Miten jaksaa olla kulissiliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisko yrittää terapiaa? Ensin vaikka ihan yksilöterapiaa sinulle. Vaikutat hyvin väsyneeltä, masentuneelta? Ehkä mieskin? Ehkä ei kykene kuitenkaan erottamaan mistä huono olo ja etäisyys mieheen johtuu, molempien väsymyksestä vai oikeasti erilleen kasvamisesta.

Olisihan se hyvä. Mies ei suostu pariterapiaan, ehdottanut olen. Yksin voisin mennä, mutta milloin? Kukaan isovanhemmista ei pärjää lasten kanssa eikä suostu edes yrittämään parin kokeilun jälkeen. Itse olen kiinni työssä ja lapsissa koko ajan. Mies on tosiaan välillä toisen lapsen kanssa (sen ei-erityistarpeisen), mutta ei yhtä aikaa molempien. Eli käytännössä minun on hyvin vaikea päästä terapiaan, kun ei lapsia voi yksinkään jättää. Ap

Tosiaan, liity siihen perheiden liittoon ja luojan tähden, ota ero.

Muuten selkäsi katkeaa ja mitä sitten tehdään?

Miten ero auttaa aapeeta? Sittenhän hän on koko ajan kiinni molemmissa lapsissa eikä edelleenkään pääse minnekään. Ja kaikki kotityöt joutuu tekemään yksin.

Se mieshän tuossa on suurin riippa ja energiasyöppö. Lapsille voi hakea tukiviikonloppuja ja niiden aikana levätä ilman paineita ja epätyydyttävää liittoa.

Muuten olen samaa mieltä, mutta kannattaa ymmärtää, että tukiperhettä joutuu yleensä jonottamaan muutamia vuosia. Etenkin erityislapsen voi olla vaikea saada tukiperhettä, osa ei saa koskaan vaikka vuosia jonottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi kuulostaa tosiaan vaikealta. En osaa neuvoa, mutta vaikutat todella uupuneelta.

Mieleeni lähinnä tulee, että olisiko teillä mahdollista saada erityislapsen vuoksi hoitoapua/vapaapäiviä esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolta tai muilta tahoilta.
Itsekin elän eräänlaisessa kulissiliitossa mieheni alkoholismin vuoksi. En siis ylläpidä mitään kulissia enkä peittele mieheni alkoholinkäyttöä, kerron asiasta peittelemättä jos se puheeksi tulee.

Mieheni on ihan normaalisti työssäkäyvä mutta ongelmana onkin vapaa-aika aina juovuksissa. Kuten sinä ap, en minäkään tunne jaksavani erota. Myös minulta ovat tunteet kuolleet miestäni kohtaan jo aikoja sitten, enkä myöskään haaveile mistään uudesta ihmissuhteesta.

Ehkä voisit aloittaa tutkimaan saisitko lapsillesi hoitoapua ja näin lepoa itsellesi? Kaikkea hyvää sinulle.

Siis mitä ihmettä; juuri tuosta syystähän erotaan, jos toinen/molemmat eivät hae apua. MOnesti kun toinen raitistuukin, niin suhteen dynamiikka muuttuu ja se suhde ei välttis enää toimi. Myös raittius saattaa tuoda riippuvaisen ihmisen synkemmät piirteet esille. Kanssariippuvuus on raskasta. Ikävä, ette välitä itsestäsikään enää.

Vietä aikaa yksin jossain, tee omia juttuja.