun vaadittavia ohjelmia?

Olen se kenen mielestä "elämä on valintoja". Elin koko kandivaiheen käyttäen naapurilta hankkitua käytettyä läppäriä. Isoimmat pyöritykset tein tiedekunnan koneilla luentojen jälkeen. Tälläinen epämukavuutta ja joustavuutta vaativa toimintatapa tulisi nyt tuskin kuuloonkaan.

Erona edeltäviin vuosiin on se, että ihan samalla tavalla jäätiin paitsi välttämättömyyksistä. Soluissa ei välttämättä ollut opiskelurauhaa, 18m2 yksiöön ei välttämättä mahtunut kirjoituspöytää, oli kaikenlaisia oppimateriaaleja ja tekniikkaa mitä olisi pitänyt hankkia, mutta ei ollut varaa. Kesäisin ei saanut tukia ja lukukausina monella meni koko opintotuki vuokraan eikä siitä jäänyt mitään yli asumislisän jälkeen. Silti sitä vaan keksittiin kaikenlaisia ratkaisuja ja selvittiin. Tehtiin tehtäviä koulun koneilla ja ruokaa ystävien kanssa, kierrätettiin ja lainattiin oppikirjoja. Kesällä helpotti, kun kaikki kävivät töissä ja tuloja oli enemmän. Silloin elettiin kuin viimistä päivää paitsi ne fiksut yksilöt ketkä ymmärsivät säästää talven varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas. Mikä on muuttunut? Minun nuoruudessani kaikki ei edes ottaneet opintolainaa vaan elivät tuilla + osa-aikatyöllä. Toki se oli aikamoista köyhäilyä mutta sillä kuitenkin eli. Osa otti opintolainaa ja sijoittivat sen sitten eli eivät käyttäneet elämiseen. Tästä on vain 10 vuotta aikaa, joten ihmettelen nopeaa muutosta. 

Nykyään nuoret eivät suostu asumaan soluasunnoissa eikä köyhäilemään muutenkaan. Kaikilla pitää olla vähintään yksiö, parveke, kivat sisustukset ja hyvät nettiyhteydet. Pitää tietysti olla myös hieno kännykkä ja hyvä tietokone. Suoratoistopalvelut sun muut on itsestäänselvyys. Kuntosalikortti pitää olla, lenkkeily ei ole mistään kotoisin.

Nuoret käyttää rahaa nykyään ihan eri malliin kuin ennen.

Niinno hyvä tietokone on melko itsestäänselvyys kun sen ääressä vietetään suurin osa valveillaoloajasta ja kaikki opiskeluun liittyvä on siellä koneella. Mitä sä teet jollain romukoneella joka ei jaksa pyörittää opiskeluun vaadittavia ohjelmia?

Entäs mihin se tonnin puhelin tarvitaan? Soittamiseenko?

Eiköhän nuo luksustuotteet ole tänäkin päivänä niitä varten, jotka voivat kertoa hesarissa sijoittaneensa opintolainat rahastoihin ja tavoitteena on eläköityä 35 vuotiaana. Tulevat ylemmän keskiluokan perheistä. Köyhempi hankki swappiestä pari vuotta vanhan iphonen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noilla +20 000 lainoilla on muutakin kuin perus ruoka, puhelin, vesi, sähkö ja opiskelumateaalit maksettu. Periaatteessa opintoraha riittää noihin jos oikein nuukailee. Ruoka 150-200e/kk, puhelin 30e/kk, sähkö solusta tai yksiöstä ei ole montaa kymppiä, vesimaksu kympin. Moni ilmeisesti ottaa sen maksimi lainan (oliko 650e/kk) ja bilettää ja shoppailee tajuamatta että re rahat olisi maksettava takaisin.

Ei mulla ole opiskelijana varaa maksaa 30€ puhelimesta kuukaudessa :D

Unohdit myös, että siitä opintorahasta joutuu laittamaan ison siivun ihan vaan vuokraan. Asumistuki kattaa maksimissaan 80%. Jos et saa opiskelijasäätiön yksiötä se koko opintoraha menee pelkkään vuokraan.

Luullaan esim., että jo ensimmäinen opiskelijakämppä pitää sisustaa. Valmistujaislahjaksi on toivottu ja saatu marimekkoa ja aarikkaa ja samoja sarjoja pitää saada jatkossakin. Mitkään mummon vanhat tai kirpparilta haetut merkittömät tarve-esineet ei kelpaa.