Kotiäitinä koko elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mitäs korvauksia he nostelisi?

Vierailija kirjoitti:

Aika monta kertaa pitäisi porsia.

Sinutkin on porsittu. Missä äitisi on nyt?

Lapsille ihana asia kun äiti kotona. Jos haluat vielähän ehdit jotakin työtä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mitäs korvauksia he nostelisi?

He ovat näitä "työttömiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.

Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?

Samoin ajattelen. Tietenkin jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin tiskikoneen päälle laittaminen ja nakkisopan laittaminen voi olla iso rasitus, mutta muuten kotitöissä ei ole normaalissa taloudessa paljoa tekemistä.

Kuulostat katkeralta. Eikös sen elämän pitänyt olla parempaa töissä käyvällä?

Mä olen nyt 10 vuotta ollut kotona ja kotitöiden lisäksi nyt kun lapset on koulussa, mä harrastan monenlaista, nautin elämästäni, tapaan ystäviäni ja ihan vain olen. Työtarjouksille olen sanonut kiitos ei, ensi vuonna alkaa sellainen projekti, johon varmaan tartun. Silloinkin teen töitä vain parina päivänä vkossa.

Voi tiedätkö, että tykkään työstäni! Tein harrastuksesta työtäni ja on hauska, että siitä saa vielä rahaakin todella hyvin. Lapsistani kaksi on jo aikuisia ja nuorinkin pian.

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tee mieleistään työtä.

Taloudellinen itsenäisyys olisi hyvä olla, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Mummini oli kotiäiti ja joutui olemaan huonossa avioliitossa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hänellä ei ollut omaa rahaa. Avioliitto muuttui huonoksi vasta vuosien aikana eli ei voinut tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on. On opettaja koulutukseltaan, mutta ehti tehdä sitä työtä pari vuotta ennen ensimmäistä lasta. Sitten muuttivat ulkomaille miehen työn perässä, ensin Kiinaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Teki ensin 2 lasta, ja kun nämä olivat 10-12 v. vielä yhden. Pärjäävät hyvin miehen palkalla, ja ainakin jutuistaan päätellen tuolla melkein tarvitaan yksi aikuinen hoitamaan lasten kuljetuksia ja lounaseväitä jne. Hän on myös kertonut kokevansa velvollisuudekseen olla kotona tasaamassa lasten arkea ja perheen hyvinvointia, kun ovat muuttaneet maasta toiseen.

En usko, että hän menee töihin enää, mutta jotain talkoo- tai hyväntekeväisyysjuttuja on tehnyt koululla ja jossain Suomi-kerhossa.

En oikeastaan ajattele siitä mitään. Itsekin hoidin lapsen kotona pitkään, mutta en loppuelämääni olisi viitsinyt ikinä.

Olisiko hänellä edes ollut mahdollista tehdä itse töitä? Usein on niin, että expat-perheen viisumi ei välttämättä edes salli puolison työskentelevän, tosin en tiedä miten vaikeaa tällaisessa tapauksessa olisi hakea työskentelylupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.

Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?

Samoin ajattelen. Tietenkin jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin tiskikoneen päälle laittaminen ja nakkisopan laittaminen voi olla iso rasitus, mutta muuten kotitöissä ei ole normaalissa taloudessa paljoa tekemistä.

Unohdat metatyön. Ei se nakkisoppa itsestään synny, kun pitää aikatauluttaa kauppareissu, miettiä mitä nakkisoppaan tarvitaan, miettiä missä järjestyksessä raaka-aineet käsittelee ja miten kattaa pöydän jne,. 

Ei sopisi mulle ollenkaan. Tylsistyisin kuoliaaksi ja kyllä mulla vain olisi koko aika olo, että elän miehen siivellä, vaikka järjestely sopisi miehelle. Työ on osa sitä omaa elämää ja itsenäisyyttä.

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on. On opettaja koulutukseltaan, mutta ehti tehdä sitä työtä pari vuotta ennen ensimmäistä lasta. Sitten muuttivat ulkomaille miehen työn perässä, ensin Kiinaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Teki ensin 2 lasta, ja kun nämä olivat 10-12 v. vielä yhden. Pärjäävät hyvin miehen palkalla, ja ainakin jutuistaan päätellen tuolla melkein tarvitaan yksi aikuinen hoitamaan lasten kuljetuksia ja lounaseväitä jne. Hän on myös kertonut kokevansa velvollisuudekseen olla kotona tasaamassa lasten arkea ja perheen hyvinvointia, kun ovat muuttaneet maasta toiseen.

En usko, että hän menee töihin enää, mutta jotain talkoo- tai hyväntekeväisyysjuttuja on tehnyt koululla ja jossain Suomi-kerhossa.

En oikeastaan ajattele siitä mitään. Itsekin hoidin lapsen kotona pitkään, mutta en loppuelämääni olisi viitsinyt ikinä.

Olisiko hänellä edes ollut mahdollista tehdä itse töitä? Usein on niin, että expat-perheen viisumi ei välttämättä edes salli puolison työskentelevän, tosin en tiedä miten vaikeaa tällaisessa tapauksessa olisi hakea työskentelylupa.

Tai expat-äidin ei yksinkertaisesti kannata mennä töihin: expat-isän verotus voi nousta huimasti ja työpäivät matkoineen on pitkiä, lasten pv-hoito maksaa maltaita, monissa maissa koululaiset käyvät lounaalla kotona, lasten harrastuskuljetukset, ym., ym.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä kotiäiti tekee, kun lapset ovat kouluiässä. Tietysti jos talous antaa myöden hengailla ja keskittyä harrastuksiin, niin mikäs siinä. Mikäli on puolison toimeentulon varassa, niin minusta outoa jäädä toisen elätiksi.

Mä voitin lotossa, tosin jo 90 luvulla.

Ostin 3 sijoitusasuntoa ja nykyisen kotimme.

Lapset ovat lukiossa ja yläkoulussa.

Mä siivoan, teen ruokaa, käyn jumpassa ja treffaan ystäviä mm kahviloissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ihana asia kun äiti kotona. Jos haluat vielähän ehdit jotakin työtä tekemään.

Tottakai se on pienille lapsille ihanaa, JOS äiti on itse onnellinen ja tyytyväinen tilanteeseen, mutta jos taas täysin turhautunut ja kettuuntunut, niin se on lapsille yhtä helv**tiä.

Jossakin vaiheessa tulee myös tilanne, että se mutsin ainainen läsnäolo kotona alkaa ärsyttämään ja lasten on todella hyvä saada olla joskus ihan itsekseen. Itse olen ainakin ollut sellainen jo pienestä, että ärsyynnyn, jos en saa olla yksin ja jos joku on koko ajan kyselemässä jotain tai passaamassa, niin sitä vetkuttelee mielummin jossakin matkalla kuin menee kotiin.

Mitä mamma edes tekee sen aikaa kotona, kun lapset ovat koulussa vaikka klo 8-14? Siinä on kuusi tuntia aikaa tehdä jotain hyödyllistä ja harvalla on kotona koko aikaa ja joka päivä mitään hyödyllistä viisasta tekemistä. Sitten sitä alkaa "ihan hetken vain" selaamaan vaikka tätä palstaa ja kohta on mennytkin neljä tuntia sen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottoanomuksia käsitellessäni jouduin tietysti kysymään ammattia. Jotkut vanhemmat naiset vastasivat että "rouva". Siis työtön. Missä koulussa valmistuu rouvaksi ja mitä kuuluu toimenkuvaan; siivoominen, kokkaus ja öisin jalat levällään makaaminen?

Työtön nostaa työttömyyskorvausta, kotirouva ei.

Meinaatko, että nämä "kotirouvat" eivät nosta korvauksia? Hahaa, aivan varmasti he ovat elättejä, niin miestensä kuin yhteiskunnankin.

Ymmärrän kotiäitiyden hyvin silloin kun lapset ovat pieniä, aloittamassa koulutietä tai jos heillä on erityistarpeita, mutta muuten en oikeastaan. Pitää ihmisellä olla enemmän kunnianhimoa kuin vain olla kotona ja selata jotain av:ta päivät pitkät.

Mitäs korvauksia he nostelisi?

He ovat näitä "työttömiä".

Eli mitä korvauksia?

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen itsenäisyys olisi hyvä olla, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Mummini oli kotiäiti ja joutui olemaan huonossa avioliitossa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hänellä ei ollut omaa rahaa. Avioliitto muuttui huonoksi vasta vuosien aikana eli ei voinut tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Sillä, joka kotiin jää vapaaehtoisesti eikä olosuhteisen pakosta, on varmasti siihen rahalliset edellytykset. Ei nykyäiti ole miehensä srmoilla rahallisestikaan. Kukaan ei valitse jäädä kotiin, jos siihen ei ole edellytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläke? Myös vaara, että mies lyöttäytyy mielenkiintoisempaan seuraan. Kotona ollessa maailmankuva ja ajatuspiiri tahtoo pienetä.

Nykyeläkekertymä on niin pieni että se on yksi kärpäsen paska kuviossa. Väittäisin miehen viihtyvän paremmin sellaisen ihmisen seurassa, joka on kotona kuin sellaisen, joka laittaa lapsensa päiväkotiin ja juoksee oravanpyörässä.

Elättääkö se mies myös pelkän takuueläkkeen varassa olevan naisen? Käsi ylös kaikki vapaaehtoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen itsenäisyys olisi hyvä olla, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Mummini oli kotiäiti ja joutui olemaan huonossa avioliitossa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hänellä ei ollut omaa rahaa. Avioliitto muuttui huonoksi vasta vuosien aikana eli ei voinut tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan.

Sillä, joka kotiin jää vapaaehtoisesti eikä olosuhteisen pakosta, on varmasti siihen rahalliset edellytykset. Ei nykyäiti ole miehensä srmoilla rahallisestikaan. Kukaan ei valitse jäädä kotiin, jos siihen ei ole edellytyksiä.

Kerrotko vielä, mistä sellaiset edellytykset tulevat? Onko maassamme perintömiljonäärejä, jotka haluavat käyttää rahansa kotona olemiseen miehen tienatessa samaan aikaan itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi mullekin. Ei pitänyt mutta en vaan millään saanut töitä, niin olin sitten kotona. Minkä sille mahtaa. Minusta piti tulla uraäiti mutta ei tullut.

Aina voi tehdä itsemurhan.

Tämäkö on Sinun ainut idea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkäveteistä kotona luuhaamista viimeistään siinä vaiheessa kun muut lähtee joka päivä kouluun ja töihin.

Kyllä ne kodin seinät pysyy pystyssä vaikkei siellä joku ole niihin nojailemassa. Vai onko se tiskikoneen päälle laittaminen niin rankka kotityö, että siihen menee koko päivä?

Samoin ajattelen. Tietenkin jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, niin tiskikoneen päälle laittaminen ja nakkisopan laittaminen voi olla iso rasitus, mutta muuten kotitöissä ei ole normaalissa taloudessa paljoa tekemistä.

Unohdat metatyön. Ei se nakkisoppa itsestään synny, kun pitää aikatauluttaa kauppareissu, miettiä mitä nakkisoppaan tarvitaan, miettiä missä järjestyksessä raaka-aineet käsittelee ja miten kattaa pöydän jne,. 

No jos sinulle riittää päivän miettimiseksi se, että käväiset kaupassa ostamassa vihanneksia ja nakkeja, tekaiset sopan ja katat pöydän, niin aika vähissä on tekemiset. Muutenkin tuollainen kuulostaa aika henkisesti köyhän ihmisen tekemisistä.

Normaali ihminen ei kovin montaa hetkeä nakkisoppaa tee ja vielä vähemmän aikaa menee raaka-aineiden käsittelyjärjestyksien miettimiseen tai pöydän kattamisiin. Itse olen ainakin tehnyt jonkun nakkisopan niin monta kertaa, että se menee ihan toisella kädellä ja miettimättä.

Sanoisin kuitenkin, että kotiäitiydelle on aikansa, mutta se aika kannattaa jokaisen pitää kohtuullisen lyhyenä. Lapsille kotiäiti on myös hyvä tiettyyn asti, mutta hyvä heidän on nähdä, että työtä tekemällä tulee rahaa ja että työ kuuluu aikuisen elämään.

Lyhennetty työpäivä on hyvä aloitus töihin palaamisella ja toki isäkin voi tehdä lyhennettyä työpäivää, jolloin äiti pääsee kunnolla työelämään. Nykyään on myös todella hyvä, että isätkin ovat alkaneet ottamaan itselleen osuutta vanhempainvapaista ja lasten hoitamisista. Isän kotona oleminen lähentää varmasti isää ja lapsia ja se on koko perheelle hyvä asia.