HS: kirjailija näyttää nuorten miesten syrjäytymisen seuraukset

Minä olen ikisinkkumies ja yksinäinen olen ollut varmaan noin 5 vuotta nyt. Olen huomannut että yksinäisyyteen tottuu, alkuun yksinäisyys oli pelottavaa ja ahdistavaa mutta nyt tästä nauttii ja tykkää. Toki en ole enää mikää sosiaalinen olento vaan pelkään sosiaalisia tilanteita joten välttelen niitä tilanteita. En vihaa naisia ja olen 30 vuotias miesoletettu.

Onneksi mun työ on sellaista että ei tarvi jutella muille ja saan olla yksin. Oikeastaan ainoat sosiaaliset tilanteet mulla on nykyään kaupan kassa ja työpaikalla joudun vähän puhumaa, tuttujen ihmisten kanssa juttelu ei jännitä/pelota mutta jos joku uusi ihminen tulee juttelemaan niin se tilanne jännittää/pelottaa, mulla saattaa kädet alkaa tärisemään pelosta.

Ennen en pelänny sosiaalisia tilanteita mutta nykyään pelkään koska olen oikeasti tosi yksinäinen nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huolestuttava ilmiö! Miksi tätä toksista maskuliinisuutta ei sitten esiinny esim. maaseudun 55-70 vuotiaissa "vanhapoikaisännissä"? Sukumökillä tehtiin serkun kanssa pihahommia ja yritettiin raivata vähän mökin vieressä olevaa pensaikkoa käsisahalla kahden naisen voimin. Naapurin pian 60 v vanhapoikaisäntä ilmestyi pyytämättä tontille raivaussahan kanssa auttamaan. Toinen naimaton isåntämies (yli 60 v) tuli traktorin ja peräkärryn kanssa avuksi kun huomasi meidän kantavan metsurin jäljiltä jääneitä risuja kottikärryllä.

Miksi he eivät ole toksisia? Hehän eivät ole ikinä "kelvanneet" kenellekään naiselle? Kumpikin näistä tyypeistä on paljastunut vuosien mittaan aikaansa seuraavaksi ja analyyttiseksi keskustelukumppaniksi. Pistäytyvät usein kahvilla tai miehen seuraksi katsomaan urheilua. Ilmestyvät oma-aloitteisesti auttelemaan, eivätkä huoli edes bensakuluja rahana (pussi itseleivottuja pullia tai mustikkapiirakkaa kyllä kelpaa).

Sekin on tullut selväksi, että nykynaiselle ei kelpaa maaseudun mies. Ovat "hyi, rasvaisia juntteja, jotka eivät osaa käyttää oikeita pronomineja". Hienoa, että arvostat heitä.

Ootko paljonkin tämmösiä naisia tavannut elävässä elämässä

Mediasta voit lukea maaseudun poikamiehistä. Olen muuten itse naimisissa maalta kotoisin olevan kanssa.

Eli vaihteeks taas ihan tuulesta, tai netistä temmattu juttu

Jos luet muutakin kuin av:ta, niin sivistyt tässäkin asiassa.

Epäilen turhautumista.

Kyllä on likimain jokainen asia asetettu miehiä vastaan ja miesten syyksi länsimaissa. Silti miehen pitäisi olla se joka hoitaa ja tekee ja tienaa ja kysyy ulos.

Häviävät aina huoltajuudet, joutuvat armeijaan, pitäisi ottaa jokaisessa tilanteessa roolit, vastuut ja riskit. Aina tehdä ja olla enemmän.

Samaan aikaan joka tuutista kuullaan kun miehet on sikoja ja raiskaajia, toksisia ja ilkeä patriarkaatti, kaiken muunkin pahan alku. Mies on aina perheen tollo ja vätys, pa*ka isä ja pettäjä.

Naisille on metoot ja bossbitch, ollaan kaikki 10/10 ja kuningattaria.

En ihmettele yhtään jos ei kiinnosta osallistua.

Olen huomannut AP:n pojan kaltaista puhetta omalla, samanikäisellä pojallani. Tiktok vaikuttaa olevan isossa roolissa, vaikka toki sielläkin sisältö muovautuu sen mukaan mitä katsoo.

Äiti on kuulemma poikkeus, jos kysyy päteekö jutut.

Odotan, että ensirakkaus siivoaa ajatusmaailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?

Yawn.

Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja  ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.

Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?

Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.

Jokainen saa olla tutustumatta ihan keihin ei halua tutustua.

Tietysti, mutta kyllä se kertoo ihmisen arvoista, jos torppaa ihmisen koulutuksen perusteella.

Niin kertookin, ja se on ihan ok, että aina ei arvot natsaa ja voi jatkaa sopivamman etsintää. Ei minua hävetä myöntää sitä, että on kyse arvoista.

t. koulutusta arvostava ja koulutetun hankkinut ja koulutetun kanssa elävä (suku täynnä amiksia)

Aika ikävää, jos ihmisen ainoa arvo on koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun kuuntelee, miten poikia ja miehiä halveksutaan, niin en ihmettele. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Kuka halveksuu? Ei minun poikaani ole kukaan ainakaan kuulleni halveksunut. Alakoulussa ehkä joskus muut pojat naureskelivat kun mokasi jalkapallossa tmv, mutta ei sen ihmeempää 'halveksumista' missään.

Ihan mediassa ja somessa näkyy lähes päivittäin näitä "toksinen maskuliinisuus" -tyyppisiä kirjoituksia.

Maskuliinisuus on eri asia kuin toksinen maskuliinisuus. 

Mitä on maskuulinisuus ja milloin se muuttuu toksiseksi?

Tähän pitää vastata niiden, jotka levittävät tätä "toksinen maskuliinisuus" -käsitettä.

Toksinen maskuliinisuus on ajattelumalli, joka korostaa että miehisyydessä on kyse voimasta, agressiivisuudesta, tunteiden tukahduttamisesta ja vallan tavoittelusta. Tällaisessa ajattelumallissa samaistutaan vain tähän kapeaan miehen malliin, ja ihmiset jotka kuuluvat sen ulkopuolelle, ovat jollain tavalla halveksuttavia. Miehiä jotka eivät sovi omaan kapeaan miehisyyden malliin haukutaan betoiksi tai homoiksi, naisia raas halveksutaan, olivatpa he sitten perinteisen naisellisia tai pärjääviä nykynaisia.

Miehet kilpailee toistensa kanssa resursseista ja asemasta hierarkiassa ja naiset palkitsee siinä kilpailussa pärjääviä seksillä ja suhteilla.

Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan älyn ja kompetenssin lisäksi myös aggressiivisuutta, pehmeä mies jyrätään.

On karhunpalvelus opettaa nuorelle miehelle, että pitää vain kuunnella tunteitaan ja olla pehmeä.

Aijaa. Oma kumppani on pehmeä ja puhuu sekä kuuntelee tunteitaan. Hän on nöyrä, ystävällinen, lämminsydäminen ja ajattelee helposti muita ennen itseään. Hän on naisten keskuudessa niinkin suosittu, että naiset ovat keskenään taistelleet hänestä :'D

Joku teille miehille nyt uskottelee ihan silkkaa kakia jossain. Pitäisikö miesten oppia suhtautumaan vähän kriittisemmin siihen mitä muut miehet heille selittävät jossain ylilaudoilla? Olisiko se tie menestykseen naissuhteissa ennemmin kuin tämä viha ja kilpailuasetelma?

Mikä on miehesi koulutus? Entä ammatti? Paljonko ansaitsee vuodessa? Veikkaan, että hän ei ole: pelkkä peruskoulu tai korkeintaan amis, duunariammatti tai työtön, ansiot selvästi alle keskitason.

korkeakoulutettu. Ehkä äly korreloi ainakin tässä tapauksessa myös sen kanssa kuinka suhtautuu kanssaihmisiin. Mutta pitäisi olla nimenomaan se hyvä esikuva nuorelle. Ei tunnu toimineen.

No niin. Eli ei ihan niin pehmeä olekaan, kun on käynyt korkeakoulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?

Yawn.

Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja  ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.

Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?

Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.

Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.

Kertoo ihmisen pinnallisuudesta, jos preferenssinä on koulutus, eikä halua antaa edes mahdollisuutta ei-akateemiselle miehelle. Lisäksi herättelisin miettimään sitä, että aloituksessa mainitut pojat todennäköisesti päätyvät akateemiselle uralle, jolloin heillä on laaja naistarjonta. Todennäköisesti vain hyppivät kukasta kukkaan, mutta tämähän ei sitten enää akateemisten naisten mielestä ole naisvihaa.

häh?

Miksi on pinnallisuutta jos haluaa, että on kumppanin kanssa yhteiset mielenkiinnon aiheet. Ja edelleen, miksi asenne KAIKKIA naisia kohtaan on vihamielinen jos muutama % naisista ei huoli matalasti koulutettua miestä. Siis väännän sinulle rautalangasta; miksi suhtautuisi vihamielisesti tuttavaani joka on tohtoriopiskelija ja naimisissa kirvesmiehen kanssa, jos joku nainen jossain ei halua tutustua johonkin mieheen, jolla on matalampi koulutustaso. Enhän minäkään inhoa kaikkia miehiä, en edes yhtäkään, vaikka ensirakkauteni piti pitkäraajaisesta blondista eikä lyhyestä punapäästä.

Siis se sinun koulutuksesiko on ainoa mielenkiinnon kohteesi ja siksi miehelläkin pitää olla akateeminen koulutus? Mistä sinä oikein juttelisit sen kumppanisi kanssa? Pelkästään akateemisesta koulutuksestanne? Kuulostaa todella ahdasmieliseltä.

vastaatko mun kysymykseeni kuitenkin vielä kiitos.

Mistä jutellaan kumppanin kanssa? No työasioista, ollaan vähän niin kun samalla alalla eli jaetaan ihan ammattiasioita. Harrastetaan jotain yhdessä eli niistä puhutaan. Paljon maailman tapahtumista, esim nyt tietty nämä hallitusneuvottelut ja teemat pinnalla, ja kaikki esim sen lapseni tulevaisuuteen vaikuttavat asiat kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä politiikka, maailmanpolitiikka, sijoitukset ja niiden kohtalo. Tunteista toki, omasta ja toisen lapsuudesta ja muistoista ja arvoista jne. Tulevaisuuden suunnitelmista.

Aika harvassa ovat ne miehet, jotka suhtautuvat kaikkiin naisiin vihamielisesti. Siinä vastaus kysymykseesi. Mikä estää, että ei pystyisi näistä mainitsemistasi asioista keskustelmaan ei-akateemisen kanssa?

seurustelin nuorena poikien kanssa, joista joku on nyt konepajayrittäjä, joku peltiseppä, yksi on urheiluosastolla myyjänä. Ei mennyt jutut yksiin lopulta ja tämä tuli selväksi jo ennen kuin oltiin toisen asteen koulutusta käyty loppuun.

Onko mulla joku velvollisuus siis etsiä etsiä heinäsuovasta ei-akateeminen mies jonka kanssa on kiinnostavaa keskustella ja viettää aikaa jos ihan omasta työn piiristä osuu kohdalle akateeminen mies johon rakastun? Pois pois akateeminen, koska naisvihan ehkäiseminen vaatii, että etsin etsin ja etsimästä päästyäni etsin sopivaa ei-akateemista?

Arvostelet ei-akateemisia miehiä sen perusteella, millaisia kolme tuntemaasi poikaa on ollut toisen asteen opiskelun aikana? Ei ole mitään velvollisuutta, kunhan vain yritän herätellä sinua omista ennakkoluuloistasi.

Arvostelen? Kuinka? Arvostelenko ei-akateemista jos totean, että on mulla ollut muutama ei-akateeminen poikaystävä muttei oikein natsannut?

Arostelenko myös akateemisia jos sanon et tapailin yhtä akateemista aikoinaan, ei oikein natsannut kun hän oli aika konservatiivinen ja jäykkä?

Et ehkä huomaa, mutta olet yleistänyt kokemuksesi koskemaan kaikkia ei-akateemisia miehiä.

ai, kuinka? Yleistinkö siis myös, että kaikki akateemiset ovat konservatiivisia ja jäykkiä?

Olisikohan mahdollista, että otat hieman herkästi itseäsi koskevana arvosteluna, vaikka nyt esim jos joku ulkosuomalainen sanoo, että en oikein viihtynyt suomessa baareissa kun en pidä humalaisista. Ja sinä sitten siellä pöyristymässä, että 'en MINÄ ole humalassa baarissa, miksi tässä nyt yleistetään, että kaikki suomalaiset ovat humalassa ainaaaaa?????'

Olet selvästi rajannut parisuhteen muodostamisessa miesvalintasi akateemiseen. En oikein voi ottaa tätä itseäni koskevana arvosteluna, koska olen itse akateeminen nainen.

sovitaan niin että olen, ihan vain palstatilan säästämiseksi. Ja tämä vaikuttaa jonkin palstailevan miehen naisvihaan kuinka? Enhän minäkään vihaa häntä, saati muita miehiä, sen perusteella, että hän on rajannut naisvalintansa parisuhdemielessä hoikkaan, terveeseen, itseään nuorempaan, tummahiuksiseen, neliraajaiseen, liikuntakykyiseen, suomenkieliseen, autoilua harrastavaan, seksuaalisesti aktiiviseen, lapsia haluavaan /haluamattomaan... you name it. kaikilla on preferenssinsä, miksi siis yhden akateemisen naisen preferenssi herättäisi joukossa miehiä sellaisen kaikkia naisia koskevan naisvihan ryöpyn, että se ehdollistuu nuoren, naisten suhteen täysin kokemattoman, pojankin aivoihin kuin joku hemmetin iltarukous uskovaisella?

Sovitaan näin. Lopeta samalla se ei-akateemisten miesten leimaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ikisinkkumies ja yksinäinen olen ollut varmaan noin 5 vuotta nyt. Olen huomannut että yksinäisyyteen tottuu, alkuun yksinäisyys oli pelottavaa ja ahdistavaa mutta nyt tästä nauttii ja tykkää. Toki en ole enää mikää sosiaalinen olento vaan pelkään sosiaalisia tilanteita joten välttelen niitä tilanteita. En vihaa naisia ja olen 30 vuotias miesoletettu.

Onneksi mun työ on sellaista että ei tarvi jutella muille ja saan olla yksin. Oikeastaan ainoat sosiaaliset tilanteet mulla on nykyään kaupan kassa ja työpaikalla joudun vähän puhumaa, tuttujen ihmisten kanssa juttelu ei jännitä/pelota mutta jos joku uusi ihminen tulee juttelemaan niin se tilanne jännittää/pelottaa, mulla saattaa kädet alkaa tärisemään pelosta.

Ennen en pelänny sosiaalisia tilanteita mutta nykyään pelkään koska olen oikeasti tosi yksinäinen nykyään.

Lisään tähän vielä sen että jos joku on oveni takana niin en avaa edes ovea ja se tilanne on pelottava. Kaupassa jos joku katsoo minua niin menen "lukkoon". Tiedän ettei tämä ole varmaan normaalia mutta olen tottunut yksinäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos mies haluaa olla yksin? Miksi siitä on tehty ongelma jos mies haluaa olla yksin?

Ei mun tietääkseni siitä ole ongelmaa tehty, vaan joistain yksinoloon liittyvistä lieveilmiöistä.

Oon itekki yksin asuva mies enkä näe että mua mitenkään syyllistetään tai sorretaan. Rauhassa saan olla

Minäkin olen olen koko ikäni asunut yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen myös aikalailla eristäytynyt yhteiskunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Toki käyn vakitöissä että en taidan täysin syrjäytynyt olla.

Ihmettelen vain kun täällä jankataan naisvihasta ja täällä saa sellaisen kuvan että me yksinäiset/syrjäytyneet/erakot olemme naisvihaajia.

Kai kyse on siitä, että naisviha koetaan negatiiviseksi ilmiöksi ja halutaan siksi yhdistää "sopivaan" ihmisjoukkoon. Ei kukaan tietenkään halua myöntää, että oma puoliso, kaverit tai aikaisemmat heilat ja baarip-a-not kuuluvat tuohon joukkoon. Sehän tarkoittaisi, että olet itse tukenut kyseistä ilmiötä ja että et kuulukaan parempaan väkeen.

Minun mielestä se on varsin outoa että naisviha liitetään niihin miehiin jotka elävät yksin. Olen tuo kenelle vastasit ja tunnen muitakin ikisinkkumiehiä jotka elävät aikalailla omissa oloissaan mutta en ole ainakaan heistäkään huomannut mitään naisvihaa.

Niinpä Ei seuran löytämiseen loppujen lopuksi vaadita mitään muuta kuin riittävän löyhä moraali. Kun kaikki käy, kaikki käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?

Yawn.

Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja  ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.

Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?

Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.

Jokainen saa olla tutustumatta ihan keihin ei halua tutustua.

Tietysti, mutta kyllä se kertoo ihmisen arvoista, jos torppaa ihmisen koulutuksen perusteella.

Niin kertookin, ja se on ihan ok, että aina ei arvot natsaa ja voi jatkaa sopivamman etsintää. Ei minua hävetä myöntää sitä, että on kyse arvoista.

t. koulutusta arvostava ja koulutetun hankkinut ja koulutetun kanssa elävä (suku täynnä amiksia)

Aika ikävää, jos ihmisen ainoa arvo on koulutus.

No ei, ulkonäkö ja raha merkkaa myös, varsinkin miehen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sitten ovat vasta kunnon poikia kun puhuvat pahaa miehistä ja essu päällä laittavat ruokaa emännälle.

Lapsellinen kommentti

Vierailija kirjoitti:

Epäilen turhautumista.

Kyllä on likimain jokainen asia asetettu miehiä vastaan ja miesten syyksi länsimaissa. Silti miehen pitäisi olla se joka hoitaa ja tekee ja tienaa ja kysyy ulos.

Häviävät aina huoltajuudet, joutuvat armeijaan, pitäisi ottaa jokaisessa tilanteessa roolit, vastuut ja riskit. Aina tehdä ja olla enemmän.

Samaan aikaan joka tuutista kuullaan kun miehet on sikoja ja raiskaajia, toksisia ja ilkeä patriarkaatti, kaiken muunkin pahan alku. Mies on aina perheen tollo ja vätys, pa*ka isä ja pettäjä.

Naisille on metoot ja bossbitch, ollaan kaikki 10/10 ja kuningattaria.

En ihmettele yhtään jos ei kiinnosta osallistua.

Ja taas tämä uhriutumisen liturgia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaileekysymys tekoäly tai joku palkattu täällä koko ajan, niin samanlaisia ovat vastaukset? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä joku teinari puhuu kaverinsa kanssa? Kyllä ne tytöt löytää seuraa muualtakin.

Umm. No on sillä tietty mulle äitinä vähän merkitystä ,jos poika petaa itselleen yksinäistä aikuisuutta ja esim pilaa mahdollisuutensa perheellistyä, omaksumalla jo ennen kuin on ensimmäistäkään tyttöä päässyt pussaamaan, tuollaisen naisvihamielisen asenteen.

Ei naisvihamielinen asenne liity millään lailla siihen, että "saako" mies naisia.

Ei, se liittyy siihen, että mies vihaa naisia koska nainen on nainen. Ihan sukupuoleen kohdistuvaa vihaa siis. Sen jälkeen tulee viha naista kohtaan, koska naisen alistaminen on tehty nykyään vaikeaksi ja vaikeutetaan koko ajan. Miehen on hyvin vaikea käsittää miten tämä ihmisarvoton olento on voinut päästä käsiksi osaan oikeuksia jotka on hänellä ihan mieheksi syntymisen perusteella. Se on miehen halventamista ja hänen oikeuksiensa kaventamista.

Näinhän ne miehet työpaikoillakin kokevat tasa-arvon lisäämisen olevan heidän syrjimistään.

Ai kuten vaikkapa agendat naisten määrän lisäämiseksi miesvaltaisilla aloilla ja täten naisten suosimisen työpaikkavalinnoissa? Se kyllä myös on ihan faktisesti ja yksiselitteisesti syrjimistä eikä ainoastaan sen kokemista näin.

Tämä on kyllä jännä ilmiö. Kun mediassa uutisoitiin poikien heikentyneestä lukutaidosta ja lukio-opintojen vähäisyydessä ja mitä asialle pitäisi tehdä, niin hyvin monissa kommenteissa vaadittiin, että pojat itse ratkaisevat asian. Siis alaikäisten lasten pitäisi ratkoa yhteiskunnallinen ongelma. Samat tyypit varmasti ovat näitä, jotka vaativat pörssiyhtiöiden hallituksiin 50 % naisia ja varmaan 20 % muita sukupuolia. Että pitäisi ihan aikuisia ihmisiä passata johtajan asemaan. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut AP:n pojan kaltaista puhetta omalla, samanikäisellä pojallani. Tiktok vaikuttaa olevan isossa roolissa, vaikka toki sielläkin sisältö muovautuu sen mukaan mitä katsoo.

Äiti on kuulemma poikkeus, jos kysyy päteekö jutut.

Odotan, että ensirakkaus siivoaa ajatusmaailmaa.

Nykynuoriso on sosialisoitunut netissä ja netin käyttäytymiskulttuuri ja mielipiteet näkyvät heillä myös arkikäyttäytymisessä. Heille se mitä netissä tapahtuu on jo todellisempaa kuin mitä oikeassa maailmassa tapahtuu, ja sen vuoksi nuoret miehet saattavat kuvitella, että "kaikki" naiset myyvät itseään jossain somessa, kun se on se mitä he somekuplassaan näkevät. Ja sitten jonkun pitäisi jaksaa kasvattaa näitä ihmisiä tosielämässä, ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä juttu, että jo nuorena tietää asioiden oikean järjestyksen?

Yawn.

Pointti oli se, että paljon keskustellaan syrjäytyneiden nuorten miesten riskistä sairastua naisiin kohdistuvaan katkeruuteen ja vihaan, mutta nämä pojat mm eivät ole millään mittarilla syrjäytyneitä, vaan jopa etuoikeutettuja  ja menestyviä, ainakin toistaiseksi. Heillä ei ole päihdeongelmaa, ei mielenterveyden ongelmaa. Heidän puheensa ovat mielestäni kulttuurin tuotetta, ts he eivät edes näe ongelmaa puheissaan. Ja hesarin keskustelupalstalla paljastuu, ettei ongelmaa naisiin kohdistuvassa vihamielisessä puheessa ja käytöksessä näe myöskään edes omalla nimellään kirjoittavat aikuiset (?) miehet, vaan ongelma on heidän mielestään naisten etuoikeutettu asema. Ei ole! Ongelma on se, että jossain foorumissa naisia alentava väkivaltainen puhe on ilmeisesti niin yleistä, että siitä tulee valtavirtaa.

Mietittekö te miehet koskaan mistä tätä sirkusta ohjataan? Mistä käsin tuollaisesta kahtiajakavasta puheesta pyritään tekemään arkipäiväistä ja kuka siitä sitten hyötyy? Vai toistatteko vain papukaijana: 'kun mies menestyy naiset jonottaa hänen luokseen, loput miehet ovat naisille ilmaa'?

Älä nyt viitsi. Tälläkin palstalla akateemiset naiset eivät halua tutustua parisuhdemielessä ei-akateemisiin miehiin.

Se on mahdollista, ettei moni akateeminen nainen halua parisuhteeseen ei-akateemisen miehen kanssa. Mutta kerrotko vielä miksi tämä on naisvihaa herättävä ongelma? Onhan ei-akateemisia naisiakin olemassa. Miksi siis nuori mies alkaisi vihata kaikkia naisia kun joku akateeminen nainen ei tahdo parisuhdetta jonkun ei-akateemisen miehen kanssa? En ymmärrä. En minäkään alkanut vihata miehiä kun ensirakkauteni ei halunnut minua vaan pitkän ja kauniin ystäväni. Nuolin haavani ja menin eteenpäin ja löysin mieleisen kumppanin myöhemmin.

Kertoo ihmisen pinnallisuudesta, jos preferenssinä on koulutus, eikä halua antaa edes mahdollisuutta ei-akateemiselle miehelle. Lisäksi herättelisin miettimään sitä, että aloituksessa mainitut pojat todennäköisesti päätyvät akateemiselle uralle, jolloin heillä on laaja naistarjonta. Todennäköisesti vain hyppivät kukasta kukkaan, mutta tämähän ei sitten enää akateemisten naisten mielestä ole naisvihaa.

häh?

Miksi on pinnallisuutta jos haluaa, että on kumppanin kanssa yhteiset mielenkiinnon aiheet. Ja edelleen, miksi asenne KAIKKIA naisia kohtaan on vihamielinen jos muutama % naisista ei huoli matalasti koulutettua miestä. Siis väännän sinulle rautalangasta; miksi suhtautuisi vihamielisesti tuttavaani joka on tohtoriopiskelija ja naimisissa kirvesmiehen kanssa, jos joku nainen jossain ei halua tutustua johonkin mieheen, jolla on matalampi koulutustaso. Enhän minäkään inhoa kaikkia miehiä, en edes yhtäkään, vaikka ensirakkauteni piti pitkäraajaisesta blondista eikä lyhyestä punapäästä.

Siis se sinun koulutuksesiko on ainoa mielenkiinnon kohteesi ja siksi miehelläkin pitää olla akateeminen koulutus? Mistä sinä oikein juttelisit sen kumppanisi kanssa? Pelkästään akateemisesta koulutuksestanne? Kuulostaa todella ahdasmieliseltä.

vastaatko mun kysymykseeni kuitenkin vielä kiitos.

Mistä jutellaan kumppanin kanssa? No työasioista, ollaan vähän niin kun samalla alalla eli jaetaan ihan ammattiasioita. Harrastetaan jotain yhdessä eli niistä puhutaan. Paljon maailman tapahtumista, esim nyt tietty nämä hallitusneuvottelut ja teemat pinnalla, ja kaikki esim sen lapseni tulevaisuuteen vaikuttavat asiat kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä politiikka, maailmanpolitiikka, sijoitukset ja niiden kohtalo. Tunteista toki, omasta ja toisen lapsuudesta ja muistoista ja arvoista jne. Tulevaisuuden suunnitelmista.

Aika harvassa ovat ne miehet, jotka suhtautuvat kaikkiin naisiin vihamielisesti. Siinä vastaus kysymykseesi. Mikä estää, että ei pystyisi näistä mainitsemistasi asioista keskustelmaan ei-akateemisen kanssa?

seurustelin nuorena poikien kanssa, joista joku on nyt konepajayrittäjä, joku peltiseppä, yksi on urheiluosastolla myyjänä. Ei mennyt jutut yksiin lopulta ja tämä tuli selväksi jo ennen kuin oltiin toisen asteen koulutusta käyty loppuun.

Onko mulla joku velvollisuus siis etsiä etsiä heinäsuovasta ei-akateeminen mies jonka kanssa on kiinnostavaa keskustella ja viettää aikaa jos ihan omasta työn piiristä osuu kohdalle akateeminen mies johon rakastun? Pois pois akateeminen, koska naisvihan ehkäiseminen vaatii, että etsin etsin ja etsimästä päästyäni etsin sopivaa ei-akateemista?

Arvostelet ei-akateemisia miehiä sen perusteella, millaisia kolme tuntemaasi poikaa on ollut toisen asteen opiskelun aikana? Ei ole mitään velvollisuutta, kunhan vain yritän herätellä sinua omista ennakkoluuloistasi.

ei mulla ole mitään ennakkoluuloja. Mulla on henkilökohtaisia kokemuksia jonka perusteella pidän todennäköisenä, että akateeminen nainen kohtaa elämänpiirissään (oppilaitos, työpaikka) toisen akateemisen ja jutut natsaa ja sitten pariudutaan.

Akateemisena naisena:

-en käy baarissa, en festareilla, en rock tai suomipop keikoilla

-en harrasta autoja, en ole kiinnostunut autoista, en halua puhua niistä, en ihmetellä niitä, en katsella niitä

-yo pätee kaikkiin motorisoituihin laitteisiin

-en tupakoi

-en pidä tatskoista

- pidän luonnosta, haluan suojella sitä

-pidän ilta- ja viikonloppuvapaista

-harrastan liikuntaa

-vaikka harrastan mm painonnostoa en harrasta lisäravinteita, enkä tunnusta mitään tiettyä tyyliä, en halua puhua niistä, en halua katsella niitä, ei kiinnosta

-en katso tosi-tv:tä, enkä toimintaelokuvia

-en matkusta aurinkomatkoilla tai deturilla aurinkolomalle

-harrastan koiria, mutta sellaisia joista on metsästysharrastuksessa iloa, en mitään muotirotuja

Nyt sattui löytymään noilla spekseillä sopiva akateeminen. Jos olen rajoittunut niin niin on sitten sellainen mieskin, joka lukee tuon listan ja ajattelee: jeesus kun tylsä nainen.

osuiko?

Sama. Kun olen näissä ketjuissa kertonut, mitä harrastan, mistä olen kiinnostunut, niin olen kuullut olevani kuolettavan tylsä ja ettei kukaan mies haluaisi kanssani ollakaan. Jostain syystä puoliso kuitenkin tahtoo.

Minä harrastan kulttuuria. Luen paljon, laidasta laitaan, suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Tykkään keskustella kirjallisuudesta, luen kirja-arvosteluja, etsin sitä kautta hyvää luettavaa, mutta ahmin kyllä dekkareitakin.

Käyn elokuvissa vain harvoin, yleensä DocPointissa ja Rakkautta & Anarkiaa filkkareilla. Muutoin elokuvateattereissa tulee hyvin harvoin sellaisia elokuvia, jotka kiinnostaisivat (paitsi Helsingissä ja sinne täältä on matkaa). En katso käytännössä ollenkaan televisiota, en Netflixiä. Joskus Areenaa, Kirjastokinoa ja Viddlaa.

Matkustelen paljon, omatoimimatkoja. Se on minun paheeni eikä minulla ole sille muuta puolustusta kuin että olen lapsesta saakka halunnut matkustaa ja elän monessa muussa suhteessa ilmastoystävällisesti. Tälle keväälle olen tehnyt yhden ulkomaanmatkan, parin viikon kuluttua lähden seuraavalle. Sieltä palattua kolmannelle ja uskoisin, että kesäloman lopulla käyn vielä jossain ainakin pidennetyn viikonlopun verran. Myös lokakuulle on lennot ostettu erääseen keskieurooppalaiseen kaupunkiin.

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja mukana paikallispolitiikassa. Syön vegaanisesti, en meikkaa, en värjää hiuksia tms. En shoppaile, ostan vaatteita vain tarpeeseen, aina kun mahdollista pellavaa tai luomupuuvillaa ja sellaisia, jotka kestävät aikaa.

Opiskelen jatkuvasti jotain työni ohella, tällä hetkellä en tutkintoon johtavaa, mutta niitäkin on tullut suoritettua.

Olen feministi ja pidän tasa-arvoa itsestäänselvyytenä parisuhteessa. Samoin sitä, että parisuhteessakin on yksityisyyttä ja erilliset rahat. Yhteiset menot maksetaan puoliksi.

En ole kiinnostunut liikunnasta, liikun vain pysyäkseni kunnossa. Minua ei kiinnosta keskustella liikunnasta, sen sijaan ravitsemus on yksi lempiaiheitani.

Kuinka moni ei-akateeminen mies etsii kaltaistani naista, joka tekee päivät töitä, viettää useita iltoja kuukaudessa kokouksissa, muina iltoina ulkoilee koiran kanssa ja opiskelee. Lopulla vapaa-ajallaan istuu mielellään lukemassa. Ei edellytä mieheltä vegaanista ruokavaliota, mutta sitä kyllä, että tälle ei ole ongelma etsiä matkoilla ravintoloita, joista löytyy vegaaninen vaihtoehto. Tykkää keskustella yhteiskunnallisista asioista, lukea yhdessä viikonloppuisin Hesaria, keskustella sen artikkeleista (myös tiede ja kulttuuri).

Jos samanhenkinen mies olisi osunut kohdalle, niin ei hänen koulutuksensa olisi ollut este. Mutta kohdalle osui akateemisesti koulutettu mies.

Oletko luokkanousun tehnyt keskiluokkainen? Siellä on yleistä, että kulutetaan paremmaksi miellettyä ja alemmasta luokasta yhdessä hyväksytyllä tavalla erottuvaa taidetta, mutta ei itse pystytä tekemään sitä.

"paremmaksi miellettyä", "alemmasta luokasta erottuvaa" - nyt projisoit ihan omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ikisinkkumies ja yksinäinen olen ollut varmaan noin 5 vuotta nyt. Olen huomannut että yksinäisyyteen tottuu, alkuun yksinäisyys oli pelottavaa ja ahdistavaa mutta nyt tästä nauttii ja tykkää. Toki en ole enää mikää sosiaalinen olento vaan pelkään sosiaalisia tilanteita joten välttelen niitä tilanteita. En vihaa naisia ja olen 30 vuotias miesoletettu.

Onneksi mun työ on sellaista että ei tarvi jutella muille ja saan olla yksin. Oikeastaan ainoat sosiaaliset tilanteet mulla on nykyään kaupan kassa ja työpaikalla joudun vähän puhumaa, tuttujen ihmisten kanssa juttelu ei jännitä/pelota mutta jos joku uusi ihminen tulee juttelemaan niin se tilanne jännittää/pelottaa, mulla saattaa kädet alkaa tärisemään pelosta.

Ennen en pelänny sosiaalisia tilanteita mutta nykyään pelkään koska olen oikeasti tosi yksinäinen nykyään.

Hei kai sinulla on kaikki hyvin? Kuulostaa sosiaaliselta ahdistukselta johonka kannattaisi hakea oikeasti apua. Maailmallaon oikeasti paljon tarjottavaa ja ehkä ammattilaiselle puhuminen voisi auttaa? Onko teillä töissä terapia palveluja työterveyden huollossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos mies haluaa olla yksin? Miksi siitä on tehty ongelma jos mies haluaa olla yksin?

Ei mun tietääkseni siitä ole ongelmaa tehty, vaan joistain yksinoloon liittyvistä lieveilmiöistä.

Oon itekki yksin asuva mies enkä näe että mua mitenkään syyllistetään tai sorretaan. Rauhassa saan olla

Minäkin olen olen koko ikäni asunut yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen myös aikalailla eristäytynyt yhteiskunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Toki käyn vakitöissä että en taidan täysin syrjäytynyt olla.

Ihmettelen vain kun täällä jankataan naisvihasta ja täällä saa sellaisen kuvan että me yksinäiset/syrjäytyneet/erakot olemme naisvihaajia.

Kai kyse on siitä, että naisviha koetaan negatiiviseksi ilmiöksi ja halutaan siksi yhdistää "sopivaan" ihmisjoukkoon. Ei kukaan tietenkään halua myöntää, että oma puoliso, kaverit tai aikaisemmat heilat ja baarip-a-not kuuluvat tuohon joukkoon. Sehän tarkoittaisi, että olet itse tukenut kyseistä ilmiötä ja että et kuulukaan parempaan väkeen.

Minun mielestä se on varsin outoa että naisviha liitetään niihin miehiin jotka elävät yksin. Olen tuo kenelle vastasit ja tunnen muitakin ikisinkkumiehiä jotka elävät aikalailla omissa oloissaan mutta en ole ainakaan heistäkään huomannut mitään naisvihaa.

No ainakin täällä netissä se on sitä näkyvintä naisvihaa. Jos ukkomiehet kirjottelee naisista negatiiviseen sävyyn, niin se on lähinnä valitusta siitä ettei seksiä saa tarpeeks usein.

Jotkut perhekodit sun muut on sitten oma juttunsa, mutta kyllähän parisuhdeväkivallastakin kirjoitellaan, jos sen nyt haluaa väkisin naisvihaan tässä kontekstissa yhdistää

Netti on netti ja täällä kuka vaan voi huudella mitä vaan. Tuolla oikeassa elämässä missä ne syrjäytyneet naisvihaajat ovat? Onko niitä edes olemassa?

Onko oikee elämä enää oikea elämä kun kaikki on puhelimissinsa ja netissä kiinni

Netissä kuka vain voi sanoa mitä vain anonyymisti. Onko kukaan ikinä nähny syrjäytynyttä/yksinäistä naisvihaajaa tai tunteeko kukaan sellaista ihmistä edes?

Mikä sun pointtis nyt oli. Varmaan syrjäytyneitä harvoin näkee, kun ne on syrjäytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos mies haluaa olla yksin? Miksi siitä on tehty ongelma jos mies haluaa olla yksin?

Ei mun tietääkseni siitä ole ongelmaa tehty, vaan joistain yksinoloon liittyvistä lieveilmiöistä.

Oon itekki yksin asuva mies enkä näe että mua mitenkään syyllistetään tai sorretaan. Rauhassa saan olla

Minäkin olen olen koko ikäni asunut yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen myös aikalailla eristäytynyt yhteiskunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Toki käyn vakitöissä että en taidan täysin syrjäytynyt olla.

Ihmettelen vain kun täällä jankataan naisvihasta ja täällä saa sellaisen kuvan että me yksinäiset/syrjäytyneet/erakot olemme naisvihaajia.

Kai kyse on siitä, että naisviha koetaan negatiiviseksi ilmiöksi ja halutaan siksi yhdistää "sopivaan" ihmisjoukkoon. Ei kukaan tietenkään halua myöntää, että oma puoliso, kaverit tai aikaisemmat heilat ja baarip-a-not kuuluvat tuohon joukkoon. Sehän tarkoittaisi, että olet itse tukenut kyseistä ilmiötä ja että et kuulukaan parempaan väkeen.

Minun mielestä se on varsin outoa että naisviha liitetään niihin miehiin jotka elävät yksin. Olen tuo kenelle vastasit ja tunnen muitakin ikisinkkumiehiä jotka elävät aikalailla omissa oloissaan mutta en ole ainakaan heistäkään huomannut mitään naisvihaa.

No ainakin täällä netissä se on sitä näkyvintä naisvihaa. Jos ukkomiehet kirjottelee naisista negatiiviseen sävyyn, niin se on lähinnä valitusta siitä ettei seksiä saa tarpeeks usein.

Jotkut perhekodit sun muut on sitten oma juttunsa, mutta kyllähän parisuhdeväkivallastakin kirjoitellaan, jos sen nyt haluaa väkisin naisvihaan tässä kontekstissa yhdistää

Netti on netti ja täällä kuka vaan voi huudella mitä vaan. Tuolla oikeassa elämässä missä ne syrjäytyneet naisvihaajat ovat? Onko niitä edes olemassa?

Onko oikee elämä enää oikea elämä kun kaikki on puhelimissinsa ja netissä kiinni

Netissä kuka vain voi sanoa mitä vain anonyymisti. Onko kukaan ikinä nähny syrjäytynyttä/yksinäistä naisvihaajaa tai tunteeko kukaan sellaista ihmistä edes?

Mikä sun pointtis nyt oli. Varmaan syrjäytyneitä harvoin näkee, kun ne on syrjäytyneitä.

Nuorison jutuissa olen kyllä kuullut, että jotkut toistelee jotain ülilautameemejä oikeassakin elämässä.

Sillonku ite olin nuori tuo oltas nähty tosi nolona, ehkä edelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin introverttius tekee sen että helposti syrjäytyy koska introvertti tykkää olla yksin ja sitten kun yksin on paljon niin sitä alkaa vierastamaan muita ihmisiä. Sitten kun se menee niin pahaksi että pelkää sos. tilanteita niin työihin ja julkisiin paikkoihin ei mielellään edes mene joka johtaa siihen että "linnottautuu" vain kotiin.

Introvertti voi haastaa itsensä epämukavuusalueelle ihan siinä missä muutkin. Eikä introverttiyteen kuulu sosiaalisten tilanteiden pelko tai ujous, vain se että sosiaalisuus kuormittaa enemmän kuin ekstroverttejä.

t. Esiintymistyötä tekevä intro

Esiintyminen on vähän eri juttu mitä sosialisointi

Introvertti pystyy sosialisoimaan ihan kuten muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos mies haluaa olla yksin? Miksi siitä on tehty ongelma jos mies haluaa olla yksin?

Ei mun tietääkseni siitä ole ongelmaa tehty, vaan joistain yksinoloon liittyvistä lieveilmiöistä.

Oon itekki yksin asuva mies enkä näe että mua mitenkään syyllistetään tai sorretaan. Rauhassa saan olla

Minäkin olen olen koko ikäni asunut yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen myös aikalailla eristäytynyt yhteiskunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Toki käyn vakitöissä että en taidan täysin syrjäytynyt olla.

Ihmettelen vain kun täällä jankataan naisvihasta ja täällä saa sellaisen kuvan että me yksinäiset/syrjäytyneet/erakot olemme naisvihaajia.

Kai kyse on siitä, että naisviha koetaan negatiiviseksi ilmiöksi ja halutaan siksi yhdistää "sopivaan" ihmisjoukkoon. Ei kukaan tietenkään halua myöntää, että oma puoliso, kaverit tai aikaisemmat heilat ja baarip-a-not kuuluvat tuohon joukkoon. Sehän tarkoittaisi, että olet itse tukenut kyseistä ilmiötä ja että et kuulukaan parempaan väkeen.

Minun mielestä se on varsin outoa että naisviha liitetään niihin miehiin jotka elävät yksin. Olen tuo kenelle vastasit ja tunnen muitakin ikisinkkumiehiä jotka elävät aikalailla omissa oloissaan mutta en ole ainakaan heistäkään huomannut mitään naisvihaa.

No ainakin täällä netissä se on sitä näkyvintä naisvihaa. Jos ukkomiehet kirjottelee naisista negatiiviseen sävyyn, niin se on lähinnä valitusta siitä ettei seksiä saa tarpeeks usein.

Jotkut perhekodit sun muut on sitten oma juttunsa, mutta kyllähän parisuhdeväkivallastakin kirjoitellaan, jos sen nyt haluaa väkisin naisvihaan tässä kontekstissa yhdistää

Netti on netti ja täällä kuka vaan voi huudella mitä vaan. Tuolla oikeassa elämässä missä ne syrjäytyneet naisvihaajat ovat? Onko niitä edes olemassa?

Onko oikee elämä enää oikea elämä kun kaikki on puhelimissinsa ja netissä kiinni

Netissä kuka vain voi sanoa mitä vain anonyymisti. Onko kukaan ikinä nähny syrjäytynyttä/yksinäistä naisvihaajaa tai tunteeko kukaan sellaista ihmistä edes?

Mikä sun pointtis nyt oli. Varmaan syrjäytyneitä harvoin näkee, kun ne on syrjäytyneitä.

Nuorison jutuissa olen kyllä kuullut, että jotkut toistelee jotain ülilautameemejä oikeassakin elämässä.

Sillonku ite olin nuori tuo oltas nähty tosi nolona, ehkä edelleen

Eivät nuoret miehet ole koskaan sokeita olleet. Ei se ole mikään salaisuus, että nörtit jäävät ilman naista ja vahvat urheilijapojat saavat naisia. Vahvat urheilijapojat ovat hierarkian kärjessä ja tulevat aina olemaan. Jos tämä joskus muuttuu niin, että nörteistä tulee jostain syystä suosituimpia, niin varmasti myös nuorten poikien ja miesten tyyli muuttuu siihen suuntaan, mihin naiset menevät.