Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa olla kulissiliitossa?
28.05.2023 |
Kaksi lasta, joista toinen erityislapsi. Käytännössä liian hankala erota, elämä kävisi vielä hankalammaksi ja raskaammaksi eron jälkeen, koska tämä toinen lapsi ei kestä muutoksia ja tarvitsee muuttumattomina pysyvät rutiinit. Tai toinen vaihtoehto olisi, että olisin eron jälkeen käytännössä yh, enkä ole valmis siihen. Avioliittomme on kylmä, mitään yhteyttä ei ole eikä enää muuta yhteistä kuin lapset. Eli kulissiliitto, joka jatkuu siihen saakka kunnes lapset kasvaa.
Haaveilen kuitenkin joka päivä elämästä ilman tätä riippakiveltä tuntuvaa liittoa ja ilman miestä, jota kohtaan en tunne enää mitään. Haaveilen uudesta alusta (en uudesta miehestä, parisuhteet on osaltani nähty). Haaveilen siitä, että kotona voisi tuntea hengittävänsä vapaasti. Vaikea jaksaa tässä, mutta lasten takia yritän. En voi edes lähteä yksin minnekään matkalle, koska mies ei pärjää lasten kanssa sillä aikaa kotona toisen lapsen erityistarpeiden vuoksi. Millä keinoin te muut vastaavassa tilanteessa olevat jaksatte?
Kommentit (43)
Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä oli joku tutkimuskin että erityislapset erottaa vanhemmat tosi usein. siinä on varmaan vähän jotain hampaan kolossa toista kohtaa ku pilas mun lapsen geeneillään
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.
Ollaan me yritetty ottaa parisuhdeaikaa lasten nukahdettua. Ei ole mitään puhuttavaa edes toisillemme. Jos katsottaisiin sohvalla leffaa, niin tulisi vain kiista mitä katsotaan, kun kiinnostaa niin eri asiat. En voi kuvitellakaan mitään kosketusta, ajatuskin ahdistaa niin että kurkkua kuristaa. Oli meillä joskus hyvä suhde. Kauan sitten. En näe enää paluuta siihen. Ap
Vierailija kirjoitti:
siitä oli joku tutkimuskin että erityislapset erottaa vanhemmat tosi usein. siinä on varmaan vähän jotain hampaan kolossa toista kohtaa ku pilas mun lapsen geeneillään
Yleensä mies vain lähtee ja jättää perheen, koska ei jaksa sitä hankalaa arkea. Ja nimenomaan siis jättää perheen, ei vain naisen.
Pakenin leffoihin, sarjoihin, lukemiseen, musiikkiin, huumoriin, pieniin reissuihin ilman miestä. Ylipäätään keskityin tekemään asioita, joista nautin ja jotka vei ajatukset muualle.
Enkä kadu, että odotin. Se täydellinen hetki tuli juuri kun pitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulostaa tosiaan vaikealta. En osaa neuvoa, mutta vaikutat todella uupuneelta.
Mieleeni lähinnä tulee, että olisiko teillä mahdollista saada erityislapsen vuoksi hoitoapua/vapaapäiviä esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolta tai muilta tahoilta.
Itsekin elän eräänlaisessa kulissiliitossa mieheni alkoholismin vuoksi. En siis ylläpidä mitään kulissia enkä peittele mieheni alkoholinkäyttöä, kerron asiasta peittelemättä jos se puheeksi tulee.
Mieheni on ihan normaalisti työssäkäyvä mutta ongelmana onkin vapaa-aika aina juovuksissa. Kuten sinä ap, en minäkään tunne jaksavani erota. Myös minulta ovat tunteet kuolleet miestäni kohtaan jo aikoja sitten, enkä myöskään haaveile mistään uudesta ihmissuhteesta.
Ehkä voisit aloittaa tutkimaan saisitko lapsillesi hoitoapua ja näin lepoa itsellesi? Kaikkea hyvää sinulle.
Tyypillinen suomalaispari, joka unohtaa itsensä ja toisensa, kun lapsia syntyy. Lasten (erityis)tarpeet täyttävät koko elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole nytkin yh, jos ei miehesi pärjää lasten kanssa, että saisit hengähtää.
Oikeasti mies pärjäisi yksin, mutta on vain päättänyt ettei pärjää, kun ei halua hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.
Ollaan me yritetty ottaa parisuhdeaikaa lasten nukahdettua. Ei ole mitään puhuttavaa edes toisillemme. Jos katsottaisiin sohvalla leffaa, niin tulisi vain kiista mitä katsotaan, kun kiinnostaa niin eri asiat. En voi kuvitellakaan mitään kosketusta, ajatuskin ahdistaa niin että kurkkua kuristaa. Oli meillä joskus hyvä suhde. Kauan sitten. En näe enää paluuta siihen. Ap
Olisko kauheen vaikeeta vuorotella leffaillat. Toinen valitsee nyt ja toinen seuraavalla kerralla. Ikään kuin oma ilta, johon puoliso tulee vieraaksi - tutustumaan sun maailmaas?
Ehkä tämäkin juna meni jo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole nytkin yh, jos ei miehesi pärjää lasten kanssa, että saisit hengähtää.
Oikeasti mies pärjäisi yksin, mutta on vain päättänyt ettei pärjää, kun ei halua hoitaa.
En ole nyt kuin yh. Mies on välillä toisen lapsen kanssa, niin on helpompaa. Ja osallistuu kotitöihin.
Ap
Millainen vässykkämies "ei pärjää lastensa kanssa"?
Aarfgh!
T. Isä ja ammattikasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina luullut, että kulissiliitto näytellään ulospäin. Tarkoituksellinen show, vaikka kotonakin oliskin kurjaa tai esim homo ja lesbo leikkii kotia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.
Ollaan me yritetty ottaa parisuhdeaikaa lasten nukahdettua. Ei ole mitään puhuttavaa edes toisillemme. Jos katsottaisiin sohvalla leffaa, niin tulisi vain kiista mitä katsotaan, kun kiinnostaa niin eri asiat. En voi kuvitellakaan mitään kosketusta, ajatuskin ahdistaa niin että kurkkua kuristaa. Oli meillä joskus hyvä suhde. Kauan sitten. En näe enää paluuta siihen. Ap
Olisko kauheen vaikeeta vuorotella leffaillat. Toinen valitsee nyt ja toinen seuraavalla kerralla. Ikään kuin oma ilta, johon puoliso tulee vieraaksi - tutustumaan sun maailmaas?
Ehkä tämäkin juna meni jo..
Kävisihän se minulle. Katsoinkin monta miehen valitsemaa leffaa, vaikka ei ne minun makuuni ollut (en silti tehnyt asiasta mitään numeroa). Mutta mies ei suostu katsomaan minun valitsemia, ei kuulemma kiinnosta häntä ne. Kun vaadin, että vuoroteltaisiin, niin tulee riitä, häntä ei kuulemma vain kiinnosta ne minun valitsemat. Annan sitten olla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina luullut, että kulissiliitto näytellään ulospäin. Tarkoituksellinen show, vaikka kotonakin oliskin kurjaa tai esim homo ja lesbo leikkii kotia yhdessä.
Voi olla. Minä en kyllä näyttele ulospäin mitään onnellista vaan sanon suoraan ihmisille, että vaikeaa on. En tiennyt mitä sanaa käyttää aloituksessa. Kun kulissihan tämä tavallaan on, kun ei ole aito kun en tunne mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Paljon omaa aikaa poissa kotoa, ulkomaanmatkoja yksin.
Luitko sä avausta?
Vierailija kirjoitti:
Millainen vässykkämies "ei pärjää lastensa kanssa"?
Aarfgh!
T. Isä ja ammattikasvattaja
En ala miestäni haukkumaan enkä hänen asioita täällä tarkemmin kertomaan. Erityistarpeisen kanssa vaan ei pärjää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa on aina haastavaa, suhde kärsii juuri näiden haasteiden takia usein, se että sä olisit yh ei olisi myöskään helppo ratkaisu. Jos mahdollista ottaa parisuhde aikaa edes illalla kun saat lapset nukkuu, niin suhde alkaa varmasti toimii hieman paremmin, kannattaa muistaa että jotain hyvää tässä suhteessa on joskus ollut ja sen voi saada uudestaan syttymään.
Ollaan me yritetty ottaa parisuhdeaikaa lasten nukahdettua. Ei ole mitään puhuttavaa edes toisillemme. Jos katsottaisiin sohvalla leffaa, niin tulisi vain kiista mitä katsotaan, kun kiinnostaa niin eri asiat. En voi kuvitellakaan mitään kosketusta, ajatuskin ahdistaa niin että kurkkua kuristaa. Oli meillä joskus hyvä suhde. Kauan sitten. En näe enää paluuta siihen. Ap
Olisko kauheen vaikeeta vuorotella leffaillat. Toinen valitsee nyt ja toinen seuraavalla kerralla. Ikään kuin oma ilta, johon puoliso tulee vieraaksi - tutustumaan sun maailmaas?
Ehkä tämäkin juna meni jo..
Kävisihän se minulle. Katsoinkin monta miehen valitsemaa leffaa, vaikka ei ne minun makuuni ollut (en silti tehnyt asiasta mitään numeroa). Mutta mies ei suostu katsomaan minun valitsemia, ei kuulemma kiinnosta häntä ne. Kun vaadin, että vuoroteltaisiin, niin tulee riitä, häntä ei kuulemma vain kiinnosta ne minun valitsemat. Annan sitten olla. Ap
Voi ei. Pahoittelut.
Mieshän on täys k-pää. :(
no jos perspektiivin muuttas ja alatte huonoiks kavereiks. ilmotat ny että ero tulee kun lapset aikuistuu ja tää voi olla siedettävää siihen asti tai ei
Elämä on liian lyhyt tuollaiseen.Vaikeampaa olisi varmasti aluksi erotessa mutta et olisi ensimmäinen joka sieltä on noussut ja elää tänä päivänä omanlaistaan ihanaa elämää.
Rohkeutta.
Paljon omaa aikaa poissa kotoa, ulkomaanmatkoja yksin.