Olen todella hämmentävässä parisuhteessa

Miten hyvät naiset voisitte kontrolloida miesten keskinäisiä juttelunaiheita? Käsittääkseni ette mitenkään. Kuten eivät miehetkään pysty kontrolloimaan mitä naiset keskenään juttelevat - satavarmasti siitä millainen mies on sängyssä, mikä on munan koko ja osaako käyttää sitä,  puhuuko existään jne.

Menkää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä kaikkea nämä miehet raportoi kavereilleen naisten intiimeistä jutuista. Naureskelee miesporukalla, vertailee.

Sama kävi mielessä. Itse en todellakaan avaudu seksijutuistani ulkopuolisille. En siksi, että niitä häpeäisin, vaan ettei niiden yksityiskohdat kuulu kellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Tämä sun tapaus on mun mielestä aivan erilainen kuin ap:n vastaava.

Yhdellä kerralla kerrotiin jostain elämänvaiheesta, (joka on menneisyyttä), eikä suinkaan koko teidän suhteen aikaa vertailtu/kerrottu ex-kumppaneista.

Itse en tajua, mistä noin järkytyit.

Kyllä mun mielestä kumppanille voo puhua menneisyydestä, mutta kuten joku sanoi, anonyymisti eikä tietenkään koko aikaa vain siihen menneeseen keskittyen.

Järkytys toki oli se, että koki naisen elämänvaiheen kuvottavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Jos kumppanisi olisi kertonut että hänellä oli pari vuotta kestänyt elämänvaihe jossa hän oli masentunut eikä kyennyt aina opiskelemaan tai käymään töissä niin olisiko reaktiosi ollut samanlainen? Ei saa kertoa?

Tuossahan on selvästikin ollut kyseessä elämänvaihe jossa nainen ei ole voinut hyvin ja hän on peittänyt toimintaansa pakonomaisella kumppanien etsimisellä. Nämä henkiset oireet vain ilmenevät ihmisillä eri tavoin.

Ei tietenkään oisi ollut samanlainen reaktio. Kaikenlaista toimintaa ei vain voi antaa anteeksi, eikä sille voi mitään jos kuvottaa syvästi. Jos ihminen kykenee tuollaiseen jakelemiseen tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat syyt sitten mitkä tahansa, hän on intimiteettikäsityksiltään ja kehollisuudeltaan ja fyysisiltä perusarvoiltaan niin eri planeelta kuin minä, että keskinäistä arvonantoa ei voisi syntyä. Reaktioni olisi samanlainen, jos joku kertoisi nuorempana vahingoittaneensa eläimiä, nauttineensa niiden kivusta ja hädästä, mutta on nykyään eri ihminen. En pystyisi jatkamaan, näkisin tuon kuvottavan olennon hänen sisällään siitä lähtien, vaikka olisikin jo aivan uusi ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Olihan se hyvä, että kertoi!

Jossain vaiheessa tullut esille kuitenkin, silloin olisi ollut vaikeampaa erota.

Tätä oon miettinyt paljonkin. Jos ei olis koskaan kertonut tuota, saattaisin olla hyväuskoisena hyvässä liitossa nyt. Ehkä koko loppuelämän, jos hän olisi tajunnut vaieta jakelemisistaan? Olisin vain olettanut, että hän on normaali ihminen jolla on normaali parisuhde- ja seksuaalihistoria. Mutta ehkä parempi tosiaan näin. Harmi vain että ehdin jo rakastua ihmiseen jonka luulin hänen olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Olihan se hyvä, että kertoi!

Jossain vaiheessa tullut esille kuitenkin, silloin olisi ollut vaikeampaa erota.

Tätä oon miettinyt paljonkin. Jos ei olis koskaan kertonut tuota, saattaisin olla hyväuskoisena hyvässä liitossa nyt. Ehkä koko loppuelämän, jos hän olisi tajunnut vaieta jakelemisistaan? Olisin vain olettanut, että hän on normaali ihminen jolla on normaali parisuhde- ja seksuaalihistoria. Mutta ehkä parempi tosiaan näin. Harmi vain että ehdin jo rakastua ihmiseen jonka luulin hänen olevan. 

2-3 vuotta anonyymejä seksikontakteja on kyllä aika pitkä aika. Tunne-elämältään ihan tervekin ihminen saattaa harrastaa täysin sitoutumatonta seksiä heti pitemmän suhteen purkautumisen jälkeen, mutta tuossa ei selvästi ole enää siitä kyse. On kaikin puolin ymmärrettävää ja OK lopettaa tuollainen suhde, kyse on aika merkittävästä yhteensopimattomuudesta. Mutta moraalinen tuomitseminen ja kiukuttelu ei ole hyväksyttävää. Tuo avautuminen on kaikesta päätellen ollut vain avautumista, ei yritys tiristää jokin toivottu reaktio. Varsin ikävää ja varmasti raskasta tuolla tavoin pettyä odotuksissaan, mutta noin lopulta on varmasti parempi, että tämä tieto tuli jaetuksi ja päätelmät tehdyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kerro mitään menneisyydestään panee sekin miettimään.

Tämä on red flag ainakin minulle, jos toinen kieltäytyy kertomasta/mainitsemasta yhtään mitään menneisyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Olihan se hyvä, että kertoi!

Jossain vaiheessa tullut esille kuitenkin, silloin olisi ollut vaikeampaa erota.

Tätä oon miettinyt paljonkin. Jos ei olis koskaan kertonut tuota, saattaisin olla hyväuskoisena hyvässä liitossa nyt. Ehkä koko loppuelämän, jos hän olisi tajunnut vaieta jakelemisistaan? Olisin vain olettanut, että hän on normaali ihminen jolla on normaali parisuhde- ja seksuaalihistoria. Mutta ehkä parempi tosiaan näin. Harmi vain että ehdin jo rakastua ihmiseen jonka luulin hänen olevan. 

Näin naisena en kyllä ymmärrä miten pystyy jakamaan surutta sinne sun tänne, ja kohtalaisen pitkän ajan. Nykyään väitetään ettei seksikumppaneiden määrällä ole merkitystä, mutta itse en tuohon usko. Toki niitä saa olla, mutta tuollaisesta saa munahaukan eli ei-vakavasti-otettavan maineen ja se muistetaan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekee sitä sinun kiusaksi.Olen kerran ollut tuollaisen miehen kanssa ja voi sitä turhautumisen määrää kun ei saanut mustasukkaiseksi. Jossain vaiheessa lopulta sanoi suoraan kertovansa vain siksi, että minulle tulisi paha mieli. Paha mieli mistä? Siitä että keski-ikäinen useamman lapsen isä on pannut? Miten ne lapset tuli tehtyä, kai ihmisillä seksielämä saa olla? Mitä hittoa noiden päässä liikkuu? Lopulta tajusin, että hän kertoi siksi koska oli vainoharhaisesti mustasukkainen minusta vaikka ei välittänyt minusta tippaakaan. Halusi vain laskea itsetuntoani, mikä ei onnistunut jatkuvista yrityksistä huolimatta.

Hmm... eli jos vaan ignooraan hänen nämä tällaiset jutut niin mahtaisko sitten loppua?? Harmittaa, että juuri kun olen parhaassa fiiliksessä oli tilaisuus mikä tahansa (viimeksi konsertti) niin hän alkaa kertomaan miten joku biisi oli hänen ja eksänsä yhteinen ja oli niin herttaista että.

Ap

Kysy häneltä miksi hän tekee noin. Seuraavan kerran, kun hän alkaa kertoa, kysy: "MIKSI koet tarvetta kertoa noita juttuja minulle, vaikka olen sanonut, ettei kiinnosta". Äläkä luovuta ennen kuin hän kertoo, miksi tekee niin.

Itse en tosin enää edes kyselisi, olisin jo äänestänyt jaloillani.

Olen kysynyt, monta kertaa. Vastaa vaan ettei tiedä ja haluaa olla avoin. Kerroin hänelle, että tämä on vääränlaista avoimuutta tai mitä ikinä onkaan. Olen miettinyt että onko omaa epävarmuutta, vai mitä. Nyt hän on saanut mut näyttämään mustasukkaiselta hullulta kun en halua kuulla hänen panotarinoitaan. Ilkeä tai vihainen hän ei ole mut on vähän sellainen piesty koira-look kun taas pyydän, ettei veisi kertomustaan loppuun.

Ap

Käy ostamassa iso dildo ja sano, että se tuo mieleen exäsi. Ja aina kun mies alkaa puhua seksistä exänsä kanssa hae dildo ja laita se hymyillen pöydälle, sivele hieman sitä ja katso sitä hellästi.  Sitten odottelet sitä Reaktiota.

Helpompi on erota oikeasti eikä lähde leikkimään tuollaisten ihmisten kanssa.

Vaikka purskahdin nauruun kun ajattelin itseäni sivelemässä haikeana keittiön pöydällä olevaa dildoa, niin viestisi oli oikeasti hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaali jos olet sanonut että sinua ei kiinnosta. Ei exien intiimiasioiden höliseminen ole mikään perustarve, jota on pakko saada toteuttaa.

Päin vastoin, mietipä mitä hän sinusta kertoo, sitten kun olet ex.

Sellainen sanaton ymmärrys pätee, että entisten suhteiden seksin yksityiskohtia ei kerrota nyksille. Ei elinten kokoa jne.

Mies ei ole herrasmies.

Ei ole herrasmies?

Onkos ap sitten lady?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, mitä kaikkea nämä miehet raportoi kavereilleen naisten intiimeistä jutuista. Naureskelee miesporukalla, vertailee.

Sama kävi mielessä. Itse en todellakaan avaudu seksijutuistani ulkopuolisille. En siksi, että niitä häpeäisin, vaan ettei niiden yksityiskohdat kuulu kellekään muulle.

Mutta niistä on hauskaa puhua esim. saunailloissa. Monet naurut on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Ja ajattele, hän kertoo aivan yhtä yksityiskohtaisesti seuraavalle sinusta.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pyydät miestä lopettamaan mutta mies jatkaa silti ja sinä vain annat periksi eikä miehelle koidu mitään seurauksia, näytät miehelle, että olet heittopussukka, reppana ovimatto, jota ei tarvitse kunnioittaa ja jota saa kohdella miten tahansa. Jätä se. Luonnevikaiseen ei kannata tuhlata aikaansa enempää. Tervepäisiäkin miehiä on kyllä olemassa.

En tiedä missä niitä tervepäisiä miehiä on. Mulle on tullut lähinnä näitä luonnevikaisia vastaan. Ei mua kiinnosta muiden naisten värkkien löysyys tms. Insinöörit olleet pahimpia tolloja. Ei mitään tajua käytöstavoista!

Vaatimattoman näköisille ja vanhemmille naisille tulee aina vastaan luonnevikaisia. Muita ei ole yksinkertaisesti vapaana.

Sama pätee kaikkiin yli 30- vuotiaisiin naisiin. Jos hyviä miehiä on yli 30- vuotiaissa vapaana, niin ei ole kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Jos kumppanisi olisi kertonut että hänellä oli pari vuotta kestänyt elämänvaihe jossa hän oli masentunut eikä kyennyt aina opiskelemaan tai käymään töissä niin olisiko reaktiosi ollut samanlainen? Ei saa kertoa?

Tuossahan on selvästikin ollut kyseessä elämänvaihe jossa nainen ei ole voinut hyvin ja hän on peittänyt toimintaansa pakonomaisella kumppanien etsimisellä. Nämä henkiset oireet vain ilmenevät ihmisillä eri tavoin.

Ei tietenkään oisi ollut samanlainen reaktio. Kaikenlaista toimintaa ei vain voi antaa anteeksi, eikä sille voi mitään jos kuvottaa syvästi. Jos ihminen kykenee tuollaiseen jakelemiseen tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat syyt sitten mitkä tahansa, hän on intimiteettikäsityksiltään ja kehollisuudeltaan ja fyysisiltä perusarvoiltaan niin eri planeelta kuin minä, että keskinäistä arvonantoa ei voisi syntyä. Reaktioni olisi samanlainen, jos joku kertoisi nuorempana vahingoittaneensa eläimiä, nauttineensa niiden kivusta ja hädästä, mutta on nykyään eri ihminen. En pystyisi jatkamaan, näkisin tuon kuvottavan olennon hänen sisällään siitä lähtien, vaikka olisikin jo aivan uusi ihminen. 

No miten hoidit tilanteen noin niinkun omasta mielestä? Vertaat tuntemaasi kuvotusta eläinten kidutukseen, mutta kahden aikuisen välinen yhteisymmärryksessä tapahtuva seksi ja viattomien vahingoittaminen eivät todellisuudessa ole millään mahdollisella tavalla verrannollisia toisiinsa. Nainen oli menneisyydessään sinkkuna tehnyt sinkun valintoja, hän ei ollut niistä sinulle vastuusta. Toki olisi voinut jättää kertomatta niistä, mutta kohtelit häntä kuin roskaa täysin oman tunnereaktiosi perusteella. Jos miettii kumpi toimi tuossa tilanteessa enemmän väärin, niin kaikista ketjussa kerrotuissa tapauksista tämä on se, jossa olen "liikaa avautujan" puolella. Olisit voinut selittää hänelle oman asenteesi, mutta sinun raivoa hän ei ollut ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pyydät miestä lopettamaan mutta mies jatkaa silti ja sinä vain annat periksi eikä miehelle koidu mitään seurauksia, näytät miehelle, että olet heittopussukka, reppana ovimatto, jota ei tarvitse kunnioittaa ja jota saa kohdella miten tahansa. Jätä se. Luonnevikaiseen ei kannata tuhlata aikaansa enempää. Tervepäisiäkin miehiä on kyllä olemassa.

En tiedä missä niitä tervepäisiä miehiä on. Mulle on tullut lähinnä näitä luonnevikaisia vastaan. Ei mua kiinnosta muiden naisten värkkien löysyys tms. Insinöörit olleet pahimpia tolloja. Ei mitään tajua käytöstavoista!

Vaatimattoman näköisille ja vanhemmille naisille tulee aina vastaan luonnevikaisia. Muita ei ole yksinkertaisesti vapaana.

Sama pätee kaikkiin yli 30- vuotiaisiin naisiin. Jos hyviä miehiä on yli 30- vuotiaissa vapaana, niin ei ole kauan.

Ai onko sulle joku nainen alkanut kertoa exiensä penisten ominaisuuksista pyytämättä ja yllättäen? Jännä kun tässä ketjussa ei kyllä ole tullut yhtään tämmöistä kommenttia. Ps, en kyllä pidä itseäni vaatimattoman näköisenä, mutta ilmeisesti kaikki 30 täyttäneet ovat sitten vanhoja :p

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Minusta olet julma. Ehkä nainen toivuttuaan järkytyksestä tajuaa, että väisti todella ison luodin kun erosi sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Minusta olet julma. Ehkä nainen toivuttuaan järkytyksestä tajuaa, että väisti todella ison luodin kun erosi sinusta.

Mielestäni ihan luonnollinen reaktio johonkin jonka itse kokee täysin luonnottomana elämäntyylinä.

Ei sille mitään mahda.

Mies tässä luodin väisti, oman kokemukseni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Jos kumppanisi olisi kertonut että hänellä oli pari vuotta kestänyt elämänvaihe jossa hän oli masentunut eikä kyennyt aina opiskelemaan tai käymään töissä niin olisiko reaktiosi ollut samanlainen? Ei saa kertoa?

Tuossahan on selvästikin ollut kyseessä elämänvaihe jossa nainen ei ole voinut hyvin ja hän on peittänyt toimintaansa pakonomaisella kumppanien etsimisellä. Nämä henkiset oireet vain ilmenevät ihmisillä eri tavoin.

Ei tietenkään oisi ollut samanlainen reaktio. Kaikenlaista toimintaa ei vain voi antaa anteeksi, eikä sille voi mitään jos kuvottaa syvästi. Jos ihminen kykenee tuollaiseen jakelemiseen tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat syyt sitten mitkä tahansa, hän on intimiteettikäsityksiltään ja kehollisuudeltaan ja fyysisiltä perusarvoiltaan niin eri planeelta kuin minä, että keskinäistä arvonantoa ei voisi syntyä. Reaktioni olisi samanlainen, jos joku kertoisi nuorempana vahingoittaneensa eläimiä, nauttineensa niiden kivusta ja hädästä, mutta on nykyään eri ihminen. En pystyisi jatkamaan, näkisin tuon kuvottavan olennon hänen sisällään siitä lähtien, vaikka olisikin jo aivan uusi ihminen. 

No miten hoidit tilanteen noin niinkun omasta mielestä? Vertaat tuntemaasi kuvotusta eläinten kidutukseen, mutta kahden aikuisen välinen yhteisymmärryksessä tapahtuva seksi ja viattomien vahingoittaminen eivät todellisuudessa ole millään mahdollisella tavalla verrannollisia toisiinsa. Nainen oli menneisyydessään sinkkuna tehnyt sinkun valintoja, hän ei ollut niistä sinulle vastuusta. Toki olisi voinut jättää kertomatta niistä, mutta kohtelit häntä kuin roskaa täysin oman tunnereaktiosi perusteella. Jos miettii kumpi toimi tuossa tilanteessa enemmän väärin, niin kaikista ketjussa kerrotuissa tapauksista tämä on se, jossa olen "liikaa avautujan" puolella. Olisit voinut selittää hänelle oman asenteesi, mutta sinun raivoa hän ei ollut ansainnut.

Villi nainen saa mitä ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Olihan se hyvä, että kertoi!

Jossain vaiheessa tullut esille kuitenkin, silloin olisi ollut vaikeampaa erota.

Tätä oon miettinyt paljonkin. Jos ei olis koskaan kertonut tuota, saattaisin olla hyväuskoisena hyvässä liitossa nyt. Ehkä koko loppuelämän, jos hän olisi tajunnut vaieta jakelemisistaan? Olisin vain olettanut, että hän on normaali ihminen jolla on normaali parisuhde- ja seksuaalihistoria. Mutta ehkä parempi tosiaan näin. Harmi vain että ehdin jo rakastua ihmiseen jonka luulin hänen olevan. 

Näin naisena en kyllä ymmärrä miten pystyy jakamaan surutta sinne sun tänne, ja kohtalaisen pitkän ajan. Nykyään väitetään ettei seksikumppaneiden määrällä ole merkitystä, mutta itse en tuohon usko. Toki niitä saa olla, mutta tuollaisesta saa munahaukan eli ei-vakavasti-otettavan maineen ja se muistetaan pitkään.

No tuskin muistetaan ainakaan täällä Helsingissä. Onneksi en asu missään käpykylässä juorukellojen ja kyttäreiden armoilla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Olihan se hyvä, että kertoi!

Jossain vaiheessa tullut esille kuitenkin, silloin olisi ollut vaikeampaa erota.

Tätä oon miettinyt paljonkin. Jos ei olis koskaan kertonut tuota, saattaisin olla hyväuskoisena hyvässä liitossa nyt. Ehkä koko loppuelämän, jos hän olisi tajunnut vaieta jakelemisistaan? Olisin vain olettanut, että hän on normaali ihminen jolla on normaali parisuhde- ja seksuaalihistoria. Mutta ehkä parempi tosiaan näin. Harmi vain että ehdin jo rakastua ihmiseen jonka luulin hänen olevan. 

Ehkä oli hyvä, että asia tuli esille myös sen toisen näkökulmasta ajateltuna. Tuo kommentin lopussa oleva isoilla kirjaimilla oleva on jotenkin pelottava. Ja se, että alkaa pakata kamoja puhumatta mitään on suoraan sanottuna aika friikkiä.