Kotiäitinä koko elämä

Huvittavia nämä kommentit. On hyvä olla kotiäiti, mutta miehen rahaa ei tarvita. Kotiäidillä on salainen taikaseinä, josta kaivaa rahat elämiseen. Eläkekin tulee tästä mystisestä taikaseinästä.

Ehkä se kokoomus on oikeassa että tarvitaan lisää keppiä työttömille kun on noin helppoa olla kotona ihan muuten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä kommentit. On hyvä olla kotiäiti, mutta miehen rahaa ei tarvita. Kotiäidillä on salainen taikaseinä, josta kaivaa rahat elämiseen. Eläkekin tulee tästä mystisestä taikaseinästä.

Niinpä, mies on joillekin pelkkä siittäjä ja lompakko.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen itsenäisyys olisi hyvä olla, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Mummini oli kotiäiti ja joutui olemaan huonossa avioliitossa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hänellä ei ollut omaa rahaa. Avioliitto muuttui huonoksi vasta vuosien aikana eli ei voinut tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Sillä, joka kotiin jää vapaaehtoisesti eikä olosuhteisen pakosta, on varmasti siihen rahalliset edellytykset. Ei nykyäiti ole miehensä srmoilla rahallisestikaan. Kukaan ei valitse jäädä kotiin, jos siihen ei ole edellytyksiä.

Kerrotko vielä, mistä sellaiset edellytykset tulevat? Onko maassamme perintömiljonäärejä, jotka haluavat käyttää rahansa kotona olemiseen miehen tienatessa samaan aikaan itselleen?

Nykyäiti on käynyt töissä vuosia ennen lasten saantia ja käy vielä vuosikausia töissä vaikka olisi 10 vuottakin kotona. Eipä tarvitse olla miljonääri.

Mullakin on sijoituksia, kaksi sijoitusasuntoa ja säästöjä, velka kuitattiin pois kaksi vuotta sitten mun kotona ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.

Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?

Samoin ajattelen. Tietenkin jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin tiskikoneen päälle laittaminen ja nakkisopan laittaminen voi olla iso rasitus, mutta muuten kotitöissä ei ole normaalissa taloudessa paljoa tekemistä.

Unohdat metatyön. Ei se nakkisoppa itsestään synny, kun pitää aikatauluttaa kauppareissu, miettiä mitä nakkisoppaan tarvitaan, miettiä missä järjestyksessä raaka-aineet käsittelee ja miten kattaa pöydän jne,. 

No jos sinulle riittää päivän miettimiseksi se, että käväiset kaupassa ostamassa vihanneksia ja nakkeja, tekaiset sopan ja katat pöydän, niin aika vähissä on tekemiset. Muutenkin tuollainen kuulostaa aika henkisesti köyhän ihmisen tekemisistä.

Normaali ihminen ei kovin montaa hetkeä nakkisoppaa tee ja vielä vähemmän aikaa menee raaka-aineiden käsittelyjärjestyksien miettimiseen tai pöydän kattamisiin. Itse olen ainakin tehnyt jonkun nakkisopan niin monta kertaa, että se menee ihan toisella kädellä ja miettimättä.

Sanoisin kuitenkin, että kotiäitiydelle on aikansa, mutta se aika kannattaa jokaisen pitää kohtuullisen lyhyenä. Lapsille kotiäiti on myös hyvä tiettyyn asti, mutta hyvä heidän on nähdä, että työtä tekemällä tulee rahaa ja että työ kuuluu aikuisen elämään.

Lyhennetty työpäivä on hyvä aloitus töihin palaamisella ja toki isäkin voi tehdä lyhennettyä työpäivää, jolloin äiti pääsee kunnolla työelämään. Nykyään on myös todella hyvä, että isätkin ovat alkaneet ottamaan itselleen osuutta vanhempainvapaista ja lasten hoitamisista. Isän kotona oleminen lähentää varmasti isää ja lapsia ja se on koko perheelle hyvä asia.

Veljeni käytti osuutensa vanhempainvapaasta lastensa kanssa ja sen jälkeen hän teki lyhyempää työpäivää. Se oli mielestäni tosi kiva myös hänelle ja lapsille. Veli suhtautuu muutenkin lapsiinsa todella luontevasti ja hänellä sujuvat normaalit kotihommat ongelmitta. Veljen vaimo pääsi puolestaan takaisin hyvään työhönsä ja koko perheellä menee todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Miksi kotiäiti keskustelisi miehensä kanssa kurahousuista? 😅 Voi kuule, sulla ei ole mitään käsitystä kotiäitiydestä tai perheellisen hyvästä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen itsenäisyys olisi hyvä olla, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Mummini oli kotiäiti ja joutui olemaan huonossa avioliitossa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hänellä ei ollut omaa rahaa. Avioliitto muuttui huonoksi vasta vuosien aikana eli ei voinut tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Sillä, joka kotiin jää vapaaehtoisesti eikä olosuhteisen pakosta, on varmasti siihen rahalliset edellytykset. Ei nykyäiti ole miehensä srmoilla rahallisestikaan. Kukaan ei valitse jäädä kotiin, jos siihen ei ole edellytyksiä.

Kerrotko vielä, mistä sellaiset edellytykset tulevat? Onko maassamme perintömiljonäärejä, jotka haluavat käyttää rahansa kotona olemiseen miehen tienatessa samaan aikaan itselleen?

Nykyäiti on käynyt töissä vuosia ennen lasten saantia ja käy vielä vuosikausia töissä vaikka olisi 10 vuottakin kotona. Eipä tarvitse olla miljonääri.

Mullakin on sijoituksia, kaksi sijoitusasuntoa ja säästöjä, velka kuitattiin pois kaksi vuotta sitten mun kotona ollessa.

Näin. Juuri tämän vuoksi se ei ole lainkaan huono asia että ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut sinne 30:een.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä, jos rahat riittää ja pää kestää tuollaista. Oma valintahan tuo on. Itselleni ei sopisi, koska koen, ettei saisi kunnianhimoaan täytettyä, mutta kaikki ei tietysti arvosta samoja asioita.

Lähinnä miettisin, miten pärjäisin taloudellisesti jos jotain käy. Ero, puolison kuolema on kuitenkin aina mahdollisia.

Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä kommentit. On hyvä olla kotiäiti, mutta miehen rahaa ei tarvita. Kotiäidillä on salainen taikaseinä, josta kaivaa rahat elämiseen. Eläkekin tulee tästä mystisestä taikaseinästä.

Niinpä, mies on joillekin pelkkä siittäjä ja lompakko.

N47

Voi sua. Onhan se rankkaa kun itse on peeaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Onpa ylimielinen ja mustavalkoinen asenne.

Veikkaanpa, ettei tämänkään "uraäidin" ura ole kovin ihmeellinen. Mutta kun täytyy tuntea itsensä tärkeäksi...

Kotiäideillä on taatusti aina väljä.

Ei voi muuta sanoa kuin että on ollut hyvä elämä rouvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mun äiti oli kotirouva. Ei ikinä mitään korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mun äiti oli kotirouva. Ei ikinä mitään korvauksia.

Ei tietenkään. Nämä nyt ei toedä yhtään mitään taas asiasta.

En ikinä ole nostanut mitään korvauksia kotirouvana ollessani.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ole nostanut mitään korvauksia kotirouvana ollessani.

Ei sellaisia olekaan mitä voisi nostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ole nostanut mitään korvauksia kotirouvana ollessani.

En mäkään kotiäitinä. Lapsilisiäkään ei koskaan haettu. Kummallinen käsitys ihmisillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Elättääkö se mies myös pelkän takuueläkkeen varassa olevan naisen? Käsi ylös kaikki vapaaehtoiset.

Miksi ei elättäisi? Ja näitä on tosi vähän, jotka eivät käy töissä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Sanoisin, että mies on varmasti ennemmin sellaisen naisen kanssa, jolla on jotain muutakin juteltavaa kuin nakkisopan keittäminen ja pöydän kattaminen. Jos kotiäidin elämä pyörii siis vain ja ainoastaan jonkun nakkisopan ja lasten kurahousujen pesemiseen liittyvissä asioissa vuosien ajan, niin en yhtään ihmettele, että eroja tulee. Ei yksikään fiksu mies jaksa kuunnella vajavaisen lapsen tasolle jäänyttä rouvaa.

Sitä paitsi miksi työelämä on jonkun mielestä oravanpyörä? Itse ainakin viihdyn todella hyvin työelämässä ja nautin sen antamista haasteista. Ei minulle ole mikään ongelma käydä töissä klo 8-16 ja töiden jälkeen on pitkä ilta aikaa olla lasten ja perheen kanssa sekä tietenkin viikonloput.

Olin vuosia kotona lasten kanssa, mutta en edes silloin ajatellut, että se olisi pysyvä olotila. Lapset kasvavat ja heidänkin tulee saada itsenäistyä sekä päästä mamman helmoista pois. Kasvamisen myötä myös heille voi antaa vastuuta erilaisista asioista. Niin se maailma pelaa.

Miksi kotiäiti keskustelisi miehensä kanssa kurahousuista? 😅 Voi kuule, sulla ei ole mitään käsitystä kotiäitiydestä tai perheellisen hyvästä parisuhteesta.

Ehkä ei kovin paljoa ole vielä kokemusta sinuun verrattuna, mutta olen ollut mieheni kanssa vain 25 vuotta ja lapsia on kolme. Ja kyllä me olemme onnellisia parisuhteessamme ja koko perheemme voi hyvin.

Tuo yksi kotiäiti ei kyllä vakuuttanut minua mitenkään, koska hän kertoi päivänsä kuluvan niin, että hän miettii kaupassa mitä aineksia nakkikeittoon tarvitaan, sitten hän käyttää aikaansa pohtimalla missä järjestyksessä sopan ainekset soppaan tulevat ja tämän jälkeen hän mietiskelee miten kattaa ruokapöydän. Joten wau, siinähän sitä onkin haasteellistq pohdittavaa pitkän päivän ajaksi ja miehelle on kiva kertoa miten päivä meni. Mies arvostaa varmasti suunnattomasti pikkurouvan ahertamista ja suunnatonta mielenkiintoista aivotyötä.

Mutta ihan sama miten muut elämänsä kuluttajat, pääasia kai se on, että on itseensä tyytyväinen.