Miten jaksaa olla kulissiliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.

Ollaan me yritetty ottaa parisuhdeaikaa lasten nukahdettua. Ei ole mitään puhuttavaa edes toisillemme. Jos katsottaisiin sohvalla leffaa, niin tulisi vain kiista mitä katsotaan, kun kiinnostaa niin eri asiat. En voi kuvitellakaan mitään kosketusta, ajatuskin ahdistaa niin että kurkkua kuristaa. Oli meillä joskus hyvä suhde. Kauan sitten. En näe enää paluuta siihen. Ap

Olisko kauheen vaikeeta vuorotella leffaillat. Toinen valitsee nyt ja toinen seuraavalla kerralla. Ikään kuin oma ilta, johon puoliso tulee vieraaksi - tutustumaan sun maailmaas?

Ehkä tämäkin juna meni jo..

Kävisihän se minulle. Katsoinkin monta miehen valitsemaa leffaa, vaikka ei ne minun makuuni ollut (en silti tehnyt asiasta mitään numeroa). Mutta mies ei suostu katsomaan minun valitsemia, ei kuulemma kiinnosta häntä ne. Kun vaadin, että vuoroteltaisiin, niin tulee riitä, häntä ei kuulemma vain kiinnosta ne minun valitsemat. Annan sitten olla. Ap

Kuulostaa siltä, että lapsen jäykät piirteet on peritty isältä. Tällaiset ehdottomat autistit eivät jaksa toistaan.

Kuulutko erityislasten perheille tarkoitettuun liittoon?

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Monihan on rahan vuoksi yhdessä, itse en pystyisi sellaiseen. Älä valita täällä vaan tee ratkaisu. Olen itse eronnut kaksi kertaa, ei se nyt niin kamalaa ole. Elämä kantaa. Olen itse yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakenin leffoihin, sarjoihin, lukemiseen, musiikkiin, huumoriin, pieniin reissuihin ilman miestä. Ylipäätään keskityin tekemään asioita, joista nautin ja jotka vei ajatukset muualle.

Enkä kadu, että odotin. Se täydellinen hetki tuli juuri kun pitikin.

Yhtäkkiä tajusin miksi yksi ystävistäni on jatkuvasti omissa menoissa. Tekee viikonloppureissuja, urheilee yksin ja kuuntelee tauotta äänikirjoja. Mies on rikas kuun kroisos, nainen hoitoalalla. Yhteistä on miljoonatalo ja kaksi lasta. En ollut huomannut kulissia 🤔😯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Miten ero auttaa aapeeta? Sittenhän hän on koko ajan kiinni molemmissa lapsissa eikä edelleenkään pääse minnekään. Ja kaikki kotityöt joutuu tekemään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakenin leffoihin, sarjoihin, lukemiseen, musiikkiin, huumoriin, pieniin reissuihin ilman miestä. Ylipäätään keskityin tekemään asioita, joista nautin ja jotka vei ajatukset muualle.

Enkä kadu, että odotin. Se täydellinen hetki tuli juuri kun pitikin.

Yhtäkkiä tajusin miksi yksi ystävistäni on jatkuvasti omissa menoissa. Tekee viikonloppureissuja, urheilee yksin ja kuuntelee tauotta äänikirjoja. Mies on rikas kuun kroisos, nainen hoitoalalla. Yhteistä on miljoonatalo ja kaksi lasta. En ollut huomannut kulissia 🤔😯

Aiotko nyt kysyä häneltä asiaa suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Miten ero auttaa aapeeta? Sittenhän hän on koko ajan kiinni molemmissa lapsissa eikä edelleenkään pääse minnekään. Ja kaikki kotityöt joutuu tekemään yksin.

Ei auta mitenkään. Mutta jssap ja silleen, tiedäthän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Miten ero auttaa aapeeta? Sittenhän hän on koko ajan kiinni molemmissa lapsissa eikä edelleenkään pääse minnekään. Ja kaikki kotityöt joutuu tekemään yksin.

Se mieshän tuossa on suurin riippa ja energiasyöppö. Lapsille voi hakea tukiviikonloppuja ja niiden aikana levätä ilman paineita ja epätyydyttävää liittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Miten ero auttaa aapeeta? Sittenhän hän on koko ajan kiinni molemmissa lapsissa eikä edelleenkään pääse minnekään. Ja kaikki kotityöt joutuu tekemään yksin.

Se mieshän tuossa on suurin riippa ja energiasyöppö. Lapsille voi hakea tukiviikonloppuja ja niiden aikana levätä ilman paineita ja epätyydyttävää liittoa.

Miten tämä kaikki miehen vika yhtäkkiä on?

Ehdotan oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Oikea kohtaaminen kirjoitti:

Ehdotan oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Hyvä idea.

Ap

Eron jälkeen saisit ehkä paremmin apua. Lapselle tukiperhe esimerkiksi. Ja ehkä se mies ottaisi edes välillä lapset luokseen, ainakin tämän toisen. Kotitöitä on vähemmän kun ei ole miestä.

Oikea kohtaaminen kirjoitti:

Ehdotan oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Miksi spämmäät tätä tekstiä kaikkialle?

Nussi vierasta.

Best

Vierailija kirjoitti:

Oikea kohtaaminen kirjoitti:

Ehdotan oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Miksi spämmäät tätä tekstiä kaikkialle?

Nämä ovat viisaita sanoja. Etäisä on ottanut viimeinkin tilanteen haltuun isänä ja kasvattajana, vastuullisena aikuisena. Arvostan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Oikea kohtaaminen kirjoitti:

Ehdotan oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Hyvä idea.

Ap

Jaahas. Joku oli näköjään illalla kirjoittanut tämän kommentin esiintyen minuna.

Ei ollut minun kirjoittama tuo.

Ap

Ap nostaa vielä aloitusta, jos tulisi kommentteja lisää.

Ap

No en jaksaisi vaan eroaisin vaikka miten vaileaa eron jälkeen olisi. Kuulostaa siltä, että mies katoaa lasten elämästä eron jälkeen, mutta minkä sille sitten voi.