Lue keskustelun säännöt.
Kävi ilmi, että mies antaa äidilleen rahaa
31.05.2023 |
Olemme tavallinen pienituloinen lapsiperhe, minä vain osa-aikatyössä nyt kun lapset on pieniä, mies kokoaikatyössä mutta ei isoa palkkaa hänellä. Selviämme laskuista ja tavallisista hankinnoista kuten ruoka mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa ja me aikuiset ei juuri osteta mitään itsellemme, eikä edes risteilyllä tms ole käyty vuosiin. Nyt sain tietää, että mies antaa äidilleen rahaa. Siis joka kuukausi. Ei suuria summia mutta kuitenkin. Olisiko tämä teistä ihan ok? Hänen äiti on eläkeläinen, saa enemmän eläkettä kuin vain se joku kansaneläke vai mikä se on, koska on kuitenkin ollut työelämässä ihan hyvässä työssä. Asuu velattomassa omistusasunnossa. Ei ole rikas mutta ei nyt köyhäkään. Eronnut on, mies ainoa lapsi. Eniten minua vaivaa, että tämä on tapahtunut selkäni takana. Mutta myös se, että en ymmärrä miksi hän antaa säännöllisesti äidilleen rahaa, vaikka hänen äiti selviää taloudellisesti ihan hyvin muutenkin, mutta meillä itsellä on rahasta tiukkaa. Ja miksi hänen äiti edes ottaa rahaa vastaan.
Kommentit (1296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
No sitten auta kuin kertoa miehelle, että hänen on otettava vastuuta tunteistaan, etkä siedä moista kohtelua. Stressin purkamista sinuun. Nyt täytyy aikuistua ja ottaa vastuuta oman perheen dynamiikasta. Voi olla pitkäkin tie, mutta teidän perhe ansaitsee sen. Hän, sinä, lapset. Sinä et ole hänen äitinsä, jolle kiukutella kun varsinainen äiti ei tunteisiin vastaa. Olet kumppani, joka tukee muttei tyydy sukupolvitraumojen sijaiskärsijäksi. Toivottavasti mies tämän kuvion ymmärtää ja pystyy kohtaamaan niitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
Olettelo ostaneet kotinne puoleksi miehen kanssa? Vai onko miehesi saannut vanhempiensa talon joka on sinun kotisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen myös sitä mieltä että miehesi makselee jotain vanhoja pikavippivelkoja joista vanhemmat ovat aikanaan hänet lunastaneet kuiville. Erittäin yleistä on.
Millainen isoäiti ottaa lapsenlastensa viimeiset pennoset?
Millainen lapsi ei tulisi vanhaa äitiään.? Suomessa maailman parhaat tuet lapsiperheille.miten miniät aina sekoontuu toisten rahoihin.Ap voi myös antaa vaik 10 e kuussa äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
Olettelo ostaneet kotinne puoleksi miehen kanssa? Vai onko miehesi saannut vanhempiensa talon joka on sinun kotisi?
Yritätkö nyt jotenkin vihjailla, että talon alkuperä vaikuttaisi kotirauhaan tai anopilla on oikeus vierailla "omassa talossaan" milloin lystää? Todella huono yritys.
Yleensä tällainen käytös ei kuitenkaan vaadi mitään noin kummallisia kuvioita, vaan käytös on vaan täysin irrationaalista vinoutuneista uskomuksista johtuen. Mies todennäköisesti tekisi paljon enemmänkin säilyttääkseen äidin suosion, koska uskoo tunnetasolla, että selviytymisensä on siitä yhtä riippuvainen kuin pienenä lapsena oli.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen myös sitä mieltä että miehesi makselee jotain vanhoja pikavippivelkoja joista vanhemmat ovat aikanaan hänet lunastaneet kuiville. Erittäin yleistä on.
Millainen isoäiti ottaa lapsenlastensa viimeiset pennoset?
Millainen lapsi ei tulisi vanhaa äitiään.? Suomessa maailman parhaat tuet lapsiperheille.miten miniät aina sekoontuu toisten rahoihin.Ap voi myös antaa vaik 10 e kuussa äidilleen.
Ei se mies ole enää lapsi vaan isä jolla on vastuu omista lapsistaan, ei sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne ole miehesi rahoja mitä hän antaa? Asia ei oikeastaan kuulu sinulle.
Asia kuuluu minulle kyllä sikäli, että kyseessä on aviomieheni ja parisuhteessa ei pitäisi tapahtua mitään outoa ja selittämätöntä toisen selän takana.
Ap
...Jos ne ovat miehesi rahoja, sinulla ei juridisesti ole mitään nokan koputtamista asiassa.
Puolisoiden rahatilanteet kuuluvat kyllä hieman sille toisellekin puolisolle, sillä avioliittolaissa on asetettu puolisoille noin yleisenä säädöksenä elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.
Lisäksi lapsen elatuksesta annetussa laissa on vanhemmille asetettu velvoitteita.
Ehkä aviohuumassa solmitaan liittoja ilman tietoisuutta mihin lain mukaan sitoudutaan.
Olisikin avioon aikovien etukäteen hyvä käydä nuokin lait läpi yhdessä kohta kohdalta ja vaikkapa kukin asia sanoittaa asian ymmärtäminen molemmat omalta osaltansa vähän samalla tavalla selvityksellä "Mitä se on" kuin Luther selittää asioita katekismuksessaan ja sitten verrata keskenään ymmärryksiänsä jotteivat erilaiset oletukset ja kuvitelmat tulisi myöhemmin eteen ikävinäkin yllätyksinä. Ja sitten sen jälkeen varsinaisesti harkita onko yhteiselolle oikeasti edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne ole miehesi rahoja mitä hän antaa? Asia ei oikeastaan kuulu sinulle.
Asia kuuluu minulle kyllä sikäli, että kyseessä on aviomieheni ja parisuhteessa ei pitäisi tapahtua mitään outoa ja selittämätöntä toisen selän takana.
Ap
...Jos ne ovat miehesi rahoja, sinulla ei juridisesti ole mitään nokan koputtamista asiassa.
Puolisoiden rahatilanteet kuuluvat kyllä hieman sille toisellekin puolisolle, sillä avioliittolaissa on asetettu puolisoille noin yleisenä säädöksenä elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.
Lisäksi lapsen elatuksesta annetussa laissa on vanhemmille asetettu velvoitteita.
Ehkä aviohuumassa solmitaan liittoja ilman tietoisuutta mihin lain mukaan sitoudutaan.
Olisikin avioon aikovien etukäteen hyvä käydä nuokin lait läpi yhdessä kohta kohdalta ja vaikkapa kukin asia sanoittaa asian ymmärtäminen molemmat omalta osaltansa vähän samalla tavalla selvityksellä "Mitä se on" kuin Luther selittää asioita katekismuksessaan ja sitten verrata keskenään ymmärryksiänsä jotteivat erilaiset oletukset ja kuvitelmat tulisi myöhemmin eteen ikävinäkin yllätyksinä. Ja sitten sen jälkeen varsinaisesti harkita onko yhteiselolle oikeasti edellytyksiä.
Jokainen joka hankkii lapsia on vastuussa niistä lapsista. Ei sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset risteilytarpeet ovat moukkien tarpeita.
Ne on kuule lasten tarpeita.
Kieroon kasvatetuille lapsille luotuja keinotekoisia 'tarpeita'.
Ihan normaaleja lasten perustarpeita.
Tuollaisilla lasten 'normaaleilla' 'perus'tarpeilla ei ole ihme jos ihmiskunta saattaa maapallon ylikulutukselliseen tuhoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset risteilytarpeet ovat moukkien tarpeita.
Ne on kuule lasten tarpeita.
Kieroon kasvatetuille lapsille luotuja keinotekoisia 'tarpeita'.
Ihan normaaleja lasten perustarpeita.
Tuollaisilla lasten 'normaaleilla' 'perus'tarpeilla ei ole ihme jos ihmiskunta saattaa maapallon ylikulutukselliseen tuhoonsa.
Juu parempi vaan ylläpitää muorin kerskakulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salailu ei ole hyväksi. Meidän perheemme avusti mieheni 50-60-vuotiasta isoveljeä. Lopulta kävi ilmi, että veli valehteli meille saadakseen enemmän rahaa. Hankkimamme käyttötavarat hän myi eteenpäin. Eihän se tavallaan hänen vikansa ollut, ettei rahankäyttö ollut hallussa, mutta kyllä auttamisen ilo vaihtui hyväksikäytetyn tunteeseen. Onneksi olimme tehneet kaiken yhteisymmärrykssä yhdessä mieheni kanssa ja keskustelleet rahamääristä ja hankinnoista. Jos mieheni olisi toiminut yksin salassa, niin tapahtunut olisi ollut melkoinen kriisi miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
Olettelo ostaneet kotinne puoleksi miehen kanssa? Vai onko miehesi saannut vanhempiensa talon joka on sinun kotisi?
Yritätkö nyt jotenkin vihjailla, että talon alkuperä vaikuttaisi kotirauhaan tai anopilla on oikeus vierailla "omassa talossaan" milloin lystää? Todella huono yritys.
Yleensä tällainen käytös ei kuitenkaan vaadi mitään noin kummallisia kuvioita, vaan käytös on vaan täysin irrationaalista vinoutuneista uskomuksista johtuen. Mies todennäköisesti tekisi paljon enemmänkin säilyttääkseen äidin suosion, koska uskoo tunnetasolla, että selviytymisensä on siitä yhtä riippuvainen kuin pienenä lapsena oli.
-eri
Koti on joka tapauksessa myös miehen. Eli taas yksi justiina joka ei anna miehelleen ihmisoikeuksia, kutsua omia vieraitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
Olettelo ostaneet kotinne puoleksi miehen kanssa? Vai onko miehesi saannut vanhempiensa talon joka on sinun kotisi?
Yritätkö nyt jotenkin vihjailla, että talon alkuperä vaikuttaisi kotirauhaan tai anopilla on oikeus vierailla "omassa talossaan" milloin lystää? Todella huono yritys.
Yleensä tällainen käytös ei kuitenkaan vaadi mitään noin kummallisia kuvioita, vaan käytös on vaan täysin irrationaalista vinoutuneista uskomuksista johtuen. Mies todennäköisesti tekisi paljon enemmänkin säilyttääkseen äidin suosion, koska uskoo tunnetasolla, että selviytymisensä on siitä yhtä riippuvainen kuin pienenä lapsena oli.
-eriKoti on joka tapauksessa myös miehen. Eli taas yksi justiina joka ei anna miehelleen ihmisoikeuksia, kutsua omia vieraitaan.
Ei toisen yksityisen tilan tarpeen huomioimattomuus ole ihmisoikeus. Ei kyvyttömyys sopia asioista ajoissa asuessaan muiden kanssa, ole ihmisoikeus. Ei asian hoitaminen uhkailulla ja kiukkuamisella ole ihmisoikeus. Paitsi lapsille, joilta tunteiden ilmaisu tulee sallia ikääntasoon sopivalla tasolla. Ei koske miestä siis.
Kai ne naiset on justiinoita, kun miehet on 3-vuotiaan tasolle jääneitä avuttomia, jotka ei osaa hoitaa suhteita asiallisesti. Ainoat keinot näillä heittäytyä marttyyriksi ja osoitella muita. Kyllä siinä on kaulimelle käyttöä, ettei lapset opi samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa tienaamani raha on omaani, en ole siitä tilivelvollinen puolisolle. Siksi en edes ymmärrä tätä ketjua: ei se raha ole lasteni tai puolisoni, se on minun ja yksin minun. Kyllä, minun tulee kykyjeni mukaan osallistua perheen elatukseen, mutta se ei tarkoita, että puoliso tai lapset määräisivät, mihin rahani käytän. Elatus ei tarkoita sitä, että maksan ulkomaanmatkoja ja kylpylälomia siksi, että minulla on rahaa. Maksan ne siksi, että haluan ilahduttaa perhettäni. Sinä päivänä, kun puoliso kysyy, miksi annan rahaa äidilleni/siskolleni/kummitytölleni tms., niin perheen ilahduttaminen loppuu. Silloin minusta on tullut pelkkä maksuautomaatti ja siihen päättyy tämän perheen tarina.
Ap:n perheessä ei käydä ulkomaanmatkoilla eikä risteilyillä, koska ei ole rahaa. Eikä ap tai mies osta itselleen mitään ylimääräistä, koska ei ole rahaa. Mikä logiikka on silloin miehellä siinä, että hän haluaa ilahduttaa omaa äitiään antamalla tälle säännöllisesti rahaa? Miksi hän ei halua ilahduttaa omaa perhettään näillä rahoilla? Vaan mieluummin äitiään.
Meillä mies tekee samaa! Aivan älytöntä. Ei ole rahaa edes kotimaan reissuun, ei ostaa mitään extra-kivaa, mutta äidille ja siskolleen kaikkein kalleimmat lahjat jne (itse en saanut esim äitienpäivänä mitään). Joku ihmeen alemmuuskompleksi tms, yrittää voimaantua oman lapsuudenperheensä edessä? Esittää hyvää mutta esim, hänen vanhemmat eivät ole KOSKAAN hoitaneet lapsiamme tai olleet muussa tekemisissä kuin pakolliset 1x vuosi :(
En ymmärrä.
Eli omaa nykyistä perhettään ns. sortaa ja lapsuuden perheen edessä esittää kivaa ja antaa kalliita lahjoja? onko tämä kovinkin yleistä? Anoppi vielä sanoi kun toinen lapsemme aikoinaan syntyi, että häntä täytyy pojan sitten auttaa rahallisesti! Olin silloin, että kuulinko oikein? (itse siis ei ole mitenkään auttanut meitä)
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuudenperheestään tunnetasolla, on jäänyt hakemaan hyväksyntää jota vaille on jäänyt. Ei tule sitä kyllä vastikkeilla saamaan, kannattaisi keskittyä vaalimaan suhteita joissa välittäminen on aitoa ja ehdotonta. Silti hyvin tavallinen ja ymmärrettävä kuvio perheissä, jossa on tuollainen dynamiikka. Kannattaa tukea puolisoa lempeästi kohtaamaan lapsuuden kipukohtia.
Joo, olen jo vuosia sitten huomannut tuon, että jäänyt vaille jotakin aikoinaan :(
Mutta kun puhun siitä (syyttelemättä, ystävällisesti), alkaa syytellä minua mustasukkaiseksi jne? Kuin pitäisi omana häpeänään sitä, että lapsuudenperhe tehnyt hänelle jotain väärin?
Kaikista pahin oli, kun yllätysvisiitin tultua, käski minun painua ulos omasta yhteisestä kodistamme, että hänen äiti saa tulla kylään, vaikka se ei olisi sopinut minulle (syystä että hänen äiti ei kunnioita kotiamme, rauhaamme, minua, lapsia... jne)
Kaikki riidat tulee siitä, kun hän mielistelee muita mutta on minua kohtaan epäkunnioittava.
Olettelo ostaneet kotinne puoleksi miehen kanssa? Vai onko miehesi saannut vanhempiensa talon joka on sinun kotisi?
Mitä ihmettä? Tottakai yhteinen yhdessä hommattu koti - ja tasan tarkkaan ilman kenenkään, ei edes anopin - apua! Minä en edes kykenisi anomaan miehelle, että häivy täältä kun kuningas tulee kylään!
t, se kirjoittaja ylempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Miettikääs tiedättekö eläkkeellä olevien vanhempienne tulot,?
Minä en ainakaan tiennyt ja vanhempien tulot selvisi heidän kuoltuaan.
Ei ole yleistä, että kerrotaan edes sukulaiselle mikä on eläke ja mitä menoja on.
Pimeitä tuloja voi olla vaikea selvittää mutta veronalaiset tulot voi käydä kurkkaamassa verotoimiston tietokoneelta, tosin verotoimistolle voi olla jonkin verran matkaa.
Moni näkee ne siinä vaiheessa, kun vanhempi pyytää apua omien pankkiasioidensa ja laskujensa hoitamisessa. Moni aikuinen lapsi on myös oman vanhempansa edunvalvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Miettikääs tiedättekö eläkkeellä olevien vanhempienne tulot,?
Minä en ainakaan tiennyt ja vanhempien tulot selvisi heidän kuoltuaan.
Ei ole yleistä, että kerrotaan edes sukulaiselle mikä on eläke ja mitä menoja on.
Pimeitä tuloja voi olla vaikea selvittää mutta veronalaiset tulot voi käydä kurkkaamassa verotoimiston tietokoneelta, tosin verotoimistolle voi olla jonkin verran matkaa.
Moni näkee ne siinä vaiheessa, kun vanhempi pyytää apua omien pankkiasioidensa ja laskujensa hoitamisessa. Moni aikuinen lapsi on myös oman vanhempansa edunvalvoja.
Totta kai niissä tilanteissa kun on jouduttu turvautumaan läheisten apuun pankkiasioiden hoidossa nähdään tulot. Samoin kun tarvitsee edunvalvojaa.
Yhtä kaikki heitäkin iäkkäitä lienee paljon, jotka hoitavat itse laskunsa ja kaikki pankkiasiansa.
Mm tätini on yli 90v ja hoitaa edelleen kaikki asiansa itse. Lapsia on, mutta ei heidän ole tarvinnut auttaa noissa asioissa. Asuu yksin ok- talossaan ja kykenee hoitamaan puutarhan ja kevyemmät pihatyöt. Halkojakin hakkaa takkaa varten.
Ehkä sun kannattaa tarkistaa ne miehen muutkin raha-asiat. Voihan se olla vaikka peliongelmainen. Laita ainakin itsellesi luottokielto. En usko miehen väitteitä, että äitinsä tarvitsee. Varmaan joku laina mitä maksaa takaisin. Tai oletko nyt satavarma edes, että raha mennyt silke äidille?