Olen todella hämmentävässä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin aikoinaan päätä pahkaa naiseen ja aloitimme suhteen. Olin ihan oikeasti rakastunut ja meillä meni todella lupaavasti. Kaikki natsas yhteen ja puolen vuoden kohdalla suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä. 

Sitten juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, muistelimme koulumuistoja ja opiskeluja ja nuoruuden matkusteluja ja kaikkee. Ja yhtäkkiä nainen alkoi naureskellen kertoa 2-3 vuotta jatkuneesta elämänvaiheesta, jossa hän etsi joka viikko pari uutta seksikumppania melkein mistä tahansa. Lähikaupastakin löytyi. Ja viikonloppuina meni kaksi iltaa baareissa ja niitä ei koskaan lähdetty yksin. Oli kuulemma ihan hullua ja tuohun sai poikki vasta kun muutti työharjoitteluun toiselle puolen Suomea pikkupaikkakunnalle. Sielläkin oli kuulemma jatkunut touhu mutta selkeästi tarjonta oli vähäistä ja kaikki tunsivat toisensa, joten ongelmia alkoi tulla, joten lopetti. 

Tää kaikki tuli parin minuutin monologissa jonka hän kertoi kainalossani. Nousin ja aloin pakata hänen kamojaan muovikassiin. Olin mykkänä järkytyksestä ja inhosta. Hän itki ja huusi ja yritti halata, mutta mä pidättelin oksennusta ja käskin hänen poistua välittömästi. En vastannut puheluihin ja viesteihin enää. Parin viikon kuluessa ne loppuivat enkä ole hänestä enää sitten kuullut. Koskaan ei ole niin suuret unelmat menneet niin lyhyessä ajassa niin totaalisen murskaksi. 

Näistä asioista ei kumppanille puhuta. Näistä asioista EI. KUMPPANILLE. PUHUTA. 

Jos kumppanisi olisi kertonut että hänellä oli pari vuotta kestänyt elämänvaihe jossa hän oli masentunut eikä kyennyt aina opiskelemaan tai käymään töissä niin olisiko reaktiosi ollut samanlainen? Ei saa kertoa?

Tuossahan on selvästikin ollut kyseessä elämänvaihe jossa nainen ei ole voinut hyvin ja hän on peittänyt toimintaansa pakonomaisella kumppanien etsimisellä. Nämä henkiset oireet vain ilmenevät ihmisillä eri tavoin.

Ei tietenkään oisi ollut samanlainen reaktio. Kaikenlaista toimintaa ei vain voi antaa anteeksi, eikä sille voi mitään jos kuvottaa syvästi. Jos ihminen kykenee tuollaiseen jakelemiseen tuntemattomien ihmisten kanssa, olivat syyt sitten mitkä tahansa, hän on intimiteettikäsityksiltään ja kehollisuudeltaan ja fyysisiltä perusarvoiltaan niin eri planeelta kuin minä, että keskinäistä arvonantoa ei voisi syntyä. Reaktioni olisi samanlainen, jos joku kertoisi nuorempana vahingoittaneensa eläimiä, nauttineensa niiden kivusta ja hädästä, mutta on nykyään eri ihminen. En pystyisi jatkamaan, näkisin tuon kuvottavan olennon hänen sisällään siitä lähtien, vaikka olisikin jo aivan uusi ihminen. 

No miten hoidit tilanteen noin niinkun omasta mielestä? Vertaat tuntemaasi kuvotusta eläinten kidutukseen, mutta kahden aikuisen välinen yhteisymmärryksessä tapahtuva seksi ja viattomien vahingoittaminen eivät todellisuudessa ole millään mahdollisella tavalla verrannollisia toisiinsa. Nainen oli menneisyydessään sinkkuna tehnyt sinkun valintoja, hän ei ollut niistä sinulle vastuusta. Toki olisi voinut jättää kertomatta niistä, mutta kohtelit häntä kuin roskaa täysin oman tunnereaktiosi perusteella. Jos miettii kumpi toimi tuossa tilanteessa enemmän väärin, niin kaikista ketjussa kerrotuissa tapauksista tämä on se, jossa olen "liikaa avautujan" puolella. Olisit voinut selittää hänelle oman asenteesi, mutta sinun raivoa hän ei ollut ansainnut.

Mitä raivoa? Oli mykkänä järkytyksestä ja inhosta ja alkoi pakata. Ei raivonnut millään tavalla.

Jokaisella on rajansa. Hänellä ne menivät selvästi jo yli tässä.

Up