Lue keskustelun säännöt.
Kävi ilmi, että mies antaa äidilleen rahaa
31.05.2023 |
Olemme tavallinen pienituloinen lapsiperhe, minä vain osa-aikatyössä nyt kun lapset on pieniä, mies kokoaikatyössä mutta ei isoa palkkaa hänellä. Selviämme laskuista ja tavallisista hankinnoista kuten ruoka mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa ja me aikuiset ei juuri osteta mitään itsellemme, eikä edes risteilyllä tms ole käyty vuosiin. Nyt sain tietää, että mies antaa äidilleen rahaa. Siis joka kuukausi. Ei suuria summia mutta kuitenkin. Olisiko tämä teistä ihan ok? Hänen äiti on eläkeläinen, saa enemmän eläkettä kuin vain se joku kansaneläke vai mikä se on, koska on kuitenkin ollut työelämässä ihan hyvässä työssä. Asuu velattomassa omistusasunnossa. Ei ole rikas mutta ei nyt köyhäkään. Eronnut on, mies ainoa lapsi. Eniten minua vaivaa, että tämä on tapahtunut selkäni takana. Mutta myös se, että en ymmärrä miksi hän antaa säännöllisesti äidilleen rahaa, vaikka hänen äiti selviää taloudellisesti ihan hyvin muutenkin, mutta meillä itsellä on rahasta tiukkaa. Ja miksi hänen äiti edes ottaa rahaa vastaan.
Kommentit (1296)
Ap, oletteko keskustelleet miehen kanssa lisää, onko asiaan tullut mitään selvyyttä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat perhettäsi jos asutte samassa taloudessa. Muuten eivät.
Täällä taitavat kirjoittaa ne ihmiset, joiden lapset saavat pärjätä täysin omillaan heti kun muuttavat omaan asuntooni.
Yhdellä kaverillä oli tällaiset vanhemmat. Jouluna jos halusi käydä kotona ...anteeksi, sukulaisillaan kylässä... joutui maksamaan vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää näitä perheitä joissa rahasta ei puhuta eikä pidetä ollenkaan toiselle kuuluvana asiana mihin niitä käyttää. Ei mene omaan arvomaailmaan ollenkaan, minulle perhe on yhteisyritys. Ei nyt joka sentistä tartte olla tilivelvollinen, mutta tuommoiset isommat summat ja varsinkin jatkuvat lahjoitukset on kyllä sellainen asia joista pitäisi puhua. Varsinkin jos rahasta on tiukkaa.
Minua taas ahdistaisi että pitäisi kertoa isompiakaan ostoksia, jos ne ovat vain oma asiani. Minulle on opetettu että naisella tulee olla omat rahat, itsenäinen talous ja kunnon ammatti.
Meillä on systeemi, jossa molemmilla on omat tilit ja lisäksi meillä on yhteistili, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Toki myös omilla rahoilla voi ostaa halutessaan yhteisiä juttuja. Emme millään tavalla puutu siihen, miten toinen omat rahansa käyttää kunhan yhteistilille tulee sovitut summat ja sillä pärjätään.
AP:n tapauksessa ongelma ehkä onkin se, että heillä ei ole kovin selvät sävelet siitä, mikä on ok summa käyttää omiin juttuihinsa. Sanoisin että tämä on ongelma, ei se että mies antaa rahaa äidilleen.
Jos kuussa on vaikkapa 100 euroa löysää, jonka voi käyttää johonkin ylimääräiseen, 50 euron kuuluisi olla AP:n päätettävissä, jos hän kerran mahdollistaa miehen tulot. Jos mies ei tähän suostu, heidän tulisi vaihtaa osia eli AP kokopäivätöihin ja mies osa-aikaiseksi kotiin.
No, meillä on ainakin aviomieheni kanssa yhteiset lainat ja yhteiset lapset elätettävänä. Tienataan kumpikin ihan hyvin, mutta kuitenkin niin, että isompiin hankintoihin on säästettävä. Joskus on ollut tilanne, että on tyyliin hajonnut auto ja pakastin samaan aikaan ja siihen päälle normaalit elämisen kulut (lainat, lasten jutut, ym.), niin säästöistä on otettu ja kumpikin on joutunut tinkimään omista jutuista. Eipä olisi tullut mieleenkään mennä vaikka kampaajalle tuossa tilanteessa.
Näin ollen meillä kyllä on itsestään selvyys, että tiedetään mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kyllä meillä on myös ihan omat tilit js itse tienatut rahat, mutta ensisijaisesti kaikki on PERHETTÄ VARTEN.
Toki erikoistilanteissa kumpikin laittaa siihen yhteiseen pottiin ylimääräisen summan rahaa. Mutta noissakin tilanteissa ei vahdita, käykö toinen nyt kaverin kanssa syömässä vai ei. Kampaajallakin voi käydä ihan rauhassa, jos ne yhteiset potit on kunnossa.
Niin. Ap:n tilanteessa ei ole ja mies on vaimonsa selän takana antanut rahaa äidilleen. Sama kuin jos minä olisin mennyt vaikka kampaajalle tuossa tilanteessa, kun pottimme ei ollut kunnossa.
Niinhän alunperin kirjoitinkin, että tämä on nimenomaan se ongelma. Että ei ole selvät sävelet näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää näitä perheitä joissa rahasta ei puhuta eikä pidetä ollenkaan toiselle kuuluvana asiana mihin niitä käyttää. Ei mene omaan arvomaailmaan ollenkaan, minulle perhe on yhteisyritys. Ei nyt joka sentistä tartte olla tilivelvollinen, mutta tuommoiset isommat summat ja varsinkin jatkuvat lahjoitukset on kyllä sellainen asia joista pitäisi puhua. Varsinkin jos rahasta on tiukkaa.
Minua taas ahdistaisi että pitäisi kertoa isompiakaan ostoksia, jos ne ovat vain oma asiani. Minulle on opetettu että naisella tulee olla omat rahat, itsenäinen talous ja kunnon ammatti.
Meillä on systeemi, jossa molemmilla on omat tilit ja lisäksi meillä on yhteistili, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Toki myös omilla rahoilla voi ostaa halutessaan yhteisiä juttuja. Emme millään tavalla puutu siihen, miten toinen omat rahansa käyttää kunhan yhteistilille tulee sovitut summat ja sillä pärjätään.
AP:n tapauksessa ongelma ehkä onkin se, että heillä ei ole kovin selvät sävelet siitä, mikä on ok summa käyttää omiin juttuihinsa. Sanoisin että tämä on ongelma, ei se että mies antaa rahaa äidilleen.
Jos kuussa on vaikkapa 100 euroa löysää, jonka voi käyttää johonkin ylimääräiseen, 50 euron kuuluisi olla AP:n päätettävissä, jos hän kerran mahdollistaa miehen tulot. Jos mies ei tähän suostu, heidän tulisi vaihtaa osia eli AP kokopäivätöihin ja mies osa-aikaiseksi kotiin.
Olen eri mieltä alkuosasta, pidän omituisena jos isommista hankinnoista ei keskustella. Miksi ihmeessä ei haluaisi elämänkumppaninsa kanssa puhua sellaisista asioista? Mutta loppuosasta olen samaa mieltä. Sinällään saa vaikka tukea äitiään (vaikka vähän hassua että äiti ottaa lapseltaan rahaa vastaan muuten kuin hätätilanteessa), mutta pitäisi sopia mikä summa on sitä ns omaa josta saa päättää ja mikä yhteistä, ja molemmilla pitäisi olla myös sitä omaa. Toki tässä ehkä nyt on myös arvoristiriitaa siitä, minkä verran lapsiin laitetaan rahaa, usein äidit haluaisi satsata lapsiinsa enemmän ja isät vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat perhettäsi jos asutte samassa taloudessa. Muuten eivät.
Täällä taitavat kirjoittaa ne ihmiset, joiden lapset saavat pärjätä täysin omillaan heti kun muuttavat omaan asuntooni.
Yhdellä kaverillä oli tällaiset vanhemmat. Jouluna jos halusi käydä kotona ...anteeksi, sukulaisillaan kylässä... joutui maksamaan vuokraa.
Niin. Nythän rässä on kyse muorista jota poikansa elättää omien lastensa kustannuksella koska kirjoittajien mukaan muori on perhettä.
Sairas kuvio ja juuri siksi kun ei ole niitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää näitä perheitä joissa rahasta ei puhuta eikä pidetä ollenkaan toiselle kuuluvana asiana mihin niitä käyttää. Ei mene omaan arvomaailmaan ollenkaan, minulle perhe on yhteisyritys. Ei nyt joka sentistä tartte olla tilivelvollinen, mutta tuommoiset isommat summat ja varsinkin jatkuvat lahjoitukset on kyllä sellainen asia joista pitäisi puhua. Varsinkin jos rahasta on tiukkaa.
AP:n tapauksessa ongelma ehkä onkin se, että heillä ei ole kovin selvät sävelet siitä, mikä on ok summa käyttää omiin juttuihinsa. Sanoisin että tämä on ongelma, ei se että mies antaa rahaa äidilleen.
Miten ihmeessä päädyit tällaiseen johtopäätökseen?
Ap:han kertoo, että heillä ei ole ollenkaan rahaa mihinkään ap:n tai miehen omiin juttuihin. Että ap ja mies ei rahan puutteen vuoksi voi koskaan kuluttaa omiin juttuihinsa yhtään rahaa. Vaan perheen kaikki rahat kuluu asumiseen, ruokaan ja lasten välttämättömiin hankintoihin.Tosin nythän paljastui, että osa perheen rahoista kuluu myös anopin elättämiseen.
Anopille annetut rahat ovat nimenomaan niitä miehen omia juttuja. Eli tällä hetkellä on tilanne, että kaikki ylimääräinen löysä raha on vain miehen käytössä.
On se jännä, (ja näköjään vielä ihan totta) , mistä monet Suomen elämää lähemmin tuntevat ja omasta, maassamme itsekin asumisen kokemuksestaan meitä arvostelevat .
Nimittäin se, että suomalaiset ovat aika kylmiä lähimpiäkin sukulaisiaan kohtaan.
Ajatelkaahan, että kun esim. joku meksikolainen, tai kuubalainen , puertoricolainen 'josé' tai 'maria' onnistuu jotenkin muuttamaan rajan taakse Yhdysvaltoihin ja pääsemään siellä töihin, niin kyllä hän yleensä lähettää sieltä rahaa vanhaan kotimaahansa sukulaisilleen.
Se ikäänkuin kuuluu heidän keskuudessaan asiaan .
Täällä taas ei auteta edes auteta edes avuntarpeessa olevaa äitiä kotimaassa, tai ehkä ei vaikka asuttaisiin samassa kaupungissakin .
Täällä ne 'rajat' (omin sukulaisiin) vedetään sen sijaan itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että muorilla jotain pikaluottoja epämääräisiin tarkoituksiin ( pelaaminen, amerikkalaisetnavyupseerit) tms ja poika yrittää nyt niitä maksaa. Ei kehtaa kertoa.
Me ollaan avoliitossa, kaksi lasta ja erilliset rahat on, kummallakin omat tilit, joihin toisella ei tunnuksia. Asumiset ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Silti puhutaan yhdessä ennen isompia hankintoja, vaikka ne olisi vain itselle uudet juoksukengät. Ei niinkään lupaa niihin kysyen, vaan koska se on avoimuutta, luottamusta ja reiluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'South of the border' kirjoitti:
On se jännä, (ja näköjään vielä ihan totta) , mistä monet Suomen elämää lähemmin tuntevat ja omasta, maassamme itsekin asumisen kokemuksestaan meitä arvostelevat .
Nimittäin se, että suomalaiset ovat aika kylmiä lähimpiäkin sukulaisiaan kohtaan.
Ajatelkaahan, että kun esim. joku meksikolainen, tai kuubalainen , puertoricolainen 'josé' tai 'maria' onnistuu jotenkin muuttamaan rajan taakse Yhdysvaltoihin ja pääsemään siellä töihin, niin kyllä hän yleensä lähettää sieltä rahaa vanhaan kotimaahansa sukulaisilleen.
Se ikäänkuin kuuluu heidän keskuudessaan asiaan .
Täällä taas ei auteta edes auteta edes avuntarpeessa olevaa äitiä kotimaassa, tai ehkä ei vaikka asuttaisiin samassa kaupungissakin .
Täällä ne 'rajat' (omin sukulaisiin) vedetään sen sijaan itse!
Suomessa maksetaan korkeita veroja juuri siksi että ne raha-asiansa sössineet muorit voi hakea yhteiskunnalta apua jos ei pärjää. Tai vaikka Marttaliitolta.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan avoliitossa, kaksi lasta ja erilliset rahat on, kummallakin omat tilit, joihin toisella ei tunnuksia. Asumiset ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Silti puhutaan yhdessä ennen isompia hankintoja, vaikka ne olisi vain itselle uudet juoksukengät. Ei niinkään lupaa niihin kysyen, vaan koska se on avoimuutta, luottamusta ja reiluutta.
Ihmisillä on erilaisia systeemejä. Minua ei kiinnosta kuulla miehen juoksukengistä, keskustelen mieluummin ihan muusta hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää näitä perheitä joissa rahasta ei puhuta eikä pidetä ollenkaan toiselle kuuluvana asiana mihin niitä käyttää. Ei mene omaan arvomaailmaan ollenkaan, minulle perhe on yhteisyritys. Ei nyt joka sentistä tartte olla tilivelvollinen, mutta tuommoiset isommat summat ja varsinkin jatkuvat lahjoitukset on kyllä sellainen asia joista pitäisi puhua. Varsinkin jos rahasta on tiukkaa.
Minua taas ahdistaisi että pitäisi kertoa isompiakaan ostoksia, jos ne ovat vain oma asiani. Minulle on opetettu että naisella tulee olla omat rahat, itsenäinen talous ja kunnon ammatti.
Meillä on systeemi, jossa molemmilla on omat tilit ja lisäksi meillä on yhteistili, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Toki myös omilla rahoilla voi ostaa halutessaan yhteisiä juttuja. Emme millään tavalla puutu siihen, miten toinen omat rahansa käyttää kunhan yhteistilille tulee sovitut summat ja sillä pärjätään.
AP:n tapauksessa ongelma ehkä onkin se, että heillä ei ole kovin selvät sävelet siitä, mikä on ok summa käyttää omiin juttuihinsa. Sanoisin että tämä on ongelma, ei se että mies antaa rahaa äidilleen.
Jos kuussa on vaikkapa 100 euroa löysää, jonka voi käyttää johonkin ylimääräiseen, 50 euron kuuluisi olla AP:n päätettävissä, jos hän kerran mahdollistaa miehen tulot. Jos mies ei tähän suostu, heidän tulisi vaihtaa osia eli AP kokopäivätöihin ja mies osa-aikaiseksi kotiin.
Meillä on aivan sama systeemi ja samalla tavoin minulle on opetettu. SILTI olen sitä mieltä, että perheessä pitää niistä omistakin isoista hankinnoista puhua ja suunnilleen tietää mikä perheen yhteinen taloudellinen tilanne on. Ei se ole mitään kyttäämistä, vaan avoin ja luottamuksellinen suhde jossa keskustellaan asioista. Ei tulisi mieleenkään ostaa mitään isoa keskustelematta, vaikka ostaisikin ns omilla rahoillaan.
Joo toki on hyvä olla tiedossa, jos on yhteiseen tilanteeseen tulossa isompi meno ja olla olemassa myös vaikkapa yhteiset säästöt. Jos nämä ovat kunnossa, ihan ilman omantunnontuskia tekisin isonkin hankinnan kysymättä.
Mutta miksi edes haluaisi tehdä isoja hankintoja puhumatta puolison kanssa? En ymmärrä. Minulle puoliso on elämänkumppani jonka kanssa nimenomaan haluaa jakaa pohdinnat isommista hankinnoista. Ja tilanne on tosiaan ihan erilainen jos se yhteinen potti on kunnossa ja molemmille jää rahaa huvituksiin, silloin joku satanen sinne tänne ei ehkä ole semmoinen iso meno. Ap:n tilanne on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa ei oo yhteisiä rahoja, laskut maksetaan yhdessä, se kellä enemmän rahaa niin voi laittaa sijoituksiin jne. Edellyttäen että perheen tarpeet huomioidaan, lapset pääsee Linnanmäelle, saa vaatteita, voi ostaa kirppariltakin jne, myöhemmin harrastukset jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan avoliitossa, kaksi lasta ja erilliset rahat on, kummallakin omat tilit, joihin toisella ei tunnuksia. Asumiset ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Silti puhutaan yhdessä ennen isompia hankintoja, vaikka ne olisi vain itselle uudet juoksukengät. Ei niinkään lupaa niihin kysyen, vaan koska se on avoimuutta, luottamusta ja reiluutta.
Ihmisillä on erilaisia systeemejä. Minua ei kiinnosta kuulla miehen juoksukengistä, keskustelen mieluummin ihan muusta hänen kanssaan.
Kumppanuuteen kuuluu se että kiinnostaa puolison asiat. Vaikka sitten ne juoksukengät.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi edes haluaisi tehdä isoja hankintoja puhumatta puolison kanssa? En ymmärrä. Minulle puoliso on elämänkumppani jonka kanssa nimenomaan haluaa jakaa pohdinnat isommista hankinnoista. Ja tilanne on tosiaan ihan erilainen jos se yhteinen potti on kunnossa ja molemmille jää rahaa huvituksiin, silloin joku satanen sinne tänne ei ehkä ole semmoinen iso meno. Ap:n tilanne on toinen.
Kyllähän niistä usein saattaa tullakin puhetta, mutta meillä isotkaan hankinnat eivät sisällä oletusta siitä että toiselta pitäisi pyytää lupa. Miksi? Näin se vain meillä menee, ehkä meille nimenomaan tämä systeemi edustaa luottamusta ja vapautta. Luotamme toisiimme niin paljon, ettei tarvi keskustella asiasta ellei halua vaikka hehkuttaa uutta hankintaa tai kysyä mielipidettä vaihtoehdoista.
Pidän myös hankinnoista keskustelemista melko tylsänä puheenaiheena. Kun tulee muuten jauhettua paljon tylsää ja arkista, mielellään pidetään ne minimissä että säilyy romantiikka ja ilo elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan avoliitossa, kaksi lasta ja erilliset rahat on, kummallakin omat tilit, joihin toisella ei tunnuksia. Asumiset ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Silti puhutaan yhdessä ennen isompia hankintoja, vaikka ne olisi vain itselle uudet juoksukengät. Ei niinkään lupaa niihin kysyen, vaan koska se on avoimuutta, luottamusta ja reiluutta.
Ihmisillä on erilaisia systeemejä. Minua ei kiinnosta kuulla miehen juoksukengistä, keskustelen mieluummin ihan muusta hänen kanssaan.
Kumppanuuteen kuuluu se että kiinnostaa puolison asiat. Vaikka sitten ne juoksukengät.
Pitääkö kiinnostua myös paskalla käynnistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan avoliitossa, kaksi lasta ja erilliset rahat on, kummallakin omat tilit, joihin toisella ei tunnuksia. Asumiset ja ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi. Silti puhutaan yhdessä ennen isompia hankintoja, vaikka ne olisi vain itselle uudet juoksukengät. Ei niinkään lupaa niihin kysyen, vaan koska se on avoimuutta, luottamusta ja reiluutta.
Ihmisillä on erilaisia systeemejä. Minua ei kiinnosta kuulla miehen juoksukengistä, keskustelen mieluummin ihan muusta hänen kanssaan.
Jos teillä on huono taloudellinen tilanne ja pienet lapset elätettävänä, niin eikö yhtään kirpaisisi, jos mies ostaisi itselleen juoksukengät!?
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa ei oo yhteisiä rahoja, laskut maksetaan yhdessä, se kellä enemmän rahaa niin voi laittaa sijoituksiin jne. Edellyttäen että perheen tarpeet huomioidaan, lapset pääsee Linnanmäelle, saa vaatteita, voi ostaa kirppariltakin jne, myöhemmin harrastukset jne
Ei päde silloin jos toinen on mahdollistanut ne isommat tulot.
Niin. Ap:n tilanteessa ei ole ja mies on vaimonsa selän takana antanut rahaa äidilleen. Sama kuin jos minä olisin mennyt vaikka kampaajalle tuossa tilanteessa, kun pottimme ei ollut kunnossa.