Kotiäitinä koko elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä kommentit. On hyvä olla kotiäiti, mutta miehen rahaa ei tarvita. Kotiäidillä on salainen taikaseinä, josta kaivaa rahat elämiseen. Eläkekin tulee tästä mystisestä taikaseinästä.

Minä saan pientä eläkettä omista ansioistani ja osa tulee puolison ansioista ja puolison tuloilla on eletty.

Mutta palstalla on käsitys, että miehen ei tule elättää. Et täytä kriteereitä.

Mitään vikaa ei ole siinä, jos mies elättää. Jos perhe on näin asian ajatellut ja päättänyt, niin siinä ei ole toisilla sanomista. Moni saattaa olla myös niin varakas, että rahaa riittää ilman että kukaan edes varsinaisesti elättää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mun äiti oli kotirouva. Ei ikinä mitään korvauksia.

Millä rahalla äitisi eli? Kuinka suuri on hänen eläkkeensä? Joutuuko kituuttamaan eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Aika mustavalkoinen on maailmankuvasi. Ensinnäkin työtehtävät ja rasitus niissä vaihtelee todella paljon. Tiedän omasta kokemuksesta.

Itse olet ollut vuosia kotona. Miten miehesi silloin viihtyi kanssasi? Hyvin harva kuitenkaan kokoikäänsä on kotona. Monilla on korkea koulutus, työssä ennen ja jälkeen lapsien. Yhä useampi toimii myös yrittäjänä. Kotonaoloaika vaihtelee lasten määrästä, ikäerosta ja perheen tilanteesta sekä tuloista riippuen. Mikä on se aika, jossa mies ei vielä kyllästy? Onko miehen miellyttäminen tärkeintä. Puhut, että mies kyllästyy kotiäitiin. Minuun ei kyllästytty 13 vuodessa. Yhdessä olemme olleet 20 vuotta. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun olin kotona, virkeä, lapset sai harrastaa paljon ja kaikkea muuta hauskaa tehtiin yhdessä. Yliopistokoulutus ja töissäkin ehdin olla hyvin. Ei ole mitään kaavaa, jota kaikkien piisi käyttää. Tilanteet, toiveet ja arvot vaihtelee ihmisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ole nostanut mitään korvauksia kotirouvana ollessani.

Millä sitten elit? Mistä sait rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Aika mustavalkoinen on maailmankuvasi. Ensinnäkin työtehtävät ja rasitus niissä vaihtelee todella paljon. Tiedän omasta kokemuksesta.

Itse olet ollut vuosia kotona. Miten miehesi silloin viihtyi kanssasi? Hyvin harva kuitenkaan kokoikäänsä on kotona. Monilla on korkea koulutus, työssä ennen ja jälkeen lapsien. Yhä useampi toimii myös yrittäjänä. Kotonaoloaika vaihtelee lasten määrästä, ikäerosta ja perheen tilanteesta sekä tuloista riippuen. Mikä on se aika, jossa mies ei vielä kyllästy? Onko miehen miellyttäminen tärkeintä. Puhut, että mies kyllästyy kotiäitiin. Minuun ei kyllästytty 13 vuodessa. Yhdessä olemme olleet 20 vuotta. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun olin kotona, virkeä, lapset sai harrastaa paljon ja kaikkea muuta hauskaa tehtiin yhdessä. Yliopistokoulutus ja töissäkin ehdin olla hyvin. Ei ole mitään kaavaa, jota kaikkien piisi käyttää. Tilanteet, toiveet ja arvot vaihtelee ihmisten välillä.

Olisi hyvä tietää tuo kyllästymisaika, jotta tietäisi varautua. Me olemme olleet yhdessä 40 vuotta, eikä vielä kyllästytä, ja puheenaiheeta vain riittää ja meillä on hauskaa yhdessä. Puolison työstä ei voi oikein puhua, mutta toki tiedän yleisesti mitä tekee, mutta muuten en tajua hänen työstään yhtään mitään.

No meillä mies on kotiaviomies, yhteisestä päätöksestä, eikä meillä ole edes lapsia. Mahdollistaa mulle uraan ja projekteihin keskittymisen, mikä on oma toiveeni. Hoitaa kotieläimet, ruoanlaiton, siivoukset, puutarhan, talon remppaamisen, on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja harrastaa. Ikinä ei olla nostettu mitään tukia tai korvauksia, eihän mieheni ole työtön. 

Ei ehkä se perinteisin ratkaisu, mutta toimii meillä. Vain pari tuttua on suoraan kritisoinut, yleensä kritiikki liittyy siihen, että "kuluttaa yhteiskunnan rahoja, muttei maksa veroja". Tämä on helppoa torpata: minä pystyn tienaamaan mieheni kotona olon takia huomattavasti enemmän, kuin pystyisin silloin, jos hän ei olisi kotona. Suomessa on progressiivinen verotus, joten jos minä tienaan kuukaudessa vaikka 2000 euroa enemmän, kuin kykenisin tienaamaan ilman mieheni apua, niin minä maksan tuosta 2000 eurosta enemmän veroja, kuin mitä mieheni maksaisi samasta summasta, jos hän sen tienaisi ainoina tuloinaan. Suomessa perheen tuloja ei veroteta könttänä. Itse asiassa Suomen valtio saa siis enemmän verotuloja meidän perhemallillamme, kuin perinteisellä, jossa mieskin olisi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Aika mustavalkoinen on maailmankuvasi. Ensinnäkin työtehtävät ja rasitus niissä vaihtelee todella paljon. Tiedän omasta kokemuksesta.

Itse olet ollut vuosia kotona. Miten miehesi silloin viihtyi kanssasi? Hyvin harva kuitenkaan kokoikäänsä on kotona. Monilla on korkea koulutus, työssä ennen ja jälkeen lapsien. Yhä useampi toimii myös yrittäjänä. Kotonaoloaika vaihtelee lasten määrästä, ikäerosta ja perheen tilanteesta sekä tuloista riippuen. Mikä on se aika, jossa mies ei vielä kyllästy? Onko miehen miellyttäminen tärkeintä. Puhut, että mies kyllästyy kotiäitiin. Minuun ei kyllästytty 13 vuodessa. Yhdessä olemme olleet 20 vuotta. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun olin kotona, virkeä, lapset sai harrastaa paljon ja kaikkea muuta hauskaa tehtiin yhdessä. Yliopistokoulutus ja töissäkin ehdin olla hyvin. Ei ole mitään kaavaa, jota kaikkien piisi käyttää. Tilanteet, toiveet ja arvot vaihtelee ihmisten välillä.

Olisi hyvä tietää tuo kyllästymisaika, jotta tietäisi varautua. Me olemme olleet yhdessä 40 vuotta, eikä vielä kyllästytä, ja puheenaiheeta vain riittää ja meillä on hauskaa yhdessä. Puolison työstä ei voi oikein puhua, mutta toki tiedän yleisesti mitä tekee, mutta muuten en tajua hänen työstään yhtään mitään.

No tämä. 30 vuotta jaksettu katsella toisiamme, kolme lasta kasvatettu ja yhdessä viihdytty. Kuten joku jo sanoi, ne vuodet kun toinen on kotona, on lopulta niitä parhaita usein, erityisesti parisuhteen kannalta.

Hyvää elämää eletty työelämässä, hyvää elämää eletty mun ollessa kotona ja hyvää elämää eletään sen jälkeenkin. Eikä kotiäitiys tarkoita lasten paapomista, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kotirouva hoitaa asiat ja tekemisensä arkipäivisin ja työssä käyvä rouva hoitaa ne iltaisin ja viikonloppuisin. Kotirouvalla on illat ja viikonloput sangen rentoja ja mukavia.

Käyn töissä ja iltani + viikonloput ovat sangen rentoja ja mukavia. Mies käy töissä ja hänenkin iltansa ja viikonloppunsa ovat sangen rentoja ja mukavia. Lapset käyvät koulua ja heidän iltansa ovat yllättäen myöskin mukavia ja rentoja. Asumme omakotitalossa ja en katso esimerkiksi pihahommien olevan kovin rankkaa raatamista, vaan mukavaa hyvää puuhaamista. Siivoaminen ei meidän perheellä kauan kestä, sillä jokaisella on oma pieni hommansa ja kun kotona kaikelle on paikkansa, eikä turhaa rojua ole, niin helppohan se on joku pönttö pesaista. Robotti imuroi muuten. Ei asioita kannata tehdä vaikeammiksi kuin ne ovat ja asiallisilla työvälineillä kaikki sujuu mukavasti.

Ruokaa teemme isommat saisit kerralla ja koska tykkäämme koko perhe ruuan laittamisesta, niin ei sekään ole ongelma. Kone pesee niin pyykit kuin tiskitkin, joten helppoa on. Asennekysymyksiä nämä ovat, mutta tottakai jollekin vaikka helpon makaronilaatikon tekeminen saattaa olla suunnaton ponnistus.

Todellisuus: molemmat väsyneitä iltaisin ja viikonloppuisin ja kaikki vapaa-aika menee töistä toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kotirouva hoitaa asiat ja tekemisensä arkipäivisin ja työssä käyvä rouva hoitaa ne iltaisin ja viikonloppuisin. Kotirouvalla on illat ja viikonloput sangen rentoja ja mukavia.

Käyn töissä ja iltani + viikonloput ovat sangen rentoja ja mukavia. Mies käy töissä ja hänenkin iltansa ja viikonloppunsa ovat sangen rentoja ja mukavia. Lapset käyvät koulua ja heidän iltansa ovat yllättäen myöskin mukavia ja rentoja. Asumme omakotitalossa ja en katso esimerkiksi pihahommien olevan kovin rankkaa raatamista, vaan mukavaa hyvää puuhaamista. Siivoaminen ei meidän perheellä kauan kestä, sillä jokaisella on oma pieni hommansa ja kun kotona kaikelle on paikkansa, eikä turhaa rojua ole, niin helppohan se on joku pönttö pesaista. Robotti imuroi muuten. Ei asioita kannata tehdä vaikeammiksi kuin ne ovat ja asiallisilla työvälineillä kaikki sujuu mukavasti.

Ruokaa teemme isommat saisit kerralla ja koska tykkäämme koko perhe ruuan laittamisesta, niin ei sekään ole ongelma. Kone pesee niin pyykit kuin tiskitkin, joten helppoa on. Asennekysymyksiä nämä ovat, mutta tottakai jollekin vaikka helpon makaronilaatikon tekeminen saattaa olla suunnaton ponnistus.

Todellisuus: molemmat väsyneitä iltaisin ja viikonloppuisin ja kaikki vapaa-aika menee töistä toipumiseen.

Miten yksin asuvat työssäkäyvät selviävät töistään jos pariskunnalle se on ylivoimaista? Ja vielä kaikkien nykyajan mukavuuksien keskellä.

"Huvittavia nämä kommentit. On hyvä olla kotiäiti, mutta miehen rahaa ei tarvita. Kotiäidillä on salainen taikaseinä, josta kaivaa rahat elämiseen. Eläkekin tulee tästä mystisestä taikaseinästä"

"Minä saan pientä eläkettä omista ansioistani ja osa tulee puolison ansioista ja puolison tuloilla on eletty."

"Mutta palstalla on käsitys, että miehen ei tule elättää. Et täytä kriteereitä."

Tjaa, siis jos vaimo huolehtii perheen yhteisistä lapsista, ja pitää huolen kodista ja ruokkii miehensä ja muksut, pyykkää ja siivoo, kuskaa tenavat harrastuksiin, niistää nenät ja pyyhkii peffat ja antaa miehen luoda uraansa samalla kun sanoo omalle uralleen morjes, niin pitäähän miehenkin vastuunsa tuntea.

Näitäkin upeita miehiä löytyy, jotka haluavat antaa lapsilleen kiireettömän lapsuuden, ja arvostaa vaimon tekemää työtä.

Kaikille äideille isot pojot, valitkaa lapsillenne hyvät isät, seuraavaa sukupolvea kasvatatte.

Jokainen omalla tyylillään, mut kyl tosiaan, jos vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia, miehen kuuluu pitää perheestään huolta ja elättää, ja pitää lastensa äidistä huolta niin hyvin, ettei äityli joudu valintaansa koskaan katumaan!

Ystäväni on kotirouva ja olen kieltämättä hänelle vähän kateellinen. 

Minulla kotiin jäämiseen vaikutti kun koululaisilla oli ongelmia; koulukiusaamista ja mielenterveysongelmia.  Hyvä kun sai aamulla lähtemään kouluun. Meillä ei ole tukiverkkoja, josta oli saanut apua tilanteeseen. Vaikea on selittää tätä kauheutta kenellekään. Sain kuulla että lapseni oli yrittänyt itsemurhaa. 

Miehellä oli kovimpien vaikeuksien aikana myös vaikeaa olla töissä kun oli niin kova huoli lapsista ja myös minun jaksamisesta.

Yhteiskunnan pitäisi enemmän auttaa vaikeuksissa olevia perheitä. Minut vaikeudet sitoi kotiin.

Nyt lasten tilanne on jo parempi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.

Tyhjäksi? No ei todellakaan. Sitten ollaan muutama vuosi etääitinä enimmäkseen ja sitten tuleekin jo mummutteluaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mun äiti oli kotirouva. Ei ikinä mitään korvauksia.

Millä rahalla äitisi eli? Kuinka suuri on hänen eläkkeensä? Joutuuko kituuttamaan eläkkeellä?

Eipä siinä pienipalkkasen työläisen ja kotirouvan eläkkeissä suurtakaan eroa ole. Se on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Maailma voi pelata toisinkin. Olen ollut fiksun miehen kanssa kohta 50 vuotta. Ensin olin kotona kotiäitinä ja jatkoin kotirouvana kuten sanotaan. Koko perhe tykkäs ratkaisusta. Ja kasvamisen myötä oppivat vastuuuseen kyllä ja nyt aikuiset lapsemme kiittävät ratkaisusta.

Lasten ei tule itsenäistyä liian aikaseen, se aika tulee aika paljon myöhemmin.

Suunnitelmissa on alkaa kotirouvaksi sitten kun olen 50-v, siihen on vielä viitisen vuotta. Haluan tehdä vielä jotain muutakin kuin töitä. En aio suostua juoksemaan kieli vyön alla yli 6-kymppiseksi. Haluan vain olla ja hengittää. Ja tulen kutsumaan itseäni KOTIROUVAKSI enkä miksikään sossupummiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suunnitelmissa on alkaa kotirouvaksi sitten kun olen 50-v, siihen on vielä viitisen vuotta. Haluan tehdä vielä jotain muutakin kuin töitä. En aio suostua juoksemaan kieli vyön alla yli 6-kymppiseksi. Haluan vain olla ja hengittää. Ja tulen kutsumaan itseäni KOTIROUVAKSI enkä miksikään sossupummiksi.

Miksi kutsuisitkaan itseäsi sossupummiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kotirouva hoitaa asiat ja tekemisensä arkipäivisin ja työssä käyvä rouva hoitaa ne iltaisin ja viikonloppuisin. Kotirouvalla on illat ja viikonloput sangen rentoja ja mukavia.

Käyn töissä ja iltani + viikonloput ovat sangen rentoja ja mukavia. Mies käy töissä ja hänenkin iltansa ja viikonloppunsa ovat sangen rentoja ja mukavia. Lapset käyvät koulua ja heidän iltansa ovat yllättäen myöskin mukavia ja rentoja. Asumme omakotitalossa ja en katso esimerkiksi pihahommien olevan kovin rankkaa raatamista, vaan mukavaa hyvää puuhaamista. Siivoaminen ei meidän perheellä kauan kestä, sillä jokaisella on oma pieni hommansa ja kun kotona kaikelle on paikkansa, eikä turhaa rojua ole, niin helppohan se on joku pönttö pesaista. Robotti imuroi muuten. Ei asioita kannata tehdä vaikeammiksi kuin ne ovat ja asiallisilla työvälineillä kaikki sujuu mukavasti.

Ruokaa teemme isommat saisit kerralla ja koska tykkäämme koko perhe ruuan laittamisesta, niin ei sekään ole ongelma. Kone pesee niin pyykit kuin tiskitkin, joten helppoa on. Asennekysymyksiä nämä ovat, mutta tottakai jollekin vaikka helpon makaronilaatikon tekeminen saattaa olla suunnaton ponnistus.

Todellisuus: molemmat väsyneitä iltaisin ja viikonloppuisin ja kaikki vapaa-aika menee töistä toipumiseen.

Miten yksin asuvat työssäkäyvät selviävät töistään jos pariskunnalle se on ylivoimaista? Ja vielä kaikkien nykyajan mukavuuksien keskellä.

Sanoiko joku ettei selviäisi? Fakta nyt vaan on se, että työssä käyvällä on vähemmän aikaa ja voimavaroja perheelleen. Ihan turha on ladella latteuksia.

Jokainen toimii miten parhaaksi omalle perheelleen on, ei asiaa tarvitse kaunistella kummankaan.

Lähistöllä asuu perhe, jossa 13 lasta. Äiti ollut työelämässä vuoden ennen lapsia. Kotona asuu tällä hetkellä vielä muutama lapsi. Ollaan ihmetelty, miksi äiti ei mene töihin. Tarvitsisi varmaan koulutusta ja rohkaisua. Tämä perhe ei ole rikas, mutta ovat varmaan tottuneet elämään vähin varoin. Äiti on jo yli 50v.

" Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia.

Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva".

Siis työtön.

Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?"

Enemmän arvostan rouvia, jotka hoitavat omat lapsensa kuin esimerkiksi vaikkapa teitä "luottoanomuksia työkseen käsitteleviä" henkilöitä jotka roudaa jopa kesälomillaan lapsensa päiväkotiin "virikehoitoon".