Lue keskustelun säännöt.
HS: kirjailija näyttää nuorten miesten syrjäytymisen seuraukset
29.05.2023 |
Linkki HS juttuun: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009574668.html
Itseä jäi mietityttämään kirja-arvion alla heti mies-nais-vastakkainasetteluksi kärjistynyt keskustelu. En halua kirjoittaa itse artikkeliin omalla nimelläni, koska haluan salata poikani henkilöllisyyden. Poikani (16 v) on kasvanut kahden vanhemman (korkeasti koulutetun jos sillä on merkitystä) perheessä, jossa ei ole päihde; taloudellisia -tai terveysongelmia. Hänellä on paljon kavereita, jokunen ystäväkin, liikuntaharrastus ja ihan ok koulumenestys. Hänen hieman vanhempi ystävänsä taas on hyvin varakkaasta kodista ja asuu toisessa eurooppalaisessa maassa, urheilee myös ja menestyy opinnoissa. Kuuntelin heidän puheitaan sattumoisin muutaman päivän sivusta ja todella hätkäytti mistä heidän naisvihamielisyytensä kumpuaa. Naisia kommentoitiin ja nimiteltiin alatyylisesti. Naisen tehtävä tuntui olevan näyttää hyvälle; naiset ovat vastenmielisiä ja ainoa tapa haluta olla naisen kanssa tekemisissä on "panna". Kysyin pojalta jälkikäteen ajatteleeko hän samalla lailla myös äidistään ja mummistaan, ei osannut vastata.
Muilla kokemuksia tällaisesta? Epäilen, että tällaista aivopesua tulee tiktokien ym kautta, mutta en voi toki olla varma. Oikeasti herättää huolta tällainen, pojat ovat jo vähän liian vanhoja ollakseen siinä "tytöt on yäk" vaiheessa ja puheet ovat sitäpaitsi oikeasti todella vähätteleviä ja vihamielisiä :/
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Niinhän se on, vaikka tältäkin palstalta löytyy miehiä joiden mielestä kaikkien miesten mielestä naiset nyt vain ovat pelkkiä "reikiä", ja tämä on nähtävästi niin luonnollinen asia, että sen pitäisi olla kaikkien mielestä ihan ok.
Jos muutama mies on sitä mieltä, niin jätä sellaiset kommentit huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Onko olemassa toksista feminiinisyyttä vai onko naiseus ja feminiinisyys aina hyvää ja tavoiteltavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Öh. Toksisella tarkoitetaan toisten alistamista, halveksimista ja hyväksikäyttöä. Eikä se nyt niin erikoista ole, että termi on liitetty maskuliinisuuteen, koska miesten välisten hierarkia liian usein muodostuu näiden kombinaationa. Siitä osoituksena miehet kumartelevat ja palvovat täysiä paskoja. Alfaksi ei päästä olemalla hellä, empaattinen ja hyvä kuuntelija.
Viimeiseen lauseeseen sama. Ja naiset haluaa alfoja kaikkein eniten. ;)
Miten naisviha ja miesten syrjäytyminen liittyy edes toisiinsa? Mun mielestä siinä mennään jo heti metsään jos väitetään että syrjäytyneet miehet vihaa naisia tai että naisviha aiheuttaa miesten syrjäytymistä.
Laitoin tonne ekalle sivulle viestin ja en itse ainakaan vihaa naisia.
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?
Yawn.
Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.
Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?
Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.
Kuka haluaisi idiooottiluuuserin kumppanikseen? Ei kukaan muu kuin toinen samanlainen. Sinunkin markkinasi on siellä amis/sossurottta-osastolla. Näinhän se on aina ollut. Sivistyneistö pariutuu keskenään, talolliset keskenään ja loppuporukka vertaistensa kanssa.
Jutuista päätellen olet sinkku ja sellaisena tulet pysymäänkin. Kertoo hyvin paljon ihmisestä, joka leimaa esim. ammattikoulutuksen käyneet idioottiluusereiksi. Jos vessasi menee tukkoon, niin haukutko sen putkiasentajan idioottiluuseriksi, kun hän samaan aikaan korjaa pönttöäsi?
Vessani ei ole ikinä mennyt tukkoon, koska en työnnä sinne mitään, mitä sinne ei kuulu. Sinänsä jos tarvitsen korjausoalveluja niin minun ei tarvitse olla missään tekemisissä henkilön, joka tekee korjaukset, kanssa. Tilaan työn ja maksan laskun.
Pitää sinun tilata työ, kertoa mikä on vialla, päästää korjaaja sisään ja opastaa paikan päällä. Hienoa, jos pystyt edes tämän ajan olemaan haukkumatta. Voit sitten tulla suoltamaan pahaa mieltäsi tänne palstalle, miten putkiasentaja hymyili ja se oli naisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pitävät juuri tuollaisista miehistä. Mitä törkeämmät jutut niin sitä enemmän käy flaksi.
Outoa, että tätä alapeukutettiin. Onhan tuo tietenkin IKÄVÄltä kuulostava asia, mutta käytännössä paras flaksi on näillä törkeillä nuorilla miehillä. Naiset alkavat vasta vanhemmalla iällä arvostamaan "turvallisia" miehiä. Miten tämä näkökanta on naisten niin vaikea ymmärtää, vaikka sitä tapahtuu heidänkin ympärillään - ja he itse toimivat sillä tavalla.
Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta nyrkkisääntönä miehellä on paras naisonni olemalla törkeä nuorena ja joskus 30 paikkeilla aikuistua. Olemalla kiltti nuorena, todennäköisyys päätyä inceliksi ja kyynistyä on erittäin korkea, kun huomaa, että kelpaa ikäisilleen vastakkaisen sukupuolen edustajille vain hyväksi kaveriksi.
Ihan olen kuule nuoresta asti yrittänyt arvostaa turvallisia miehiä, mutta kun ne kiltit nörtitkin ovat jo pilalla. Kinuavat anaalia ja huutoraivoavat, kuinka minun pitää totella häntä koska olen nainen.
Sanoisin, että todennäköisyys löytää sellainen rauhallisempi mies riippuu ennemmin etsintöihin käytetystä ajasta kuin etsijän iästä. Nyt kolmikymppisenä elättelee toivoa, että tämänkertainen kilttikasvoinen ja keskivartalolihava tyyppi olisi vihdoin jotain muuta kuin henkisesti väkivaltainen naisvihaaja.
Anaalinkinuajat taitavat olla homoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Öh. Toksisella tarkoitetaan toisten alistamista, halveksimista ja hyväksikäyttöä. Eikä se nyt niin erikoista ole, että termi on liitetty maskuliinisuuteen, koska miesten välisten hierarkia liian usein muodostuu näiden kombinaationa. Siitä osoituksena miehet kumartelevat ja palvovat täysiä paskoja. Alfaksi ei päästä olemalla hellä, empaattinen ja hyvä kuuntelija.
Ja kuinka paljon tuollaisia miehiä on? Kulutatko aikaasi ihan turhaan, kun yrität taistella muutamaa miestä vastaan netin keskustelupalstoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Öh. Toksisella tarkoitetaan toisten alistamista, halveksimista ja hyväksikäyttöä. Eikä se nyt niin erikoista ole, että termi on liitetty maskuliinisuuteen, koska miesten välisten hierarkia liian usein muodostuu näiden kombinaationa. Siitä osoituksena miehet kumartelevat ja palvovat täysiä paskoja. Alfaksi ei päästä olemalla hellä, empaattinen ja hyvä kuuntelija.
Viimeiseen lauseeseen sama. Ja naiset haluaa alfoja kaikkein eniten. ;)
Toksinen maskuliinisuus todellakin toimii niin miesten kuin naistenkin joukossa, jotka haluavat älyn sijaan käyttää vaistojaan ja sulautua joukkoon. Oikeasti rohkea ihminen uskaltaa olla erilainen. Ja aivan yhtälailla löytyy toksisia naisiakin, eikä niitä ole aivan vähän, vaikka keinot voivat olla toisenlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan miesten syrjäytymisestä niin miksi naiset alkavat uhriutumaan ja kääntää asian niin että syrjäytyneet miehet vihaa naisia?
Koska se naisviha on fakta .
Miksi syrjäytyneiden vihaaminen tai vihaamatta jättäminen muuten kiinnostaa?
Muuten ei tehdä mitään syrjäytymisen ehkäisemiseksi tai syrjäytyneiden auttamiseksi, mutta heti, kun he kehtaavat esittää naisvihamielisiä kommentteja jossakin netin syöpäpalstalla, aletaan heti uhriutumaan ja haukkumaan syrjäytyneitä.
Ehkä heillä, jos kenelläkään, on eniten syytä tuntea vihaa ihan ketä tahansa kohtaan. Usein tietysti juuri naisia kohtaan, koska parisuhteen puuttumisen he kokevat kaikkein kipeimpänä.
Syrjäytyneet miehet ei halua apua, koska se ei ole sellaista mikä olisi kivaa ja pika-avain onneen.
Syrjäytymiseen yritetään puuttua mm. kiinnittämällä huomiota varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Oppivelvollisuutta jatkettiin. Kaikissa kunnissa ja kaupungeissa on tai pitäisi etsivää nuorisotyötä. Monet työllisyys- ja koulutuspalvelut ja niihin ohjaus on tarkoitettu alle kolmekymppisille. Eli ei vain ihan nuorille.
Mutta kun pitäisi itse tehdä!
Pitäisi tulla kolostaan ihmisten ilmoille. Pitäisi herätä ajoissa, käydä suihkussa, pukeutua puhtaisiin vaatteisiin, mennä ovesta ulos. Kohdata oma todellisuus ja sietää epämukavuutta, mikä liittyy opiskeluun ja arkeen ylipäätään.
Tämä ei käy teille. Te haluatte robotin sinne kotiin siivoamaan, tekemään (epäterveellistä, verisuonet tukkivaa) ruokaa ja antamaan haluamaanne reikää just silloin kun haluttaa.
Ja se on sitten vihaa teitä kohtaan, kun tällainen kotipalvelu ei järjesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Onko olemassa toksista feminiinisyyttä vai onko naiseus ja feminiinisyys aina hyvää ja tavoiteltavaa?
Tuskinpa, enkä tiedä kenenkään niin väittäneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?
Yawn.
Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.
Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?
Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.
Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.
Kertoo ihmisen pinnallisuudesta, jos preferenssinä on koulutus, eikä halua antaa edes mahdollisuutta ei-akateemiselle miehelle. Lisäksi herättelisin miettimään sitä, että aloituksessa mainitut pojat todennäköisesti päätyvät akateemiselle uralle, jolloin heillä on laaja naistarjonta. Todennäköisesti vain hyppivät kukasta kukkaan, mutta tämähän ei sitten enää akateemisten naisten mielestä ole naisvihaa.
häh?
Miksi on pinnallisuutta jos haluaa, että on kumppanin kanssa yhteiset mielenkiinnon aiheet. Ja edelleen, miksi asenne KAIKKIA naisia kohtaan on vihamielinen jos muutama % naisista ei huoli matalasti koulutettua miestä. Siis väännän sinulle rautalangasta; miksi suhtautuisi vihamielisesti tuttavaani joka on tohtoriopiskelija ja naimisissa kirvesmiehen kanssa, jos joku nainen jossain ei halua tutustua johonkin mieheen, jolla on matalampi koulutustaso. Enhän minäkään inhoa kaikkia miehiä, en edes yhtäkään, vaikka ensirakkauteni piti pitkäraajaisesta blondista eikä lyhyestä punapäästä.
Siis se sinun koulutuksesiko on ainoa mielenkiinnon kohteesi ja siksi miehelläkin pitää olla akateeminen koulutus? Mistä sinä oikein juttelisit sen kumppanisi kanssa? Pelkästään akateemisesta koulutuksestanne? Kuulostaa todella ahdasmieliseltä.
vastaatko mun kysymykseeni kuitenkin vielä kiitos.
Mistä jutellaan kumppanin kanssa? No työasioista, ollaan vähän niin kun samalla alalla eli jaetaan ihan ammattiasioita. Harrastetaan jotain yhdessä eli niistä puhutaan. Paljon maailman tapahtumista, esim nyt tietty nämä hallitusneuvottelut ja teemat pinnalla, ja kaikki esim sen lapseni tulevaisuuteen vaikuttavat asiat kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä politiikka, maailmanpolitiikka, sijoitukset ja niiden kohtalo. Tunteista toki, omasta ja toisen lapsuudesta ja muistoista ja arvoista jne. Tulevaisuuden suunnitelmista.
Aika harvassa ovat ne miehet, jotka suhtautuvat kaikkiin naisiin vihamielisesti. Siinä vastaus kysymykseesi. Mikä estää, että ei pystyisi näistä mainitsemistasi asioista keskustelmaan ei-akateemisen kanssa?
seurustelin nuorena poikien kanssa, joista joku on nyt konepajayrittäjä, joku peltiseppä, yksi on urheiluosastolla myyjänä. Ei mennyt jutut yksiin lopulta ja tämä tuli selväksi jo ennen kuin oltiin toisen asteen koulutusta käyty loppuun.
Onko mulla joku velvollisuus siis etsiä etsiä heinäsuovasta ei-akateeminen mies jonka kanssa on kiinnostavaa keskustella ja viettää aikaa jos ihan omasta työn piiristä osuu kohdalle akateeminen mies johon rakastun? Pois pois akateeminen, koska naisvihan ehkäiseminen vaatii, että etsin etsin ja etsimästä päästyäni etsin sopivaa ei-akateemista?
Arvostelet ei-akateemisia miehiä sen perusteella, millaisia kolme tuntemaasi poikaa on ollut toisen asteen opiskelun aikana? Ei ole mitään velvollisuutta, kunhan vain yritän herätellä sinua omista ennakkoluuloistasi.
ei mulla ole mitään ennakkoluuloja. Mulla on henkilökohtaisia kokemuksia jonka perusteella pidän todennäköisenä, että akateeminen nainen kohtaa elämänpiirissään (oppilaitos, työpaikka) toisen akateemisen ja jutut natsaa ja sitten pariudutaan.
Akateemisena naisena:
-en käy baarissa, en festareilla, en rock tai suomipop keikoilla
-en harrasta autoja, en ole kiinnostunut autoista, en halua puhua niistä, en ihmetellä niitä, en katsella niitä
-yo pätee kaikkiin motorisoituihin laitteisiin
-en tupakoi
-en pidä tatskoista
- pidän luonnosta, haluan suojella sitä
-pidän ilta- ja viikonloppuvapaista
-harrastan liikuntaa
-vaikka harrastan mm painonnostoa en harrasta lisäravinteita, enkä tunnusta mitään tiettyä tyyliä, en halua puhua niistä, en halua katsella niitä, ei kiinnosta
-en katso tosi-tv:tä, enkä toimintaelokuvia
-en matkusta aurinkomatkoilla tai deturilla aurinkolomalle
-harrastan koiria, mutta sellaisia joista on metsästysharrastuksessa iloa, en mitään muotirotuja
Nyt sattui löytymään noilla spekseillä sopiva akateeminen. Jos olen rajoittunut niin niin on sitten sellainen mieskin, joka lukee tuon listan ja ajattelee: jeesus kun tylsä nainen.
osuiko?
Ennakkoluulosi osuivat, kyllä. En ole tainnut koskaan kohdata noin ennakkoluuloista ihmistä. Kaikki ei-akateemiset eivät ole tuollaisia.
Kerrotko vielä missä kohtaa väitän, että ei-akateemiset ovat kaikki "tuollaisia", (oletan, että viittaat listaani kääntäen)?
Sanoin, että sattui löytymään tuolla speksillä akateeminen.
Kokemukseni mukaan valtaosa parikymppisistä miehistä, riippumatta koulutustaustasta piti minun kaltaista naista tylsänä. Mieheni onkin itseäni reilusti vanhempi.
Olet tehnyt sen kirjoituksissasi selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Öh. Toksisella tarkoitetaan toisten alistamista, halveksimista ja hyväksikäyttöä. Eikä se nyt niin erikoista ole, että termi on liitetty maskuliinisuuteen, koska miesten välisten hierarkia liian usein muodostuu näiden kombinaationa. Siitä osoituksena miehet kumartelevat ja palvovat täysiä paskoja. Alfaksi ei päästä olemalla hellä, empaattinen ja hyvä kuuntelija.
Ja kuinka paljon tuollaisia miehiä on? Kulutatko aikaasi ihan turhaan, kun yrität taistella muutamaa miestä vastaan netin keskustelupalstoilla?
Itsekin tykkään ajatella, ettei pari hörhöä netissä mitään vaikuta.
Valitettavasti asia ei kuitenkaan taida olla niin. Internet on antanut aikamoisen megafonin kaikenlaisille hulluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.
Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.
On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.
Onko sulla paljonkin kokemusta naisista.
Vois kuvitella että joku joka näin kirjoittaa on joku incel, tai sitten elänyt jossain nisti/muussa miesten hallitsemassa maailmassa.
Itse en ole yhtäkään naista 'saanut' selättämällä muita miehiä, vaan tutustumalla niihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.
Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.
Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus.
Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?
Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.
Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.
Kaksi erilaista määritelmää jo tullut. Voima ja vallan tavoittelu ei ole millään muotoa toksista. Moni nainen vain kokee ne toksisina, koska ei itse kykene saavuttamaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu ja loppujen lopuksi tuo vahingottaa kaikkein eniten poikaa itseään. Tuollaisella asenteella ei luoda kestäviä parisuhteita saati perhettä, mutta harvalla naisvihaajalla tuntuu itsereflektio riittävän siihen asti, että ymmärtäisi ongelmien kumpuavan omasta ajattelusta.
Et osaa näköjään tulkita yhtään tilannetta.
Tuohan on sitä kuuluisaa pukuhuonepuhetta, eli nuorten miesten keskinäistä rehvastelua.
Se tulee kuin automaationa, mutta ei kerro mitään siitä, miten nuoret miehet oikeasti ajattelevat, tuntevat ja mitä he arvostavat.
Kyllä se kertoo ihan nimenomaan sen mitä ajattelevat. Tuo kaasuvalottaminen ei onnistu, että puhutaan törkeitä ja sitten kun jäädään kiinni niin leikkiä vaan kaikki. Mikä helvetti teidän päässä on vialla? Jos sinät kommenteillasi elätät naisvihaa muissa miehissä niin silloin sinä hyväksyt naisvihan. Hyväksyt sen että sinun äitiäsi vihataan, tytärtäsi vihataan, naisparka jonka kanssa olet, vihaat sitäkin.
Niin, oikeassapa olet.
Minua huolestuttaa lähinnä se, että nykynuorten filtterit ovat niin rikki, että mölisevät mitä tahansa kenen tahansa seurassa.
Fiksu mies puhuu yhdellä tavalla yhdessä seurassa ja toisella tavalla toisessa seurassa. Ja ylipäätään osaa säädellä puhumisiaan ja toimintaansa tilanteen mukaan.
Jos mikä kertoo keskenkasvuisuudesta, niin se, että nämä filtterit eivät ole vielä kehittyneet.
Lisää ohjelmia tyyppi Kardasian ym.... Naiset pilaavat itse . En halua syyttää kaikkia ,mutta on niin provosoivia tapauksia kaduilla että pahaa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?
Yawn.
Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.
Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?
Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.
Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.
Kertoo ihmisen pinnallisuudesta, jos preferenssinä on koulutus, eikä halua antaa edes mahdollisuutta ei-akateemiselle miehelle. Lisäksi herättelisin miettimään sitä, että aloituksessa mainitut pojat todennäköisesti päätyvät akateemiselle uralle, jolloin heillä on laaja naistarjonta. Todennäköisesti vain hyppivät kukasta kukkaan, mutta tämähän ei sitten enää akateemisten naisten mielestä ole naisvihaa.
häh?
Miksi on pinnallisuutta jos haluaa, että on kumppanin kanssa yhteiset mielenkiinnon aiheet. Ja edelleen, miksi asenne KAIKKIA naisia kohtaan on vihamielinen jos muutama % naisista ei huoli matalasti koulutettua miestä. Siis väännän sinulle rautalangasta; miksi suhtautuisi vihamielisesti tuttavaani joka on tohtoriopiskelija ja naimisissa kirvesmiehen kanssa, jos joku nainen jossain ei halua tutustua johonkin mieheen, jolla on matalampi koulutustaso. Enhän minäkään inhoa kaikkia miehiä, en edes yhtäkään, vaikka ensirakkauteni piti pitkäraajaisesta blondista eikä lyhyestä punapäästä.
Siis se sinun koulutuksesiko on ainoa mielenkiinnon kohteesi ja siksi miehelläkin pitää olla akateeminen koulutus? Mistä sinä oikein juttelisit sen kumppanisi kanssa? Pelkästään akateemisesta koulutuksestanne? Kuulostaa todella ahdasmieliseltä.
vastaatko mun kysymykseeni kuitenkin vielä kiitos.
Mistä jutellaan kumppanin kanssa? No työasioista, ollaan vähän niin kun samalla alalla eli jaetaan ihan ammattiasioita. Harrastetaan jotain yhdessä eli niistä puhutaan. Paljon maailman tapahtumista, esim nyt tietty nämä hallitusneuvottelut ja teemat pinnalla, ja kaikki esim sen lapseni tulevaisuuteen vaikuttavat asiat kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä politiikka, maailmanpolitiikka, sijoitukset ja niiden kohtalo. Tunteista toki, omasta ja toisen lapsuudesta ja muistoista ja arvoista jne. Tulevaisuuden suunnitelmista.
Aika harvassa ovat ne miehet, jotka suhtautuvat kaikkiin naisiin vihamielisesti. Siinä vastaus kysymykseesi. Mikä estää, että ei pystyisi näistä mainitsemistasi asioista keskustelmaan ei-akateemisen kanssa?
seurustelin nuorena poikien kanssa, joista joku on nyt konepajayrittäjä, joku peltiseppä, yksi on urheiluosastolla myyjänä. Ei mennyt jutut yksiin lopulta ja tämä tuli selväksi jo ennen kuin oltiin toisen asteen koulutusta käyty loppuun.
Onko mulla joku velvollisuus siis etsiä etsiä heinäsuovasta ei-akateeminen mies jonka kanssa on kiinnostavaa keskustella ja viettää aikaa jos ihan omasta työn piiristä osuu kohdalle akateeminen mies johon rakastun? Pois pois akateeminen, koska naisvihan ehkäiseminen vaatii, että etsin etsin ja etsimästä päästyäni etsin sopivaa ei-akateemista?
Arvostelet ei-akateemisia miehiä sen perusteella, millaisia kolme tuntemaasi poikaa on ollut toisen asteen opiskelun aikana? Ei ole mitään velvollisuutta, kunhan vain yritän herätellä sinua omista ennakkoluuloistasi.
Arvostelen? Kuinka? Arvostelenko ei-akateemista jos totean, että on mulla ollut muutama ei-akateeminen poikaystävä muttei oikein natsannut?
Arostelenko myös akateemisia jos sanon et tapailin yhtä akateemista aikoinaan, ei oikein natsannut kun hän oli aika konservatiivinen ja jäykkä?
Et ehkä huomaa, mutta olet yleistänyt kokemuksesi koskemaan kaikkia ei-akateemisia miehiä.
ai, kuinka? Yleistinkö siis myös, että kaikki akateemiset ovat konservatiivisia ja jäykkiä?
Olisikohan mahdollista, että otat hieman herkästi itseäsi koskevana arvosteluna, vaikka nyt esim jos joku ulkosuomalainen sanoo, että en oikein viihtynyt suomessa baareissa kun en pidä humalaisista. Ja sinä sitten siellä pöyristymässä, että 'en MINÄ ole humalassa baarissa, miksi tässä nyt yleistetään, että kaikki suomalaiset ovat humalassa ainaaaaa?????'
Ketju on lukittu.
Kaksi merkittävintä tekijää naisten esineellistämisessä ovat tietenkin por*o ja sosiaalinen media, joiden kautta juuri ne pinnallisimmat tapaukset saavat suurimman huomion ja näin nuorten miesten mielikuvat naisista vahvistuvat väärään suuntaan. Sosiaalinen media ja sen ulkonäkökeskeiset trendit muokkaavat naisia, ei toki kaikkia, mutta valitettavan monia seuraamaan esim "kardashian" tyyppistä hyvin pinnallista elämäntapaa.
Sitten on kotikasvatus. Me huolehdimme omien lapsemme tarpeista, usein suorastaan hemmottelemme heidät henkisesti piloille. Saatamme kyllä siinä sivussa yrittää opettaa pinnallisia käytöstapojakin ja muuta näennäistä nykyajan "sivistyneisyyttä" kulttuureineen, mutta varsinainen ankara ja vaativa moraalinen kasvatus loistaa lähes kokonaan poissaolollaan.
Kotona me vanhemmat opetamme myös omalla esimerkillämme, miten esim miehenä suhtadumme puolisoomme tai muihin naisiin. Miten suhtaudumme eri yhteiskuntaluokan ihmisiin. Jos parempituloisena naureskelemme köyhemmillemme, me siinä sivussa opetamme myös lapsemme ylenkatsomaan vähävaraisempia ihmisiä, luonnollisesti siinä sivussa myös naisia. Kun sitten tällaisen esimerkin kotoa saanut nuori ei näe kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaana, on siitä hyvin lyhyt ja helppo siirtymä hyväksikäyttämään ja esineellistämään tällaista itseään alempiarvoista naista. Onhan monen parempituloisen kodissa jo perheen sisäinen asetelma tämänkaltainen: mies käy töissä ja elättää perheen isoilla tuloillaan, naisen rooliksi jää olla lähinnä nöyrä kotipalvelija jonka tehtävä on pitää koti tip top ja miellyttää miestään. Sieltäkin jo juontaa juurensa monien mielikuvat nyky-naisesta ja naisen roolista.
On kyse myös nykyisestä kulttuuristamme. Katseletpa elokuvaa tai menetpä tinderiin, niin tavallisen miehen näkövinkkelistä katsottuna homma vaikuttaa hyvin pinnalliselta myös naisten asettamilla kriteereillä. Naisten huomiota ja menestystä parisuhderintamalla kerää yleistäen vain joko hyvin isotuloinen tai korkean statuksen omaava (no matter what luonne) tai sitten mallinmitoissa oleva riikinkukkomainen peilin edessä viihtyvä komistus, joka tykkää käyttää tilannetta hyväkseen hyppimällä kukasta kukkaan. Kun asetelma alkaa monin paikoin olla tällainen on ymmärrettävää, että tavanomaisempi nuori mies kokee jäävänsä ulkopuoliseksi ja osattomaksi ja myös sieltä alkaa kumpuamaan naisvihamielisyyttä.
Tämä kaikki kertoo surullista kieltään näennäisesti sivistyneen aikamme yhä pahemmaksi käyvästä moraalisesta rappiotilasta. Päällepäin katsoen olemme muka yhä sivistyneempiä, puhumme pinnallisen koreasti, syömme tyylikkäitä kansainvälisiä ruokalajeja, hankimme hedonistisen nautinnonhaluisia ja eksoottisia elämänkokemuksia itsellemme ja pukeudumme entistä tyylikkäämmin, mutta sisäisesti sen sijaan muutumme alati yksinkertaisemmiksi, tyhmemmiksi ja rumemmiksi.