Kotiäitinä koko elämä
Kommentit (107)
Ei kai siinä, jos rahat riittää ja pää kestää tuollaista. Oma valintahan tuo on. Itselleni ei sopisi, koska koen, ettei saisi kunnianhimoaan täytettyä, mutta kaikki ei tietysti arvosta samoja asioita.
Lähinnä miettisin, miten pärjäisin taloudellisesti jos jotain käy. Ero, puolison kuolema on kuitenkin aina mahdollisia.
Niin kävi mullekin. Ei pitänyt mutta en vaan millään saanut töitä, niin olin sitten kotona. Minkä sille mahtaa. Minusta piti tulla uraäiti mutta ei tullut.
Jos se sopii itselle niin hyvä juttu! Ymmärrän että kaikki eivät sitä halua. Nykyajan kiireisessä elämäntyylissä, kun puolisot tuskin näkee toisiaan, illalla väsyneinä pari tuntia yhteistä aikaa kotona jolloin pitäis sitten vielä laittaa ruokaa ja siivota, arvostan kotiäitejä :)
Itsekin olen tällä hetkellä kotona, mutta en koe itseäni varsinaisesti kotiäidiksi, olen vielä vanhempainvapaalla vauvan kanssa. Oikeaksi kotiäidiksi olisi tarkoitus myös ryhtyä sitten tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?
Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.
Vierailija kirjoitti:
Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?
Oletko kateellinen? Hauskempi sanoa olevansa rouva kuin työtön. Tai mistä sen tietää vaikka ei edes olisi työkkärin kirjoissa ollenkaan. Eläkeläinenkin voi olla.
Mun kotiäitiys loppui, kun täytin 50v, joten se on ihan hyvä ikä alkaa kotirouvailla. Mieskin jää eläkkeelle jo 5v sisään, joten sitten naatitaan 😊
Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.
Olin kolmen lapsemme kanssa kotona lähes 10 vuotta ja se oli ihanaa aikaa. Hoitovapaan lopulla kävin aikuisten iltakoulussa opiskelemassa itselleni uuden ammatin ja kun nuorin lähti päiväkotiin ollessaan kolmen vanha, niin lähdin riemusta kiljuen töihin.
Siinä vaiheessa siis vanhin lapsemme oli jo koulussa, keskimmäinen meni eskariin ja nuorin viihtyi päiväkodissa kavereiden kanssa todella hyvin. Tein pari vuotta lyhyempää työpäivää ja kaikki sujui todella hyvin. En keksinyt mitään syytä jäädä kotiin majailemaan ja ei kotona olisi ollut mitään tekemistäkään, vaikka isossa omakotitalossa asuimmekin. Kotityöt, kaupassa käyminen, ruuan laittaminen ja sellaiset hommat teki hetkessä ja ne eivät olleet millään tavoin niin mielenkiintoisia, että olisin sellaisia jäädä vuosiksi tekemään kotiin. Olisin tylsistynyt kuoliaaksi kotona ja sitten ei olisi ollut kenelläkään kivaa.
En siis suosittele kotirouvana oloa kenellekään toisellekaan ellei sitten ole jo joku 70+ ikäinen. Kannattaa mielummin kouluttaa itseään ja mennä töihin, ansaita rahaa ja seurustella muidenkin kanssa kuin omien lasten, miehen ja av:n porukoiden. Elämä on elämistä varten, ei pysähtymistä ja tylsistymistä varten.
En ymmärrä mitä kotiäiti tekee, kun lapset ovat kouluiässä. Tietysti jos talous antaa myöden hengailla ja keskittyä harrastuksiin, niin mikäs siinä. Mikäli on puolison toimeentulon varassa, niin minusta outoa jäädä toisen elätiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.
No sitten on rouva.
Ja jos mieskin lähtee, niin Minna vaan 😉
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.
Ei jää, kun on kotiäitysvuosina osallistunut vapaaehtoistyöhön, läheisten tukemiseen ja auttamiseen liki ammattimaisesti, harrastanut mielenkiintoisia asioita jne. Vai onko se palkkatyö ainoa identiteetin lähde lasten lisäksi?
Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.
Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?
Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.
Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.
Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä kotiäiti tekee, kun lapset ovat kouluiässä. Tietysti jos talous antaa myöden hengailla ja keskittyä harrastuksiin, niin mikäs siinä. Mikäli on puolison toimeentulon varassa, niin minusta outoa jäädä toisen elätiksi.
Eivät mitään, hengaavat täällä av:lla ja se on heistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset aikaanan lähde maailmalle aika tyhjäksi jää silloin kotiäidin identiteetti.
No sitten on rouva.
Ja jos mieskin lähtee, niin Minna vaan 😉
Juu ei.
Ja kyllä mä olen ihan mielelläni Minna vaan vaikka mulla on puolisokin enkä koe identiteettiäni rouvaksi. Kotiäidiksi koin itseni ehkä ajoittain silloin kun lapset oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kävi mullekin. Ei pitänyt mutta en vaan millään saanut töitä, niin olin sitten kotona. Minkä sille mahtaa. Minusta piti tulla uraäiti mutta ei tullut.
Aina voi tehdä itsemurhan.
Kannattaa hakea apua jos tuntuu noin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.
Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?
Samoin ajattelen. Tietenkin jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin tiskikoneen päälle laittaminen ja nakkisopan laittaminen voi olla iso rasitus, mutta muuten kotitöissä ei ole normaalissa taloudessa paljoa tekemistä.
Mun kaveri on. On opettaja koulutukseltaan, mutta ehti tehdä sitä työtä pari vuotta ennen ensimmäistä lasta. Sitten muuttivat ulkomaille miehen työn perässä, ensin Kiinaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Teki ensin 2 lasta, ja kun nämä olivat 10-12 v. vielä yhden. Pärjäävät hyvin miehen palkalla, ja ainakin jutuistaan päätellen tuolla melkein tarvitaan yksi aikuinen hoitamaan lasten kuljetuksia ja lounaseväitä jne. Hän on myös kertonut kokevansa velvollisuudekseen olla kotona tasaamassa lasten arkea ja perheen hyvinvointia, kun ovat muuttaneet maasta toiseen.
En usko, että hän menee töihin enää, mutta jotain talkoo- tai hyväntekeväisyysjuttuja on tehnyt koululla ja jossain Suomi-kerhossa.
En oikeastaan ajattele siitä mitään. Itsekin hoidin lapsen kotona pitkään, mutta en loppuelämääni olisi viitsinyt ikinä.
No hei vaan, Johanna. Mikset mene ulos? Ihan kiva ilma tänään.