Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se parisuhteen saaminen on kiven alla
30.05.2023 |
Ei vaan onnistu. Kukaan ei halua tavata ei treffeille pääse ja elämä on yksinäistä. No ainaski on töitä. Ei tarvi valittaa. Ei sitä jaksa enää etsimällä etsiä.
Kommentit (174)
Onko? Mulle ei. Sain heti sen, jonka halusin. Tarjokkaita tuli vaikka miten heti kun edellisestä olin eronnut. Oon kyllä tosi kiva ja naamasta nätti nainen. Normaalipainoinen ja pitkähiuksinen.
Onneksi sain myös maailman ihanimman miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa naisille kun olen liian tavis, mun pitäis olla rikas ja komee jotta kelpaisin koska naiset on niin nirsoja..
Kuulostaa, että vika on persoonassa, mutta et uskalla kohdata sitä vikaa, joten syytät naisia.
Katsopa tuolla ulkona, minkälaisia pareja on. Ei kaikki pariutuneet miehet ole toimitusjohtajia ja miesmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
Jahas, kaljuuntuminen sieltä taas nousi esille ja oikein alle kolmekymppisenä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
20 vuotta sitten sinulla ei ollut 100 muuta miestä odottamassa Tinderissä, joten jouduit valitsemaan niistä miehistä, jotka olivat saatavilla live-elämässä. Ajoituksella todellakin on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
Jahas, kaljuuntuminen sieltä taas nousi esille ja oikein alle kolmekymppisenä!
Sori, ei ollut tarkoitus mitenkään korostaa tuota, jos kaljuus on arka paikka. Päinvastoin halusin sanoa, että ei haittaa yhtään se kaljuus! Ehkä jotain häiritsee, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikilla lienee ne omat inhokkijutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteita ei saada. Ne tehdään itse. Se edellyttää tutustumista ihmisiin ja sellaista käytöstä ja asennetta, ettei se toinen juokse karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
20 vuotta sitten sinulla ei ollut 100 muuta miestä odottamassa Tinderissä, joten jouduit valitsemaan niistä miehistä, jotka olivat saatavilla live-elämässä. Ajoituksella todellakin on merkitystä.
Ihan varmasti Tinder on muuttanut asioita, mutta voin kertoa, että kyllä silloin 20 vuotta sittenkin oli ihan kiitettävästi "tarjontaa" markkinoilla, ainakin Helsingissä jossa asuin. Eikä minun (tai kenenkään muunkaan) TARVINNUT valita ketään, kunhan elin elämääni ja tapasin/tapailin ihmisiä kunnes oikea sattui kohdalle. Niinhän nykyäänkin käsittääkseni tehdään?
Eikä ne muut miehet/naiset sittenkään katoa maailmasta, vaan kyllä niitä on suhteenkin aikana jatkuvasti ympärillä "odottamassa" (kuten Tinderissä), jos sille tielle haluaa lähteä. Myöskään "parempaan" vaihtaminen ei siis ole mikään Tinderin tuoma ongelma, vaan ikiaikainen live-elämän ilmiö. Eikä parisuhteita koskaan historiassa ole jaettu sulle-mulle periaatteella täysin reilusti ja tasapuolisesti.
Halusin vain korostaa, että suurimmalle osalle ihmisistä yhteensopivuus ja keskinäinen kemia on se olennaisin asia kumppanin löytymisen kannalta, ei mikään status tai leuan muoto (!) Ja jos/kun löytyy sellainen joka kunnolla kolahtaa, niin ei edes halua enää etsiä muita, oli Tinderi luurissa tai ei. Tai en voi tietenkään puhua jokaisen ihmisen puolesta, mutta uskoisin että valtaosan psyyke toimii näin.
Tiedostan, että minulle kumppanin löytäminen on ollut luultavasti helpompaa kuin sinulle, mutta se ei ole kenenkään syy. Olen myös varma, että jossakin muussa asiassa sinulla on puolestaan ollut helpompaa, sillä minulla ei juuri muussa olekaan tuuria ollut kuin rakkaudessa. Sellaista elämä on, vähän epäreilua ja sattumanvaraista, se pitää vain hyväksyä.
Mielestäni annat aivan liikaa painoarvoa sellaisille asioille, jotka eivät oikeasti ole niitä lopullisia deal brakereita parinvalinnassa. Ja sitten katkeroidut naisille, kun olet ties minkä yhteisön aivopesemänä alkanut kuvitella, että sinun pitäisi yltää mahdottomuuksiin kelvataksesi. Ei tarvitse, jos/kun tapaat kanssasi yhteensopivan tyypin!
Totta toki sekin, että jotkut jäävät lopulta ilman puolisoa, mutta se ei taaskaan ole kenenkään vika, vaan osin huonoa tuuria ja osin sitä, että ehkä itselle sopivia oli lähtökohtaisesti vähemmän. Myös sillä on merkitystä, minkä ikäisenä kumppania etsii, nuorena se on varmasti helpompaa ja joustavampaa.
Mutta jos syyllistät naisia/maailmaa vaikeuksistasi löytää kumppania, se huokuu sinusta katkeruutena, ja vähentää mahdollisuuksiasi paljon enemmän kuin mikään sellainen "puute" jonka kuvittelet tärkeäksi. Muodostuu noidankehä joka varmistaa sen, ettet ainoastaan jää yksin, vaan myös katkeroidut ja elät onnettomamman elämän sen katkeruuden vuoksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas tunnen sympatiaa näitä valittaja miehiä kohtaan ja ymmärrän sitä tuskaa, jota naisen löytäminen aiheuttaa. Naisille kaikki on monesti helpompaa, mutta naiset eivät yleensä sitä itse tajua tai myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Asutko omillasi?
Osaatko käyttäytyä ja huomioida kumppanin?
Pahimmat puutteesi?
38v mies. Asun yksin. Hieno asunto. Olen kehittänyt itseäni. Masentunut olen ollut mutta nyt parempaan suuntaan. Sinkkuna jo vuosia olen ollut.
Ei ihmetytä, että olet yksin. Hieno asunto WTF mitkä arvot. Opettele edes peruskielioppi, jos niin kovasti kehität itseäsi.
Siis mitä ihmettä... no joo parempi kun ei sano mitään tänne.
En ole tuo ylempi kommentoija, mutta pakko mainita, ettei asuntoja, autoja yms materiaa kannata esittää sellaisina asioina, jotka oikeuttavat parisuhteeseen tai automaattisesti tekevät jostain henkilöstä hyvän tai kiinnostavan kumppanin. Perusoletus lienee, että kaikki asuvat jossakin ja mahdollisesti tekevät jotain työtä tai opiskelevat. Paljon tärkeämpi juttu on se, että olet kehittänyt itseäsi ja taistellut masennuksesta kohti parempaa suuntaa.
Siis juuri näin. Tajusin vasta muutama päivä sitten, että ei herranjestas, mun mieshän asui vanhempiensa kanssa kun tavattiin. Oli jo reilusti yli parikymppinen. Siis en OIKEASTI ollut tajunnut koko asiaa, vaikka ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Hän vain vei niin jalat alta olemuksellaan ja kemiat natsasi ensisilmäyksellä, että virta vain vei mukanaan ja tuollaiset asiat jäi noteeraamatta kokonaan. Hän on myös sentin minua lyhyempi ja alkoi kaljuuntua jo alle kolmekymppisenä. Amistason koulutus, suorittavan tason duuni tapaamishetkellä jossa palkka surkea. Ei vain kiinnostanut, niin jykevää on rakkaus kun se oikeanlainen osuu kohdalle, usko pois! Ihan sattumaa että edes kohdattiin, enkä toiseen yhtä sopivaan ole törmännyt. Tuurillakin siis paljon merkitystä, ja ajoituksella.
20 vuotta sitten sinulla ei ollut 100 muuta miestä odottamassa Tinderissä, joten jouduit valitsemaan niistä miehistä, jotka olivat saatavilla live-elämässä. Ajoituksella todellakin on merkitystä.
Ihan varmasti Tinder on muuttanut asioita, mutta voin kertoa, että kyllä silloin 20 vuotta sittenkin oli ihan kiitettävästi "tarjontaa" markkinoilla, ainakin Helsingissä jossa asuin. Eikä minun (tai kenenkään muunkaan) TARVINNUT valita ketään, kunhan elin elämääni ja tapasin/tapailin ihmisiä kunnes oikea sattui kohdalle. Niinhän nykyäänkin käsittääkseni tehdään?
Eikä ne muut miehet/naiset sittenkään katoa maailmasta, vaan kyllä niitä on suhteenkin aikana jatkuvasti ympärillä "odottamassa" (kuten Tinderissä), jos sille tielle haluaa lähteä. Myöskään "parempaan" vaihtaminen ei siis ole mikään Tinderin tuoma ongelma, vaan ikiaikainen live-elämän ilmiö. Eikä parisuhteita koskaan historiassa ole jaettu sulle-mulle periaatteella täysin reilusti ja tasapuolisesti.
Halusin vain korostaa, että suurimmalle osalle ihmisistä yhteensopivuus ja keskinäinen kemia on se olennaisin asia kumppanin löytymisen kannalta, ei mikään status tai leuan muoto (!) Ja jos/kun löytyy sellainen joka kunnolla kolahtaa, niin ei edes halua enää etsiä muita, oli Tinderi luurissa tai ei. Tai en voi tietenkään puhua jokaisen ihmisen puolesta, mutta uskoisin että valtaosan psyyke toimii näin.
Tiedostan, että minulle kumppanin löytäminen on ollut luultavasti helpompaa kuin sinulle, mutta se ei ole kenenkään syy. Olen myös varma, että jossakin muussa asiassa sinulla on puolestaan ollut helpompaa, sillä minulla ei juuri muussa olekaan tuuria ollut kuin rakkaudessa. Sellaista elämä on, vähän epäreilua ja sattumanvaraista, se pitää vain hyväksyä.
Mielestäni annat aivan liikaa painoarvoa sellaisille asioille, jotka eivät oikeasti ole niitä lopullisia deal brakereita parinvalinnassa. Ja sitten katkeroidut naisille, kun olet ties minkä yhteisön aivopesemänä alkanut kuvitella, että sinun pitäisi yltää mahdottomuuksiin kelvataksesi. Ei tarvitse, jos/kun tapaat kanssasi yhteensopivan tyypin!
Totta toki sekin, että jotkut jäävät lopulta ilman puolisoa, mutta se ei taaskaan ole kenenkään vika, vaan osin huonoa tuuria ja osin sitä, että ehkä itselle sopivia oli lähtökohtaisesti vähemmän. Myös sillä on merkitystä, minkä ikäisenä kumppania etsii, nuorena se on varmasti helpompaa ja joustavampaa.
Mutta jos syyllistät naisia/maailmaa vaikeuksistasi löytää kumppania, se huokuu sinusta katkeruutena, ja vähentää mahdollisuuksiasi paljon enemmän kuin mikään sellainen "puute" jonka kuvittelet tärkeäksi. Muodostuu noidankehä joka varmistaa sen, ettet ainoastaan jää yksin, vaan myös katkeroidut ja elät onnettomamman elämän sen katkeruuden vuoksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Ap on "Allu", s24 chätin vakkarinillittäjä. Hänen tapansa lähestyä naisia on välillä vähintäänkin kriipiä eikä hän ymmärrä miksi hänen aggressiivinen tapansa vaatia ei herätä vastakaikua toisessa sukupuolessa. Hän on kykenemätön näkemään omaa osuuttaan ongelmissa: kun hän toimii X, siitä on seurauksena Y. Hän ei näe yhteyttä oman X:n seurausten ja Y:n välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tunnen sympatiaa näitä valittaja miehiä kohtaan ja ymmärrän sitä tuskaa, jota naisen löytäminen aiheuttaa. Naisille kaikki on monesti helpompaa, mutta naiset eivät yleensä sitä itse tajua tai myönnä.
Minäkin tunnen sympatiaa kaikkia sellaisia kohtaan joilla on vaikeaa. Olet kuitenkin väärässä oletuksessasi, että naisille kaikki on monesti helpompaa. On PALJON myös sellaisia asioita, joissa miehet pääsevät vähemmällä. Luulen, että et vain näe asioita nyt oikein muuten kuin hyvin kapean putken läpi.
Naisten ei tarvitse sanoa kuin joo, mutta sekin on niin pirun vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä allu parisuhteen saisi jos mielenterveys olisi kunnossa.
"20 tonnin auto" eli vanha käytetty perusauto, se on joku naisten valtava vaatimus? Aika harva nainen ehkä noin vain erottaa onko auto 15 vai 35 tonnia maksanut. Pakettiauto voi makaa 70 tonnia ja naisesta se on ihan blaah.
Nuoremman miehen (ja miksei vanhemmatkin) kannattaa panostaa koulutukseen. Koulutetuista miehistä on pula deittimarkkinoilla (ja työelämässä). Kouluttautua voi työn ohella. Ja jos älli ei riitä niin hups siinä syy. Vaikea tuntea oloaan turvalliseksi itseään tyhmemmän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas tunnen sympatiaa näitä valittaja miehiä kohtaan ja ymmärrän sitä tuskaa, jota naisen löytäminen aiheuttaa. Naisille kaikki on monesti helpompaa, mutta naiset eivät yleensä sitä itse tajua tai myönnä.
Eivät voi myöntää koska putoaisi pohja uhripositiolta.
Johtuiskohan siitä, että olet uikuttava reppana joka syyllistää naisia omista puutteistaan ja ongelmistaan? En ihmettele, että olet yksin, kuka tuollaista vinkumista jaksaisi kuunnella?
Kurppa kirjoitti:
"20 tonnin auto" eli vanha käytetty perusauto, se on joku naisten valtava vaatimus? Aika harva nainen ehkä noin vain erottaa onko auto 15 vai 35 tonnia maksanut. Pakettiauto voi makaa 70 tonnia ja naisesta se on ihan blaah.
Nuoremman miehen (ja miksei vanhemmatkin) kannattaa panostaa koulutukseen. Koulutetuista miehistä on pula deittimarkkinoilla (ja työelämässä). Kouluttautua voi työn ohella. Ja jos älli ei riitä niin hups siinä syy. Vaikea tuntea oloaan turvalliseksi itseään tyhmemmän kanssa.
No ei se koulutus välttämättä mitään turvallisuutta takaa eikä koulutus aina kerro yksiviivaisesti älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa naisille kun olen liian tavis, mun pitäis olla rikas ja komee jotta kelpaisin koska naiset on niin nirsoja..
Kuulostaa, että vika on persoonassa, mutta et uskalla kohdata sitä vikaa, joten syytät naisia.
Katsopa tuolla ulkona, minkälaisia pareja on. Ei kaikki pariutuneet miehet ole toimitusjohtajia ja miesmalleja.
Ei olekkaan.. sitten mun täytyy muuttua ja kehittää itseäni.
Alue: Aihe vapaa
Elin vuosia yksin. Mutta sitten alkoi suhde erään tutun miehen kanssa. Vieläkin ollaan yhdessä, melkein kaksi vuotta. Eikä ole mikään ns unelma vaan juo ja polttaa paljon, kuitenkin tosi uskollinen ja kultainen. Ymmärtää erilaisuutta.