Onko täällä joku menettänyt omaisuutensa?

Ei ketään? 

Minun mieheni. On vihdoinnviimein velkajärjestelyssä, mutta sitä ennen elimme aivan normaalia elämää. Kaikki on vain minun nimissäni. Hyvin hänellä on elämässä käynyt. 

Tavallaan joo. Avioero, talon myynti valtavalla tappiolla. Homeasunto, kaikki omaisuus pois. Onneksi se oli vuokra-asunto. Nyt on kertynyt jonkin verran omaisuutta (tosin velkaakin) mutta lähemmäs nelikymppisenä kaikki alusta. 

On vasta meneillään. Olen menettänyt noin satatuhatta ja lisää tulee vielä menemään. Alkaa häämöttää pohja kassasta eli saa nähdä, mitä käy.

Ystävä menetti omaisuutensa. Sai kerättyä uuden.

Sitten tiedän muutamia, jotka ovat jatkaneet vaatimattomalla elintasolla.

Puoliso pelasi uhkapelejä ja menetti asuntosäästömme.

kaikki eronneet miehet ovat menettäneet puolet omaisuudestaan

Minä olen. Kaikki säästöt meni miehen konkurssin mukana. Yli satatonnia hävisi kuin pieru Saharaan. Onneksi mulla on muuten hyvä tilanne, hyväpalkkainen työ ja ei velkoja. Velaton asunto ja auto. Ajattelen niin, että materiaan ei pidä takertua. 

Miehen yritys meni konkurssiin ja meiltä meni omakotitalo ja miehelle jäi velkaa paljon. Toipuminen otti aikansa, mutta toisaalta uusi alku oli myös helpotus. Muutama vuosi konkurssin jälkeen ostin yksin omiin nimiini perheelle talon.

Lapsi sairastui. Hoidot maksoi ja samaan aikaan ei voinut käydä itse töissä, joten kaikki rahat meni.

Menetin asuntosäästöni, koska menin töihin jyväskyläläisen rakennusfirmaan, jonka toimari salakuvasi mua ja uhkaili, ja uhkasi levittää kuvia eteenpäin. 

Lähdin opiskelemaan uutta alaa. Löysin hyväpalkkaisen työn, noin 3 v kestää säästää rahat takaisin. Tapasin kivan miehen kenen kanssa olen onnellinen. 

Elämässä tapahtuu.

Tarkemmin taustaa kertomatta menetin huomattavan määrän omaisuutta. Siihen sisältyi myös useamman vuoden odottamista ennen kuin päätös tuli. Veloista tai tyhmistä sijoituksista ei ollut kyse, vaan suurinpiirtein muutaman ihmisen ahneudesta.



Muttajoo, pääsin jaloilleni. Alkushokin jälkeen oli yksinkertaisesti ryhdyttävä edes johonkin. KÄytin vähäiset varani talousneuvojaan, jonka kanssa pala palalta kokosimme talouteni hallittavaan kuntoon ja millaisilla kuluilla selviäisin missäkin. Olin henkisesti niin loppu, etten pystynyt ajattelemaan mitään selkeästi. 



TArinastani tulisi pitkä ja tylsä, jos kävisin läpi kaikki käytännön ratkaisuni. Tärkein, mitä useamman vuoden jälkeen siitä kaikesta opin ja vahvistuin on, etten halua enää omaisuutta. Tajusin, miten hirveästi  omaisuus sitoo meitä ja muokkaa persoonaamme. IHmiset ovat osa sitä omaisuuttaan kuin omaisuus olisi osa heitä. Raha ei ole valtaa, vaan raha valtaa ihmisen jne. 



Olen kyllä kartuttanut omaisuutta kokemani jälkeen, mutta ulkoisesti olen säälittävä toisten nurkissa alivuokralaisena kyhjöttävä ns työtön. Olen hirveän tarkka kenen seurassa olen ja mielellään yksin. Omaisuus, jota minulle on kertynyt, odottaa vielä päätöstään lähdenkö rastapääksi meditoimaan jonnekin lämpimään maahan vai punnerranko Suomessa jossakin korpimökissä. Minulla on  henkinen vapaus, jota ei ostamalla saada.Mutta tämä kaikki vaati kyllä valtavan määrän myös kärsimystä ja nöyrtymistä.



 

Tavallaan. Homeasunnossa ei voinut asua, eikä myydä ennen kuin remontti valmistui, mihin meni vuosi. Piti asua sillä völin siellä sun täällä. Myin irtaimistoni pois samalla ja aloitin alusta. Myllä siinä meni useampi vuosi päästä ns normaaliuralle taas, mutta se johtui osittain siitä, että pelkäsin sen tapahtuvan uudedtaan. En siksi uskaltanut useampaan vuoteen ostaa uutta, normaalikokoista perheasuntoa, vaan asuimme tosi ahtaasti, enkä uskaltanut laittaa rahaa kunnon huonekaluihin, kun pelkäsin menettää ne taas.

Nuorena perustin yrityksen ja tein lyhyessä ajassa varsin mukavasti rahaa. Sitten firman toiminta loppui kuin seinään. Elin sen jälkeen pari vuotta säästöillä, ostin auton, asuin vuokralla arvo-asunnossa Helsingin keskustassa, matkustelin maailmalla, ostin luksusta, jne. vietin mukavaa vapaaherran elämää.

Eräänä päivänä hätkähdin, kun kaupassa pankkikorttimaksu ei mennyt läpi. Kotona huomasin nettipankista, että tilillä oli enää muutama kymppi. Siitä alkoi pitkä kiipeäminen takaisin kohti jaloilleen pääsemistä. Vanhempani joutuivat auttamaan ajoittain vuokrien ja ruoan kanssa, koska sain työpaikan, joka oli matalapalkkainen.

Tästä on nyt aikaa 20 vuotta. Sittemin olen päässyt taas varoihini. Omistan ok-talon, pari autoa ja mukavasti sijoitusomaisuutta. Töissä joutuu toki käymään joka päivä, mutta onneksi palkkataso on hyvä. Opin kuitenkin, ettei voi vaan elää holtittomasti vaan pitää kirjaa siitä, paljonko rahaa on ja mihin sitä oikein törsää.

Kaikki meni mainetta ja terveyttä myöten. Kuusikymppisenä ei enää voi aloittaa alusta. Aion tappaa itseni, kunhan vain löytyy kivuton tapa nukahtaa pois.

Surullista