Kotiäitinä koko elämä

Vierailija kirjoitti:

Lähistöllä asuu perhe, jossa 13 lasta. Äiti ollut työelämässä vuoden ennen lapsia. Kotona asuu tällä hetkellä vielä muutama lapsi. Ollaan ihmetelty, miksi äiti ei mene töihin. Tarvitsisi varmaan koulutusta ja rohkaisua. Tämä perhe ei ole rikas, mutta ovat varmaan tottuneet elämään vähin varoin. Äiti on jo yli 50v.

Meillä oli 13 lasta (tai oikeammin 12, sillä ensimmäinen kuoli kätkytkuolemaan).

Molemmat vanhemmat kävivät töissä eläkkeelle jäämiseen saakka.

Ja joo, olimme rikkaita.

Mä oon ollut viimeiset kymmenen vuotta kotirouva. On mulla kolme lastakin mutta niistä enää nuorin asuu kotona. En tosin asu Suomessa.

Oi että, ihmettelen varsinkin näitä useamman lapsen äidin kommentteja siitä, miten tylsistyisivät kuoliaaksi kotiäiteinä. Minä en todellakaan!

Olen rakentanut ihan hyvän uran itselleni ja se on minulle kohtuullisen tärkeää oman vaurauden ja hyvän elämän lapsille rakentamisen kannalta, mutta jos taloudellinen tilanne sen mahdollistaisi (tyyliin iso lottovoitto tai ylläriperintö salatulta sukulaiselta), en miettisi hetkeäkään ettenkö jäisi kotiin.

Lapsemme ovat vielä alle kouluikäisiä ja esim. nyt on oltu viimeiset puoli vuotta kirjaimellisesti koko ajan kipeänä ja tosi raskasta yrittää järjestellä omia töitään, kun lapset taas kotona.

Kohta alkaa koulukuskaukset, ja sitten täytyy miettiä, löytääkö jonkun iltapäiväkerhon vai miten hoitaa homman. Harrastuskuskaukset, pienemmällä ei edes ole vielä ollut mahista olla omaa harrastusta vaikka haluaisi. En muista, milloin olen itse ehtinyt käydä jumpassa, mieluusti kävisin vaikla päivittäin jos olisi mahdollista!

Pyykkiä saa pestä päivittäin, samoin ainakin jotain siivoilla, tehdä ruokaa. Kaupassa käynnit, lasten kaikki vaate- ym. hankinnat, pieneksijääneiden kierrätykset. Pihan laittamiseen käyttäisin enemmän aikaa, samoin muutenkin sisustamiseen. Olisi ihana ehtiä lukea kirjoja, lehtiä, hyviä reseptejä, katsella mielenkiintoisia sarjoja ja dokumentteja. Omat vanhempani ikääntyvät ja varmasti tarvitsevat apua jossain vaiheessa, samoin en ole lähellä asuvaa iäkästä sukulaista ehtinyt nähdä aikoihin, jotenkin aina liian kiire. Varmasti olisin muutenkin siistimmässä kunnossa, tulisi käytyä kampaajalla tarpeeksi usein, hoidettua ihoa, hiuksia, kynsiä, ehtisi laittaa vaikka jalkakylvyn ja raspata kuivuneet jalat!

Ehkä laitan sen rivin lottoa ja jatkan haaveksimasta, miten ihanaa olisi jos kaikki aika päivässä ei menisi perusarjesta selvitymiseen kamalassa kiireessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.

Tyhjäksi? No ei todellakaan. Sitten ollaan muutama vuosi etääitinä enimmäkseen ja sitten tuleekin jo mummutteluaika.

Lapset ei välttämättä hanki ikinä omia lapsia saati halua mummoa joka päivä höösäämän. Rakentuuko se oma identiteetti pelkän äitiyden ja mummouden varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.

Tyhjäksi? No ei todellakaan. Sitten ollaan muutama vuosi etääitinä enimmäkseen ja sitten tuleekin jo mummutteluaika.

Lapset ei välttämättä hanki ikinä omia lapsia saati halua mummoa joka päivä höösäämän. Rakentuuko se oma identiteetti pelkän äitiyden ja mummouden varaan?

Tämä usein unohtuu. Mä tunnen peräti kaksi, nyt jo iäkästä, naista, joilla molemmilla on kolme lasta, mutta yksikään niistä ei itse ole lasta tehnyt, eikä tee. Heidän lapsensa ovat jo keski-ikäisiä ja kaikki valinneet lapsettoman elämän, vaikka heillä on kumppanit. Ei mummottelu ole mikään itsestäänselvyys.

Nosto

mikäs siinä.

rahoitus ja itsensä hyvännäköisenä pitäminen

onkin sitten vaikeampaa pitemmän päälle